ajo
,
Rousku pääsi nyt kolmatta kertaa kärryjen vierelle juoksemaan. Ekalla kerralla käppäiltiin vaan edes takaisin tallin ohi menevää tietä pitkin. Toisella kerralla lähdettiin jo pidemmälle, ja suunnattiin myös ensimmäistä kertaa maantien reunaan. Tallilta on tosi ikävä lähteä maastoon, kun metsään - tai oikeastaan mihinkään - päästäkseen on pakko kulkea joko a) junaradan ali, b) junaradan vartta useita satoja metrejä tai c) autotien reunaa (80km/h). Varsan kanssa lähteminen on siis aina pienoinen jännitysmomentti..
Aattolenkille lähdettiin sitten junaradan varteen. Tulostin netistä etukäteen aikataulut, jotta suunnilleen tiedetään, koska on junia tulossa. Ja miten sopivasti kävikään; seuraavaan puoleen tuntiin ei pitänyt tulla yhtäkään junaa, ei siis muuta kuin radan varteen.
Vaan kuinkas kävikään.. Rauhassa käppäiltiin eteenpäin, kun yhtäkkiä valot edessä vaihtuivat vihreiksi. Juna oli siis tulossa takaa hetkenä minä hyvänsä! Meillä oli vielä noin sadan metrin matka risteykseen, mistä pääsisi pois junaradan vierestä. Tajusin vielä sen, että takaa oli tulossa tavarajuna, koska niitä ei näy tuossa aikataulussa. Eipä siinä muu auttanut, kuin kiitää täyttä ravia junaa karkuun. Rousku kipitti nätisti vierellä ja hyvin ehdittiin pois radanvarresta ennen kuin tavarajuna tulla puksutti takana.
Ja saman tien edessä oli seuraava dilemma - traktori! Se oli tosin melko paikallaan, kun pellonreunassa jotain heinäpaaleja siirteli. Nätisti mentiin siitäkin ohitse, Rohan seuraa äitinsä esimerkkiä :) Jouduttiin vielä palaamaan takaisin radanvarteen, jotta päästäisiin kotio. Ja seuraava juna tulisi muutaman minuutin päästä...
Täyttä vauhtia lähdettiin taas kiitämään kotia kohti. Siri kyttäili taakse, että ehdin hiljentää ajoissa, jos juna tulee. Vaan niinhän siinä kävi, että kesken ravin sujahti juna takaa. Onneksi se oli vain pikkupossujuna, joten eihän siinä meinannut edes keritä tajuta, että juna meni ;) Rousku vähän säpsähti, mutta hyvin pienesti reagoi junaan. Täytyy nyt seuraavillakin reissuilla lähteä tarkoituksella radanvarteen ja juniin tutustumaan, koska niihin tullaan varmasti törmäämään jatkossa ja paljon. Onneksi Lotta ei välitä junista, joten sen rinnalla kulkiessa on varsankin hyvä opetella nämä kohtaamaan :) Kaikkien hevosten kanssa on kyllä radanvarressa käyty, ja kaikki varsat ovat juniin tottuneet, joten eiköhän Rouskustakin tule täysin junavarma kaveri!
Videomatskua reissulta:
PS. Raketit paukkuivat pitkin matkaa, vaikka iltapäivällä oltiin liikenteessä.. Onneksi jossain hyvin kaukana kuitenkin. Jopa Lotta vähän kummasteli niitä, ja kotiopäin tultiinkin melko haipakkaa kyytiä. Varsa ei kyllä välittänyt mitään :)
Vuoden viimeinen lenkki
Ihanaa, lunta!! Uudenvuodenaattona sitä vihdoin saatiin ja maa muuttui valkoiseksi.Olipa kivaa käydä tallillakin, kun maa oli jäässä sekä hevoset kuivia ja puhtaita. Oltiin jälleen Sirin kanssa liikenteessä, ja juuri kerettiin lenkille ennen pimeyden (ja rakettien) saapumista.Rousku pääsi nyt kolmatta kertaa kärryjen vierelle juoksemaan. Ekalla kerralla käppäiltiin vaan edes takaisin tallin ohi menevää tietä pitkin. Toisella kerralla lähdettiin jo pidemmälle, ja suunnattiin myös ensimmäistä kertaa maantien reunaan. Tallilta on tosi ikävä lähteä maastoon, kun metsään - tai oikeastaan mihinkään - päästäkseen on pakko kulkea joko a) junaradan ali, b) junaradan vartta useita satoja metrejä tai c) autotien reunaa (80km/h). Varsan kanssa lähteminen on siis aina pienoinen jännitysmomentti..
Aattolenkille lähdettiin sitten junaradan varteen. Tulostin netistä etukäteen aikataulut, jotta suunnilleen tiedetään, koska on junia tulossa. Ja miten sopivasti kävikään; seuraavaan puoleen tuntiin ei pitänyt tulla yhtäkään junaa, ei siis muuta kuin radan varteen.
Vaan kuinkas kävikään.. Rauhassa käppäiltiin eteenpäin, kun yhtäkkiä valot edessä vaihtuivat vihreiksi. Juna oli siis tulossa takaa hetkenä minä hyvänsä! Meillä oli vielä noin sadan metrin matka risteykseen, mistä pääsisi pois junaradan vierestä. Tajusin vielä sen, että takaa oli tulossa tavarajuna, koska niitä ei näy tuossa aikataulussa. Eipä siinä muu auttanut, kuin kiitää täyttä ravia junaa karkuun. Rousku kipitti nätisti vierellä ja hyvin ehdittiin pois radanvarresta ennen kuin tavarajuna tulla puksutti takana.
Ja saman tien edessä oli seuraava dilemma - traktori! Se oli tosin melko paikallaan, kun pellonreunassa jotain heinäpaaleja siirteli. Nätisti mentiin siitäkin ohitse, Rohan seuraa äitinsä esimerkkiä :) Jouduttiin vielä palaamaan takaisin radanvarteen, jotta päästäisiin kotio. Ja seuraava juna tulisi muutaman minuutin päästä...
Täyttä vauhtia lähdettiin taas kiitämään kotia kohti. Siri kyttäili taakse, että ehdin hiljentää ajoissa, jos juna tulee. Vaan niinhän siinä kävi, että kesken ravin sujahti juna takaa. Onneksi se oli vain pikkupossujuna, joten eihän siinä meinannut edes keritä tajuta, että juna meni ;) Rousku vähän säpsähti, mutta hyvin pienesti reagoi junaan. Täytyy nyt seuraavillakin reissuilla lähteä tarkoituksella radanvarteen ja juniin tutustumaan, koska niihin tullaan varmasti törmäämään jatkossa ja paljon. Onneksi Lotta ei välitä junista, joten sen rinnalla kulkiessa on varsankin hyvä opetella nämä kohtaamaan :) Kaikkien hevosten kanssa on kyllä radanvarressa käyty, ja kaikki varsat ovat juniin tottuneet, joten eiköhän Rouskustakin tule täysin junavarma kaveri!
Videomatskua reissulta:
PS. Raketit paukkuivat pitkin matkaa, vaikka iltapäivällä oltiin liikenteessä.. Onneksi jossain hyvin kaukana kuitenkin. Jopa Lotta vähän kummasteli niitä, ja kotiopäin tultiinkin melko haipakkaa kyytiä. Varsa ei kyllä välittänyt mitään :)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.