ajelutus ,

Lauantai-illan lörpöttelyt

7/09/2016 10:10:00 ip. marjo 8 Comments

Tällaisia ihanuuksia kömpi taas esiin pesästään

Eipä ole tullut viime aikoina hirmuisesti kirjoiteltua blogiin mitään liiba-laabaa. Tai sitten pelkästään sitä? En tiedä missä seikkailee fiilis kirjoitella, joten yritetään tässä nyt lauantai-illan ratoksi pitkästä aikaa hieman keräillä kasaan kuulumisia. Samaa trendiä on muuten näyttänyt esiintyvän jo monessakin blogissa, ja pari omasta mielestäni yksistä mielenkiintoisimmista blogeista jopa lopetti samanaikaisesti. Hieman laittoi miettimään.. Ei sillä, että olisin bloggaamista lopettamassa, vaan koko blogikulttuuri on vaan jotenkin murroksessa tällä hetkellä, enkä oikein saa kiinni siitä, missä mennään.

Välillä kyllä oikeasti ihmettelen, kuka näitä minunkin juttujani jaksaa lukea ja katsella kasapäin samanlaisia kuvia kerta toisensa jälkeen? Sen ymmärrän, että minulle tutut ihmiset ja ehkäpä kauempana asuvat, jotka eivät Nemoa usein näe, mielellään seuraavat meidän menoamme.. Mutta että täysin tuntemattomatkin? Vaan sitten tajusin, kuinka mielenkiinnolla itsekin olen joitakin blogeja lukenut. Jokin siinä vaan koukuttaa, enkä tosiaan osaa sanoa mikä. Itseäni ehkä eniten kiehtovat blogeissa hevoset, joissa on jotain samaa oman tekemisemme kanssa.

Täällä me ollaan, vaikkei blogissa kuulutakaan!

Täytyy kyllä tunnustaa, ettei viime aikoina olisi ollut paljoa kirjoiteltavaakaan - olen nimittäin käynyt tallilla älyttömän vähän! Viikottaiset käyntimäärät ovat pudonneet ehkä puoleen talveen verrattuna. Ajattelin aiemmin, että Nemo saisi kesällä viettää ihan täyttä lomaa ehkä kolmen - neljän viikon verran, mutta koska koko kesä on mennyt lähes täysin hevosen laidunlomailuun, jää tämä täysi loma pitämättä. Päin vastoin minulla alkaa pian loma(!!!), jolloin toivottavasti hevonenkin pääsee vähän aktiivisemmin liikenteeseen.

Tuo pelkkä laitumella hengaaminen ei selvästikään sovi Nemolle laisinkaan. Se kaipaa hirmuisesti tekemistä, tekemistä ja tekemistä. Seuraa, ohjelmaa, ihmisiä ja hevosia ympärilleen, mitä tahansa! Joka kerta kun laitumelle menee, tulevat pojat juoksujalkaa vastaan (Nemo ainakin, Popi jos viitsii ;)). Nemo muutenkin seuraa ja päivystää jatkuvasti muiden hevosen ja ihmisten liikkeitä sen mitä näkee, ja juoksentelee omatoimisestikin laitumella. Vähän jopa säälittää hevosen puolesta, kun se on joutunut niin pitkään vaan oleilemaan laitumella Rouskun kanssa, mutta ehkäpä tämä tilanne vielä korjaantuu. Sen takia en oikeastaan edes viitsi käydä tallilla kääntymässä pelkästään hevosia rapsuttelemassa, huono omatunto kun iskee joka kerta, jos jätän Nemon portin taakse ja lähden itse pois. Pakko siis varata aikaa sen verran, että myös tekee hevosen kanssa jotain, jos tallille on menossa!

Hei meitä huudetaan!

Jee jee, nyt äkkiä äipän luo ja töihin!

