ajo ,

Nepparin ajoharkkoja + sidepullit testissä

5/17/2015 10:23:00 ip. marjo 5 Comments


Piti oikein itsekin selata postauksia taaksepäin jotta muistaisin, mistä Nemon ajoharkoista on edellisen kerran blogiin tullut turistua. Viimeisimmästä ajotreenijutusta onkin jo aikaa ja paljon on taas mahtunut tähän väliin. Lieneekin aika taas kerran muistuttaa, että tuskin missään blogissa kerrotaan orjallisesti kaikkea, mitä hevosten kanssa on tapahtunut. Tämä koskee niin yksittäisiä harjoituksia (kuten joku oli tainnut Kaktun blogissa ihmetellä alkukäyntien puutetta - mikä ei siis ollut puute, sitä ei vaan katsottu tarpeelliseksi esitellä kuvissa tai videoissa!) kuten myös postausten välissä tapahtuneita asioita. Jos hevosia on kertaalleen blogissa käyty syöttelemässä vihreällä viisi minuuttia ja seuraavaksi ne jo laiduntavatkin täyttä päivää, on tässä välissä todennäköisesti paljon mitä on jäänyt kertomatta. Näin vaan yksinkertaisen esimerkin keksiäkseni.

Meillä on nyt ajoharkkojen osalta se tilanne, että käytössä on tähän saakka ollut kolmet valjaat; Rouskulta lainatut työvaljaat, Katjalta lainatut silavaljaat ja Nemon omat maratonvaljaat. Työvaljailla on tietty ollut paras treenata, niihin on saanut perään sidottua kaiken sen mitä on tarvinnutkin. Nyttemmin porattiin myös itse rakenneltuihin puuaisoihin reiät, jotta ne saisi kiinteästi valjaisiin kiinni. Silavaljaita puolestaan on lainattu kärryillä ajoon. Koppakärryjä kun ei saa työvaljaisiin eikä valjakkovaljaisiin kiinni, joten on ollut pakko ajaa silavaljailla, joita en siis muutoin missään tilanteessa suosi millekään hevoselle. Onneksi ollaan kuitenkin näitä saatu lainata ja päästy treenaamaan, erittäin tarpeeseen ovat nuo muutamat ajolenkit tulleet. Omia valjakkovaljaita ei sitten juuri ole tullut käytettyäkään.

Vaan nyt tuli siihenkin muutosta, sillä Sirin valjaat ovat toistaiseksi muualla käytössä ja koppakärryt alkavat olla sen verran pelottavassa kunnossa, etten ole uskaltanut niillä enää ajamaan lähteä. Sen sijaan ollaankin väkerrelty viritelmää toisen perään ja valjastettu hevonen maratonvaljaisiin laahan eteen.

Valjakkovaljaissa veto tapahtuu aina rintaremmillä vetoliinojen kautta. Käytettävissä vaunuissa tulee olla siis vetokarttu, josta veto tapahtuu. Näinpä myö virittelimme ikivanhan vetokartun laahaan kiinni, köydet rintaremmiin ja renkaan laahan perään. Meno alkaa olla jo kuin oppikirjasta nimeltä "Älä vaan tee näin kotona". Ihme kyllä, viritelmät ovat kestäneet ja toimivat! (mitä nyt kerran vetokarttu irtosi laahasta..) Ennen seuraavia ajoharkkoja suuntaan kyllä rakennustarvikkeelle shoppailemaan ja jatketaan virittelemistä vielä hieman lisää. Itse ajoharkkoja enempi aikaa onkin tainnut kulua varusteiden tuunaamiseen aina valjaista lähtien, Nemo kun meinaa hukkua (ainakin vielä) numeroa liian isoihin valjaisiinsa..

Noh, lohduttaudun jatkuvasti sillä, että me vasta treenataan, ei näillä kamppeilla ajella loputtomiin. Omat vaunut on pakko hankkia tässä jossain vaiheessa, ja mikäli työhommia jatketaan kuormaa kasvattaen, toki myös työvaljaat tulevat pakollisiksi. Valjakkovaljailla nyt voi tietyn aikaa taakkaa nostaakin, mutta ei toki samoissa mitoissa kuin länkivaljaissa. Tosin eipä tässä 2-vuotiaalla vielä vuoria olla siirtelemässäkään!


Toistaiseksi viimeisellä varsinaisella ajolenkillä saatiin kokea sekä huippuonnistumisia että varsinainen kauhunhetki. Tai no, kauhua se taisi olla lähinnä Tanjalle! Heti alkumatkasta tallitiellä tuli vastaan rekka. Minä istuin kärryillä Kiian kanssa ja Tanja käveli Nemon edellä. Olimme vielä alamäessä, ei mitään toiveitakaan väistää mihinkään ja rekka joutui siis puksuttamaan ohi ylämäkeen. Katsoin paremmaksi pysyä kyydissä, sillä loppupeleissä hevosen hallinta on parempi kyydistä kahdella ohjalla. Ja olihan Tanja maassa varmistamassa. Nemo oli ihan super! Seistiin paikoillaan tien sivussa, kun rekka puksutti mäen vieressä ylös. Kuuma ilma vaan lehahti naamalle, kun auto meni ohitse. Tanjan ilme ja eleet olivat korvaamattomat, kun autosta oltiin selvitty ohi ja jatkettiin matkaa, hyvä ettei toisen sydän hakannut rinnasta ulos. Onneksi on viileän rauhallinen Nemo vieressä rauhoittamassa hermoilevan Tanjan, hih :D

