ajo ,

Kuvia ja kuulumisia

3/01/2016 08:16:00 ip. marjo 10 Comments


No nyt. Selasin läpi koneelle kertyneitä kuvia kilometrin matkan taaksepäin ja avasin niistä käsittelyyn summanmutikassa aikamoisen määrän. Tämä postaus sisältää paljon kuvia, vähän tekstiä ja vielä vähemmän asiaa(?), mutta yritän kuitenkin pohdiskella mistä tullaan, missä ollaan ja mihin ollaan menossa (kuten eläkkeelle jäänyt työnjohtajamme tapasi todeta joka maanantai). Tajunnanvirtaa on siis luvassa. Käsittelen valitettavasti nyt lähinnä Nemon kuulumisia, Popista ehkä myöhemmin enempi asiaa..


Kuten lienette kaikki huomanneet, viime aikoina on päästy nauttimaan keleistä! Oli kyllä niin onni nämä viimeisimmät lumisateet. Lähes kaikki jäiset kohdat ovat peittyneet hangen alle ja paksussa hangessa myös kengättömän on hyvä kulkea. Myös reki liikkuu helpommin kuin aiemmin, joten pakkohan nämä kelit on ollut hyödyntää.



Kuten yhdessä postauksessa kerroin, on Nemo ollut hyvin tyyni ja tasainen pitkän aikaa. Tämä on muuten pätenytkin hyvin, paitsi kahdella ajokerralla se oli jostain syystä selvästi huonompi. En voi laittaa mitään kuolainten tai kuolaimettomuuden piikkiin, sillä nyt on kaksi kertaa ajettu kuolaimella erittäin löysällä ja tyytyväisellä hevosella. En siis tiedä, mistä tähtien asennoista nuo kaksi huonompaa kertaa mahtoivat johtua?



Reellä ajamista tullaan nyt varmasti jatkamaan kerrasta kahteen viikossa niin kauan, kun kelit sen sallivat. Nyt kun metsäänkin pääsee reen kanssa, on hommassa vähän enemmän vaihtelua. Pelkkä pihassa ja pellolla kulkeminen on tylsää. Mieleni tekisi niin kovin lähteä myös vielä kauemmas teitä pitkin ajelemaan, mutta tiet on niin maata myöden aurattu, ettei taida moinen onnistua. Ensinnäkin sen tähden, että lumettomia kohtia saattaa tulla matkalle, ja toisekseen siksi, että ponin takajalat lipsuvat aivan liikaa tiiviiksi tampatulla lumella.

Rekiretkien laajentaminen lähimpäristöä kauemmas onkin siis melkoisen haastavaa.. Ja toisaalta paksussa hangessa ajaminen on enemmän kuin hyvä tähän saumaan, se kun antaa hevoselle mukavasti lisävastusta ja pienentää mahdollisia ylimääräisiä menohaluja. Ei sillä, että niitä juuri olisi näkynytkään.


Mietin edelleen jatkuvasti, kuinka paljon ja kuinka usein uskallan 3-vuotiaalla hevosella vedättää. Kunnes jälleen tiedostan, että ei me paljoa tehdä. Jos Nemo olisi oikeasti työkäyttöön suuntautumassa, tai jo pelkästään se, että olisi menossa oripäiville tänä keväänä, vaatisi paljon enemmän ja useammin treeniä. Jatketaan siis sillä tahdilla, mikä tuntuu hyvältä niin itselle kuin hevosellekin, niin eiköhän tästä hyvä tule. Nemon läheskään kaikki treenit eivät toki ole ajoa, monipuolisuus on valttia ja siihen pyritään.



Mitäpä muuta sitten on touhuttu? Alkuvuodesta jo Nemo aloitteli uuden "tempun" opettelun, mutta ennen kuin saan aiheesta kuvamateriaalia, tai muutenkaan edetään mihinkään, jätetään tämä vielä avaamatta. Maastakäsittelytuokiot ovat nyt enempi keskittyneet vanhojen asioiden kertaamiseen tai tulevaan ratsuopetukseen valmisteleviin asioihin.





