ajo ,

Reipas kärryheppa

6/12/2016 10:17:00 ip. marjo 5 Comments


Nemon kanssa kaikki on vaan jotenkin niin helppoa. Ei sitä enää juurikaan tule ajateltua, että tämä on nuori, kokematon, ja vielä ori, kun sen kanssa toimii. Siinä missä vielä joskus aiemmin kaikki tehtiin vähän varmistellen, varovasti, herkkujen kera jne, nykyisin oikeastaan kaikki käytännön asiat toimivat kuin vettä vaan minkä tahansa muun hevosen kanssa tehtäisiin. Sama alkaa päteä myös ajohommissa.

Kuntoonlaitto on liki aina sitä, että Nemo nuokkuu paikallaan puoliunessa. Maastossa se sentään vähän piristyy, ja itse asiassa tänään oli ensimmäistä kertaa oikeasti jopa tosi reipas ajettava! Olen varmasti useasti maininnut näistä meidän onnettomista maastoistamme, joten onneksi Nemon reippaus vauhdin lisäksi ulottuu myös sen käytökseen.

Lähtötunnelmat ovat aina tätä luokkaa

Mikäs tässä on nukkuessa auringon paisteessa..

Kaksi hevosta(?) nenät vastakkain naruissaan kiinni.

Maastoreittien luonteesta johtuen en tiedä tulenko koskaan(??) ajamaan Nemolla yksin, mutta en ainakaan vielä pitkään aikaan. Kaiken varalta on hyvä olla apuri mukana varmistamassa, jos tulee jokin äkillinen tilanne. Ajaessa riskit ovat aina suuret, kun on tavaraa perässä, mahdolliset vaaratilanteet ovat tällöin ihan eri luokkaa kuin pelkän hevosen ja ratsastajan kanssa.

Pari viimeistä maastoa on nyt kuitenkin mennyt siten, ettei avustajalle olisi oikeastaan ollut tarvetta. Parissa kohtaa olen pyytänyt apurin kävelemään Nemon edelle, jos on tullut jännä paikka vastaan. 3-vuotiaalle on ihan hyvä lisätä luottamusta siten, että ihminen kulkee vierellä. Selvästi siitä on hevoselle yhä suuri tuki, että joku tulee sen viereen kävelemään, vaikka reippaasti tuo osaa ja haluaa itsekin edetä.

Nyt pitäisi vaan useasti päästä ajelemaan! Meidän tahtimme on todellakin harva, vaikka toivoisin edes kerran - mieluummin pari - viikossa saavani hevosen kärryjen eteen. Tänä kesänä ajetaan varmaan pääosin käyntilenkkejä muutamasta kilometristä ehkä jopa kymmeneen kilsaan? Tällä hetkellä lenkit ovat olleet hieman yli tai alle viiden kilometrin mittaisia, liki pelkkää käyntiä, eikä tuo matka tunnu vielä miltään.. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja aina on vaan niin kiva lähteä tutkimaan uusia reittejä, että saas nähdä mihin tässä vielä päädytään ajelemaan! Maastot kun tuppaavat paranemaan sitä myötä, mitä pidemmälle tallilta viitsii lähteä.

Tervetuloa kyytiin!


Tiedän ettei pyörätiellä saisi ajaa hevosella, vaan hevonen ja vaunut rinnastetaan autoihin. Silti mikään laki ei saa minua menemään vilkkaasti rekkoja ja linja-autoja vilisevälle tielle 80km/h nopeusrajoituksella hevosen kanssa. Se vasta vaarallista olisikin, tai sanotaanko silkkaa hulluutta.

Sen sijaan hieman hiljaisemmilla sivuteillä pyrimme jättämään pyöräilijöille rauhan ja siirrymme omalle paikallemme häiriköimään autoilijoita.

Kyllähän tuo vähän hurjalta tuntuu ajokaistaa pitkin ajella, kuitenkin autot kun joutuvat ohittamaan vastaantulijan puolelta takaa tullessaan. Onneksi tilaa kuitenkin on varsin hyvin.

Nemossa on muuten aivan äärettömän paljon samaa äitinsä kanssa ajohevosena! Minulle tulee vähän väliä kyydissä olo, kuin ajaisin Lotalla. Ihan käsittämätöntä. Niiden tapa liikkua, eleet ja käytös, ilmeet ja pään liikkeet, apuihin reagointi, aktiivisuus, siis lähes kaikki on hyvin samankaltaista keskenään. Lotalta löytyy kaikki mahdolliset fiilikset laidasta laitaan yksin maastoillessa, mutta yleensä se on enempi vauhdikas kuin laiska ajettava. Molemmat saattavat vähän kytätä jotain olematonta tien reunassa, mutta kumpikaan ei pelkää oikeastaan mitään, ja jos pelästyykin, on reaktio pieni säpsähdys paikoillaan. Molemmat myös lähtevät suoraan automaattisesti kävelemään ohi ajavan auton perään, jos ohituksen ajaksi on ensin pysähdytty :D

Tosin onhan Nemo aloittanut ajohevosen uransa äitiinsä kiinni sidottuna, ja noita yhteisiä ajokilometrejä ehti kertyä ihan kiitettävä määrä, joten ehkä sieltä on jotain jäänyt mieleen.. Ja kyllähän nuo varsin samalta myös näyttävät kyydistä katsottuna, mitä nyt Nemolla on pienempi peppu ja lyhyempi runko kuin äidillään.

