ajo ,

Kiitos!

2/09/2018 10:27:00 ip. marjo 0 Comments


Pitkästä aikaa kunnolliselta maastolenkiltä kotiin palaamassa.

Nyt on vähän hämmentynyt olo! Suuren suuri kiitos kaikille teille, jotka olette ehdottaneet meitä mukaan Playsson.netin vuoden 2017 parhaiden blogien äänestykseen. Kävin kurkkaamassa kategoriat joskus aikoja sitten, kun tieto blogiexposta ja palkitsemisista tuli julki, mutta ajattelin silloin, että eipä meillä ole tuonne mitään asiaa. Edellisessä äänestyksessä tilanne oli toinen, kun yksi kategoria oli 'vuoden paras rotublogi', ja yhtä rotuvannoituneita blogeja kuin tämä ei ihan hirmuisesti taida hevosblogien maailmassa olla..

Yhtä lailla kuin olen kiitollinen tästä paikasta äänestyksessä, olen vähän häpeissäni paikasta. Viime vuosi oli kiistatta hiljaisin koko blogin aikana, ja olen jättänyt koko blogin toisinaan lähes heitteille. Edelleenkään en aio ottaa paineita päivityksistä, mutta tässä oli nyt taas yksi herätyskellon ääni, joka hieman hoputtaa itseäni saamaan blogia takaisin aktiiviseen eloon. En siis ole ihan varma, olemmeko tätä paikkaa ansainneet? Mutta toivottavasti ainakin jatkossa blogi on saamansa kunnianosoituksen arvoinen!

Työjuhta hangessa reenaamassa. Ja ilmeisen innoissaan aiheesta! :D

Kuten olen monesti todennut, olen bloggaajana "itsekästä" sorttia, ja ennen kaikkea tämä blogi on minulle päiväkirja ja muistio, johon on tallentunut jo lukematon määrä ihania tärkeitä hetkiä vuosien varrelta: Muun muassa Nemon koko elämä aina siitä lähtien, kun oma varsa oli vasta haave ja kaukainen ajatus ennen tamman astutusta. 

Lotan tiineys oli totta kai sellainen aika, josta halusin paljon tarkkoja muistoja talteen koko tiineyden etenemisen ajan. Myös varsan ensihetket ja myöhemmin koulutushetket piti tallentaa tarkkaan muistiin. Pitkään blogi olikin lähinnä Nemon treenipäiväkirja. Oikeastaan kaikki se, mitä varsan kanssa harjoiteltiin, tallentui blogiin. Yleensä minulla oli aina avustaja mukana, ja samalla joku pystyi nappaamaan edes yhden kuvan tai videon harkoista. Niiden kanssa oli aina kivempi kirjoittaa. Ja toki treenejä oli sen verran harvoin, että jokaisen harjoituksen pystyi tuoreesta muistista tallentamaan blogiin.

11km maasto ja loppukäynnit kävellen.

Nykyisin tilanne on pitkälti toinen. Nemo liikkuu keskimäärin nelisen kertaa viikossa, eikä minulla ole mitään syytä tai mahdollisuuttakaan kirjoittaa kaikesta, mitä olen sen kanssa tehnyt. Olisipa muuten erittäin tylsää luettavaakin! Suurimman osan ajasta olen myös yksin liikenteessä, joten kuvia kertyy harvakseltaan - paitsi jos itse napsin samanlaisia otoksia kerta toisensa perään hevosen perästä tai selästä.

Tietty myös nykyään, jos tehdään jotain uutta tai ihmeellistä, tai on erityisesti kuvaaja mukana, on välillä mukava kertoa vain tietystä treenikerrasta yhden postauksen verran. Tätä vaan tapahtuu melkoisen harvoin..

Ehkä tässä ollaankin koko ajan varsan koulutuksen sijaan ajauduttu enemmän kohti työhevospainotteista blogia? Ja siitä taisi napsahtaa paikka ehdolle myös blogiexpossa? Kukapa olisi arvannut Nemon syntymän aikoihin, että joskus minulla vielä on edes pienimuotoisesti töitä tekevä hevonen! Toki aina tiesin pyrkiväni varsan ajolle opettamaan, mutta enemmän mielessä siinsi valjakkoajo sekä rennot maastolenkit. 

Tänä talvena on kyllä ajettu! Ihan huikeeta, kun on paljon (tai ainakin riittävästi) lunta, ja sitä pääsee hyödyntämään niin monessa muodossa. Nemon ajokunto on kasvanut ihan silmissä. Otettiin pihan lanauksessa käyttöön irtonainen traktorin rengas, ja samalla renkaalla on sitten vedelty myös pellolla umpihangessa. Luulisi jo hieman paksun hangen hidastavan tahtia, mutta tämä poika vaan painelee into piukeena kinoksissa menemään kuormansa kanssa. 

Vanhan Fergun renkaalle kyytiä antamassa.

