Näyttelykuvia

Ja vielä muutamia otoksia lisää viikonlopun reissusta!

Nemolla oli maneesissa jopa hieman menohaluja! Alkuun jopa siihen malliin, että minua melkein vietiin narun päässä (onneksi Nemo ei osaa sitä "taitoa" :D).  Mutta on se vaan timmi ja jäntevä paketti.

Tämä oli Nemon eka kerta maneesissa. Eihän se siis mitään maneesia edes tajunnut, kavereihin vaan kiinnitti kaiken huomionsa.

Nokka puhtaaksi ennen kehää. Vai turpa sittenkin?

Sais nyt tuo tukka kasvaa, niin suitsekin näyttäis vähän paremmilta.

Ai miten niin erittäin pitkä käynti?

"Booooring, joko lähdetään kotiin?"

Taas kerran lähdin itse juoksemaan niin reippaasti, että hevonen jäi matkasta. Jotenkin olisin kuvitellut Nemossa olevan hieman enemmän virtaa ravissaa!

Ainakin toinen meistä päästeli menemään lennokkaalla askeleella! :D Toista ei juur homma kiinnostanut..

Hei me saatiin ykkönen, jee!

Kaverin tyttö onnittelee luokkavoittajaa :)

Aaaws <3

Jopas tuolla meneekin kaunis friisiläisneiti! Leikkasin Nemon korvakarvat näyttelyyn. Partakarvoihin en viitsinyt koskea. Tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen, että ehkä olisi pitänyt :D

Chillaillaan ja hengaillaan..

Pitihän se maneesikin sitten merkata. Tiätty!

Maneesissa raviakin lähti vähän lennokkaammin.

BIS-kehän palkitseminen menossa. Nemo odottaa innoissaan mitä sieltä tulee.

"Toitko mulle herkkuja vai??"

"Ai onks tää pokaali mun, voiko sen syödä!?" 

Upeita olivat kaikki kaverit BIS-kehässä :)

Hei joku vapauttakaa mun käteni! Kunniakierroksella Nemo jopa vähän esitteli itseään ravissa :)

Komea ruusuke ja komea ori.

"Heeei kaverit, mihin te kaikki meette! Ei nää juhlat vielä voi loppua, nythän ne voittobileet vasta alkaa!!"

Veni, vidi, vici


Apua, nyt on niin paljon sekalaisia ajatuksia mielessä, etten tiedä mistä aloittaisin niitä purkamaan! Oltiin siis tänään näyttelyissä. Match show tuon piti olla ilmoituksen mukaan, mutta ennemmin harjoitusnäyttelyksi kutsuisin, kun hevoset arvosteltiin yksitellen, palkittiin I-III palkinnoilla ja kaikki saivat kattavat sanalliset arvostelut. Täysin epävirallinen ja "leikkimielinen" näyttely toki, muttei kuitenkaan perus-mätsäri. Niin oltiin siis siellä. Ja kuten otsikko kertoo: voitettiin. Koko näyttely.

Siis Nemo oli Best In Show. BEST IN SHOW! Koko näyttelyn paras hevonen! Nemo?!?!?!?

Miten mun pallovattainen keskenkasvuinen tolppajalkani voi voittaa koko härdellin? En mää vaan tajua.. Tai no siis, onhan se hieno. En voi sitä kieltää. Mutta on se myös niin.. öö… paksu kakara? :D Ei sitä vissiin osaa omaansa katsoa sillä silmällä, millä muut sen näkevät. Voisin saman tien luetella ainakin tsiljoona asiaa, jotka sen rakenteessa on pielessä. Mutta harjoitusnäyttelyissä on se kiva (ja ikävä) puoli, että täysin erilaisia hevosia vertaillaan keskenään. Eihän se voi koskaan olla millään tasolla kaikille reilua. Aina mielipide vaikuttaa, eivätkä tuomarit mitenkään voi tuntea jokaista rotua riittävästi niitä "oikeasti" arvostellakseen. Ja ainakin mätsäreissä osan arvostelusta pitäisi koostua muistakin seikoista kuin hevosen rakenteesta, mm. käytöksestä ja valmistelusta.


Varsin kivan arvostelun Nemo sai. Ja voisin sen kyllä allekirjoittaa, ihan oli hevosen näköinen paperi. Silti, siis miten Nemo voi olla best in show, jos arvostelu on munkin mielestäni hevosen näköinen, mutta en sitä silti olisi voittajaksi laittanut?

