fantti
,
Hei meillä oli eilen kuvauspäivä Emilian kanssa - pitkästä aikaa! Ei parane valittaa säästä, joten ei nyt valiteta siitä, kuinka synkkää ja märkää ja harmaata oli, vaan iloitaan siitä, että saatiin kuvia. Sen verran on kuitenkin pakko valittaa, että onhan nämä pohjat nyt ihan sanonko mistä! Ainakin 25-vuotiaalle kankealle ja muutenkin kompuralle kengättömälle vanhukselle. Mur.
Halusin kuitenkin Lotasta saada ratsastuskuvia, niitä kun ei ole otettu sitten viime kesän jälkeen. En toki ole muorilla ratsastanutkaan kuin oikeastaan tästä syksystä alkaen. Silloin oli lunta maassa, kun ensimmäisen kerran kävin sen kanssa kentällä "treenaamassa". Pitkän aikaa olikin tosi kiva kenttä, ja olin aivan ihmeissäni, kuinka hyvä Lotta oli ratsastaa! Pellollakin oli kiva mennä sen pienen hetken, kun maahan satoi uusi paksu lumi, pohja oli vielä koskematon ja sopivan pitävä ja pehmeä. Ainakin paikoitellen, eikä toki koulureeneihin nyt isoa tilaa tarvinnutkaan.
Sen sijaan viime viikkoina ei ole enää ollut sama tilanne, ja Lotta onkin saanut lähinnä chillailla. Olen niin keskittynyt Nemolla ajamiseen, että Lotan kanssa olen lähinnä käynyt kävelemässä pitkin peltoja silloin tällöin. Vähän on päästy ravaamaan ja yhdellä pelloista on vielä ollut sen verran puhdasta hankea, että siellä olen uskaltanut laukatakin. Nyt kun lumi sulaa vauhdilla ja aina välillä taas jäätyy, on pohja paikoitellen hyvin liukas tai koppurainen sinne syntyneistä hevosen/reen/traktorin jäljistä..
Mutta näillä mennään! Ei ollut Lotan ratsastettavuus kentällä ihan sitä luokkaa, mitä se on tässä syksyn aikana ollut. Vaan on tuo hevonen niin kiltti ja nöyrä, että kaikkensa se toki jälleen yritti. Minä pungin ja väänsin selässä minkä kykenin, saamatta silti sen valmiimpaa. Itse asiassa nyt kun ajattelen vuosia taaksepäin, niin monesti ratsastukseni Lotalla oli juurikin sitä, että hiki hatussa yritin vääntää selässä niin paljon kun jaksoin. Sitten aina joskus yhtäkkiä yllättäen tapahtui jotain maagista, ja yhtäkkiä huomasin istuvani selässä tekemättä yhtään mitään!! Ja hevonen kulki kuin ajatus. Tuntui ettei sitä tarvinnut edes ohjata mitenkään, silti se meni juuri sinne minne piti. Ihan tähän fiilikseen ei tietysti tässä muutamien ratsastuskertojen aikana ole päästy, mutta olisihan se hienoa, jos vielä joskus pääsisi saman tunteen Lotan selässä kokemaan..
En ole käyttänyt Lotalla satulaa juuri ollenkaan, sillä se kiukkuaa aina satulan pukemisessa. Sama tilanne oli jo vuosi sitten talvella, kun muutaman kerran kävin muoria liikuttamassa. Pari kertaa kävin selässä, ja kolmannella kerralla totesin, että en tällä hevosella kyllä enää ratsasta. Lotta oli silloin jo suunnattoman vihainen, kun satulaa laitettiin selkään, ja tosiaan meno kun oli pelkkää rynnimistä kotiin päin ja hirmuista kompuroimista pellolla, ei ratsastus ollut järin mukavaa.
