Eka maastolenkki Jelppareilla

4/13/2016 08:05:00 ip. marjo 2 Comments

Vihdoinkin päästiin itse asiaan, ja Jelppareilla ajelemaan tallin pihamaan ulkopuolelle! Edellisestä Nemon kärrylenkistä onkin jo yli puoli vuotta aikaa, eikä noita lenkkejä takana ylipäätään ole kovinkaan montaa. Tilanne tulee tästä varmasti korjaantumaan ;)

Suunnattiin turvallisimmalle mahdolliselle reitille, eli ainoalle vaihtoehdolle, joka ei vie asutuksen ja liikenteen keskelle. Samaa tietä puolisentoista kilometriä eteenpäin ja samaa reittiä takaisin - lyhyt ja tylsä reissu siis, mutta ihan sopiva näin alkuun.

Nemo oli oikein pätevä ja tällä kertaa mentiin koko reissu alusta loppuun ilman talutusta. Vaan enpä olisi arvannut, millaisen ruuhkan keskelle onnistumme itsemme ajoittamaan. Tähän puolen tunnin reissuun mahtui kaksi henkilöautoa, viisi pakettiautoa ja kaksi rekkaa vastaantulijoina! Tällä kapealla tiellä!!  

Pienten autojen ohitus on jo niin tuttua kauraa, että ne voi huoletta kohdata kapeallakin tiellä. Vaan pakujen ja rekkojen ohittaminen tuossa on täysi mahdottomuus ainakin silloin, kun tien molemmilla puolilla kulkee oja. Onneksi ehdimme nähdä tai kuulla kaikki isommat autot sen verran kaukaa, että aina joku pystyi jäämään johonkin leveämpään kohtaan odottamaan vastaantulijaa. Ensimmäiset ravitkin jelpparilla maastossa tuli otettua sitten vähän lennosta, kun pari pakua jäi kauas edemmäs seisomaan ja odottelemaan, että myö tulemme ohi - en kehdannut kävellä koko pitkää matkaa, vaan juostiin sinne autojen luokse, hih. Tanja kyllä onneksi kipitti vieressä mukana nuo ohitukset.

Tosin eipä nuo Jelpparit ole mitkään ajelukärryt, se tuli huomattua vallan mainiosti. Ihme jos minulla ei ole mustelmia takapuolessa! Kovalla puupenkillä nahkaohjien päällä istuessa takamus todellakin otti osumaa, kun jousettomilla kärryillä rynkyteltiin menemään kuoppaisella hiekkatiellä. Olen jo ihan liiaksi ehtinytkin tottua Lotan maratonvaunujen pehmeään nahkaistuimeen ja tasaiseen menoon.. Nemo onneksi ei välitä tuon taivaallista, vaikka ravatessa nuo kärryt pitävät järkyttävää meteliä ja todellakin rytkyvät ihan miten sattuu isoihin töyssyihin osuessaan, huh.

No mutta työkärrythän ne ovatkin, ja siihen hommaan passelit. Mieluiten noilla ajelee rauhaisaa käyntiä ja lyhyitä reittejä, mutta kyllä me silti jatkamme niillä myös maastoilua. Ensi keralla vaan tyyny takamuksen alle ja baanalle!