Näin tuomarit (Kristiina Keski-Jyrä & Sanna Hilttunen) tuumasivat varsasta:

Laatutyyppi: hyvin kehittynyt, orimainen, hyvä rotutyyppi 
Runko: hyvä runko, sopusuhtainen, tiivis runko 
Jalat ja kaviot: etujalat suppuvarpaiset, muuten hyväasentoiset, vankat 
Käynti: takaa hyvä, edestä hieman ahdas, hyvin pitkä irtonainen askel 
Ravi: suora, lennokas, takaa hieman voimaton 
Erityishuomioita: siivo ori, vielä hieman lapsekas

Jaa muka lapsekas…? :D

Mitä tästä nyt voisi todeta? Onneksi nämä tuomarit eivät taida tietää, millainen vuonohevosen tyypin nykyisin tulisi olla. Norjalaisen tuomarin mukaan kun Nemon tyyppi on suoraan sanottuna surkea. Onhan se raskas ja vanhanmallinen, se on selvä, mutta en nyt niiiin huonona silti itse pitäisi, mitä Hellum viime kesänä oli mieltä. Vuonohevosta on viime vuosina jalostettu selvästi takaisin kevyempään suuntaan, mitä varmastikaan moni rotua heikommin tunteva ei edes tiedä. Suomessa vuonot ovat pääasiassa edelleen vanhaa raskasta tyyppiä. Vie varmasti aikaa ennen kuin kevyempi malli alkaa yleistyä ja näkyä rodussa maassamme. Toisaalta jos taas asian ajattelee näin harjoitusnäyttelyn tasolla, onhan Nemon rotutyyppi miltei täydellinen. Vaikka sen värjäisi vaaleanpunaiseksi ja uittaisi tervassa, olisi se silti selvä vuonohevonen. Ei siitä saisi suomenhevosta, welshiä tai shettistä tekemälläkään. Kyllä sen jokainen näkee jo kauas, että pieni ja vahva kylmäverihevonen on kyseessä.

Hieman ihmettelen edestä ahdasta käyntiä, omaan silmääni kun liikkeet ovat takaa selvästi ahtaammat kuin edestä? (kuten miltei kaikki vuonot ovat takaa ahtaita) Ehkäpä suppuvarpaat saavat liikkeetkin sitten vaikuttamaan ahtailta? Muutoin arvostelussa kaikki on kyllä juuri kuten itsekin voisin sanoa. Nemon runkoa etenkin olen katsellut ihaillen moneen otteeseen sitä kuvatessani. Se on niin tiivis ja jäntevä paketti, kun laitumellakin painelee kiitolaukkaa menemään.

BIS-kehässä kavereina oli friisi, irlannincob ja suokki.

Käytöksestä Nemo sai kehuja myös BIS-kehässä, kun se julistettiin voittajaksi. Kuuluttaja vielä erikseen mainitsi, että hyvin käyttäytyvä nuori ori on kyseessä. Nemo oli kyllä hienosti koko päivän! Pari kertaa se hyppäsi siihen malliin pystyyn, että pelkäsin saavani varsan syliini. Mutta kun vertaa viime kesän Teivon reissuun oltiin jo ihan eri planeetalla! Pitkät tovit Nemo seisoskeli jalkaa lepuuttaen ihan muiden hevosten lähellä juurikaan mistään mitään välittämättä. Toki se välillä otti kierroksia, etenkin jos liian lähelle kavereita eksyttiin. Miltei olisin toivonut kehässä etenkin hevoseen enemmän virtaa. Ravissa hoputin minkä kehtasin, ja silti Nemo vaan löntysteli ravipätkät ja itse juoksin taas liian lujaa. Paikoillaan se ei olisi millään malttanut seistä, siitä kenties maininta lapsellisuudesta. Ja onhan se toki ihan kakara vielä :)

Miten mulle aina tuppaakin käymään näin, että kun lähden kisoihin tai näyttelyihin ilman mitään odotuksia, ihan muut asiat mielessäni, sitten tuleekin jättipotti! Hädin tuskin valmistauduin mitenkään koko reissuun, tarvittavat taravatkin pengoin kaapeista vasta tänä aamuna ja hain Lotan (vanhat ja kärsineet) ajosuitset lainaan vasta aamusta myöskin. Ei miltei huvittanut lähteä koko reissuun, mutta sain järkeiltyä itselleni, että pakko lähteä treenaamaan, kun kävelymatkan päässä on siihen loistava tilaisuus. (käveltiin näyttelymatkat, noin 6km suunta) Ja sitten käy näin. Samoin Lotan käyttöajomestaruushopea tuli ihan puskasta pari vuotta sitten, en olisi sitäkään ikinä osannut odottaa. Samoin on käynyt monesti koirienkin kanssa kisatessani. Sen sijaan silloin, kun lähden hyvin valmistautuneena ja odotukset korkealla, monesti tulos onkin ollut pettymys..

