koirat ,

Tuntiponeileva maastomopo

12/31/2014 01:08:00 ap. Siri 16 Comments


Kyllä täytyy sanoa, että ikävä hevosen selkään on kova. Varsinkin Popin, mutta en minä näillä kiloilla ja tällä mahalla pääse enää edes selkään. Saati, että se olisi näin kahdeksannella kuulla raskaana kovin järkevääkään. Mä vaan niin haluisin samoilla sen kanssa pitkin metsiä ja peltoja ja tutustua uusiin maastoihin. Meidän kävelylenkitkin on nykyään kuin kahden etanan laahustamista. Joskus joku teroitti, että on hyvä opettaa hevonen kävelemään myös hitaasti, varsinkin jos yhteisestä taipaleestanne on tarkoitus tulla pitkä. Että kun tulet vanhaksi ja hevostasi talutat sen tulee kulkea nätisti vierelläsi sitä etana vauhtiakin. Popi joutui tähän oppiin odotettua aiemmin, mutta nytpä ainakin tiedän, että voin hyvillä mielin vanhuksena raahata sitä perässäni kävelykeppeineni sillä se on kulkenut vierelläni kuin parahin paimenkoira.

Mutta niin... minun on vielä maltettava odottaa jonkun aikaa. Huoli hevosen liikkumattomuudesta jossain kohtaa oli suuri. Pelkäsin että se vain lihoo ja lihoo entisestään kun en itse pääse sitä ratsastamaan. Onnekseni tallilla käy sen verran ahkeria, tunnollisia ja taitavia tyttöjä joten olen heitä nakitellut Popin selkään silloin tällöin. Eihän sen tarvitse kuitenkaan joka päivä päästä töitä tekemään. Popin ratsuttajakin lohdutti minua jossain kohtaa, että niin vanha kuin nuori hevonen on niin niin monta kertaa sitä voi viikossa liikuttaa ja loput päivät se voi riekkua tarhassa nauttien nuoruudestaan. Koska Popi on kolme vuotias sille riittävä liikuntamäärä viikossa on siis kolme kertaa. Tämä onkin Popin kohdalla toteutunut melko hyvin ja oikeastaan se on liikkunut odotettua enemmänkin. Pääasiassa liikutukset ovat kevyitä talutusratsasteluita, mutta muutaman kerran se on päässyt porukan häntäheikiksi maastoon ja kiitää siellä kuulemma kuin tuulispää. 

Popi lähdössä Hetan ja muiden tallikavereitten kanssa maastoon.
Lainassa häntäremmillä varustettu rungoton satula.
No mikäs teillä kestää? Mä olen jo valmiina matkaan.
Joukkoa johtaa Popin kanssa 4-vuotias tallikaveri Rilla, toisena Malla, kolmantena Tony
ja perää pitämässä piskuinen Popi.
"Katsokaakin sitten ettei se keltainen maantiekiitäjä lähde ohittamaan ketään"! Huutaa Katja kärjessä ;)
"Apua! Takapuolessani roikkuu voipulla"! Huutaa Tony tonttutytön alta ;)
Kolme muskettisoturia ja Popino.
Rilla on pienikokoinen suomenhevonen joka johtaa aina maastolenkeillä muuta joukkoa.
Bella-koirakin riensi vastaan metsässä vaeltavia heposia.
Ja sinne se katoaa. Pieni keltainen metsän syvyyksiin.
Yksi Popia liikuttavista tytöistä on nimeltään Heta. Heta on nyt ratsastanut Popilla muutaman kerran maastossa ja kerran niin, että ratsuttaja tuli pitämään Hetalle tuntia Popilla. Näin varmistetaan se, että sitä ratsastettaisiin nyt ratsutuksen alettua mahdollisimman oikein.
Esitinkin Hetalle muutaman kysymyksen Popiin liittyen joihin hän vastaili seuraavanlaisesti 
(S=Siri H=Heta):


S: Oletko aikaisemmin ratsastanut vuonohevosella?
H: Kesällä uitin yhtä vuonista, mutta kunnolla en ole aiemmin ratsastanut vuonohevosella.


S: Oletko aiemmin ratsastanut näin nuorella hevosella?
H: Olen ratsastanut suunnilleen samanikäisellä.
Kapuhan (Hetalla oli kesällä tämän niminen suomenhevonen ylläpidossa) oli tosi nuori vielä.


S: Kauan olet ratsastanut?
H: 8-9 vuotta kävin läheisellä ratsastuskoululla tunneilla 1-2 kertaa viikossa, 
kunnes pitkästyin ja aloin ratsastamaan Katjan hevosilla (Katjan hevoset ovat yhtäkuin tämän postauksen kuvissa esiintyvä Rilla ja Malla sekä joskus aikaisemmissa postauksissa esiintynyt valkoinen shetlanninponi Elsa).


S: Voisitko kuvitella omistavasi vuonohevosen?
H:  Vuonis on kiva rotu ja vaikuttaa rauhalliselta ja kiltiltä, mutta en voisi nyt ajatella sellaisen omistamista. 
En tiedä sitten tulevaisuudesta.