Ajasta puheenollen, sitä puolestaan on ollut enemmän kuin ikinä! (lue: viimeisen parin vuoden aikana) Olen suorastaan äimistynyt siitä, mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja kuinka paljon oikeasti ehtii ja keksii tekemistä, kun ei ole mitään menoja. Kun tallilla käynnit ovat jääneet niin paljon pois, ja kun päivällä valoisa aika jatkuu pitkään iltaan, tuntuu kuin vuorokauteen olisi tullut tunteja lisää. Melkein jo iski kunnon kesälomafiilis, kun vietin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan kolme täysin vapaata päivää! En ollut sopinut mitään ohjelmaa kenenkään kanssa, vaan kulutin päivät fiiliksen mukaan miten itse halusin aamusta iltaan. Ihan mieletöntä! Kannattaa todellakin kokeilla :)

Lenkillä voi tulla vastaan vaikka tällaista jengiä. Pientä lammaskoiraa vähän kauhistutti :D

Kaikki tallin tammat ovat taasen kiimassa ja niiden käytös sen mukaista. Voi nyt kääk. Onneksi Nemo ei ainakaan vielä ole sen kummemmin asiaan reagoinut. Tosin tässä päivänä eräänä Popi kävi kavioiden vuolussa toisen hevoslauman asuintiloissa. Laitumelle palautuksen jälkeen Nemo käyttäytyi kummasti Rouskua kohtaan, nuuskutteli maata aivan hirmuisesti ja välillä teki sellaisia "orimaisia" syöksyjä Popin niskaan. Ihmeteltiin kovasti miten se nyt noin oudosti käyttäytyy, kunnes vasta tajusin, olisiko Rouskun kavion pohjissa kulkeutunut näiden kiimaisten tammojen hajut sinne maaperään ja Nemon nenään.. On se pienestä kiinni.

Tänä samaisena päivänä tuli todistettua Nemon upea työmoraali. Nemo oli yksin laitumella, kun haimme sen. Edellisestä treenikerrasta taisi olla viikon verran aikaa, oli sateinen ja viileä keli, ja Popi mennyt edeltä, eli kaikki ainekset olivat kasassa hyvin virrakkaalle hevoselle. Ja sieltä tosiaan tultiin hyvin reippaalla askeleella stressieleiden kera matka laitumelta aitalle. Eikä ollut tietoakaan nukkuvasta hevosesta kuntoonlaitossa, päin vastoin sama virtaisa hevonen seisoskeli harjattavana ja vaikeutti parhaansa mukaan harjanleikkuuta. Ehdin jo hetken ajatella mitä tästä taas mahtaa tulla, kannattaako edes lähteä ajamaan perävaunun kanssa.. 

Vaan siinä vaiheessa kun hevoselle oli valjaat nostettu niskaan ja vaunuja kiinnitettiin perään, sieltä se taas ilmestyi esiin: kakskytvuotias työraakki. Ja eipä voi kyllä sanoa, että hermostumisesta olisi ollut tietoakaan enää ajon aikana. Ihan mahtava hevonen!

Video ajosta alempana :)

Oikeastaan ainoa, mikä oikeasti häiritsee ja hermostuttaa ajossa, ovat ötökät. En tiedä mitä ihmettä noiden kanssa keksisi. Onko vaan pakko välttää niitä ajankohtia treenatessa, jolloin ötökät ovat pahimmillaan? Tämä on itse asiassa ensimmäinen kesä Nemon elämän aikana, kun aloin edes varsinaisesti kiinnittää huomiota ötököihin. En ole koskaan aiemmin laittanut Nemolle mitään ötökkämyrkkyjä, enkä muista käyttäneeni niitä Lotankaan kanssa juuri ollenkaan? Nyt tuli jo alkukesästä sellainen fiilis, että jotain on pakko keksiä. En vaan tiennyt mitä..

Kunnes mieleeni tuli Nemon isän kasvattaja Raunion Helena, jolta olen joskus aiemmin saanut haavanhoitoaineen Nemolle. Kokeilin tätä sitten joskus pariin ruhjeeseen ja suorastaan yllätyin, kuinka nopeasti kaikki jäljet ihosta hävisivät! Pikainen yhteydenotto Helenaan toikin meille avun jälleen.


International Hacienda on hevos- ja lemmikkialalla toimiva vuonna 1994 perustettu perheyritys. Olen sivusilmällä jo pitkään seurannut toimintaa ja saanut sen kuvan, että yrityksen edustamat tuotteet ovat oikeasti hyvälaatuisia, testattuja ja hevosten hyvinvointia edistäviä. Halusinkin siis ensimmäisenä kysyä Helenalta, olisiko hänellä suositella meille jotain suojaa ötököitä vastaan - eikä mennyt kuin hetki, kun postissa jo odotteli purkki uutuustuote Summer Scent geeliä. Kiitos Helena! <3

Kuvasta yrityksen sivuille!