Lotta on hirmu jäykkä etujaloistaan, ja sille on ollut vaikea nostaa niitä koko tämän ajan, mitä tamma minulla nyt on ylläpidossa ollut. Sen huomaa ihan arkisista asioista, kuten kavioiden vuolusta tai maahan kaatuneiden puiden yli taluttamisesta. Mitä näitä nyt on. Muutenkin Lotan omaehtoinen kävely on hyyyyyvin hidasta ja varovaista. Se asettaa jokaisen jalkansa pitkään harkiten, eikä todellakaan kiirehdi mihinkään. Varsinkaan näillä pohjilla.. Kyllähän se sitten ratsain innostuessaan tai käskystä liikkuu reippaasti ja etenee välillä turhankin vauhdikkaasti! Mutta se mitä tässä itse mietin, onkin siinä, kuinka paljon uskallan pyytää ja jumpata Lotan jalkoja..
Vuoden viimeinen ratsastus
Hei meillä oli eilen kuvauspäivä Emilian kanssa - pitkästä aikaa! Ei parane valittaa säästä, joten ei nyt valiteta siitä, kuinka synkkää ja märkää ja harmaata oli, vaan iloitaan siitä, että saatiin kuvia. Sen verran on kuitenkin pakko valittaa, että onhan nämä pohjat nyt ihan sanonko mistä! Ainakin 25-vuotiaalle kankealle ja muutenkin kompuralle kengättömälle vanhukselle. Mur.
 |
Sen sijaan viime viikkoina ei ole enää ollut sama tilanne, ja Lotta onkin saanut lähinnä chillailla. Olen niin keskittynyt Nemolla ajamiseen, että Lotan kanssa olen lähinnä käynyt kävelemässä pitkin peltoja silloin tällöin. Vähän on päästy ravaamaan ja yhdellä pelloista on vielä ollut sen verran puhdasta hankea, että siellä olen uskaltanut laukatakin. Nyt kun lumi sulaa vauhdilla ja aina välillä taas jäätyy, on pohja paikoitellen hyvin liukas tai koppurainen sinne syntyneistä hevosen/reen/traktorin jäljistä..
 |
| Jäätä ja sohjoa.. Itse asiassa käynnissä kintut luistivat enemmän kuin ravissa! |
 |
| Meillä oli hyvin äänekäs valmentaja menossa mukana. |
Mutta näillä mennään! Ei ollut Lotan ratsastettavuus kentällä ihan sitä luokkaa, mitä se on tässä syksyn aikana ollut. Vaan on tuo hevonen niin kiltti ja nöyrä, että kaikkensa se toki jälleen yritti. Minä pungin ja väänsin selässä minkä kykenin, saamatta silti sen valmiimpaa. Itse asiassa nyt kun ajattelen vuosia taaksepäin, niin monesti ratsastukseni Lotalla oli juurikin sitä, että hiki hatussa yritin vääntää selässä niin paljon kun jaksoin. Sitten aina joskus yhtäkkiä yllättäen tapahtui jotain maagista, ja yhtäkkiä huomasin istuvani selässä tekemättä yhtään mitään!! Ja hevonen kulki kuin ajatus. Tuntui ettei sitä tarvinnut edes ohjata mitenkään, silti se meni juuri sinne minne piti. Ihan tähän fiilikseen ei tietysti tässä muutamien ratsastuskertojen aikana ole päästy, mutta olisihan se hienoa, jos vielä joskus pääsisi saman tunteen Lotan selässä kokemaan..
 |
 |
 |
Sama suhtautuminen satulaa kohtaan on jatkunut edelleen, mutta sen sijaan ilman satulaa selkään nousevaa ihmistä kohtaan Lotta ei suhtaudu lainkaan negatiivisesti. Se tulee suoraan korokkeen viereen, seisoo tyynen kiltisti selkäännousun ajan, eivätkä korvat edes käy takana, kun selkään kiipeää. Päin vastoin muori on ennemminkin aina innokkaana ja selvästi tyytyväisenä lähdössä hommiin, kun sinne selkään kiipeää.
 |
En tiedä, onko sille jäänyt ikävä mielleyhtymä satulasta siihen, että joutuu yksin lenkille ja pois tallin pihasta. Koska sehän oli Lotalle stressin ja paniikin paikka tuossa muutaman vuoden. Vai onko se oikeasti ollut sen verran kipeä selästä, että satula tuntuu inhottavalta. Tosin silloin luulisi, että se välttelisi koko ratsastusta ja painoa selässään, mikä taas ei näytä olevan tilanne..
