kuvia ,

Neljän kuukauden jälkeen

8/28/2015 06:54:00 ip. marjo 1 Comments


Voi miten tätä näkyä on ollut ikävä!! 
(tähän pitkä liuta jotain ihq-hymiöitä ja hehkutusta perään)


Siitä on tosiaan reilut neljä kuukautta aikaa, kun edellisen kerran olen hevosen selässä istunut. Lotta muutti uuteen talliin omistajansa Heidin kotipihaan toukokuun alussa. Sen jälkeen en ole selässä käynyt. Alkuun tosin Lotta oli niin kierroksilla muuton jälkeen, etten olisi selkään suostunut menemäänkään, käytiin vaan ajelemassa kaikki lenkit. Nyt tamma on jo selvästi kotiutunut ja rauhoittunut silmissä =)

Olisihan sitä voinut ratsailla käydä jo paljon aiemmin, mutta ei vaan ole tuntunut löytyvän aikaa. Eikä näillä helteillä taas ole tehnyt mieli selkään kiivetäkään. Lotan omistaja Heidi sai esikoispoikansa viikko sitten (onnea! ♥), joten sain ajatuksen lähteä Heidin kanssa vaunulenkille hevosen selästä käsin. Tätä ideaa tullaan toteuttamaan jatkossakin.

Lotta on taas ihan oma ittensä.

Tämä kuvausilme on tamman yksi tavaramerkki :D

Lotta on kyllä jotenkin niin "mun hevoseni", en oikeastaan edes tiedä, miten osaisin tuota selittää. Heidi vitsaili minulle jossain vaiheessa, että vieläkö Lotta mut tuntee (kun en hetkeen ollut käynyt). Vastasin tuohon, että meillä on Lotan kanssa yhteinen sielu, ei se yhteys voi mihinkään katketa. Tuon tamman kanssa vaan kaikki on niin kohdallaan. Tuntuu kuin tietäisin sen ajatukset ja se minun koko ajan. Tiedän mitä siltä kulloinkin voi pyytää ja miten hevonen reagoi. Lotaltakin löytyy niin monentyyppistä käytöstä ja fiilistä, mutta kaikki ne ovat jo hyvin tuttuja, ja näitähän tammoilla aina saa ollakin - olkoon se meidän naisten oikeus ;) Tälläkin lenkillä Lotta oli alkumatkasta perässäkiskottava löntystäjä, mutta kotiin oltaisiin tultu vaikka kiitolaukkaa. Itse asiassa koko reissun Lotan fiilis oli varsin vauhdikas ja virtaa kyllä riitti. Voi meidän mummeliamme.




Lotalle tuli jopa pieni hiki, kun oli niin lämmin, vaikka pääasiassa käveltiin. Vähän otettiin ravia ja laukkaa sopivilla tienpätkillä.

Alku- ja loppumatkat täytyy kävellä 80km/h liikennöidyn tien reunaa, joten talutin nämä pätkät. 

Lotalla on jo aikamoinen talviturkki, hänen poikansa kun ovat vielä vallan silokarvaisia.

Nappasin vielä kuvan 23-vuotiaan ihanan pyöreästä pyllystä. Kaukana tästä
oli neljä vuotta sitten, huh..

Jokunen viikko sitten kävin leikkaamassa Lotan pitkäksi kasvaneen tukan kuosiin. Jälleen se alkaisi olla parturointia vailla, mutta ei sentään kaadu enää mihinkään. Alla oikeaoppinen kuva siitä, miten pestään hevosen jalat: hevonen vapaana, naru maassa, itse jalkojen edessä könyten..


…ja oikeaoppinen esimerkki jatkuu siihen, kuinka otetaan kuvia hevosen kanssa. Hevonen vapaana ilman varusteita ja itse paljain varpain vieressä :D Älkää tehkö niinkuin minä teen, Lotta kun ei ole mikä tahansa hevonen, se on Lotta.


On se vaan niin rakas!


Loppuun vielä kuva-arvoitus, jota kovasti pohdittiin työkavereiden kanssa (ollaan siis Heidin kanssa samassa työpaikassa, toki Heidi nyt äitiyslomalla). Miten tähti vaunuissa voi olla kolmessa eri kuvassa eri värinen? Mitään kuvista ei ole käsitelty. Kyllähän minä järkeilin, että tämä valosta jotenkin johtuu, vaan ei kai pelkkä valokaan saa vaaleanpunaista vaihtumaan vaaleansiniseksi!? Kunnes kuulin vastauksen, ja sehän oli täysin selkeä...

harmaa tähti...

vaaleanpunainen tähti...

…vaiko sininen tähti. Lotta yrtti pummia kyydin vaunuissa ;)

You Might Also Like

1 kommentti :

  1. Aikamoinen tauko! Huh. Minä en tiedä "pystyisinkö" yhtä pitkään mutta toisaalta jossain vaiheessa saattais tehdä ihan hyvääkin. Musta tuntuu et tälläkin hetkellä 50% kaikesta mun päässä tapahtuvasta ajattelemisesta (sitä ei kyl ole paljoa) niin on ratsastamiseen liittyvää =D

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.