Autotiellä mennään.

Vielä hieman sivummalla ei toki enää pyöräteitä olekaan, mutta liikennettä piisaa senkin edestä. Pöh.

Kohta pitää pysähtyä ja varmistaa, ettei tule junia!

Onneksi junatkin ovat jo varsasta asti tuttuja menopelejä.

Asutusta piisaa lähes koko matkan ajan.

...vaan mitäpä se haittaisi. Onpa hevosellekin mielenkiintoista kytätä ihmisiä pihatöissään. Näimme Tanjan kanssa jo niin sanotusti vähän liikaakin ;)

Junarata lähestyy ja pakettiauto lähestyy..

Kuulepas Nemo, ei sitten kaahata!

Kiitos Virpin vinkin, löysimme yhden pienen kivan hiljaisen tienpätkän. Pohja on harmillisen kova täälläkin, mutta muutoin tämä lyhyt tie suorastaan kehottaa laukkaamaan sen läpi. Näin ei tietenkään nyt tehty, mutta pieni pätkä ravia tuli hölköteltyä, Nemolla oli koko ajan niin kivasti menohaluja, että vähän piti antaa pojan juostakin. Tanja kuvasi pätkän videolle tässä pikkutiellä:

 

Kiia harjaili Rouskua pihatossa.

...mutta ilmeisesti haliminen oli kivempaa! :)

Yritin ottaa Popista nätin kuvan tarhan portilla juhannusruusun kukkiessa. Tässä Rouskun mielipide asiasta..

Tässä on taas käytetty jokunen työtunti laitumen teon merkeissä. Aitoja on kyllä tänä keväänä tullut viriteltyä ihan kiitettävä määrä, mutta mikäs siinä, kun on ihania länttejä hevosille mitä aidata! Tällä kertaa laajensimme poikien laidunta puron reunalla siten, että mukaan aidattiin myös metsäinen kukkula laitumen perältä. Pojat olivatkin muutaman päivän taas "omassa tarhassaan" pois tuolta laitumelta, joten riemua riitti taas tarhan vaihdon myötä.

Matkalla laitumelle. Ja löysällä narulla perässä, mitäs siinä viime videossa tulikaan aiheesta todettua...

Nemo tulee täyttä kiitoa!

Uusien maastojen tutkailua.

<3

Kivoja nämä laajakulmaisen linssin kuvakulmat, hih!

Tämä metsäinen läntti on kyllä ihana.

Nyt on taas hyvin suojaa auringolta, vaikkei pihattoa olekaan käytössä.

Ja ruokaa riittää vaikka kymmenen hevosen tarpeisiin.

Välillä pitää käydä kurkkaamassa olisko herkkuja tarjolla.

Ei tarvitse juurikaan päätä laskea syödäkseen.

Noi Popin korvat :D

3-vuotiaan möhköfantin pönötys.

"Jaa mua nimittelet siellä vai??"

On se vaan suloinen siltikin.

Aina niin utelias ja seurallinen kaveri. Molemmat.

Ihan äkkiä ei ruoka pääse loppumaan kesken. Mitäköhän Popi mahtaa tuumailla, kun noin myrtsillä ilmeellä keskittyy syömiseen?

Välillä pitää käydä tsekkailemassa maisemia. Hevosille aukeni nyt valtaisat uudet näkymätkin eri suuntiin peltojen yli, mihin ei muilta laitumilta ole ollut näköyhteyttä.

Rapsutukset kelpaavat aina.

Hei oikeesti, tämä ei voi olla mahdollista! Niin edustava kuva velipojista ettei tosikaan :DD

Ihana kesä ja ihana laidun.

Tämä laidun on myös siinä mielessä kiva, että se aktivoi hevosia liikkumaan. Kuten ehkä alla olevasta - laitumen portin luota otetusta - kuvasta näkee... tai sitten ei näe?

Sinne johonkin ne ponit jäivät.

Videolla myös siirtyminen uudelle lohkolle.


You Might Also Like

5 kommenttia :

  1. Näyttääpä kärryttely mukavalta :) Onnelliset pojat painii ja syö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä muuta elämässä tarvisi! :D Ja kyllä, kärryttely on mukavaa!

      Poista
  2. Ihana postaus 💗
    Hyvä Nemo! :D

    VastaaPoista
  3. Jos kerta pyörätiellä ei saa mennä , etkä aijo mennä myöskään 80km/h tielle , joka tosin ymmärrettävää , mutta kannattaako mennä silloin ollenkaan asf1lttitiellä ? :O ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei valitettavasti ole muita vaihtoehtoja, mikäli haluaa muutamaa sataa metriä kauemmas tallin pihasta. Ja mitä pidemmän matkaa kulkisi pyörätietä pitkin, sitä enemmän tulee käyttöön myös hyviä maastoreittejä..

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.