eläinlääkäri
,
Poteeko kukaan muu stressiä sen suhteen, että silloin kun keli on kuin morsian, on pakko päästä ulos hyödyntämään tämä ilmiö? Käytännössä siis tarkoitan lämpimiä hellepäiviä kesällä, lumisia pakkaspäiviä niiden vihdoin alkaessa, upeaa syysruskaa, aurinkoisia hankikantoja alkukeväällä jne.. Varmasti tiedätte kyllä kaikki, koska on kaikista mukavin sää liikkua ulkona ja koska saa erityisen hyviä kuvia.
Ai että kun nämä maisemat nyt jatkuisivat vähintään maaliskuun loppuun! Ei tarvitsisi miettiä, koska pääsee reellä liikkeelle ja koska on heti paniikissa rynnättävä ulos ja tallille, kun elohopea hiipuu nollan alapuolelle.. Kaikki peukut ja varpaat siis pystyssä!
Talven ekat lumilaukat
Poteeko kukaan muu stressiä sen suhteen, että silloin kun keli on kuin morsian, on pakko päästä ulos hyödyntämään tämä ilmiö? Käytännössä siis tarkoitan lämpimiä hellepäiviä kesällä, lumisia pakkaspäiviä niiden vihdoin alkaessa, upeaa syysruskaa, aurinkoisia hankikantoja alkukeväällä jne.. Varmasti tiedätte kyllä kaikki, koska on kaikista mukavin sää liikkua ulkona ja koska saa erityisen hyviä kuvia.
 |
| Ja joku väittää, ettei vuonoja erota toisistaan? Ihan selvää taas kumpi on kumpi ;) |
 |
| Nuoriso-osasto saapuu aina vauhdilla paikalle laitumelta! Lotta jää yleensä hölmistyneenä perään katsomaan, ja hipsii sitten omaa tahtiaan samaan suuntaan.. |
 |
| Täällä ollaan - mitäs sit! |
En edes oikeastaan kuvista välitä, koska harvoin minulla kuitenkaan on kuvaajaa käytössä, ja nekin kerrat on sitten suunniteltu etukäteen keleistä riippumatta. Mutta etenkin kesällä, sen kerran kun on lämmintä ja aurinko paistaa, iskee hirveä huono omatunto, jos ei pääse (tai jaksa lähteä) ulos! Ihan sama onko sitten hevostelu tai koirien ulkoilutus tai vaan auringossa istuskelu kyseessä, mutta sisälle ei voi jäädä. Hellepäiviä on niin harvoin! Saati että kelit olisivat kohdallaan silloin, kun olisi työn ohella aikaa olla ulkona.
Ja sama talvella. Lunta on enää niin vähän ja harvoin! Viime talvena kävin hiihtämässä tasan kerran. Edellistalvena en tainnut käydä kertaakaan. Ja voipa nuo talven rekiajelutkin laskea miltei yhden käden sormilla. Ihana entisöity kirkkoreki taisi olla kokonaisen kerran Nemon perässä, ja puita metsästä haettiin kaksi kertaa. Koko talven aikana!
 |
| Päästin Lotan taas vapaaksi pihaan, kun toin molemmat hevoset kerralla ja aloin Nemoa laittaa hoitotilaan kiinni. Sen sijaan, että muori olisi kaivanut lumen alta ruohoa, bongasi se kauemmas pihaan jääneen heinäpussin! Kyllä vuonohevonen aina ruokaa löytää.. |
Ei tuollaisesta stressistä ollut tietoakaan silloin, kun talvi oikeasti alkoi syksyllä ja loppui keväällä. Ennemmin sitä alkoi jo jossain vaiheessa odottaa kuin kuuta nousevaa, että lumet lähtisivät ja olisi taas sula maa.
Jotenkin yritän nyt asennoida itseni siihen, ettei lumisista keleistä tarvitse ottaa paineita. Ei ole pakko painaa tukka putkella tallille ensimmäisen hiutaleen pudotessa maahan ja kaivaa rekeä esille. Ei tarvitse napsia kuvia kuin viimeistä päivää, kun kerrankin on lunta. Helpottaa elämää kummasti.. Toki toivon hurjan paljon, että oikeasti saisimme kunnon lumisen talven (pitkästä aikaa!) ja reelle olisi huomattavasti paljon enemmän käyttöä kuin viime vuosina..
Itse asiassa nämäkin lumikuvat saatiin ihan vahingossa! Olin varautunut siihen, ettei hevosten kanssa mitään päästä tekemään, mutta nappasin kuitenkin kameran mukaan lumisia laidunkuvia ajatellen. Eläinlääkäri kävi suorittamassa hevosille vuosihuollon, sekä ultraamassa Fantin, joten rauhoitus oli ohjelmassa Nemolle ja Fantille. Lotta raspattiin ilman rauhoitusta, ja kun siinä odottelimme nuorison heräämistä päiväkänneistä, iskettiin muori vauhdilla pulkan eteen ja painuttiin pellolle. Ja kun kerran oli kaksi ihmistä ja kamera matkassa, kertyipä sitten kuviakin muistoksi.
Lotasta muuten ell totesi, että eihän siitä ikää huomaa mistään! Hampaat olivat priimakunnossa, ja ell sanoikin siinä raspatessaan, että tää hevonen elää vielä ainakin kymmenen vuotta! Toivottavasti <3
 |
| Lotta oli vähän ihmeissään, kun nuoriso jäi hoitopaikalle nuokkumaan, ja hänet yksin laitettiin duuniin. |
 |
| Mutta onhan nämä lumiset maisemat nyt ihan omaa luokkaansa.. |
 |
| "Saisinko ehkä mennä vähän kovempaa??" |
 |
| Nakitin Emilian kyytiin, jotta sain itse napsia kuvia. Hänellä taisi olla vallan hauskaa! :D |
 |
| Vaihdettiin rooleja vielä loppuun, tuo pulkka kun ei ole maailman ergonimisin paikka istua.. Muori hiukka innostui, kun pyysin sen juoksemaan! Ja mikäs siinä, laukatkoon sitten pellon poikki, kun välttämättä niin halusi :) |
 |
| Ihan super kivaa! |
 |
| Ja tältä näyttää viisikiloinen sheltti pellolla juoksentelun jälkeen. |
 |
| Vielä nämä ihanat kaksi mustavalkoista valkoisuuden keskellä. |
Teillähän on jo ihan kunnolla ollut lunta! Miellä sateli tänään tuollainen epämääräinen lumen ja veden sekamelska maahan, ja nyt on maa valkeana - ainakin vähän aikaa... Hyvä huomata, että en ole ainoa tämän sää stressaamisen kanssa, viime kesänä varsinkin meinasi ihan paniikki aina iskeä kun huomasi auringon paistavan niiden kaikkien vesisateiden välissä! Täytyy vaan yrittää muistaa ajatella, että kyllä sitä ehtii vaikka ei ihan heti olisikaan menossa kun se lumi sataa tai aurinko vihdoin paistaa. :)
VastaaPoistaIhania kuvia! Minäkin tykkään lumesta, mutta tuollaista räntäp-skaa mitä tänne etelään tuli, ei olisi kyllä kaivattu. Juuri kun pellot olivat kuivuneet edellisten sateiden jäljiltä! Nyt on taas kaikkialla litsläts. Lunta on enää sen verran, että kesäkengillä ei ole maastoon asiaa. (Onneksi minun liikutuksessani olevilla kengällisillä on hokit.)
VastaaPoista