Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..

8/12/2013 08:20:00 ip. marjo 0 Comments

...käyttöratsastuskilpailuissa, kuten kuvasta näkyy:

Tällä kertaa kuva ei kuitenkaan kerro ihan koko totuutta, ei tässä sentään hautajaisissa oltu! Kuva kyllä kertoo hyvin tunnelmat ennen käyttöratsastuskisaan lähtöä, sillä oltiin kaikki jo aivan poikki. Hauskan kuvan on saanut Heikki napattua, kun koko Rouskutellen!-blogin porukka (ilman päätähteä tosin..) murjottaa kuin yhdestä suusta. Ei me oikeesti ihan noin pelottavia olla..

Ratsastus ei meillä muorin kanssa mennyt ihan nappiin. Heppa oli hieno oma itsensä ja toimi hyvin, varsa kun oli mukana niin meno ei häiriintynyt, kuski ei vaan osannut mitään. Kuten aiemmista kirjoituksista on jo saattanut havaita, koko oma panostukseni ja tähtäin oli käyttöajon puolella, ja kun sieltä tuli niin uskomattoman hieno tulos, ei enää oikein riittänyt paukkuja ratsastukseen. Kaiken huipuksi lähdettiin radalle numerolla 19., joten odottelua kilpailun alkamisen jälkeen oli lähes kuusi tuntia, ja myö starttasimme joskus ennen kuutta illalla. Siinä vaiheessa iski jo niin suuri henkinen väsymys, että alkoi myös mielenkiinto lopahtaa. Suuret hatunnostot tässä kohden tuomareille, jotka joutuivat sunnuntaina kävelemään rataa ympäri kuuden ja puolen tunnin ajan auringonpaisteessa jokaisen ratsastajan jokaista liikettä seuraten, huh!! 

Nemo odotteli kauempana taustalla vesiesteen ajan, sieltä palattiin takaisin ja suunnattiin alamäkipysähdykseen. Nemo käveli eri tien kautta alas, mutta Lotta näki missä varsa menee, joten malttoi tuo juuri seistä 15 sekuntia, vaikka höröttelikin varsalle. Tiukan ohjan jouduin kyllä pitämään, kun pari kertaa meinasi poni jatkaa matkaa.

Tästä kurvailtiin epätasaiseen maastoon pujottelemaan hyvin kapeiden porttien läpi. Näistä ei kukaan selvinnyt virheittä, ja myökin keräsimme Lotan kanssa kuusi kosketusta kahdeksasta portista. Nostin jalustimet kokonaan satulan päälle ennen estettä, sillä ajattelin omien kinttujen nostelun olevan helpompaa ilman jalustimia. Ensin yritin nostaa jalkoja vaan suoraan sivulle, niin sai pidettyä pidempään pohkeet kiinni. Osuin kuitenkin jossain jalalla porttiin, joten lopuissa nostin taaksepäin, mikä tosin piti tehdä aiemmin ja vaikeutti porttiin suoraan keskeltä ratsastamista. Ihan äärettömän vaikea este! Lähestymiset pitäisi saada tismalleen suoriksi, ja me ainakin kiemurtelimme Lotan kanssa kuin kala kuivalla maalla, joten ei noiden läpi ollut toiveitakaan päästä joko vattaponkon tai kankkusen osumatta kepukoihin. Suoraan ratsastaminen on ehkä kaikkein vaikeinta!

Seuraavat kaksi estettä olivatkin meille helpoimmat, eli esineen kuljetus sekä lastauslaituri. Esineen kuljetuksessa piti napata kukkapurkki käteen peltitynnyrin päältä, ratsastaa se kädessä hieman haastava reitti toisen peltitonkan ympäri ja tuoda kukka takaisin. Ensi vuonna kuulemma vaihdetaan vielä mullat matkalla, heh ;)

Lastauslaiturilla taas tuli ratsastaa hevonen laiturin viereen ja laskeutua selästä alas molemmat jalat hyvin pienen merkityn neliön sisään. Lotan kanssa ehdimme treenata laituria muutamaan otteeseen vaunujen kanssa, mutta ensimmäisen kerran, kun ajoin ponin tähän viereen, niin kyllä vaan mentiin sivuristiaskelta laiturin kohdalla. Ei siis olisi onnistunut meiltä ilman treeniä. Mutta nyt tosiaan Lotta ei mitenkään huomioinut koko laituria. Ja siihen poni on kyllä tottunut, että sen selkään taituroidaan mistä ja miten tahansa. Laiturin päältä talutettiin poni ympäri ja selkäännousu tapahtui samanmoisen pienen merkityn alueen sisältä.

