ajo ,

Kas näin liikkuu paali

12/29/2017 08:55:00 ap. marjo 5 Comments


Ai mitä, puhutaanko täällä heinästä??

Vihdoin sain toteutettua jo pitkään mielessä muhineen ajatuksen, eli siirrettyä pyöröpaalin hevosvoimin traktorin sijaan! Toki tämä ajatus on ollut mielessä jo aiempina talvina, mutta sitä ei ole ollut sen suurempaa syytä toteuttaa. Heinät kun pystyi miltei aina pudottamaan suoraan kyydistä sinne, missä niiden lopullinen sijoituspaikka oli. Ja jos ei pystynyt, kävi tilan isäntä ajamassa ne traktorilla paikoilleen.

Tämä talvi on ollut erilainen kahdestakin syystä. Ensinnäkin heinän toimittaja vaihtui, ja toiseksi heinän sijoituspaikka vaihtui. En kehtaisi pyytää vierasta ihmistä ajelemaan paaleja suoraan johonkin ties mihin, kun hän vaan käy pudottamassa ne kyydistä pihaan. Lisäksi nykyinen paalin sijantipaikka on pihapiiristä noin 400-500m(??) päässä aiemman lyhyen etäisyyden sijaan. 

Tilan isäntä on vienyt paalit tähän asti laitumelle traktorilla. Peltojen pohjia suojellakseen hän on ajanut vielä tien kautta, mikä nostaa matkan ehkä kilometriin? Kuitenkin laitumelle ajaminen traktorin kanssa on aiheuttanut hirmuista tuhoa maaperälle, mitä ihan viimeiseksi hevosten aiheuttaman mylläämisen lisäksi kaivattaisiin. Tämä litimärkä syksy ja talvi on todellakin aiheuttanut monenlaista haastetta..

Hevosten suosikkipaikka..

Traktorikyydin aiheuttamat ongelmathan ovat toki ratkaistavissa. Vaihdetaan konevoimat hevosvoimiin! Tämä on harmillisesti mahdollista vain silloin, kun on lunta maassa, toivotaan siis hyvää ja lumista lopputalvea. Hevosen ja reen kanssa pystyy hyvin ajamaan lyhintä reittiä peltoja pitkin, eikä laitumen pohjalle aiheudu tuhoja hevosen tai reen jäljistä.

Ensimmäisen paalin siirtäjäksi valikoitui Nemo. Toki kumpi tahansa hevosista sen vetäisi, mutta Lotta on ollut reen edessä vasta kerran tänä talvena, kun Nemolla taas on ajettu monen monituista lenkkiä ja välillä useampia rankkoja ylämäkivetoja. Kovin kylmiltään ei näin isoa kuormaa kuitenkaan voi perään laittaa. 

Paali nimittäin painaa. Etenkin tässä märässä nuoskalumessa reki meinasi jumahtaa pysähdyksessä hyvin tiiviisti peltoon kiinni. Hyvin Nemo kuitenkin taisteli tiensä perille paalin kanssa, enkä usko, että kuorma oli sille liian raskas. Hitaasti kuitenkin edettiin ja matka oli mukavan lyhyt.

Pörröinen muori pakkaskelissä.

Tämä paali saatiin kyytiin suoraan traktorin perävaunusta rekeen pudotettuna. Uskon kuitenkin, että paali on helppo pyöräyttää kyytiin myös maasta. Pari lautaa kun laittaa nojaamaan rekeä vasten, eiköhän paalin jaksa sinne työntää. Toki jos laittaa reen vielä pieneen alamäkeen, helpottuu homma. Kyllähän tuota pyöreää paalia tasaista maata pitkin siirtelee suht helpostikin.

Yksin tätä hommaa on silti paha lähteä tekemään. Ehkä sekin voisi onnistua, jos pakottava tarve eteen tulisi? Nemo toimi mitä parhaimpana duunikaverina tässä työssä, joten hevosen puolesta ei ainakaan apukäsiä kaivata.

Loivassa alamäessä pummin kyydit ponilta ;)

Hyvin liikkui paali.

Toivon tosiaan, että mahdollisimman moni lopputalven paaleista saadaan vietyä hevospelillä paikoilleen. Mitä sitä suotta traktoria lämmittelemään, kun hevonen on aina työvalmiudessa..

Tämä on yksi niistä lukemattomista syistä, miksi minulla on vuonohevonen <3

Siirtelettekö te paaleja hevosilla? Olen nähnyt käytössä myös aisoja, jotka laitetaan suoraan paalista läpi, ja paali pyörii maata pitkin oman akselinsa ympäri. Käyttääkö joku sellaisia ja oletteko tykänneet? 

Tämä vanha heinähäkin pohja ainakin toimi tehtävässä varsin mallikkaasti. Tällä samalla "reellä" olemme ajaneet myös puita aiempina talvina. Melko monikäyttöinen heinähäkki - voisi sanoa.