S: Mikä on Rouskun huonoin ja parhain puoli tässä vaiheessa tutustumistanne?
H: Rouskun huonointa puolta en osaa sanoa. Parhain on se, että nuoruudesta huolimatta siellä selässä tuntuu tosi luotettavalta eikä tunnu siltä, että se tekis jotain, vaikka aina on mahdollisuus, että jotain tapahtuu.


S: Millainen Rohan on maastossa?
H: Rohan on luotettava maastossa. Väistää vain jotain oksia jotka koskee siihen jollain tapaa. 
Huomasin tämän viime kerralla :D
Rouskusta näkee, että se tykkää todellakin maastoilla porukassa.


S: Millainen Rohan on käsiteltäessä?
H: Se on ihan superkiltti ja ihana :)


S: Millainen Popi oli Emmin pitämällä tunnilla kun ratsastit sillä?
H: Tunnilla tuntui siltä, että se osas niitä juttuja mitä pyysin. Esim. "pohkeenväistössä" tuntu, että poni tajuaa kyllä jotain, mutta mä en ehkä osannut ratsastaa sitä kunnolla siihen. Reagoi hyvin pohkeisiin mun mielestä. Menneisyydessä olen ratsastanut tosi eteenpäin pyrkivillä hepoilla ja Popi oli laiska niihin verrattuna, mutta reippaasti meni sekin osan tunnista. 



Tässä vielä pari klippiä Popin ensimmäiseltä ratsastustunnilta Hetan kanssa. Ja yllätys yllätys laukannostossa esiintyy jälleen Popin bravuuri; Pikku pukki päivässä pitää mielen virkeänä!



Kiitos Hetalle, sekä opettaja Emmille ja hänen hevosenkokoiselle apulaisopettajakoiralleen Lillille!

Tapaninpäivän tuntiponi Rohan tarkkailevien silmien alaisuudessa.
Onks nää nyt niitä Amerikan miniatyyriponeja joista Lara haaveilee,
kun sillä on tommonen Shetlanninponin mentävä loimikin päällä?
No mihin se ny meni? Tuu tänne Popi pojan kainaloon vaan.
Mutta Lilli päätti mielummin mennä ottamaan suukkoja muilta kuin Popilta.
Kiss ja puss :X
Ja ettei elämä Popin kanssa menis liian tasaiseksi ja tylsäksi se päätti näyttää lampaanvillan alla olevat tiikerinraitansa vielä ennen vuoden vaihtumista ja lennätti tästä tuntiponeilusta seuraavana päivänä selkään nousseen ratsastajan selästään, mutta tästä mä kerron teille enemmän ensi vuonna! ;)
Siihen asti ihanaa ja onnellista ja turvallista uutta vuotta teille kaikille siellä koneittenne tai puhelimienne edessä! Pistetään ponit piiloon raketeilta ja ollaan kiltisti (ainakin me emännät -poneista kun ei koskaan voi näköjään mennä takuuseen)!

You Might Also Like

16 kommenttia :

  1. Tämä oli tosi kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus. Vitsi kun missään lähellä Iittalaa ei oo näitä ihania❤ missä päin nämä asuvat? Eikös nää ainakin ole asuneet Kuurilassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle :) Kyllä vaan nämä keltuaiset ovat asuneet aiemmin Kuurilassa.
      Nykyään pitävät majaa Kärjenniemessä.

      Poista
  3. Onko siis esikoislapsi tulossa? Joulukuvissa sun maha näytti iha hirmu pienelt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai näytti vai? No ihanaa jos se jonkun mielestä näyttää pieneltä. Itsestä se tuntuu niin valtavalta. Ei ole esikoislapsi vaan toinen lapseni ja viimeinen!!! ;)

      Poista
  4. Ihana postaus <3 Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia ja hyvää uutta vuotta<3

    VastaaPoista
  6. Hauska postaus! Tykkäsin tosi paljon, kun haastattelit Hetaa! Hyvää uutta vuotta teille kaikille!
    T: Vilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma!
      Onneks Heta oli kiltti ja suostu tähän minihaastatteluun :)

      Poista
  7. Tosi mukava postaus ja hienoja kuvia! Millä kameralla kuvaat blogisi kuvat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivi :)
      Kuvaan Canonin 7D:llä ja pääasiassa objektiivella 70-200mm f/2.8 tai macro 60mm f/2.8.

      Poista
    2. Oho mikä sattuma, mulla on itsellänikin Canon 7D, tosin sain sen vasta joten opettelua on paljon luvassa, kun entinen 1100D eroaa niin paljon tuosta. Millä asetuksilla kuvaat yleensä hevosia? :)

      Poista
    3. Riippuu hyvin paljon siitä millainen ilma on, millainen valo ja toki millaisia kuvia haluan eli säädän asetuksia olosuhteiden mukaan. Kokeilemalla löytää parhaat asetukset. Pääasiassa käytän 2.8 aukkoa ja kuvaan kiekon ollessa AV:lla. Säätäen sitten sieltä sen mukaan onko pilvistä vai varjoa tms.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.