Ihan sama se olisi ollut, minkä arvostelun ja tuloksen Nemo olisi tänään saanut. Ehdottomasti tärkeintä oli hakea varsalle kokemusta ja opetella käyttäytymistä vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä. Tältä osin Nemo lunasti odotukset täysin, enkä voisi juurikaan tyytyväisempi varsaan olla. Ja toki olen ylpeä ja onnellinen siitäkin, että Nemo voitti koko näyttelyn! Aina joskus elämään osuu sellainen eläin (hevonen, koira, kissa..), joka lunastaa odotukset ja vielä enemmänkin kerta toisensa jälkeen, eikä voi kun ihmetellä, kuinka upeita ja viisaita olentoja tässä elämässä voi olla - ja kuinka juuri minä olen onnistunut saamaan sellaisen käsiini! Nemo on kutakuinkin yksi näistä :)

Kuvia seuraa lisää myöhemmin, Sirille kiitos näistä otoksista!

Pikkuveikka tasoittaa tietä isoveljelle

Jippikajee, meillä on uusi kenttä! Tai no uusi ja uusi, mutta kaksi päällimmäistä kerrosta on nyt kokonaan vaihdettu. Ei voi kun hattua nostaa sille työmäärälle ja tutkimukselle, jonka vuokranantajamme suoritti ennen kentän uudistamista. Suunnilleen kaikkia mahdollisia asiantuntijoita on vaivattu (niitä parhaita ainakin ;)), hän kävi itse tutustumassa ties kuinka moneen ratsastuskenttään, kiersi soramonttuja ja itse kuljetti hiekkanäytteitä eri paikoista vertailtavaksi suoraan asiantuntijan ovelle ties kuinka ja kauas. Upeaa työtä! Ja nyt todellakin pitäisi olla toimiva kenttä :) Nähtäväksi jää, kuinka se toimii käytännössä yli talven ja syksyn sateista ja jäästä. Odotukset ovat kuitenkin korkealla!

Miun isäni oli tallilla mukana ja totesi sitten yks kaks, että teiän hevosethan on ihan saman kokoiset.

Siihen minä vastaan vänkäämään - onhan Nemo nyt paljon pienempi! No jaa… ps. Apua noi mahat!!

Viikon verran tallin pihassa on siis ollut härdelliä vanhan kentän pinnoitteen poistamisen ja uuden tilalle tuomisen kanssa. Koneita ja rekkaliikennettä on piisannut. Viime viikonloppuna ajettiin viimeiset hiekkakuormat, jonka jälkeen alkoi hiekan tasaaminen. Toki suurin työ tehtiin (jälleen tarkkaan harkituilla) koneilla. Kuitenkin koneiden jälkeen pintaan jäi vielä melko korkeat hiekkavallit, joiden tasaamiseen päätettiin käyttää - mitäpä muutakaan kuin hevosta. Eli Nemo pääsi hommiin!


Kentällä oli vielä kone hommissa silloin, kun hevosia laitumelta haimme. Totesin jo heti Nemoa portista ulos tuodessani Sirille, että jahas, meillä on sitten pienoinen virtapäivä! Siri vaan perästä Rouskun kanssa huutelemaan, että niin on tälläkin. Kaksi hyvin reipasta poikaa saimme siis tuoda tullessamme. Koska kentälle ei vielä päässyt, keksimme päästää hevoset tyhjälle laitumelle juoksemaan ja ottaa niistä kuvia odotellessamme. Saisivatpa samalla hyvät alkulämmöt ja suurimpien höyryjen päästelyt ennen töihin lähtöä.








"Hei tällä tyypillä on leipää taskussa!"

"Me mitään juosta vaan nyt herkutellaan…"





Miten näitä kahta ei muka voi erottaa toisistaan?!



Koska Nemon tehtävä oli ensin tasata kenttä, otettiin se ensin töihin. Projekti vaati hieman soveltamista, jälleen kerran länkivaljaiden puutteesta johtuen, joten alkuun kokeiltiin vetää perässä kuormalavaa. Ajatuksena oli saada jotain mahdollisimman painavaa ja leveää, muttei kuitenkaan liian painavaa surkealle rintaremmivaljastukselle. Eihän tämä toiminut alkuunkaan. Vaikka yritin kasata viltin rintaremmin alle edes hieman isontamaan Nemon rintavarustusta, silti remmi aina valui alas ryntäiden päälle. Kuormalava puolestaan keräsi kamalat kasat hiekkaa mukaansa, jolloin siitä tuli ihan liian painava. Nemo todellakin sai tehdä töitä työntääkseen itseään eteenpäin, sen näki jo kauas. Lisäksi lava jätti uudet hiekkavallit jäljen reunoille.

