Eipä tämä lomalla bloggaaminen nyt järin aktiivisesti lähtenyt käyntiin.. Ja itse asiassa taukoa on tulossa vielä lisääkin, joten haluan saada ainakin yhden postauksen valmiiksi ajastettua myöhempää julkaisua varten. 

Pitkään aikaan ei ole ollut ohjelmassa kysymyspostausta, joten laitetaan sellainen alulle! Kaikesta saa kysyä, mutta varmiten vastauksen tulee saamaan Nemoon liittyviin kysymyksiin. En usko, että Siri on innokas vastailemaan, joten tietyissä määrin voin yrittää vastata myös Sirin puolesta, mutta en siis läheskään kaikkeen Rouskuun liittyen.. Myöskään Lotan kuulumisista ei ole hirmuisesti kerrottavaa, vaikka pian olisikin tarkoitus piipahtaa muorin kanssa ajelemassa. 

Mutta nyt areena on teidän, joten kyselkää vapaasti, mikä mieltä askarruttaa! :)

Meillä on tässä vuokranantajamme kanssa ollut puheissa, että hankkisimme vanhat kiesit. Tilan isäntä haluaisi kiesit tilan kalustoon, ja minä totta kai Nemon kanssa ajeluun. Tällä erää Nemo onkin tilan ainoa hevonen, joilla voi edes isommilla vaunuilla ajella, joten molemmilla on sopivasti oma lehmä ojassa.. :) 

Kävimmekin jokin aika sitten Ypäjällä T:mi Kiesimestareilla tutustumassa vanhoihin eri tyyppisiin vaunuihin. Oli aivan mielettömän hienoa käydä, sillä Jennillä oli jos jonkinlainen valikoima vanhoja hevosvetoisia välineitä! Samalla meille varsin hyvin selkeytyi, millaisia vaunuja itse kaipaisimme ja millä budjetilla sellaiset saisi. Sovimmekin siis Jennin kanssa, että hän ottaa yhteyttä, jos toiveitamme vastaavia vaunuja tulee vastaan.

Sen sijaan kävikin pieni ylläri, ja tässä aivan lähellä oli huutokaupassa vanhat hevosvaunut mukana. Emme menneet huutokauppaan - sillä kuka siellä nyt jaksaa päivän istua, kun ei edes tiedä millaiset vaunut on kaupan. Vaan toista reittiä nämä vaunut nyt kuitenkin ovat pihassa! Vielä on hieman epäselvää, jäävätkö ne meille vai eivät, mutta vahvasti näyttää siltä, että ne ovat nyt uuden kodin löytäneet...

Tämä malli ei ole aivan sellainen, mitä alunperin ajattelimme, mutta vaunujen hyvä kunto ja huokea hinta puhuvat puolestaan. En tiedä näistä toistaiseksi juurikaan muuta kuin alkuperän sijoittuvan Ruotsiin ja ikää olevan toistasataa vuotta. Eiköhän tässä pyritä kuitenkin lisää selvittelemään. Minua kiinnostaa valtavasti, kuka ja missä ja koska näillä on ajanut! 

Mutta kyllä Ruotsissa osataan. Olen oikeastaan kaikessa sitä mieltä, että ruotsalaiset osaavat ja tekevät aina paremmin kuin Suomessa.. (noen kai ihan aina ;)) Oikeasti kyllä nostan hattua Ruotsin suuntaan monessa eri seikassa ja nämä vaunut ovat yksi niistä. Upeaa käsityötä pitkän ajan takaa ja todellakin huolella tehty. Myös Nemon valjaat ovat ruotsalaiset, joten me olemme nyt vallan kallistuneet lännen suuntaan. Tosin Suomen ajokulttuuri kun on vahva sekoitus itää ja länttä, eikä Suomessa mitenkään turhan vauraitakaan olla oltu tuossa viimeisen vuosisadan aikana, on Suomessa hevosvetoista peliä ollut ties minkä näköistä. Siinä mielessä hyvä, että sekä valjaat että vaunut ovat Ruotsista, sillä kerrankin aisat ja tamppikiinnitys olivat suorilta yhteen sopivat! 

Vaikka myyjä vakuutteli, että vaunut ovat ajokuntoiset, on meille nyt tulossa vielä Jenni Kiesimestareilta nämä katsomaan läpi. Ainakin uutta maalipintaa ne kaipaisivat, ja itse en uskalla sen kummemmin ajella ennen ammattilaisen lausuntoa kunnosta.

En tiedä, kauanko nämä ovat Suomessa olleet, tai koska niissä on viimeksi hevonen ollut kiinni, mutta ainakin viimeisin maalaus lienee vuodelta -83 Ruotsista. Ihme kyllä, vaunuissa ei ole mitään tietoa niiden valmistajasta. Yleensä kyllä kaikilla on ollut tapana oma työnsä merkitä! Toki voi olla, että tieto on pudonnut matkasta vuosien varrella..

