erikoispostaus
,
Muistatteko kun kirjoitin pukille kirjeen reilu viikko sitten? Kirjeessä toivoin itselleni punaista nenää. Aivan kuin Petteri Punakuonolla on. Ihan vain joulun kunniaksi ja vähän kai velipoikani Nemonkin ihmetykseksi. Yhtenä päivänä heräsin siihen kun nenänpäätäni kutitti kovasti. Luulin uneksivani kesästä ja kärpäsistä ja olin juuri huitaisemassa etukaviollani nenänpäätäni hätistääkseni kärpäsen pois, kun vierestäni kuului ääni:
"Tulipas siitä hieno nenä"!
Aukaisin kauniit silmäni pitkien ripsieni takaa ja näin edessäni tonttutytön kädessään maalisuti ja purkki punaista kasvomaalia. Ennenkuin olin kerinnyt edes kunnolla herätä minut oli talutettu uudessa jouluriimussani nopeasti aittaan pieni punainen sydän nenunpäätäni koristaen. Olin kuin olinkin saanut punaisen turvan!!
Aitassa kävi tohina kuin korvatunturilla. Neli -ja kaksijalkaiset perheenjäseneni Siri, Lara, Britney, Bella ja Chanel mennä vilistivät ees taas. Punaiset silkkinauhat, villasukat ja viltit lentelivät kädestä käteen ja tassuta tassuun. Viritettiin jouluvaloja ja kannettiin taljoja kuka milläkin tyylillä. Oli alkamassa perinteiset joulukuvaukset. Tää on jo tuttua... kohta mä saan sarvet päähän ja sokerinpaloja hammaslomat täyteen. Yllätyksekseni eteeni kannettiinkin valkoinen korillinen isoja herkullisia punaisia jouluomenoita. Bon Appétit! Juu ei tarttenu kahta kertaa käskee...
En ollut uskoa silmiäni kun piparintuoksuisen aitan lattialle alettiin kantaa myös heinää. Korsia heiteltiin sinne ja tänne ja kerkesin jo ajatella tonttutytön rikastuneen äkillisesti, koska sitä alettiin heitellä myös jalkojeni alle! Ennenvanhaan sitä kyllä motkotettiin, jos heinän päällä seistiin, mutta tuona päivänä sain kirjaimellisesti kylpeä heinissä.
Sitten he alkoivat puhua reen kannosta! Apua! Reen? Kannosta? Ai, että kun en suostunut moista kapistusta vetää niin nytkö minun pitäisi sitä sitten kantaa? Siihen en kyllä varmasti suostu, oli sitten millaiset kuvaukset tahansa! Mutta sen sijaan, että he olisivat valjastaneet minut he jättivätkin minut aittaan heinille seisoskelemaan ja katosivat näköpiiristäni? Mitä täällä tapahtuu?
Kuuntelin korvat höröllään kun tontut tömistelivät viereisessä vellikellohuoneessa ähisten ja puhisten.
Ja sitten minä näin sen. Pienen valkoisen reen jonka tonttutytöt kantoivat jalkojeni juureen. Olin ratketa liitoksistani!! Tuoko se reki nyt on? Onko naurettavampaa kapistusta Kärjenniemessä ennen nähtykään!
Tajusin ettei rekeä oltu tuotu minun vedettäväkseni, saati kannettavakseni vaan se toimisi taas tonttu- ja koirakärrynä. Siispä lapsoset kyytiin, tonttulakit päähän ja kuvausilmeet kehiin!
Koirat könöttivät reessä paikoillaan kuin puutarhatontut ja pääsivätkin hommansa hoidettuaan etsimään piparinmurusia ja kauranjyviä lattioiden raioista. Paitsi Chanel joka epäonnekseen tungettiin kaulassani roikkuvaan joulusukkaan kuin emännän viestiksi pukille:
"Toivoisin, että joulusukkani täytettäisiin aattoiltana uudella maltankoiranpennulla".
*huoh* Eikö sille mikään riitä?
Monien erilaisten nuttujen ja hattujen jälkeen sain loppukuvauksien ajaksi vain pelkkää hemmottelua. Suukkoja ja haleja ja rakkautta. Sitä mitä me kaikki lopulta joululta halutaan. Sitä mä ainakin toivon meille kaikille pienen nenänpäässäni olevan sydämeni pohjasta ;)
Petteri punaturpa kirjoittaa
"Tulipas siitä hieno nenä"!