Tässä on nyt vähän ylimääräistäkin ajo-ohjelmaa tulossa. Itse asiassa molemmille hevosille. Huomenna lähdetään Nemon kanssa kokeilemaan, miten sujuu pienimuotoinen puusavotta vieraassa paikassa. Runkojen siirtomatka on lyhyt, eikä puita ole paljon, mutta ne ovat melkoisen rinteen alla. Katsotaan siis, onnistuuko vetää ne ylös. Tässä hommassa juontolaite olisi enemmän kuin paikallaan, mutta koska sellaista ei ole, täytyy vaan kokeilla maata pitkin vetää. Reellä taas rinteeseen ja metsään ei ole asiaa..

Lotan kyydissä kakkoja ajamassa lantakasaan.

Lotta puolestaan pääsee viikon kuluttua läheiseen talviriehaan rekeä vetämään. Olisi kiva ottaa molemmat hevoset mukaan, mutta valjas- ja aisatilanne ei ole (ainakaan vielä) sellainen, että pystyisi molemmat yhtä aikaa reen eteen valjastamaan. Täytynee yrittää tämäkin ongelma ratkaista vielä kun lunta riittää, sitten pääsisi vaikka molemmilla yhtä aikaa reellä ajelemaan ihan kotonakin. Saapi nähdä, olisiko tälle talvelle enempikin rekihommia tarjolla. En panisi pahakseni!


Jätin muorin tauolle kun itse touhusin muuta ajon välissä, ja otin aisat irti siltä varalta, jos se sattuisi tuosta lähtemään.
Mutta mitä vielä, ei milliäkään yksikään kinttu liikahtanut koko aikana. Se onkin Lotta.
Itse asiassa ei se edes syönyt heiniä, vaan vahtasi missä minä menen ja mitä teen. 

Olisi kiva ottaa enempi videoita ja jakaa niitä - etenkin kaikista ajohommista, mutta sopivan kameran puuttuminen kovasti rajoittaa videointia. Sekä tietysti kuvaajan puute myös useimmiten. Olen yrittänyt välillä puhelimella napata pieniä pätkiä, mutta laatu on aivan onnetonta, kuten myös vanhan puhelimeni toimivuus pakkasella. Instaan näitä lyhyitä pätkiä on kuitenkin mukava päivitellä, joten sieltä löytyy huomattavasti enempi videomateriaalia kuin täältä! Käykää seuraamassa!

Latasin kuitenkin vaihteeksi muutaman pätkän myös Youtubeen, joten tässä videomatskua viime päivien varrelta.


Käytiin Emilian kanssa Lotalla viemässä heinäpaali hevosille. Emilia sai toimia kuskina loppumatkasta ja kurvailla oikeaan kohtaan laitumen viereen paalin pudotuksen kannalta. Tässä onkin hyvää treeniä, kun voi vanhan ja kokeneen hevosen kanssa ajella. Joskus tulevaisuudessa sitten omalla irlannincob-tilalla pääsevät tupsujalat hoitamaan kaikki maatilan työt ;) Meidän olisi tarkoitus Fantinkin kanssa tehdä työajotreeniä tässä joskus, kun vaan aikataulut saisi natsaamaan, eikä olisi niin kauheasti muita hommia tallilla hoidettavana.



"Mistä tämä typerä traktori tähän ilmestyi??" tuumi Nemo, kun traktori tukki koko kujan laitumella. Ei mahdu yksi pieni hevonen ohi. Aika ilkeetä. 

Fantti tapansa mukaan katselee vieressä kysymysmerkki päänsä päällä. Fantti on kyllä selvästi rohkeampi kuin mitä Rousku ja Pate ovat olleet Nemon kanssa eläessään! Ainahan Nemo on ollut se, joka menee ensimmäisenä suuna päänä mihin tahansa tilanteeseen, ja nämä kaksi ovat sitten katsoneet sopivan aikaa sopivaksi toteamansa etäisyyden päästä. Pate varsinkin pysytteli hyvin kaukana kaikesta epäilyttävästä. Rouskulla kesti aikansa ennen kuin uteliaisuus voitti pelot, mutta yleensä se kyllä tuli aikansa katsottuaan tutkimaan uudet ja oudot tilanteet. Vaikka Fantti onkin selvästi enempi ja rohkeammin mukana kuin Rousku ja Pate aikanaan, myös Fantti luottaa siihen, että Nemo hoitaa, ja hän voi katsoa vierestä mallia miten toimitaan.


Ja sen sijaan, että se typerä traktori olisi lähtenyt pois tieltä, se vielä tulee ja laittaa hevoset liikkumaan!! Nyt menee jo vallan mahdottomaksi tämä touhu..


Lottaa voi hyvin ajella vaikka tähän malliin. Mitäpä toimiva työhevonen ohjilla tekisi. Jää paremmin ajurille aikaa keskittyä puhelimen näpräämiseen (lue: tappeluun ja kiroamiseen, kun ei toimi). Onneksi hevonen sentään toimii. Hassua ajatella, että tämäkin muori oli vielä viime kesänä ihan pörhö stressipää, joka ei kestänyt viittä sekuntia erossa Nemosta. Huutoa ja pyörimistä ja jalan paukuttamista vaan seurasi, jos hänet kehtasi hakea yksin pois laitumelta. Tosi hitaasti ja rauhassa hevosen ehdoilla sitten haettiinkin rentoutta ja luottamusta yksinoloon. Ei ole enää ihan sama ääni kellossa ja hyvä niin.

You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.