ajo-opetus ,

Pakkaspuuhailuja

1/10/2016 06:00:00 ip. marjo 3 Comments


Ai että kun tykkään näistä keleistä! Ei voi muuta sanoa! Olen esteetikko henkeen ja vereen, rakastan Suomen luontoa yli kaiken, ja kun nämä kaksi yhdistetään, niin ihan sydän meinaa pakahtua auringon kultaamia huurteisia maisemia ihaillessa. Kyllä Suomen neljä vuodenaikaa ovat niin suuri rikkaus, onni ja ilon aihe, ettei parempaa voisi olla! Kuinka upealta tuntuukaan taas 30 asteen helle, kun ensin on käyty lähes 30 asteen pakkasissa?!


Meille ei ole aiheutunut oikeastaan mitään isompaa ongelmaa pakkasten takia. Hevoset ovat saaneet heinänsä ja vetensä normaalisti ja eläneet pihattoelämää tavalliseen tapaansa. Molemmissa laumoissa siis. Toisen hevoslauman vesiputki (tai joku osa?) meinasi mennä jäähän, mutta siihenkin hankittiin tehokkaampi lämmitin pitämään vesi toimivana. Piharakennuksen seinästä haetaan aina vuonoille vesi - siis jos niille vettä laitetaan käsin - ja se on pysynyt hyvin sulana koko ajan. Tosin vuokranantajamme on ollut ihan kullan arvoinen, tarkkaillut tilannetta ja tehnyt hommia näillä keleillä varmistaakseen, että kaikilla eläimillä on hyvät oltavat! Kiitos tästä :)

Aina on pää heinässä, kun heinää on vaan pakko kaivaa paalin sisältä.

Enpä edes muista, koska itse olisin hikoillut ulkoillessa yhtä paljon kuin tällä viikolla? Seisoskellessa tuleekin heti kylmä, mutta tallilla harvemmin kun tulee paikoillaan oltua, olen aina saanut itseni hikeen. Samoin lenkit ulkona koirien kanssa kastelevat selän saman tien. Ja edelleen liputan huopatossujen perään, ei meinaan varpaita palele! Kokeilin piruuttani yhtenä päivänä laittaa jalkaan tavalliset talvikengät tallille mennessäni, ja kyllä alkoi varpaita kipristellä, kun hengasin laitumella hevosia kuvaamassa. 


Vuonot laiduntavat edelleen..

…hyvin näyttävät maistuvan kaikki kasvit, mitä vaan lumen alta löytyy. Samoin puiden oksat kelpaavat syötäviksi.

Ainoa ongelma on oikeastaan ollut Zeldan kanssa. Se raukka inhoaa vaatteita yli kaiken! Zeldalla on muutenkin vanhemmiten ollut ongelmana helposti jumiin menevä kroppa. Pyrin aina siihen, että se saisi liikkua mahdollisimman vapaasti itseään käyttäen, en siis pue sille edes valjaita, saati mitään muuta, jos on vähänkään riskinä, että ne kinnaavat ja rajoittavat koiran liikettä. Näinpä koiran toppaaminen ja "tossuttaminen" kirpaisee pahasti. 




Pakkohan sille on vaatteita näillä keleillä pukea, ja etenkin laittaa tossut jalkaan, mutta pyrin silti pitämään Zeldaa ulkona mukana niin vähän kuin mahdollista. Vaatteet päällä tuo joko liikkuu ties mitä epämääräistä pupulaukkaa, tai seisoo paikoillaan nököttämässä. On se kyllä tallireissuilla ollut työpäivän jälkeen matkassa, mutta on vaan käyty niin nopeasti kääntymässä, että itse saan hommat tehtyä.