Aukaisin kauniit silmäni pitkien ripsieni takaa ja näin edessäni tonttutytön kädessään maalisuti ja purkki punaista kasvomaalia. Ennenkuin olin kerinnyt edes kunnolla herätä minut oli talutettu uudessa jouluriimussani nopeasti aittaan pieni punainen sydän nenunpäätäni koristaen. Olin kuin olinkin saanut punaisen turvan!!
Aitassa kävi tohina kuin korvatunturilla. Neli -ja kaksijalkaiset perheenjäseneni Siri, Lara, Britney, Bella ja Chanel mennä vilistivät ees taas. Punaiset silkkinauhat, villasukat ja viltit lentelivät kädestä käteen ja tassuta tassuun. Viritettiin jouluvaloja ja kannettiin taljoja kuka milläkin tyylillä. Oli alkamassa perinteiset joulukuvaukset. Tää on jo tuttua... kohta mä saan sarvet päähän ja sokerinpaloja hammaslomat täyteen. Yllätyksekseni eteeni kannettiinkin valkoinen korillinen isoja herkullisia punaisia jouluomenoita. Bon Appétit! Juu ei tarttenu kahta kertaa käskee...
En ollut uskoa silmiäni kun piparintuoksuisen aitan lattialle alettiin kantaa myös heinää. Korsia heiteltiin sinne ja tänne ja kerkesin jo ajatella tonttutytön rikastuneen äkillisesti, koska sitä alettiin heitellä myös jalkojeni alle! Ennenvanhaan sitä kyllä motkotettiin, jos heinän päällä seistiin, mutta tuona päivänä sain kirjaimellisesti kylpeä heinissä.
Sitten he alkoivat puhua reen kannosta! Apua! Reen? Kannosta? Ai, että kun en suostunut moista kapistusta vetää niin nytkö minun pitäisi sitä sitten kantaa? Siihen en kyllä varmasti suostu, oli sitten millaiset kuvaukset tahansa! Mutta sen sijaan, että he olisivat valjastaneet minut he jättivätkin minut aittaan heinille seisoskelemaan ja katosivat näköpiiristäni? Mitä täällä tapahtuu?
Kuuntelin korvat höröllään kun tontut tömistelivät viereisessä vellikellohuoneessa ähisten ja puhisten.
Ja sitten minä näin sen. Pienen valkoisen reen jonka tonttutytöt kantoivat jalkojeni juureen. Olin ratketa liitoksistani!! Tuoko se reki nyt on? Onko naurettavampaa kapistusta Kärjenniemessä ennen nähtykään!
Tajusin ettei rekeä oltu tuotu minun vedettäväkseni, saati kannettavakseni vaan se toimisi taas tonttu- ja koirakärrynä. Siispä lapsoset kyytiin, tonttulakit päähän ja kuvausilmeet kehiin!
"Toivoisin, että joulusukkani täytettäisiin aattoiltana uudella maltankoiranpennulla".
*huoh* Eikö sille mikään riitä?
Monien erilaisten nuttujen ja hattujen jälkeen sain loppukuvauksien ajaksi vain pelkkää hemmottelua. Suukkoja ja haleja ja rakkautta. Sitä mitä me kaikki lopulta joululta halutaan. Sitä mä ainakin toivon meille kaikille pienen nenänpäässäni olevan sydämeni pohjasta ;)
Ja lopuksi kaikki blogin lukijat yhtykää mukaan tähän kaikille tuttuun laulamaani joululauluun:
Ps. Ette ikinä arvaa miltä Nemo näytti nähtyään Petteri Punaturvan astelevan
muina miehinä takaisin tarhaan :D
Se intoutui asiasta niin, että juoksi heti pulkan eteen, koska sekin haluaa isona olla Petteri.
Kattokaa vaikka ite.
muina miehinä takaisin tarhaan :D
Se intoutui asiasta niin, että juoksi heti pulkan eteen, koska sekin haluaa isona olla Petteri.
Kattokaa vaikka ite.