Yhdessä taivalletaan..

Ylämäki edessä ja mieli kirkkaana.

Koemaistaja hommissa paalin purkamisen ajan ;)

You Might Also Like

5 kommenttia :

  1. Mahtavan monikäyttöisiä hevosia! Tuosta akselinsa ympäri kierivästä paalista tuli lähinnä mieleen, että nuoskalumen kanssa siitä tulee hetkessä aikamoinen lumipallo, pakkasella toki toimisi. Reki vaikuttaa kuitenkin paljon helpommalta ratkaisulta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, totta! Ja jos on vähänkin sula maa, kyllähän siihen kertyisi hurjasti roskaa ja kuraa mukaan. Ehkä kokonaan muoveissa oleva paali toimii tuossa hommassa paremmin!?

      Poista
  2. Tuollainen hevosenkäyttö on juuri sitä, mihin hevonen on tehty ja sitä, mitä hevosella kuuluisi tehdä! Niin eri elämää elää sinun hevosesi kuin ne loimiin pakatut maneesitallien puoliveriset, joilla sipsutellaan joka päivä maneesissa tai kävelykoneessa...
    Tulipa tässä myös jostain syystä pohdittua sitä, että blogin perusteella sinulla on aivan uskomaton rotulojaalius, arvostus ja kunnioitus vuonohevosiin. Vuonikset taitavat olla sinulle "the rotu". Korjaa toki jos olen väärässä ;D Miksi ja mitä kautta siitä on tullut sinulle niin tärkeä? Itse olen henkeen ja vereen suomenhevosihminen. Vuonikset ovat norjalaisia ja harvinaisempia Suomessa, mutta oman kokemukseni mukaan myös aikalailla samaa kylmäveristä luonnetta kuin suokit, niin mikäköhän ihme sai sinut valitsemaan vuonohevosen...? Millainen suhde sinulla on suokkeihin, aiheuttavatko ne suurta ihailua vai ovatko ne kuin puoliveriset minulle (eli ei juurikaan aiheuta suurta rakkaudentunnetta ja ihastusta)?
    En tiedä saitko ajatuksenjuoksustani kiinni, mutta rupesin tässä jostain syystä miettimään tätä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tiedätkö ihan samaa mieltä <3

      Ja kyllä, olen täysin henkeen ja vereen vuonohevosharrastaja. Ei tästä rodusta tule koskaan eroon pääsemään, enkä haluaisikaan. Olen tehnyt muutaman postauksen, joissa perustellaan kysymystä miksi juuri vuonohevonen, mutta voisin yrittää aiheeseen vieläkin palata. En oikein osaa tähän ehkä koostaa tarpeeksi kattavaa vastausta :D Suokeilla aloitin aikanaan ratsastuksen, mutta en ikinä ole pitänyt suokkia itselleni sopivana rotuna. Ennen suomenhevosta tulisi pitkä lista muita vaihtoehtoja, jos vuonohevosista pitäisi luopua.. Sen kokemuksen mukaan, mitä minulle on syntynyt, ovat suomenhevoset ja vuonohevoset hyvinkin erilaisia. Enkä pääsääntöisesti tykkää suokin ulkonäöstä (no joo, on toki olemassa myös tosi kauniita ja kompaktirakenteisia suokkeja!!) Toki suokkeja on varmasti hyvin moneen lähtöön, kun on niin erityyppisiä ja eri käyttöön jalostettuja hevosia, että sieltäkin varmasti aina löytyisi se miellyttävä yksilö, kun tarpeeksi hakisi.

      Poista
    2. Kiitos selvennyksestä! Vaikka olen suokki-ihminen, ei minuunkaan uppoa kaikki suokit, varsinkaan ne perusrautiaat perussuokit. Yleensä vanhat suokit miellyttävät minua kun nillä on niin kauniit ja viisaat silmät. Vuoniksilla on myös mielestäni sellainen lempeä ja viisas katse, joten sen takia olen linkittänyt suokit ja vuonot samaan kastiin. Ja tähän vielä lisäyksenä että varmasti löytäisit miellyttävän suokin koska osaat kuunnella hevosia. Omakin suokkini on maantiejyrä ja paholainen niille jotka eivät osaa käsitellä. Se oli jumittava, pakoon juokseva kärttyilijä kun sen ensi kerran tapasin. Pitää olla lempeä, neuvottelutaitoinen ja joustava, muuten saa sisukkaasta hevosesta valettua kovan aggressiivisen kuoren. Suokit eivät yleensä yhtään siedä huonoa kohtelua, minkä takia ne usein mielletään jyriksi ja ilkeiksi. Uskoisin, että näitä tapauksia olet tavannut lapsuudessasi.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.