Summer Scent Gel on nimensä mukaisesti geeliä.

Minulla on siis varsin vähän kokemusta mistään markkinoilla olevista ötökkäsuojista, mutta sen käsityksen olen saanut, ettei niistä yleensä ole juurikaan mitään apua. Näin ainakin muistelen joskus epätoivoisesti Lottaan suihkineeni jotain myrkkyä moneen kertaan saman ajolenkin aikana ilman mitään helpotusta. Hieman skeptisesti siis lähdin tähänkin kokeiluun, vaikka tuotteen kuvataankin olevan nykysäädösten mukaan vahvin mahdollinen koostumukseltaan. 

Tämä muuten tuoksuu hyvälle!

Summer Scent geeliä on nyt muutamaan kertaan päästy kokeilemaan, ja muutaman havainnon voisin todeta.. Ensinnäkin Nemon turkki ja jouhet ovat upeassa kunnossa. Sillä ei ole oikeastaan missään ötököiden syöntijälkiä tai karvaa hinkattuna. Tallin toisessa laumassa yksi hevosista on hinkannut hännästään lähes kaikki jouhet pois, mutta toki näissä voi olla yksilöllisiä eroja paljon, ja hevosten laitumetkin ovat toki eri paikoissa. En tiedä, kuinka suuri osuus Nemon hienolla laidunkunnolla on hyönteissuojan ansiota, mutta ainakin hyvältä näyttää :)


Sen sijaan kun kuumana hellepäivänä levitimme ainetta suoraan ötököiden keskellä, kyllä ne iholle laskeutuivat silti. Mikä on toki täysin odotettavissakin. En siis lähtisi keskelle paarmaparvea hevosen kanssa, vaikka se olisi juuri kyllästetty aineella. Laitoimme ainetta laitumella hevosille, mutta olimme silti paarmojen keskellä. Toisaalta en kyllä tarkkaillut, kuinka tiiviisti paarmat viihtyivät iholla, ja kuka tietää olisiko niitä ollut vielä kasapäin enemmän ilman suojausta?

Jatketaan mielenkiinnolla kokeilua, nyt on toki ollut sen verran viileitä kelejäkin, ettei kunnon havainnointia ole taas päässyt tekemään. Pääasia ettei hevosia ole syöty verille, poikien jalkovälit ovat ainakin täysin eri kunnossa kuin alkukesästä! Molemmilla veri tirskui takajaloille, kun ötökät söivät sukukalleuksia oikein työkseen. Voi poloisia hevosia tuolloin, onneksi tätä ongelmaa ei enää ole.

Tyytyväiset herrat laitumella.

Huomenna ollaankin taas jännän äärellä, kun on ajelutuskeikka edessä. Luotto Nemoon on kyllä suuri, toivottavasti keli suosii ja kaikki muukin menee hyvin. Eilen ja tänään on tehty pientä viimeistelytreeniä ja siistitty paikkoja vierailijoita varten.

Työnjohtajat siivousta seuraamassa.

Treenattiin muuten ekan kerran myös niin sanottua käyttöajon pujottelua kentällä. Tämä meidän pujottelumme sisälsi kolme hyvin leveää porttia ja hyvin loivalla linjalla, mutta siitä on sitten hyvä lähteä vaikeuttamaan rataa! Kenttä oli kovin pehmeä pohja tälle yhdistelmälle vedettäväksi, joten siitä aiemmin riehakkaasta Nemosta katosi kyllä viimeinenkin ylimääräinen liikahdus kentälle treeniin jouduttuaan ;) Videolla pujotteluradan testaus.




Tänäpä herra herra joutui pitkästä aikaa pienen aivopähkinän ääreen, kun treenattiin naksun kanssa kentällä. Tätä pitäisi kyllä tehdä niiiiin paljon useammin! Suurin treenauksen aihe oli kuitenkin uusi juttu nimeltä pohjeavut. Virpi nakattiin jälleen selkään ja naksun kanssa alettiin opetella reagoimista pohkeisiin. Äärimmäisen nopeasti Nemo tämän keksi ja hienosti lähti liikkeelle pelkästä pohkeiden painalluksesta. Muut avut jätettiin tarkoituksella pois, jotta hevonen saa oikeasti pähkäillä pelkkien pohkeiden merkityksen ja palkan reagoidessaan niihin oikein.

Oli pakko napata kuva, kun näkyi niin hyvin tuo vuonohevosen selkein tuntomerkki.

