blakke ,

Kysymyksiin vastauksia osa 1

7/29/2016 02:17:00 ap. marjo 1 Comments

Kuva: Siri

Suuren suuri kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille! Kylläpä osasitte taas laittaa pahoja kyssäreitä tulemaan, täytyi oikein jäädä pohtimaan joitain vastauksia, vaikka pääasiassa yritinkin lonkalta kirjoittaa mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Osaan oli vaikea vastata järin tähdentävästi, mutta yritän nyt kuitenkin ottaa ainakin jollain tasolla kantaa kaikkiin kysymyksiin :)

-----
Lähinnä olisi juuri kiinnostanut miksei Rouskulla ole tehty sen kummempia sitten sen rekionnettomuuden ja ratsukoulutuksen jälkeen? Ja harmittaako kun toinen veljeksistä on itse rauhallisuus jo tuossa iässä ja toinen taas täysin vastakohta?

Onhan Rouskulla tehty vaikka mitä, etenkin rekionnettomuuden jälkeen, siitä on jo vuosia aikaa! Lähes kaiken tekemättömyyden (parilta viime vuodelta) selittää Sirin raskaus ja pieni lapsi kotona. Onhan tässä välillä ollut muitakin ihmisiä remmissä, mutta Siri pääasiassa toki itse on hevosensa kanssa touhunnut, ja vauva-arjen keskeltä se ei vaan onnistu ihan samaan malliin kuin aikana ennen toista lasta..

Itse asiassa poikien luonteet ovat hyvinkin samakaltaiset, ja Rousku on monelta osin jopa Nemoa rauhallisempi. Vai pitäisikö sanoa laiskempi? ;) Jos Nemo olisi myös ruuna, luultavasti se olisi yhtä "pystyynkuollut" kuin veljensä, mutta onneksi siitä välillä löytyy edes pieni pilkahdus aktiivisuutta. Ehkä. Suurin ero lienee siinä, että Nemolla on itsevarmuutta ja luottamusta selvästi enemmän. Rousku on reaktioissaan dramaattisempi ja reagoi herkemmin vähän kaikkeen, mutta silloin kun kaikki on "just fine", niin eipä sekään juuri viitsi kinttujaan turhaan liikauttaa.




Onko Nemolla näyttelytavoitteita?

Tuloksellisia tavoitteita ei ole :) Käytöstavat olisi joskus ihan kiva opetella.. Nemo on ollut yhden harjoitusnäyttelyn best in show, ja siinä on jo paljon enempi, mitä olisin osannut ikinä odottaa. Toki norjalaisen tuomarin sana on ainoa, joka merkitsee (tai Hippoksen, mutta sitä ei enää tulla saamaan), ja varmasti vielä joskus käymme näytillä myös norjalaisen tuomarin silmän alla. Kakkospalkinto olisi kova sana, mutta olen kyllä täysin varautunut myös kolmoseen, mitä enempi oletankin tulevan.

Vuosi sitten harjoitusnäyttelyn BIS1.

Oletko koskaan harkinnut sen ruunausta?

Olen harkinnut moneenkin kertaan, ja luultavasti joskus sen tulen tekemäänkin. En vaan ole vielä pitänyt asiaa millään tavoin ajankohtaisena, enkä millään haluaisi Nemoa ruunata. Joten jatketaan vaan harkintaa ;)

Oletko harkinnut sen kantakirjausta?

En oikeastaan. Tai toki se muinoin varsan kanssa oli mielessä, muttei juurikaan enää. Ei se tulisi pääsemään kantakirjaan, joten turhaa ajan ja rahan haaskausta ja hirmuista stressiä aiheuttaisi edes yrittää. Sinänsä harmi, koska Nemon luonne on sellainen, että sitä soisi periyttää eteenpäin koska tahansa.

Mitkä ovat omasta mielestäsi Suomen 5 hienointa vuonista?

Joskus aiemminkin on kyselty suosikkioreistani Suomessa, ja tällöin jo totesin, etten ala julkisesti arvostelemaan tai vertailemaan mitään hevosia :) En siis aio myöskään listata viittä suosikkiani, koska "hienonkin" voi määritellä niin monella eri tavoin. Toisella on upea rakenne, toisella luonne, kolmannella jouhet ja neljännellä vaan erilainen väritys, joku loistaa kouluratsuna ja joku työhevosena. Jonkun eteen on vaan tehty niin järjetön määrä töitä, että ankanpoikasesta on puhjennut joutsen. Kaikki ovat omalla tavallaan hienoja ja upeita eläimiä, eikä monia ominaisuuksia voi vertailla, vaikka yrittäisikin.

