ajo ,

Treenikelit kohdillaan

12/17/2017 08:00:00 ip. marjo 0 Comments


Kyllä vaan on kivaa kun on lunta!


En tosin tiedä, mahtaako Nemo olla täysin samaa mieltä.. Nyt on meinaan ajettu! Reellä siis. Ja aiotaan ajaakin niin kauan, kun tämä mahdollisuus on olemassa. Kieltämättä vähän iisimmin olisi voinut aloittaa, sillä onhan tuo paksun lumen alta litimärkä pelto oikeasti aika tiukka vastus reen kanssa. Jalakset uppoavat välillä kokonaan märkään sohjoon, samoin hevosen jalat. Urheasti Nemo on kuitenkin taistellut tiensä reen kanssa peltojen poikki, ja toki ajelut on aloitettu lyhyillä kestoilla ja suht helpoilla reittivalinnoilla.

Vaan kyllä sen taas huomaa, kuinka innoissaan hevonen on ollut. Tämä vaan on se Nemon juttu. Vaikka se toimii kivasti myös ratsuna ja vetää valjakkovaunuja, ei mikään voita työajoa. Kyllä sen omaan käteen tuntee, kuinka paljon paremmin homma toimii tällä kokoonpanolla. En edes osaa sanoa, missä varsinaisesti olisi isoin ero.. Se vaan on.

Hihii, johan joutuu kinttua nostamaan!

Tänään kävi pitkästä aikaa Nemolla lapsiratsastaja selässä. Ei siellä ole Kiian jälkeen tainnut kukaan muksu istuskellakaan - eli ei miltei vuoteen! Koiraharrastuskaverin kanssa oli jo aikoja sitten puhetta, että pitäisi hänen heppahullu 7-vuotias tyttönsä tuoda tallille ja ratsaille, ja vihdoin saimme suunnitelman toteutettua. Eipä noilla syksyn pimeillä kurakeleillä nyt niin kivaa olisi ollutkaan käydä heppailemassa..

Valmiina lähtöön!

Kyllä sain taas itsekseni miettiä, että on mulla vaan kiva ja helppo hevonen. Sen voi ihan täysin luottaa pienen kokemattoman tytön hoidettavaksi, talutettavaksi, ratsastettavaksi, reellä ajelutettavaksi ja mitä lie vielä. Ja Nemo vaan nauttii, kun saa huomiota osakseen. Onhan toki Kiia sen kanssa pelannut jatkuvasti Nemon ollessa 1-vuotias ori ja siitä eteenpäin, että tuollainen pieni ihminen on hyvinkin tuttu menossa mukana. Nemo ja Kiia olivat ihan loistava pari, ja aina Nemoon on voinut luottaa lasten kanssa. Olisipa kyllä kiva nähdä Kiiaakin taas tallilla!

Terhakkaa etenemistä. Ai että jos vielä tulee lisää lunta, vastus vaan kasvaa.. Kääk.

Keskittynyt työjuhta.
Reen kanssa ei oikein mitenkään pysty ajamaan järkeviä loppukäyntejä, sillä matka pellolta tallille on ylämäkeä, ja vielä loppumatkasta erityisen vetisiä traktorin jättämiä uria lumen alla. Niinpä olenkin käynyt taluttelemassa Nemoa jokaisen ajolenkin jälkeen, erityisesti jos on ollut vähän rankempi suoritus ja hevonen on hikeen päässyt, on heitetty loimi niskaan ja lähdetty tielle käppäilemään. Tämä olikin kätevää yhdistää siten, että Kielo pääsi vielä Nemon kyytiin ratsaille loppukäyntien ajaksi.

Reen kyydissä tuli hiukka vilu, mutta onneksi hevosen selkä lämmittää.
Parasta menoa!
Ratsastajan asennon korjausta, ja Nemo vaan tuumii mitäköhän taas duunataan, kun homma keskeytyi..
Lenkin jälkeen viedään koiranpentu(??) takaisin tarhaan. 

Kiltille ratsulle porkkanaa palkaksi.

Tarhasta tarttui toinen otus narun päähän mukaan..

Kielo pääsi vielä muorinkin selässä pienen lenkin ratsastamaan. Lotta oli totta kai täysin elementissään, se on ihan huippu ja satavarma otus lasten kanssa. Kysyin Kielolta, kummalla oli kivempi ratsastaa, Lotalla vai Nemolla. Vastaus kuului kuin apteekin hyllyltä: "Molemmilla!" Mitäpä tuohon lisäämään, olen täysin samaa mieltä ;)

Näin niitä uusia vuonisfriikkejä tehdään! Paluuta ei ole...

On tämä ihanaa luksusta, kun ei tarvitse enää pestä koiria jokaisen tallireissun jälkeen!

ps. Tähän vielä muistelona Nemon ensimmäinen rekiajelu viime talvelta. On se vähän muuttunut vuodessa. Hauska kyllä katsella näitäkin kaikkia kuvia vuosia myöhemmin, niin paljon nuo nuoret hevoset tuppaavat kehittymään ihan muutaman vuoden aikana.. Onneksi on saanut paljon kuvia talteen. Suosittelen lämpimästi kaikille, että aina välillä nappaatte kuvaajan mukaan hevostouhuihin! :)

Marraskuussa 2016 Kiian kanssa ajelulla.

You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.