kuntoutus
,
Silloin aikana ennen ylläpitoa käytiin joskus harvakseltaan kiertämässä hevosten kanssa (meidän mittakaavallamme) pitkä Hopeavuoren lenkki. Mittaa tällä reissulla on melko tarkalleen 15km. Muutoinhan tuo olisi aivan ihana matka ratsastaa useamminkin, mutta piiiiitkää viivasuoraa metsätietä (mitä on suuri osa reissusta) on äärettömän tylsä ratsastaa, etenkin nyt, kun se on ajettu täyteen isoa soramurskaa. Puhumattakaan, että Hopeavuoressa on tuo joku soranlouhimis-paikka, ja sieltä kulkee paljon rekkoja yhdellä etapilla (parin kilsan matka). Tai voi niitä kyllä kulkea koko reitin ajan.. Sekä kolmanneksi, osa matkasta kulkee junaradan varressa.
Joka tapauksessa, ajattelin jo Lotan palatessa, että jos ikinä pystytään kiertämään Hopeavuoren lenkki, alkaa Lotta olla kunnossa! Alkuaikoina ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan.. Mutta tänään sitten repäisin, ja päätin tämän rinksan heittää. Kerrankin, kun oli edes vähän lunta maassa ja pikkupakkanen, oli jopa lähes mukava keli ratsastella :) (ainaisen vesisateen sijasta..)
Eikä mitenkään päin voi sanoa, että Lotalta olisi loppunut kunto kesken. Meillä on aina ennen Lotan kanssa ollut tapana, että maastossa alamäet kävellään, sileällä ravataan ja ylämäet laukataan. Nyt muutin tätä konseptia siten, että ylämäetkin kävellään tai ehkä ravataan. Lotalla ei ollut tietoakaan tästä uudistuksesta, ja etenkin kotiopäin tultiin vallan mielenkiintoista askellajia muutamat mäet..
Tuo reitti kulkee ohi Lotan vanhan kotitallin, Puromaan. Lotta ehti asua Puromaalla seitsemän vuotta, ja sieltä se lähti ylläpitoon aikanaan. Nyt se siis palasi eri talliin, muutaman kilometrin päähän vanhasta kodistaan. Kun Puromaa ilmestyi näkyviin metsänreunan takaa, alkoi Lotta hirnua ja tuijotteli kaihoisasti "kotio päin". Pihatien kohdalla meille tuli melkein taistelu, käännytäänkö tästä nyt Puromaalle vai jatketaanko matkaa. Ja kun tamma ei saanut tahtoaan läpi, hirnui se vielä toistamiseen "kodin" jäädessä taakse.. Niin vaan se olisi jättänyt oman varsansa ja muuttanut vanhaan talliin ;) (Ollaan kyllä kuljettu Puromaan ohi muutamat kerrat tässä parin kuukauden aikana, muttei Lotta ikinä ole hirnunut, vaikka joka kerta onkin Puromaalle kääntymässä)
Ja taas yllätyin, kun lähestyttiin nykyistä kotia, ja Lotta näki muut hevoset ulkona tarhassa. Jälleen alkoi huuto ja hörinä, sekä hirmuinen kaahotus varsaa kohti. Hyvä ettei menty tarhan langoista sisälle. Vielä tallin pihassa ja sisällä käytävällä Lotta hörisi ja pörisiRouskulle. Ei se ikinä näinkään tee, hyvä jos yhden hörähdyksen päästää varsan lenkin jälkeen nähdessään..
Kummasti voi mennä pienen ponin pää sekaisin, kun ensin käydään hurrrjan pitkä lenkki, ja vielä melkein pääsee vanhaan kotiin, eihän tässä maailman menossa pysy fiksumpikaan mukana :)
Yksi etappi saavutettu!
Kyllä nyt täytyy myöntää, että Lotta alkaa olla kunnossa. Noin jaksamisen kannalta. Ulkoinen olemus saa vielä kehittyä, mutta kyllä hevosessa voimia riittää..Silloin aikana ennen ylläpitoa käytiin joskus harvakseltaan kiertämässä hevosten kanssa (meidän mittakaavallamme) pitkä Hopeavuoren lenkki. Mittaa tällä reissulla on melko tarkalleen 15km. Muutoinhan tuo olisi aivan ihana matka ratsastaa useamminkin, mutta piiiiitkää viivasuoraa metsätietä (mitä on suuri osa reissusta) on äärettömän tylsä ratsastaa, etenkin nyt, kun se on ajettu täyteen isoa soramurskaa. Puhumattakaan, että Hopeavuoressa on tuo joku soranlouhimis-paikka, ja sieltä kulkee paljon rekkoja yhdellä etapilla (parin kilsan matka). Tai voi niitä kyllä kulkea koko reitin ajan.. Sekä kolmanneksi, osa matkasta kulkee junaradan varressa.
 |
| Maastoreissu |
Eikä mitenkään päin voi sanoa, että Lotalta olisi loppunut kunto kesken. Meillä on aina ennen Lotan kanssa ollut tapana, että maastossa alamäet kävellään, sileällä ravataan ja ylämäet laukataan. Nyt muutin tätä konseptia siten, että ylämäetkin kävellään tai ehkä ravataan. Lotalla ei ollut tietoakaan tästä uudistuksesta, ja etenkin kotiopäin tultiin vallan mielenkiintoista askellajia muutamat mäet..
Tuo reitti kulkee ohi Lotan vanhan kotitallin, Puromaan. Lotta ehti asua Puromaalla seitsemän vuotta, ja sieltä se lähti ylläpitoon aikanaan. Nyt se siis palasi eri talliin, muutaman kilometrin päähän vanhasta kodistaan. Kun Puromaa ilmestyi näkyviin metsänreunan takaa, alkoi Lotta hirnua ja tuijotteli kaihoisasti "kotio päin". Pihatien kohdalla meille tuli melkein taistelu, käännytäänkö tästä nyt Puromaalle vai jatketaanko matkaa. Ja kun tamma ei saanut tahtoaan läpi, hirnui se vielä toistamiseen "kodin" jäädessä taakse.. Niin vaan se olisi jättänyt oman varsansa ja muuttanut vanhaan talliin ;) (Ollaan kyllä kuljettu Puromaan ohi muutamat kerrat tässä parin kuukauden aikana, muttei Lotta ikinä ole hirnunut, vaikka joka kerta onkin Puromaalle kääntymässä)
Ja taas yllätyin, kun lähestyttiin nykyistä kotia, ja Lotta näki muut hevoset ulkona tarhassa. Jälleen alkoi huuto ja hörinä, sekä hirmuinen kaahotus varsaa kohti. Hyvä ettei menty tarhan langoista sisälle. Vielä tallin pihassa ja sisällä käytävällä Lotta hörisi ja pörisiRouskulle. Ei se ikinä näinkään tee, hyvä jos yhden hörähdyksen päästää varsan lenkin jälkeen nähdessään..
Kummasti voi mennä pienen ponin pää sekaisin, kun ensin käydään hurrrjan pitkä lenkki, ja vielä melkein pääsee vanhaan kotiin, eihän tässä maailman menossa pysy fiksumpikaan mukana :)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.