Toki voisin kokeilla ratsastaa Nemon länkkäsatulalla muutamia kertoja (mitä nyt olenkin ne pari kertaa käyttänyt, kun satula on ollut selässä) ja katsoa, muuttuuko rouvan asenne satulaa kohtaan. Kuitenkin Lotalla on niin kiva mennä ilman satulaa, ja etenkin talven kylmillä keleillä hevosen lämpö on ihanaa luksusta pepun alla, joten eipä nyt hetkeen taida satulan käytölle olla tarvettakaan. Ellei Lotta ala kommentoida, että selkään nouseva ihminen ei enää olekaan kiva juttu. Tosin silloin saisi jäädä jo koko ratsastus.
 |
| Muori löysi pellolla ihan uuden vaihteen. |
 |
| Ai että kun saataisiin lisää lunta!!! Pian! |
 |
| Lotan lempparia on ehkä aina ollut - ja tuntuu edelleen olevan! - kunnon laukkaspurtit. Ei paljon tarvi kysellä, että mennäänkö?! |
 |
| Parhaat mummelit! Zeldakin täytti muuten juuri 14v <3 |
Totta kai jo se, että se elää pihatossa ja valtaisan suuressa tilassa, mikä pakottaa sen jatkuvasti liikkumaan, on erittäin hyvää lääkettä. Yritän kyllä säännöllisesti tehdä kevyttä puomijumppaa, viedä hevosta metsään epätasaisille poluille jne., mutta missä tulee raja vastaan? En esim. uskalla juurikaan käsin venyttää ja nostella jalkoja, koska jo vuolussa jalan ylhäällä pitäminen on selvästi vaikeaa ja raskasta. En yhtään uskalla niitä väkisin nostaa ja venyttää, jos hevonen ei siitä tykkää.
Pääasia nyt kuitenkin on, että Lotta vielä liikkuu hyvin, aktiivisesti ja innoissaan, sekä tuntuu olevan kaikin puolin kunnossa. Tästä pyritään pitämään kiinni. Toki kaikki kunnon kohottaminen, lihasten kasvattaminen ja liikkuvuuden paraneminen on pelkkää plussaa. Ja kieltämättä näitä kaikkia on tapahtunut ihan hurjasti tässä seitsemän kuukauden aikana, kun Lotta on täällä ollut! Kuitenkin hevonen kääntyy nyt 26-vuotiaaksi, joten ihmeitä ei voi odottaa.. Ihan mielettömän tyytyväinen ja onnellinen olen siitä, että Lotan kanssa vielä pystyy harrastamaan :)
 |
| Omaehtoista etujalan nostelua! :D |
 |
| Ei enää meinaa ihan yhtälailla korkealle ja tarmolla nousta, kun nuorempana.. |
 |
| Taluttatteko tekin näin (vuono)hevosia?? |
 |
| ...Lotalla nyt on aina ollut vähän omia oikeuksia. |
Ihanaa Uutta Vuotta teille kaikille!!
En tiedä tulenko tekemään sen enempää vuodenvaihteeseen liittyviä postauksia.. Mutta lisätään tähän loppuun kuitenkin ensi vuoden tulevan äitimuorin kuvia, koska vuonna 2018 meille syntyy ihana muhku karvapallero ic-varsa!! Can't wait! Siinä onkin jo tarpeeksi odotettavaa tulevalle vuodelle ;)
 |
| Vielä jaksaa mamma liikkua. |
 |
| ...tosin ei enää ihan siihen tahtiin lähde laukkaspurtit, mitä vielä kesällä mentiin, hih! :D |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.