hevoskuvaus ,

Vuoniskuville jatkoa

2/24/2016 11:31:00 ap. marjo 7 Comments

Voi kääk, kun olisi taas vaikka kuinka ja paljon kirjoiteltavaa, ja intoa postaillakin, mutta kun kone ei vaan suostu toimimaan. Jälleen muistuttelen siis, että älkää ihmetelkö, jos tänne pitkä hiljaisuus yllättäen iskee blogin puolelle..

Tähän liittyen voisinkin todeta tehneeni vahingossa IG-tilin. Minulle ovat monet jo kauan ehdotelleet ja kyselleet, miksen ole Instagramissa. En vaan ole kokenut tarvetta liittyä. Joskus kauan sitten yritin ladata sovellusta koneelle, mutta en päässy rekisteröitymään (en tiedä miksi?), lopulta menetin hermoni ja luovutin suosiolla. Viime viikolla sitten yritin töissä tauolla avata jotain linkkiä Facebookin seinältä. Puhelin kysyi vaan uudella sivulla "kirjaudutaanko Facebookin tunnuksilla", tai jotain sinne päin, ja minähän painelin vaan eteenpäin. Kaveri sitten yhtäkkiä vieressä tokaisi, että hei, hänelle tuli tällainen ilmoitus puhelimeen! (jossa marjouimi oli kirjautunut Instagramin käyttäjäksi - hei kiva kun en edes itse tiennyt näin tehneeni :'D)

No mutta joka tapauksessa yritän nyt opetella tuon IG:n maailmaan, vaikka olenkin menettänyt sen(kin) kanssa hermoni jo lukuisia kertoja. En vaan tajua. Siis mikä tässä sovelluksessa oikein on ideana?? Kertokaa joku kiitos. Yritän nyt kuitenkin edes instan puolelle lisäillä välillä heppakuvia, kun tämä blogin kirjoittelu on viime aikoina osoittautunut astetta haastavammaksi.

Vaan palataanpa itse aiheeseen, eli menneeseen reissuun Tammelan tasangoille. Käväistiin jälleen kerran Yli-Tokon vuonohevostilalla, kuten edellisen postauksen orikuvista jo saattoi päätellä. Sen pidemmittä puheitta, täytetään postaus vaihteeksi muiden vuonisten kuvilla kuin omiemme! Ja muutama muukin ötökkä kaupan päällisiksi on päätynyt linssin eteen ;)

Nuorten orien laumaa. Nämäkin asuvat kaikki ympäri vuoden pihatossa, kengättöminä ja vapaalla heinällä.

Nemon bestis orilauman ajoilta, 3v ruuna Olvir. Tämä herra on muuten omaa kotia vailla :)

Vuonot ovat niin seurallista porukkaa, ettei hetkeäkään tarvitse (lue: saa) olla yksin niiden keskuudessa.

Kiia silittelee pikkupojille "kuria" pitävää jalostusori Hertug Fossia.

Kiia omi nuorista pojista yhden itselleen. Jos nyt en ihan väärin tunnista, tämä taitaa itse asiassa olla Nemon pikkuveli :)

Rakkaus oli molemminpuolista, niin tyytyväisenä tämä pikkuori viihtyi Kiian siliteltävänä.

Ja toinen oripoika hellyyttä saamassa.

Suukkoja!

"Hei ketä te ootte, mitä te täällä teette, mistä te tuutte, onks teillä meille jotain??"

Onko tässä Nemon näköä?

Valkohallakko (ei-niin-valkoinen-tällä-hetkellä) Norjasta tuotu tamma. Suomessa on tällä hetkellä tietääkseni viisi valkohallakkoa vuonohevosta!

Punahallakko vuoden ikäinen tamma. Tämä otsapehko on ihan mieletön! Sitä se tosin oli jo maitovarsana viime kesänä.

Kiia löysi ihan parasta seuraa :D

Pipsa-possu on vaan söpö.

Nemon toinen varsakaveri, 3-vuotias ori Emil. Tämäkin herra on uutta kotia vailla, vaikkapa ruunattuna.

Emil oli aina niin jäätävän ison ja massavan oloinen nuorempana, mutta nyt Nemo on kyllä mennyt siitä ohi kehityksessä. Tämä herra tulee varmasti vielä miehistymään hurjastikin seuraavien vuosien aikana.

Kaunis kuin Kukka. (niin siis hän on Kukka :))

Samalla reissulla poikkesimme myös Harmaan torpan emännän luona. Näissä kuvissa poseeraa aivan ihastuttava, myöskin Nemon ikäinen mini irlannincob Wallu. Miten näin suloista ilmestystä voi oikeasti olla olemassakaan?!