Tein myös pitkästä aikaa pari väistätystä ja kummasti nuo hevoset vaan muistavat. Neljä kertaa yhteensä pyysin siirtämään takaosaa, eikä kertaakaan tarvinnut edes hipaista hevosta! Jokaisella kerralla Nemo myös astui reippaasti ristiin takajaloillaan. Tauko tekee selvästi hyvää, vaikka ehkä sen tauon ei aina tarvitsisi ihan muutamaa kuukautta tai vuotta kestääkään? ;)

Ai näinkö se meni!

Ratsastuskertoja Nemolla on nyt siis neljä takanaan. Voisin veikata, että yhteenlaskettuna aikana sen selässä ei ihminen ole istunut pariakymmentä minuuttia kauempaa - jos sitäkään. Mutta sille on kyllä tosiaan ihan sama, onko siellä kyydissä joku vai ei. Eipä tuo hevonen ole koskaan välittänyt mistään mitään ja sama linja pätee ratsastuksessa. Toki se sitten välittää, kun siltä jotain pyydetään ja hyvin kuuntelee selästäkin tulevia apuja.
Pieni ratsureima :)



Tällaista siis kuuluu meille näin keskellä kesää! Minä tosiaan aloitan ihka ensimmäisen oikean kesälomani viikon kuluttua (jeeee!!)), joten voipi olla, että tuolloin myös heppailu ja bloggailu saavat uutta eloa lisää. (tai sitten vähenevät entisestään, köh)

Vähänkö Nemo näyttää suloiselta!

Voisin lomalla yrittää toteuttaa jotain erilaisempaa myös tänne blogin puolelle, joten olisiko teillä jotain erityisiä toiveita, minkä tyyppisiä postauksia haluaisitte täältä löytää? :) Tiedän, että pari postausta odottavat edelleen toteutustaan - en ole niitä unohtanut, mutta inspiraatio ei ole vielä niihin asti päässyt tarttumaan.. Kaikkea saa toki ehdotella, olisi kiva keksiä ja kokeilla jotain uutta tai harvemmin nähtyä toteutusta!

Tällä kertaa maahan mentiin suoraan pyynnöstä, ei tarvinnut ensin kuopsutella puolta kenttää ja irvistellä pyynnölle ;)

Ja koska nää kinuskit pupuvauvat on niin söpöjä, loppuun vielä postauksen aloittaneen sisko tai veli! <3

You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Ihan pupunpoikanen :) Meilläkin odotellaan pupunpoikasia :))

    VastaaPoista
  2. Iihania pupusia! Ja Nemo on niin taitava :D Ehdottaisin Toivekuvapostausta ja Nemon aakkosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, aakkoset voisikin olla hauska :) Mitä tarkoitat toivekuvapostauksella? Siis kommentoimalla voisi toivoa jotain kuvia vai?

      Poista
  3. Vaude! Miten oot oikeen opettanut Nemolle tuon makuulle menon? :) Ja mun mielestä olis hauska lukea joku kysymyspostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sitä saat mitä vahvistat", eli ihan vaan palkkaamalla hevosta aina, kun se menee makuulle ja liittämällä tähän vihjeen mukaan kun näen ja tiedän, että se olisi aikeissa mennä maahan :) Kysymyspostauksenkin voisi tehdä pitkästä aikaa!

      Poista
  4. Taas pakko tulla tänne teitä kehumaan, kun ootte niin hienoja Nemon kanssa! Tuo sun ja Nemon välinen yhteistyö on kyllä jokaisen heppatytön unelma.. :) Ja miten suloisia pupuvauvoja!<3 Mulla tämä blogien seuraaminen on jostain syystä vähän jäänyt - teidän blogia seuraan säännöllisesti, muita sitten satunnaisemmin. Ja aika laiska olen yleensä kommentoimaan, mutta täällä mä teidän kuulumisia aina seurailen mielenkiinnolla.;)
    <3: sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos :) <3 Vaikka välillä se yhteistyö kyllä rakoilee ja pahasti, lähinnä jos herra vetäisee jostain herneet sieraimiinsa, mutta onneksi näin harvemmin tapahtuu :) Vähän sama vika, enpä itsekään juuri viitsi kommentteja laittaa, vaikka postauksia lukisinkin.. Toki tässä voisi taas yrittää myös itse aktivoitua!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.