Tanja kulki alkuun narun päässä varmistamassa.

Eeeeei hyvä.

Kääntyy kääntyy.


Ei siis muuta kun vetokampe vaihtoon ja tukki perään. Tämä olikin niin kevyt, että hevonen miltei tanssahteli eteenpäin äskeiseen verrattuna. Nemon tapauksessa voisi sanoa; käveli normaalisti aiemman jatkuvan jumittamisen jälkeen ;) Tukki oli niin kevyt, ettei vetämisessä ollut mitään ongelmaa rintaremmillä, lisäksi hiekasta tuli silkinpehmeää tukin tasoittamana. Myös isompi tukki olisi ollut käytössä ja ehkä vielä parempikin, mutta sen vetämiseen odotellaan länkivaljaita..

Kas näin se vanha kehäraakki etenee työssään.





Älkääkä naurako tuota rintaremmiä!



Loistava harjoitus 2-vuotiaalle.

Huomasin tuossa kenttää lanatessamme jälleen selvästi, kuinka toispuoleinen Nemo on. Nuorilla se on aina tyypillistä, mutta varmasti jalkaongelmat ovat Nemon tapauksessa edesauttaneet asiaa. Sille on selvästi vaikeampaa kääntyä vasemmalle kuin oikealle. Suurin osa jumituksista ja pysähtelyistä tapahtuikin juuri käännöksissä vasempaan. Taitaisi olla aika kutsua hieroja paikalle.

Ja näin laitetaan tasainen kenttä perunapelloksi!

Rousku pääsi korkkaamaan kentän ja Siri suoritti sillä neitsytratsastuksen uutukaisella pinnoitteella. Heti hevosta kentällä taluttaessaan tuo tiesi, että tänään mennään lujaa. Tai itse asiassa saattoihan sen arvata jo silloin, kun haimme hevosia laitumelta. Rouskulla on viime aikoina ratsastettu melko paljon aiempaan verrattuna ja se on mennyt tosi kivasti! Kuolainongelmat ovat kadonneet liki tyystin. Popi hyväksyy kuolaimen ihan eri tavoin kuin aiemmin, ei pure kiinni, ei vänkää vastaan, eikä auo suutaan. Ihan käsittämätöntä! Ota noista hevosista sitten selvää.. Hän on myös käyttäytynyt oikein kiltisti ratsastettuna, moneen kuukauteen ei ole tapatunut mitään yllättäviä sinkoamisia vaan poni on ollut oikein rento ja tyytyväinen.

Tällä kertaa sinkoamiset olivatkin kaikkea muuta kuin yllättäviä, ne olivat erittäin hyvin tiedossa ja odotettavissa. Alkuun jokaisen raviinsiirtymisen jälkeen hevonen otti ja läks laukalle. Oli niin hauska katsoa vierestä, kun Rouskun ilmeestä ja eleistä näki jo kauas, että kohta mennään. Siri onneksi pysyi nätisti kyydissä, eikä pukkejakaan tullut ainuttakaan. Herra vaan halusi vähän päästellä! Onneksi tuolla Popin heikolla kunnolla ei (etenkään näin paksussa ja pehmeässä hiekassa) kauaa juosta, vaan pian alkoi hevonen hyytyä. Muutaman kaahotuksen jälkeen ravi jatkui oikein näteissä - vaikkakin vauhdikkaissa - merkeissä.

Ratsastuksen lopuksi Siri otti vielä tarkoituksella muutaman laukannoston molempiin suuntiin ja kaikki sujuivat aivan nappiin. Huippu poni! :)

"Jaa kuvittelet, että kuuntelisin sua vai??"

"Ehei, nyt Popi päättää mitä tehdään."

"Ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt mennään!"



Kyllä ainakin töppöset nousivat, kun herra pisteli menemään astetta reippaampaa ravia.




Pahimpien alkuhöyryjen jälkeen varsinkin käynnissä alkoi tulla tosi hyviä pätkiä.

Ja välillä ravikin rentoutui ja rauhottui huomattavasti.


Loppuun hallittuja laukannostoja.

Vielä jostain löytyi Popilta voimia :D

Tässä nostossa oli ainakin voimaa, hyvä ettei poni istahtanut takajaloilleen.

Ja reippaasti taas mentiin.

Kaikkensa antanut Rohan :)
ps. Lähden tästä tallille pesemään ja siistimään pikkuponia, huomenna suuntaamme mätsäriin Nepparin kanssa. iik!
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )