koirat ,

Tuuliviiriä ratsastetaan höyhenenkevyesti

8/01/2015 07:40:00 ip. marjo 6 Comments


Johan oli melkoinen lähtöasetelma Rouskun ratsastukselle meillä tänäpä. Virpi kävi nyt kolmatta kertaa Rohanin selässä. Mietin alkuun lähdettäisiinkö jälleen peltoa kiertämään Elsan perään, vai mentäisiinkö kentälle, joista sitten totesin kentän paremmaksi vaihtoehdoksi. Edellisellä peltolenkillä kun Rousku oli selvästi kiireisempi ja ei-niin-rento kuin muutoin viime aikoina.

Alkuun todettakoon, että tuuli oli hirmuinen. Ja pian alkoi myös sataa. Lisäksi kentän laidalla oli pientä ylimääräistä häiriötä. No ei kai näissä mitään, perusmeininkiä.. Tuumailin siinä kun hevosia haimme laitumelta ja otin myös Nemon samalla hoidettavaksi, että Nemon voisi jättää ratsastuksen ajaksi kentän viereiseen tarhaan syömään. Todetusti laiduntavan hevosen näkeminen rauhoittaa hevosta, joten mikä olisi parempi rentouttava tekijä Rouskulle, kun näköetäisyydellä laiduntava velipoika?

Harmi vaan, että Nemon näkemys rauhassa laiduntamisesta oli tämä.




Rousku kävi tietty kierroksilla, ja pää pystyssä tapitti vain riekkuvaa Nemoa. Meillä oli Virpin kanssa molemmilla jo vähän ajatuksena, onko hyvä idea mennä tänään selkään laisinkaan. Päätin kuitenkin antaa Rouskulle mahdollisuuden sen tuuliviiriin verrattavissa olevat mielenliikkeet tuntien. Ensin tietysti vein Nemon pois. Tämä lisäsi Rouskun kiihtymystä entisestään, kun tuli hätä kaverin perään. Sekin oli hyvin arvattavissa..

Keskittyminen Nemossa 99 prosenttisesti.

Jaa mun piti laiduntaa vai??

No ehkä näitä heiniä tässä aidan takana. Mut kyttään samalla teitä sinne kentälle!

Vaan kun Nemo oli poistunut häiritsemästä, hetken aikaa käveltiin kentällä ja Virpi teetti Rouskulla maastakäsin tehtäviä, rentoutui poni silmissä. Rousku on oikeastaan aina ollut sellainen, että se tarvitsee jonkun "henkisen tuen". Nyt kun sen tueksi jäi Virpi, oli tämä sille täysin ok ja se oli pian oikein tyytyväinen perustyyni oma itsensä. Joten ei muuta kun Virpi selkään. Jos hevonen olisi ollut vähääkään kiireinen ja hermostunut, en edes olisi antanut Virpin kiivetä kyytiin. Tarkoitus kun on nimenomaan ratsastaa rauhallista ja rentoa hevosta, ja toki ratsastajankin turvallisuus on huomattavasti parempi, kun hevonen ei jo valmiiksi kyttää jokaista kentännurkkausta.

Kävelin kuitenkin alkuun edessä varmistamassa - uutena henkisenä tukena, kun aiempi siirtyi satulan päälle. Kaikki oli kuitenkin Rouskulla hyvin, joten parin kierroksen jälkeen Virpi jatkoi itsenäisesti ratsastusta.

Ensimmäisiä hetkiä selässä ja Popia vähän arveluttaa.

Ja ai että oli hyvä kun Virpi kiipesi selkään! Rousku oli ihan super. On se jännä, miten tuon hevosen ajatusmaailma toimii. Sen näkee miltei kilometrin päähän, mitä sen päässä liikkuu. Välillä se huokaisee syvään, laskee päänsä alas ja nuoleskelee huuliaan. Välillä niska nousee taivaaseen, korvat luimistelevat ja katse kiinnittyy tarkkaavaisesti jonnekin kentän ulkopuolelle.

Kysyinkin Virpiltä jossain vaiheessa, miten hevonen reagoi ja kuuntelee istuntaa. Kuulemma silloin tosi hyvin ja herkästi, kun se on rento ja keskittyy. Heti kun hevosen ajatukset herpaantuvat, ei oikeastaan ollenkaan. No juurikin näinhän ne toimivat, ja sillä tarkoitus onkin saada hevosesta rento ja kuuliainen.