Missä iässä Nemosta alkoi paljastua, että se on niin rauhallinen? 

Oikeastaan heti ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen. Nemo on ollut aivan uskomattoman iisi ja lunki tapaus jo pikkuvarsana käytännössä kaikessa. Samanlainen kuin äitensä oli tuohon aikaan :)

Nemo toista kertaa talutuksessa vajaa 3-viikkoisena. Löysällä narulla löntystellen mentiin koko matka.

Oletko ajatellut että ajon lisäksi Nemolla ratsastettaisiin? 

Juu totta kai!

Minkä kokoinen Nemon säkä on?

Viime kesänä se mitattiin virallisesti 142cm, voisin kuvitella sen nyt sentin-pari kasvaneen..?

Haluaisitko Nemosta varsoja joskus?



Vieläkö ajatte puita ja äestätte tulevaisuudessa?

Ehdottomasti, jos vaan mahdollisuuksia tähän löytyy! Haaveissa olisi myös kokeilla muita hevosvetoisia työvälineitä, kalusto vaan puuttuu. Eli jos sinulla lojuu nurkissasi jokin vanha hevostyöväline käyttökuntoisena (tai pientä fiksausta vailla), niin laitapa koodia tulemaan ;) Tarvetta olisi ainakin haravakoneelle. Niittokonetta en ehkä uskaltaisi hevosen perään laittaa, ja auraus on kuulemma niin haastavaa touhua, että saa nähdä tuleeko sitäkään ikinä edes kokeiltua.. Talvella voitaisiin kehitellä jokin toimiva lumiaura, ja kesällä ruohonleikkuri olisi kiva, jos joku sellaisen vaan tekisi.

Toivottavasti vielä joskus päästään tätä tekemään!

Aijotko ratsuttaa Nemon itse vai kutsutko ratsuttajan?



Mille tasolle haluaisit että Nemo koulutettaisiin?

Enpä ole oikeastaan edes ajatellut asiaa. Olisihan se kiva toki mahdollisimman pitkälle viedä, mutta tämä vaatisi jonkun innokkaan ja osaavan ratsastajan säännöllisesti kuvioihin mukaan. Kovin mielelläni antaisin Nemon vaikka kisakäyttöön sopivalle kuskille, olisi hienoa kiertää mukana seuraamassa Nemoa kisoissa, itseäni moinen touhu ei vaan kiinnosta yhtään, eikä toki taidotkaan riittäisi. Eli jos joku innostuisi hevosta kouluttamaan eteenpäin, siitä vaan. Minulle riittää, kunhan maastossa ohjaus pelittää ja joskus voidaan jotain koulukiemuroita kentälläkin treenata. Hyvä olisi toki, jos Nemon taso ylittäisi omani, jotta voisin itsekin oppia lisää hevosen kanssa..

Kuinka usein maastakäsittelet Nemoa, onko sinulla jotain suosikkipuuhaa maastakäsittelyyn?

Liian harvoin. Pitäisi melkein tarkistaa kalenterista, mitä tämän vuoden puolella on tehty, mutta pari kertaa kuukaudessa voisi olla melko lähellä totuutta? Jos siis puhutaan ihan siitä, että vien hevosen kentälle ja teen jonkun suunnitellun ja tavoitteellisen harjoituksen sen kanssa.

Ehdottomasti eniten on treenattu kropan käyttöä. Naksun kanssa tehdään melkein aina etu- ja takapään väistätykset, peruutus ja pohkeenväistöjä. Vähitellen yritän näihin kasvattaa kestoa ja saada reaktiot aikaan ilman fyysistä kosketusta hevoseen. Nemolla vaan tuppaa menemään herne nenään, jos se ei heti saa vahvistusta tehtyään oikein, joten vielä opetellaan kärsivällisyyttä.. Maahanmeno on myös ollut yksi suosikkijuttu tämän vuoden puolella, ja välillä sekin onnistuu jo hyvin nopeasti pyynnöstä.

Tätä on reenattu muutaman viime kuukauden aikana.

Miten reagoisit, jos Nemolle tulisi kesäihottuma? Onko se kuinka yleinen vaiva vuoniksille?

En tiedä yhtäkään vuonohevosta, jolla olisi kesäihottuma. Toki näitä silti voi olla, mutta en vaan ole sattunut niistä kuulemaan. Uskallan siis väittää, että ei se ainakaan yleistä ole. Voisin kyllä kovasti ihmetellä, jos sellainen ilmaantuisi! Kaipa se olisi vaan suunnattava ostamaan ötökkäloimi (joka ehkä hajoaisi noin viidessä minuutissa) ja yritettävä elää asian kanssa..