Menomatkalla eteneminen oli taas sen verran tahmeaa, että melkein piti edellä kävellä koko matka. Kotiin sen sijaan päästiin hyvin etenemään ilman taluttajaa. Ei koko matkaa mutta melkein. Varsinkin kun otettiin muutama pätkä ravia alkoi varsaan tulla vauhtia. Kotia kohti päästiin sitten ravaamaan yksi kunnon pidempikin pätkä. Oli kyllä kiva istua kyydissä, kun Nemo venytti innoissaan korvat hörössä pitkää letkeää ravia menemään. Sekin taisi oikeasti nauttia. Ja koko ajan oli hevonen kuulolla ja hanskassa, vaikka alkuun minua vähän pelottikin päästää sitä reippaasti juoksemaan.

En koskaan jatka seuraavia treenejä suoraan siitä mihin edelliset päättyivät, vaan aina käydään muutama aiempi vaihe nopeasti kertauksena läpi.

Tänään meillä oli testissä tallikaverimme Katjan kuolaimettomat sidepull-suitset. Olen noita jo kauan suunnitellut Nemolle kokeilevani, en vaan ole muistanut tai saanut aikaiseksi niitä käydä hakemassa. Ja nyt viime aikoina kun on liikuttu kärryt perässä maastossa, on kuolaimet suussa ihan turvallisuussyistä. Näin kotipihassa superrennon ja rauhallisen hevosen kanssa kuolaimettomat olivat aivan täydellinen valinta!


Jokainen treeni toteutetaan myös hevosen senhetkinen mielentila huomioiden.

Kuten olen aiemmin epällytkin, Nemo oli kuolaimettomalla selvästi kivempi kuin kuolaimella. Kyllä se rentona ja tyynenä toimii kuolaimellakin, mutta vastustelee pidätteitä ja itseäni inhottaa ottaa sitä suusta kiinni kuolaimilla. Näin olimme molemmat tyytyväisempiä. Nemo oli vielä äärettömän herkkä sidepulleista tulevalle paineelle. Ikään kuin riimulla olisi ajanut, mutta nämä tuntuivat vielä "terävämmiltä" vaikutukseltaan, siis höyhenen kevyesti sai käännöksissäkin pyytää ja hevonen vastasi saman tein. Ainoastaan pysähdys hieman meinasi venähtää, kun kerrankin herra olisi jopa halunnut itse liikkua eteenpäin :)

Viime päivinä Nemo on taas ollut vireystasoltaan perässävedettävää sorttia.

Kiian käytössä rengas muuttui pomppulinnaksi..

Vaan kyllä se silti reippaasti taivaltaa.

Etenkin, kun treenin päätteeksi Tanja ilmestyi näköpiiriin leipäpalan kanssa!

Lähikuvaa ihanista sidepulleista. Oli kyllä loistava ensikokeilu!



Videolla pätkä ajoharkkoja, tässä vielä kuolain käytössä.





You Might Also Like

5 kommenttia :

  1. Hei!
    Haluaisitko kenties itsellesi tuollaiset sidepullit, sillä mulla olisi ylimääräisenä samanlaiset (ainakin kuvien perusteella) ? Koko on kylläkin cob.. Mutta kerro jos kiinnostaa :)

    -Vilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Voi kyllä haluaisin, mutta Nemolle ei kyllä cob koko mahdu.. :/ kiitos kuitenkin kysymästä!

      Poista
  2. Valaisisitkos tietämättömälle sidepullien toimintatapaa? Kiinnostaisi tuollaiset myös eräälle ponille, kun riimulla ajettaessa toimii hyvin, mutta kuolaimet ei toimi. Yritän nyt selvittää erilaisia vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rähmä, tähän en valitettavasti osaa vastata! Nemolle näitä suitsia päähän laittaessani en edes tiennyt, mikä malli on nimeltään x) Totesin vaan että noita haluan kokeilla, kun ne joskus tallin naulassa näin. Laitoin ne hevoselle päähän, talutin kierroksen ja totesin että nää on täydelliset, ei muuta kun hommiin!

      Ajatuksena olisi kyllä joskus oikein ajan kanssa perehtyä erilaisiin kuolaimettomiin ja tehdä niistä postausta. Itselläni on vaan kokemusta ainoastaan kaksista eri kuolaimettomista, joten vähän hataralla pohjalla on tämä katsaus. Kiva olisi päästä käytännössä kokeilemaan useampia eri malleja.

      Oletko kokeillut googlettaa eri kuolaimettomia? Tai lueskellut facebookin Kuolaimetta, kengättä & kannuksetta -ryhmästä keskusteluja eri kuolaimettomista? Siellä on paljon tietoa ja kokemuksia.. Ehkä mahdollisuus saada joltain kivalta ihmiseltä itsellekin kokeiltavaksi eri malleja :)

      Poista
    2. Pitääkin käydä katselemassa. Kiitos kuitenkin!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.