Pihasta kuului jotain kolinaa, mutta Rousku tyytyi vaan kääntämään korvat ääntä kohden :)

Suurin ongelma lienee edelleen suussa ja kuolaimissa. Monet kerrat on todettu, että Rouskua ei kuolaimella pidellä, jos se päättää lähteä. Ei selästä, ja jokin aika sitten selvisi ettei maastakaan. Olen itse kokenut selässä, miltä tuntuu, kun tuo lähtee viemään täyttä kiitoa ja yrität ottaa suusta kiinni. Niin päin se on melkein mennyt, että mitä enemmän pidätät, sitä enemmän hevonen juoksee. Näinpä Rouskun sinkoiluihin ei missään nimessä olekaan reagoitu suuhun takertumalla. Se jollain tasolla pelkää kuolainta ja samalla kun luodaan luottoa ratsastajaan, yritetään luoda luottoa myös kuolaimeen ja siihen, ettei sitä satuteta suusta. Pitkältihän nämä kulkevat käsi kädessä. Tällä kertaa poni ei muuten singonnut kertaakaan mihinkään suuntaan. Kerran sen huolestui pienesti, otti pari askelta vinoon ja korvat pyörähtivät päässä. Mutta totesi sitten kuitenkin, että enpä jaksa lähteä karkuun. Tämähän oli melkein jo kuin lottovoitto ;)

Rentous alkaa löytyä.

Virpi ratsastikin Rohania jälleen silkkihansikkaat kädessä. Tuntuma oli hyvin löysä tai lähes olematon. Ravipätkille lähtiessä tuli taas se tuttu huolestunut ilme hevosella esiin, varsinkin alkuun. Minusta kyllä näytti, että muutaman lyhyen ravipätkän jälkeen Rousku lähti raviin paremmin, ei enää nakannut niskojaan samalla tavoin ylös ja näyttänyt olevan naama norsunvtlla. Ehkä poni pian keksii, että ravissakaan ei pidätetä, ei oteta suusta kiinni ja ei estetä etenemästä rauhassa..

Tässä vaiheessa Rouskulta ei siis vaadita minkään sortin muotoa ratsastuksessa. Ei edes oikeastaan tuntumaa. Vasta kun hevonen alkaa luottaa ja rentoutua, se toivottavasti pystyy vähitellen hyväksymään kevyen ja pehmeän tuntuman ja luottamaan siihen. Vasta tämän jälkeen alkaa vähitellen kokoaminen ym. hienosäätö. Toki hevosen tasapaino ja lihaksistokin on ihan olematon tällä kokemuksella, joten ei ihmeitä voi vaatiakaan. Jos hevonen on suustaan jännittynyt, samalla se on jännittynyt niskastaan ja koko kropastaan. Ainakin nyt Rohanin suu oli rento, se nuoleskeli huuliaan ja mutusteli suutaan vähän väliä. Vasta kun tämä suun rentous pätee myös kuolaintuntuman aikana, voi hevonen suorittaa liikkeitä myös muu kroppa rentona, mikä toki on tavoiteltava tilanne.

Poni sai suurimman palkkansa, kun Virpi hyppäsi selästä alas kesken ratsastuksen onnistuneen pätkän jälkeen.

Ainakaan siitä ruutitynnyristä - jonka Rousku löysi sisältään jossain vaiheessa - ei ole enää tietoakaan :)


Ihan kun joku odottelis herkkuja.

Ratsastuksesta ei juurikaan kuvia tullut, sillä otin myös videota ja vesisade hankaloitti touhua. Itse suoritus ei edes kauaa kestänyt, hyvä jos parikymmentä minuuttia? Tässä videolle kertynyttä matskua:



Toisessa tarhassa yksinään Nemo kyllä laidunsi tyytyväisenä.. Tai no öö.. Jotain siihen suuntaan ainakin :D

Poikien nykyinen laidun alkaa olla taas niin loppuun kaluttu, että edessä oli siirto uudelle lohkolle. Onpahan taas hetkeksi syötävää :) Jotenkin kyllä tuntuu, että tänä syksynä joudutaan siirtymään kuivaheinään pelottavan aikaisin..







Kiva pallopylly!




You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Mikä Popin on tullut, eikö se ratsuttajan aikana ollut ihan hyvä? Vai menikö nimenomaan ratsuttajan alla huonommaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joiltain osin oli hyvä, joiltain ei. Vamastikin nykytilanne on monien tekijöiden summa, ja olihan viime talvena pari epäonnista tapahtumaa. Mahdoton sanoa mikä kaikki loppupeleissä on hevosen mielenliikkeisiin vaikuttanut ja millä tavoin. Pääasia että parempaan suuntaan on mennyt jo pitkän aikaa :)

      Poista
  2. Moikka, minkälainen kuvauskalusto teillä on? Niin mahtavia kuvia joka postauksessa... :) yritin kovasti ettiä täältä, mutta en löytänyt mistään tietoa, toki voi olla että jäi vain huomaamatta itseltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan, molemmilla meillä on kamerana Canonin 7D ja linssinä 70-200mm f2.8 :)

      Poista
  3. Aiotteko vielä jatkaa samalla ratsuttajalle mikä teillä aiemmin oli vai alatteko itse opettamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan itse opeteta, siihen ei taidot riitä :) pelkkää hyvää fiilistä, ratsastajan kantamista ja maastoilua kyllä. Ratsuttaja on itse asiassa palaamassa kuvioihin, uskon ja toivon että tarkempia selostuksia tulee sitten Siriltä itseltään. Ja ehkä vasta ajallisestikin paljon myöhemmin alkaa tekniset tehotreenit, kun vauva-arki helpottaa ja Siri pystyy itsekin olemaan paremmin osallisena? :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.