Kuinka monta kertaa viikossa käyt tallilla?

Nyt kesällä olen käynyt ehkä harvemmin kuin talviaikaan. Piti oikein tarkistaa kalenterista käyntimäärät ja viimeisen kymmenen viikon aikana ne ovat olleet seuraavat: 

Mitä kuolaimia Nemolla käytetään?

Ei tällä hetkellä muuta kuin nivel-viiksikuolainta. Tarkoitus olisi käydä ostamassa sille kolmipala-viiksikuolain, kunhan vaan saisin aikaiseksi. Haluan sille niin pehmeän ja suuystävällisen kuolaimen kuin mahdollista, ja pitkän pohdiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että riittävän ohut kolmipala olisi paras valinta? Ja viikset toki haluan säilyttää, ajokäytössä etenkin ne ovat melkeinpä pakolliset, sekä muutenkin erittäin hyvä apu nuoren hevosen kanssa. Lisäksi Nemolla käytetään sidepulleja kuolaimettomista vaihtoehdoista.

Mitä mieltä olet esim. turpiksista, apuohjista ja kovista kuolaimista? 

En koe niitä mihinkään tarvitsevani, ainakaan Nemon kanssa, joten en oikein osaa sanoa mielipidettäkään..? Olen käyttänyt kovempia kuolaimia tai alaturparemmiä muilla hevosilla omistajan tahdon mukaan, mutta en ole sen kummemmin tuolloin perehtynyt näiden sielunelämään ja käytön syihin, joten paha niistäkään mennä sanomaan mitään. Sen verran voisin todeta, että jos hevosella on aina käytössä esimerkiksi kova kuolain, pitäisikö siihen miettiä syitä tai ratkaisuja? Jotenkin näkisin nämä enemmän väliaikaisina apuvälineinä tilanteessa X syystä Y, joista olisi hyvä pyrkiä kohti pehmeämpiä vaihtoehtoja? Poikkeuksena voisi kuitenkin todeta ajossa ison kuorman kanssa, paljon ihmisiä kyydissä, työkone perässä jne. , että kova kuolain on ihan hyvä turvallisuustekijä.

Onko Nemo elämäsi hevonen?

En tiedä.. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä määritellä "elämäsi hevosta, koiraa, miestä tai mitälie". Mistä senkin sitten tietää? Jokainen eläimistänikin on omalla tavallaan tärkeä ja rakas. Tuntuu epäreilulta sanoa, että joku olisi enemmän "elämäni eläin" kuin jokin toinen. Ehkä jonkun kanssa persoonat kohtaavat paremmin, koulutus on viety pidemmälle ja yhteispeli toimii paremmin kuin jonkun toisen kanssa, tekevätkö nämä siitä sitten jotenkin rakkaamman ja enemmän omaan käteen sopivan? 

Ennemmin olisin aikanaan sanonut, että Lotta on elämäni hevonen. Sen tamman kanssa on niin pitkä ja upea yhteinen taival takana, niin ikimuistoisia ja hienoja hetkiä, sekä täydellistä ja toimivaa yhteistyötä, että Lottaa paremmin minulle sopivaa hevosta on vaikea löytää. Mutta nyt taas Lotta on niin muuttunut, etten voisi kuvitellakaan tekeväni sen kanssa samoja asioita, mitä muutama vuosi sitten. Koko hevonen tuntuu lähinnä vieraalta. Nemo taas on kovaa matkaa vauhdilla kohti emänsä asemaa, mutta Nemon kanssa on kaikki vielä niin lapsenkengissä verrattuna Lottaan, ettei toki olla lähelläkään samoja kokemuksia, mitä Lotan kanssa on päässyt syntymään. Nemo on kuitenkin monella tapaa tasaisempi ja varmempi kuin Lotta (noh, tammat on aina tammoja), että Nemon kanssa voi olla vielä hienompia hetkiä edessä, mihin Lotan kanssa on päästy.. Who knows?

Enkä usko, että Nemo tulee olemaan viimeinen oma hevoseni. Olisi siis epäreilua kutsua sitä nyt elämäni hevoseksi, sillä jos ja kun uusi kaviokas joskus astuu kuvioihin, toki haluan sen kanssa yhtä toimivan ja luottavaisen suhteen, mitä meillä on Nemon kanssa..

Niin rakas. Päivää ennen varsomista.

Miten päädyit vuonohevosten pariin?