Fionaa ei sen sijaan pakkanen hidasta himpun vertaa! Se nyt muutenkin ulkona juoksee 247 niin paljon kuin vauhtia jaloista irti lähtee, tismalleen samalta sen liike näyttää tossut ja vaatteet päällä. Fiona onneksi rakastaa vaatteita! Se on aina onnessaan, kun laitetaan takkia päälle. Muutoinkin Fionan lempparipaikkoja ovat kaikki mahdollisimman kuumat ja pienet tilat, esim. peiton alla ja saunassa tuo otus on onnensa kukkuloilla. Vaan onpa koirankin sietokyky aika uskomaton, kun ajattelee, että ensin se ulkoilee -25 asteessa, mistä tulee +80 asteiseen saunaan. Samalla turkilla. 


Tässä vaiheessa voisi muuten todeta, että pitäkää ihmiset järki kädessä koirien kanssa ulkoillessa. Tassut ovat ne, jotka ensimmäisenä yleensä jäätyvät. Omillani huomaan jo 10min aamulenkillä, että alkaa tassuja paleltaa, jos ei ole tossuja jalassa. Anturoiden paleltuminen on ihan todellinen riski, ja kohdannut jo monia koiria tänäkin talvena. Toki koira voi palella myös muutoin kuin tassuista, eli lenkit ihan koiran mukaan ja vaatetta päälle tarvittaessa!

Sain Nemostakin kielikuvan!

Nemolla on ollut viime aikoina huomattavasti tavallista enemmän virtaa. Kovilla pakkasilla on selvästi osuutensa asiaan. Ja ehkä myös sillä, että pojat ovat pääasiassa henganneet pihatossa viime aikoina? Ennen lumia ja pakkasia kun ne viettivät suurimman osan ajasta laitumen puolella liikkuen ja laiduntaen, onhan tuo ihan eri asia kuin nököttää lähes paikoillaan syömässä. Vaan kun pihatossa on ruoka ja vesi, niin mihinpä ne sieltä olisivat poistuneet..


Hei sain toisenkin kielikuvan! :D
Nemo oli ihan et ouuu shit, kielikuvat ei oo mun juttu vaan Popin….

No niin onkiiiin!

En ole siis kuluneella viikolla mitään Nemon kanssa touhunnut, vaikka näillä keleillä mieli olisi kyllä tehnyt. En vaan ole tuota Zeldaa raaskinut pitää mukana, enkä taas jättää kotiinkaan pitkien työpäivien lisäksi. Onneksi näin viikonloppuna sain apujoukkoja matkaan ja Nemokin pääsi edes vähän liikenteeseen.

Silmäkuvia tulee otettua ihan liian harvoin.

On nää sen verran kivoja kuitenkin :)

Hevostemme kotitilan vintiltä löytyy kaksi vanhaa rekeä. Kaivettiin tänään molemmat esille ja tutkailtiin  ne iskän kanssa huolella läpi. Molemmissa on korjaamisen tarvetta, ja valitettavasti muutoin aivan mielettömän ihana ja upea kirkkoreki on jalaksistaan mätä. Jalasten uusiminen on sen verran iso projekti, että siihen melkein kaivattaisiin jo puuseppä hommiin. Jos joku kädentaitoinen ihminen Pirkanmaan suunnalta on innokas askartelemaan vanhan reen parissa, huuda hep! Korvausta vastaan tietenkin. Tarkoitus olisi kyllä saada tuo vanha reki kunnostettua, kun vaan keksitään kenelle se vietäisiin. Ei ole hetkeen ollut tilalla sellaista hevosta, jolla olisi ollut reille (miten tää taivutetaan?) käyttöä. No nyt taas onneksi olisi! :)


Pakkohan se oli testata, miltä varsa näyttää reen edessä ;)

Toisen reen korjaamisen puolestaan lupasi iskä ottaa projektikseen. Tekemistä riittää kyllä tuossakin, kun laidat ovat melkein irti, samoin kaikki tapit pahasti ruosteessa ja puu hapertunutta. Käydään hakemassa reki jossain vaiheessa kotiinviemisiksi, niin ehkä jo tänä talvena, jos vielä kunnolla lunta suodaan, viritellään se Nemon perään. Jos aisoissa olisi ollut reiät, olisin laittanut sen tänään jo tyhjänä vedettäväksi Nemolle kiinni, mutta tamppivaljaisiin ei noita aisoja saa.