On niin paljon kaikennäköistä, mitä pitäisi ja mitä haluaisin tehdä! Päässä pyörii tsiljoonia suunnitelmia tuon hevosen ja sen koulutuksen suhteen. Liekö tämä luonnontietelijän taustaani, mutta haluan suunnitella ja analysoida kaiken tekemiseni - mieluummin vielä tilastoidakin ne, hih. Toisaalta tämä on ihan hyvä, varsinkin tässä vaiheessa hevosen uraa, joskus vaan voisi ottaa vähän rennomminkin.. Tarkoituksella siirrän suurinta osaa suunnitelmista koko ajan tietoisesti eteenpäin, tällä hetkellä kun on mahdollisuus keskittyä esim. ajo-opetukseen reen kanssa, tehdään niin, ja toisenlaisilla keleillä otetaan työn alle jokin toinen asia. 

Olisi kiva saada tuo hevonen myös vähitellen laihtumaan. Tämäkin seikka pyörii mielessä jatkuvasti, mutta en ole vielä ottanut siitä paineita. Enkä aio ottaakaan, sillä uskon ja luotan vahvasti, että laihtumista tulee tapahtumaan kuluvan vuoden aikana. Nemon koulutustaso paranee ajon suhteen koko ajan, ja varsan kasvaessa myös fyysinen rasitus tulee lisääntymään. Nyt kun meillä on länkivaljaat ja pian myös ajokelpoiset työkärryt, aivan taatusti myös rekikelien jälkeen rankemmat ajolenkit alkavat lisääntyä. Toisekseen kevät ja tammojen kiimat ovat tuloillaan. Huonolla tuurilla voi jopa käydä niin, että hevonen laihduttaa itseään liiaksi kevään aikana, kuten toisilla oreilla on tapana. Tämä tuskin on kuitenkaan kovin todennäköistä?




Lähinnä Rouskun kuntoilun kannalta on otettu poikia taas pariin otteeseen kentälle juoksemaan. Kesälaitumilla juoksutus on kivaa erilaisten pohjien, suuremman tilan ja kuvaustaustojen takia, mutta kentällä meno on ihan eri sorttia kuin laitumilla. Pienemmässä tilassa noiden riehuminen on huomattavasti intensiivisempää ja meno paikoitellen vähän turhankin hurjaa, etenkin silloin, kun takapää lentelee. Rouskun kunto loppuu aikapäiviä ennen kuin Nemolla, mutta eipä tuo päästely huonoa Nemollekaan tee. Onneksi myös laitumella on tällä hetkellä mukavan paksu lumikerros, joten hankitreeniä saavat molemmat väkisinkin päivittäin. Ja riehuvathan nuo kiitettävän paljon myös omassa tarhassaan. Yritetään silti pitää myös tarkoituksellinen irtojuoksutus riittävän usein mukana poikien ohjelmistossa.





Nemolla kävi hieroja tässä jokin aika sitten. Tai oikeammin sanottuna hevoshierontaa opiskeleva Hanna, joka etsiskeli itselleen hierottavia hevosia harjoitusta varten. Nemolle on viimeksi tehty shiatsu-hoito loppuvuodesta, ja otinkin innoissani vastaan taas ulkopuolisen ihmisen näkemyksen sen lihaksiston tilanteesta. Eniten minua kiinnosti, ovatko länkivaljaat aiheuttaneet jotain muutoksia hevosessa. Loppuvuodesta Nemolla olivat hieman lavat jumissa, samoin takaosa hännän yläpuolelta. Olen sen jälkeen itse hieronut hevosta säännöllisen epäsäännöllisesti, eniten noista jumipaikoista.



Hanna vahvisti melko samoin sen, mitä itse olen havainnut. Etuosa oli tosi hyvässä kunnossa. Molemmat lavat ja koko hevosen etupää oli pelkkää pehmeää lihasta, ei jumeista tietoakaan. Voin siis huokaista helpotuksesta länkien suhteen, tai sanottakoon ennemmin niin, että ainakaan tällä aikavälillä ja käyttötiheydellä ne eivät ole jumiuttaneet hevosta. Sen sijaan takaosassa oli edelleen jonkun verran kireyttä havaittavissa. Tämä oli erittäin odotettavaakin viime aikaisten pohjien jälkeen. Jo viikkotolkulla kulkeminen on ollut haastavaa ilman kenkiä takajaloissa. Ja olen sen itsekin huomannut, kuinka hevonen joutuu varomaan liikkuessa ja ottaa lyhyempää askelta takaa. Onneksi nyt on paksusti lunta, joten kulkeminen on heti helpompaa! Ja ei muuta kun lisää tehostettua hierontaa takaosaan..