Seuraavana esteenä olivat maapuomit. Koska puomeja ei voi pudottaa, tuli virheitä jokaisesta kosketuksesta. Puomit olivat siksakin muodossa toisiinsa nähden. Tässä tuli meille pientä haastetta vastaan, sillä jostain syystä kenttä on nyt aina ollut se paikka, missä Lotta saa härdellit ilman varsaa. Ja silloinkin, kun ratsastettiin kentällä varsan ollessa vapaana mukana, iski Lotalle paniikki jo siitä, jos varsa jäi toiseen päähän kenttää, eikä tullutkaan mukana. No nyt kun käveltiin kentälle ja varsa jäi portin luo hengaamaan, pitihän Lotan tässäkin hätäillä varsan perään. Puomit olisi saanut ratsastaa kumpaan suuntaan tahansa, mutta en minä tyhmä tajunnut tulla niitä kohti varsaa, vaan poispäin mentiin. Lotta ei siis tiennyt, missä napero on, vaan yritti kiemurrella takaisinpäin ja koko keskittyminen hävisi samalana muualle. Kolisteltiin neljän osuman verran, mutta Lotan tuntien oltaisiin kyllä kolisteltu ihan yhtä paljon, vaikka poni olisikin keskittynyt jalkoihinsa :D

Ainoan hylkäyksen hankimme ahtaasta käännöksestä, eli T-kirjaimen muotoisesta kapeasta rajatusta alueesta, johon piti ratsastaa sisään alaosasta, tehdä käännös ja tulla samaa reittiä takaisin. En ehtinyt treenata tätä kertaakaan, joten hieman arvelutti jo valmiiksi, miten mahdetaan onnistua. Periaatteessa Lotta kyllä osaa hyvin jonkin sortin etuosakäännöstä muistuttavan 90 asteen käännöksen sekä peruutuksen. Itse en vaan ehtinyt kertaakaan testata, missä kohden käännös pitäisi tehdä. Oltaisiin ehkä jopa onnistuttu, ellei Lotta olisi stressannut varsan perään. Ajattelin itse jo aiemmin, että ei tule mitään, jos ei Lotta näe varsaa, ja sanoinkin, että tulisi käännökseen lähemmäs sen kanssa. Nemo oli kuitenkin jossain kaukana takana, olimme siis edelleen kentällä, ja käännyimme vielä suoraan varsasta poispäin tehtävän suorituspaikan takia. Lotta asteli sisälle esteeseen ja vielä kääntyi ihan suht hyvin ja maltilla. Seuraavana kun piti tehdä pieni peruutus, petti akalta hermot ja myö peruutimme turbovaihteella ulos merkityn alueen sisältä. Voi ponia. Ei olisi vissiin taas itse pitänyt ajatella, ettei tule onnistumaan!

Viimeinen este oli pyöreä laatta, joka ratsastettiin myöskin rajatun, melko kapean kujan sisällä. Laatta oli kurvin ulkoreunassa, ja siihen piti ponin osua. Ei väliä monellako kaviolla ja kuinka suuri kosketus, kunhan koskettaa laattaa. Pysähtyä ei reitin aikana saisi, mutta mie jouduin vähän himmaamaan, ja varovasti ratsastamaan uudelleen kohti laattaa. Kyllähän me siihen sitten osuimme. Ja seuraavana ei muuta kun maaliin. 

Kirjoittelen vielä tarkemmin myös käyttöajon kulusta ja laitan molempien ratojen suoritukset videolla, ne kun nyt saatiin kuvattua, kiitos Sanna!! Jos muuten joku otti Lotasta kuvia käyttöajossa, olisin hyvin kiitollinen, jos kuvia saisi nähtäväksi.. :)

Oli tämä kyllä hauska kokemus, pakko sanoa! Juuri sopiva meikäläiselle ja Lotalle, ei mitään pingottamista ja tosikkotouhua, vaan juuri sellaisia perustaitoja, joita puskailupollelta voisi odottaakin. Tässähän täytyy melkein jo tosissaan miettiä, jos treenaisi hieman vuoden mittaa ja kokeilisi vaikka ensi vuonna uudestaan... Ja vielä Nemolle superkehut, se oli hieno mies! Nyt kun jätkä on jo korkannut tämän käyttöponin uransa, niin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ollaankin Neppariponin kanssa mukana. Ken voisi aavistaa..

Molempien käyttökisojen tulokset ovat täällä: http://www.vuonohevoset.com/Kayttokilpailutulokset%202013.pdf Meidän kohdallamme pistemäärä on vaan ratsastuksessa väärin, muistaakseni oikea luku oli 338...