Aivan ihania kuvia!!:D
VastaaPoistaKiitos Anonyymille <3
Poista<3 Sanattomaksi vetää. Aivan käsittämättömän ihania kuvia! Koira joulusukassa, omg, mistä löytyisi edes ripaus tätä mielikuvistusta minullekin... :D
VastaaPoistaKiitos paljon Jessi <3 Koiraa/koiria ei vahingoitettu kuvauksissa :) Rohankin oli ihan kuin ois aina kantanut koiranmentävää joulusukkaa kaulassansa.
PoistaAivan mahtavia kuvia! Huhhuh, sanattomaksi vetää todellakin. Tällaisia joulukortteja vastaanottaisi kyllä mieluusti -ja vielä mieluummin saisi vastaavia omasta laumastakin!
VastaaPoistaNöyrin kiitokseni Reetallekin <3 Ei muuta kuin omaa laumaa vaan kuvaamaan, niin niitä saa ja on vielä kaiken lisäksi ihan tosi kivaakin puuhaa! Ainakin musta joka rakastan valokuvaamista ja kuvankäsittelyä.
PoistaTosi kivoja kuvia , rousku on muuten tosi söpö
VastaaPoistaNää on kyllä ihan omaa luokkaansa nämä kuvat :O wau, tosi upeita!!
VastaaPoistaVautsi! Millä ohjelmalla muokkaat nuo kuvat? :)
VastaaPoistaKiitos Lilli, Laura ja Anonyymi <3 Tää on paras palkka parhaasta työstä! Vaikka en minä siis tätä työkseni tee :) Photoshopilla muokkaan (käytössä Elements 10).
VastaaPoistaNiin suloisia!
VastaaPoistaKiitos Tiia <3
PoistaVoi nää kuvat on niin mahtavia <3 Ja mallit myös!
VastaaPoistaKiitti Emmi <3 Niinhän nuo kaikki viisi ipanaani on :)
PoistaIhaniahan nää on ja onnekseni saatiin omaan korttiin samat kuvat, koristavat nyt meiän jääkaapin ovea. <3 Voit kuvitella Siri, että Enna oli haltioissaan, ja Eevi myös. :)
VastaaPoistaAaaaw Ulla <3 Mulla taas kulmahyllyä koristaa Enna ja Eevi :)
PoistaNiin upeita, olette kyllä molemmat aivan ammattikuvaajia! Ja kuinka paljon jaksatte väsertää ja väkrätä, jotta saatte sopivat lavasteet! Kunnioitan, paljon :)
VastaaPoistaKiitos paljon Anonyymille! Marjoa voi hyvällä omalla tunnolla sanoakin ammattikuvaajaksi kun on kuvannut ties kuinka paljon muiden hevosia, kisoja ja vaikka mitä tapahtumia. Mä kuvaan vaan pääasiassa omaksi ilokseni ja mönkään menneitä kuvia on enemmän kuin onnistuneita. Onneksi käsittelemällä saa pelastettua paljon. Se siitä ammattikuvaajasta sitten :)
PoistaIhania kuvia !
VastaaPoistaKiitos Jilla <3
PoistaAivan mahtavia kuvia! Tuommoisia joulukortteja kehtais vaikka myydä.
VastaaPoistaKiitos paljon Sofia <3
PoistaIhana Poni ja suloiset lapsukaiset ja koiruliinit. Todella kauniit kuvat.
VastaaPoistaKiitos Salla <3
PoistaEi vitsit kun on kauniita kuvia ja toi rekikin on niin hieno! Onko se käyttöön sopiva vai ihan vaan koriste? :)
VastaaPoistaKiitos Saana :) On ihan koristereki. Ikääkin taitaa reellä olla useita kymmeniä vuosia. Erittäin kaunis vanhanaikainen reki kieltämättä.
PoistaWow, leuka loksahti auki, upeita kuvia! Ja suloiset nappisilmämallit :) Jos ei tätä ennen ollut joulumieli, niin nyt on :)
VastaaPoistaNo wow mikä kommentti Ninah :) Kiitos!!
PoistaAivan mahtavia kuvia! ♥
VastaaPoistaKiitos kiitos <3
PoistaAivan uskomattoman suloisia kuvia ja niissä on kaikissa kivan jouluinen tunnelma! ♥ Mahtavia!
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Saagan IL :)
Poista