Toisaalta ehkä ihan hyväkin, ettei vielä alettu rekeä kiinnittelemään, sillä herralla oli astetta enemmän virtaa töppösissään! Käytiin ohjasajamassa metsälenkki ympäri (ehkä 1-2km?) ja jälleen sieltä meinasi tulla pientä raviteputusta ja niskojen nakkelua paikoitellen. Tällä kertaa en edes yrittänyt lämmittää kuolaimia, vaan laitoin suosiolla sidepullit päähän.


En ole aiemmin Nemoa tätä reittiä ajanut, ja kävelemässäkin sieltä on käyty osan matkasta vaan kertaalleen. Vuokranantajamme on ahkeroinut metsässä ja tehnyt sinne sekä leveämpää haketettua reittiä hevosille, että myös kinttupolun haastavampaan metsämaastoon. Ihan näin virrakkaalla ponilla ei metsään ajelemaan lähdettäisi, mutta ehkäpä joskus pääsemme vielä reelläkin tuota metsäreittiä ajamaan?


Muutoin selvisimmekin vallan hienosti - jopa siellä pienellä kinttupolulla - vaan jyrkemmässä alamäessä meinasin olla pulassa! Nemo oli ihan sitä mieltä, että alamäkeen juostaan! Itselläni taas oli työn ja tuskan takana päästä edes kävelemään mäki alas huopatossut jalassa irtonaisen hakkeen liukuessa jalkojen alla. Meinasin siis tulla persliukua perässä, kun Nemo vähänkin kiihdytteli edellä. Onneksi oli Tanja mukana varmistamassa, ja auttoi talutamaan Nemon mäen alas. En olisi mitenkään saanut sitä himmattua mäessä, kun oma pito jaloissa oli luokkaa nolla.

Eipä tämä mäki kuvassa näytä miltään.. Mietin vaan, millainen se olisi tulla alas reen kanssa?

Onneksi Nemo on aina niin kiva ja kiltti, vaikka virtaa riittäisikin.

Kyllä sen tässä taas tajuaa, kuinka pitkä matka on siihen, että hevosella voi tehdä metsässä töitä. Pitäisi vaan treenata ihan mielettömästi! Käydä seisoskelemassa ja hengaamassa metsän keskellä, ajaa siellä rinksaa, "väsyttää" hevosta ja saada se rentoutumaan ja rauhoittumaan. Eihän tällainen puolen tunnin läpijuoksu metsässä ole verrattavissakaan siihen, millainen olisi kahdeksan tunnin työpäivä tukkikuorman edessä - ees taas samaa reittiä talsien ja pitkät tovit paikoillaan seisten kuorman lastissa ja purussa. Eteenpäin kuitenkin mennään, ehkä yhtä hitaasti kuin mummo hangessa, mutta asenne on samaa luokkaa!

Pääosan matkasta Nemo kulki rauhassa ja kevyellä tuntumalla, vaikka kovin reippaasti etenikin.

Kiire kiire kiire, Popi hirnuu tarhassa!

No ei vaan, vauhti katosi saman tien, kun tultiin takaisin tallin pihaan..

Nautitaan nyt näistä keleistä ja maisemista niin kauan, kun niitä riittää! Jotenkin jaksan vielä uskoa, että tästä kunnon talvi on vasta alkamassa :)

You Might Also Like

3 kommenttia :

  1. Voi, vuoniksia. <3

    Neljä vuodenaikaa on kyllä hienoa. Helteitä tosin ei koskaan ikinä ole ikävä itselläni.
    Metsä on niin hieno, varsinkin nyt talvella, kun on hienosti lunta oksilla.

    VastaaPoista
  2. Mistä olet nuo huopatossut ostanut? :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia jälleen! Toivotaan tosiaan että talvi olisi vasta aluillaan, ja saataisiin nauttia näistä keleistä pidempäänkin :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.