Yksi asia mitä olen jo kauan pohtinut ottavani työn alle, on etujalkojen käsittelyn opettaminen. Siis oikeasti kunnolla! Joku blogia kauan seurannut saattaa muistaakin, kuinka Nemo oli heti pienestä varsasta saakka kovin kitsas etujalkojensa suhteen. Olen niitä toki paljon käsitellyt aina sieltä viikon ikäisestä lähtien ja tehnyt töitä sen suhteen, että etujalat saa harjata, pestä, nostaa, vuolla jne, eikä hevonen laita hanttiin. Ja nämä kaikki sujuvatkin! Ei Nemo niistä edelleenkään tykkää, ja ilmaisee kyllä vähintään ilmeilyllä ärtymyksensä jo pelkkien etujalkojen harjauksen aikana, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään, koska se ei ole miltään osin ongelma.

Sen sijaan kun kengittäjä laittoi Nemolle kenkiä etujalkoihin, tai hieroja yritti venytellä sen etujalkoja, tämä olikin jo ongelma. Venyttely jätettiin suosiolla väliin, ja kengätkin saatiin jalkaan parin pienen hypähdyksen säestämänä. Toki vaan haluaisin näidenkin toimenpiteiden olevan hevoselle miellyttäviä. Etenkin kun en niitä itse tee, vaan muut käsittelevät hevostani. Tuo kengittäjämme kun on jo astetta isompi mies, ja hänen perusotteensa hevoseen on potenssiin kymmenen kertaa ronskimpi kuin omani, saati sitten jos hänen täytyy hevosta komentaa. Hyvähän se toki on, että tuo pärjää kevyesti nuorelle kenkkuroivalle orille, pointsit siitä, toivoisin vaan ettei hevoseni kenkuroisi, eikä sille tarvitsisi sanoa mitään - ei kevyesti eikä kovasti.. Takajalkojen suhteen mitään ongelmia ei olekaan, niiden vuoleminen on aina sujunut hyvin, samoin venyttelyt menivät aivan nappiin. Toki näin ensimmäisellä kerralla venytysten kesto oli vielä riittävän lyhyt, jotta Nemo malttoi jalkaansa rauhassa pidellä.



Niinpä siis päätinkin ottaa tämän asian työn alle. Etujalkojen käsittelystä suuntaan jos toiseen tehdään ongelmatonta. Piste. Toki tähän menee aikaa, mutta saa mennäkin. Siitä on nyt aloitettu, että olen muutamaan otteeseen nostanut molempia etujalkoja eteen ja hevonen on palkittu, kun se pitää jalkansa rentona paikoillaan. Mikä huvittavinta, Nemo ei ole kertaakaan kiskaissut jalkaansa pois, vaan kaikki nostot ovat sujuneet oikein kiltisti tippaakaan venkuroimatta! Jostain kun keksisi vahvan tuen, jonka päälle jalkaa voisi nostella. Siis samantyylisen, jonka päälle kengittäjä nostaa jalan eteen sitä vuollessaan. Olisi helppo opettaa positiivisen vahvisteen kautta hevoselle kannattavaksi pitää jalkaa edessä tuen päälle nostettuna.



Viime aikona kelit ovat olleet niin mahtavia, että olen kuluttanut paljon aikaa myös laitumella hevosia kuvaten. Edelleen se täydellinen kuva antaa odottaa itseään, mutta onhan noita "ihan kivoja" leikkimiskuvia päässyt muistikortille tallentumaan. Suurin osa tämän postauksen kuvista onkin laitumella kuvattuja.











Sekä muutama irtojuoksutuskuva kentällä riehumisesta..









On nuo taustat kuitenkin omassa tarhassa huomattavasti parempia - eli hei taas lisää kuvia! ;)






Koiraharrastuskaverini, hevosiin ihastunut Riikka, käväisi myös poikia rapsuttelemassa jokin aika sitten. Nakitin Riikan toki heti kameran taakse, kun tarjoutui mahdollisuus kuvaajaan. Ja joutuipa tuo myös hieman Nemoa käsittelemään. Oli niin hauska katsoa Nemoa ei-hevosharrastajan käsissä, tai ylipäätään vieraan ihmisen kanssa. Tekee sille vaan hyvää tutustua välillä muihinkin ihmisiin kuin meihin samoihin vanhoihin tuttavuuksiin. 