Olen ihastunut rotuun jo pikkulikkana - ehkä eniten Lena Furbergin sarjakuvien kautta? En oikeastaan edes tiedä, mistä suurin kimmoke rotua kohtaan tuli, mutta se on kuitenkin lähtöisin jo ajalta, kun en edes ollut oikeiden hevosten kanssa missään tekemisissä.

Lottaan tutustuin vuonna 2001, kun aloin hoitaa samalla tallilla asuvia kahta muuta ponia. Vaikka pitkään touhusin näiden muiden ponien kanssa, oli Lotta toki aina jotenkin kuvioissa mukana ja läsnä, pääsin joskus sillä ratsastamaankin. Kun Lotta sitten varsoi kesällä 2003, se oli menoa se. Varsasta tuli minulle kuin oma seuraavan viiden vuoden ajaksi, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta pois vuonohevosten parista.. Enkä kyllä vaihtaisikaan!

Minä ja Lotan ensimmäinen varsa vuonna 2003.

Osaat varmaan kertoa kuitenkin, että tehdäänkö Rouskulla nyt siis mitään vai onko se vaan laitumilla? Entä Lotalla?

Rousku on itse asiassa palailemassa taas aktiivisesti hommiin :) Uusi ihana ihminen on astunut kuvioihin, ja Rousku tuntuu löytäneen parhaan mahdollisen henkilön kanssaan työskentelemään! Jos Siri on tästä halukas kirjoittelemaan ratsastajan luvalla, niin hän saa itse kertoa enemmän. Alkukesän Rousku onkin viettänyt pääasiassa laidunlomaa velipojan liikutuksen alaisena (lue: Nemon nyrkkeilysäkkinä).

Lotta on nyt kesällä ainakin jossain määrin palaillut ajohommiin, viime talven aikana se viettikin täyttä lomaa monta kuukautta..

Jos teettäisit itsellesi Nemosta varsan, minkä/millaisen tamman valitsisit?

Jos siis kuvitellaan, että Nemo olisi kantakirjattu ori, varsasta tulisi vuonohevonen ja minulla olisi mahdollisuus käyttää mitä tammaa tahansa? Koska Nemo on niin raskas ja vanhanmallinen, valitsisin toki huomattavasti modernimman ja siromman tamman. Itse asiassa voisin käyttää jopa omaan mieleeni hieman ylikevyttä tyyppiä, josko varsa saisi hivenen pidemmät jalat ja kevyemmän rungon.. Tammalla tulisi ehdottomasti olla hyvät ja suorat jalka-asennot sekä hyvä käyttöhevosen luonne. Myös suvun tulisi olla itseäni miellyttävä, mieluusti hyvä norjalainen tammalinja taustalla, niin eiköhän sieltä ihan kiva varsa tulisi ;)

Jos saisit valita itsellesi minkä tahansa suomalaisen vuonohevosen (ideaalimaailmassa jossa ei ole pulaa ajasta, rahasta ja tilasta) minkä/mitkä haluaisit?

Tämä menee vähän samaan kastiin edellisen kysymyksen kanssa hienoimmista vuonohevosista, mutta koska olen aina ollut täysin rakastunut yhteen Suomessa majailevaan vuonohevoseen, ja ehkä täällä blogissakin joskus kehunut sen maasta taivaisiin, voisinpa tähän vastatakin. Naust Flinka on kutakuinkin sellainen tamma, josta olen aina haaveillut. Se on valkohallakko (my biggest dream!), sillä on mahtavan pitkä ja paksu otsatukka (my second biggest dream) ja lisäksi sillä on upea I-palkinnon kantakirjatamman rakenne ja mahtavat liikkeet. Eikä tuo luonnekaan tunnu olevan huonoimmasta päästä. Nasu on vaan kertakaikkisen upea paketti. En toki haluaisi viedä tätä ihanaa tammaa pois omistajiltaan, mutta jos samankaltaisen (nuoren!) tamman jostain löytäisin, niin sellaisen kyllä haluaisin.

Mitkä ovat (olleet) mielestäsi hienoimpia tosielämässä näkemiäsi vuonohevosia?

Melkeinpä kaikki orit Norjan oripäivillä! Samoin Tanskasta jäi mieleen ori Athos, joka esiintyi PM-kisojen aloitusparaatin kärjessä sekä kahden hevosen koulunäytöksessä.

Oma suosikkini Norjasta 2009, 3-vuotias Svoras Isak.

Myöskin upea punahallakko ori Kneist Norjassa 2009.

Athos Tanskassa vuonna 2007

Athos loimi päällään. En tiedä mitä tästä hevosesta nyt ajattelisin, mutta upea kouluratsu se oli kyllä.