Onneksi on niin helppo ja varma varsa, että sen voi laskea kenen tahansa käsiin. Ja hienostihan Riikka pärjäsi. Nemo sen sijaan oli tällä treenikerralla kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kuten aiemmin kirjoittelin, pari ajokertaa meni tosi oudoissa tunnelmissa ja tämä oli toinen niistä. Kiireinen ja rauhaton hevonen, herra yritti jopa välillä teputtaa pientä ravia ja nakkeli niskojaan mennessään. Riikan kolme koiraa painattivat vapaina mukana pellolla, ja kun ne ilmestyivät täyttä laukkaa mäen alta takavasemmalta, päätti Nemo muka niitäkin pelätä. Ihan ihme touhua siis, joka onneksi ei ole tuon parin kerran jälkeen enää jatkunut!

Riikka hakee Nemoa tarhasta, ja hups, varsa seisookin narun päällä. Eipä tuolla onneksi ole aikomustakaan kävellä avoimesta portista ennen kuin pyydetään. Itse asiassa olen koko Nemon eliniän kulkenut aina sen edellä kaikista ovista ja porteista.

Here we go.

Nemo vähän ihmetteli et mitäs tyyppejä nää koirat on.

Suloiset :)

Ensimmäiset koirakyytiläiset reessä!




Mitä toi Tanja touhuaa?? :D




1-vuotias ihana Ylli :)


Riikka nappasi pari kuvaa myös Nemon satulointiharkoista. Herran ratsukoulutuksesta on tulossa oma postauksensa piakkoin..

Tämä postaus oli kovin pitkä, sekava, myöhässä, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.. Pointsit sille, joka jaksoi lukea ja pysyi kärryillä! Pyrin jatkossa hivenen paremmin jäsenneltyihin juttuihin :)

ps. Kevään ekat pikkupuput ovat syntyneet <3

You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. hih, jonkun muunkin tekee mieli tilastoida. Huomasitko mun tallin seinältä tukkimiehenkirjanpitoa wallun ohjasajotreeneistä :D Ja toinen samanlaisuus on noi etukaviot.. samaa treeniä täällä siis.. kerro jos keksit hyvä kaviotukisimulaattorin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hitsi en huomannut! :D Kerrotaan toki, ideoita ei ainakaan toistaiseksi ole ainuttakaan..

      Poista
  2. Mä oon käyttänyt kamerajalkaa kaviotelineenä. Ruuvin päälle vähän pehmustetta ja kinttu lepäilemään, kerran telineen kaadettuaan poni tajus että se kavio pidetään keskellä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se kaadu jatkuvasti? Meillä olisi ainakin saman tien entinen kameran jalka :D

      Poista
  3. Ihania kuvia!:)

    http://sulkkujamina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Moikka, haluan muistuttaa, että metsästyslain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta aina elokuun 19. päivään asti. Koirien kiinnipito tuo turvan luonnoneläimille niiden herkän lisääntymisajan aikana. Kai teidänkin tilalla/tallilla kunnioitetaan asiaa, kun kyseessä on kuitenkin ympäristöpalkittu perinnetila. Ei ainakaan kannata irtonaisia haukkuja hirveästi kuvissa esitellä. Kevään odotusta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan, ja kiitos huolenpidosta. Olen erittäin tietoinen asiasta, itse asiassa jopa niin hyvin kartalla, että olen moneen otteeseen tarkistanut lain pykälän sanamuodon. Ja tässä se nyt vielä kertaalleen: "51 § Koiran kiinnipitovelvollisuus

      Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva «koira» on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä."

      Koirani ovat siis vapaina ympäri vuoden, ja tällöin aina välittömästi kytkettävissä. Kuten myös tämän postauksen kuvissa esiintyneet koirat. Ja näin luonnonsuojeluun erikoistuneena biologina, kyllä annan arvoa sille, että eläimet saavat rauhassa pesiä, ja pidän myös huolta siitä, etteivät omat koirani asiaan vaikuta. Ei huolta :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.