No ainakin nyt vaunut ovat taas olleet hevosessa kiinni! Nemolla niillä eilen ajeltiin ja hyvin meni. Rautapyöristä kuului taas aivan uudenlainen ääni aiempiin vetokamppeisiin verrattuna, varsinkin kovalla soralla kulkiessa, mutta eipä Nemo korvaansa lotkauttanut. Ensi kertaa meillä on myös kaksiakseliset vaunut, jotka on mahdollista aja täysin linttaan ja ympäri, joten tarkkana saa olla myös kuski.

Mä oon niiiiiin lomalla. Ai että. Ei haittaa edes nämä kelit, vaan loma alkoi nyt. 

Tänäpä vähän reissattiin taasen. Kuskin kanssa rehvit tallille, Virpi apukäsiksi, heppa koppiin, kamat kasaan ja menoksi. Miten kätevää. 

Tällä kertaa päädyttiin maisemiin, missä ei ollutkaan muita hevosia. Nemoa alkuun vähän jänskätti, totta kai kun uusi paikka ja kopilla tultiin paikalle. Itse asiassa koko matka taisi olla jotenkin outo, sillä ensimmäistä kertaa hevonen tuli miltei vauhdilla ulos heti, kun takaa puomi irrotettiin. Nemon kanssa on aina kaikki kuljetukseen liittyvä tehty hitaasti ja viivytellen, ettei se vahingossa oppisi kiirehtimään ja ennakoimaan asioita.. Ja lähtiessä tulikin sitten pienoinen kuljetusongelma, siitä lisää myöhemmin.

Alkuun vähän palloiltiin ympäriinsä ja katseltiin maisemia. Ihan kiltisti Nemo käyttäytyi, vaikka vähän jännittynyt olikin. Kovasti kaikkea piti ihmetellä ja tutkailla. Ilmeisesti sateessa kastunut ja matkan aikana kuivunut turkki ärsytti taas niin kovin, että Nemo ilmaisi hyvin suurieleisesti haluavansa piehtaroida juurikin nyt!

No senkus piehtaroit sitten..

Yksi asia jännitti kuitenkin kaikista eniten. Eipä Nemo ole tuollaista kummastusta nähnyt ainakaan kahteen vuoteen. Se näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa taustalla.. Kovin outo juttu. Niin paljon aakeutta ja laakeutta ja vaaleutta.

Pitäähän sitä nyt vähän varoen lähestyä. Ja pöristä sille. Ja välillä vähän säpsähtää karkuun. Varovasti kaulaa kurkottaa, jos sitä uskaltaisi haistaa. Ei ehkä uskalla kuitenkaan, sehän liikkuu koko ajan! Parempi vaan tutkailla kauempaa ja valmistautua syöksymään karkuun, jos se yllättäen vaikka syökin pieniä poneja?

Mutta kuten kaikki tiedämme, on pienen pyöreän vuonohevosen herkkumaha loputon. Mitäpä ei nuori herra tekisi leivänkannikan eteen?

Jep, pian siellä oltiin järvessä yltä ja alta litimärkinä kaatosateessa. Kunhan Nemo selvisi rannan tuntuman suojavallin yli ja uskalsi kavionsa kastaa, sen jälkeen se oli menoa. Minä sain jo todeta, että pakko se on käydä ottamassa takki pois päältä ja jatkaa pidemmälle, sillä tämä hevonenhan on kyllä tulossa uimaan!

Monta kierrosta tehtiin järveen ja rannalle, järveen ja rannalle. Nemo tuli reippaasti herkkujen perässä, minä kipittelin edellä ja hevonen perässä. Jossain kohden se aina päätti, että nyt riittää ja suuntasi takaisin rannan tuntumaan. Minä lampsin sitten perässä.

Vettä tuli kuin esterin sieltä, joten kuvasaldo jäi vähän laihaksi. Mutta olipa kiva, että saatiin kuitenkin kuvia Nemon ensimmäiseltä uimareissulta, kiitos Virpille!

Ei Nemolla mikään kiire vedestä pois ollut, mutta annoin sen kääntyä ja palata rantaan aina, kun se itse halusi. Yleensä se kääntyi siinä kohden, kun minäkin pysähdyin, eli kun maksimisyvyys kahlaamiselle alkoi tulla vastaan.

Paitsi etti käytiin me uimassakin saakka! Minä ainakin kävin, ja vahvasti näytti siltä, että myös Nemolla irtosivat kaviot pohjasta viimeisellä rinksalla. Itse asiassa olen melko varma, että jos olisin lähtenyt edellä uimaan kauemmas, olisi Nemo kyllä lähtenyt mukaan.

Se ei vaan näillä varusteilla onnistunut, sillä jos Nemo olisikin päättänyt palata rantaan, enhän minä olisi enää ehtinyt sen mukaan. Täytyy ensi kerralla ottaa kaulanaru hevoselle, jotta voin roikkua siinä kiinni ja hilata itseni kyydissä perässä, jos hevonen päättää poistua paikalta.

Olisi vähän ikävä jäädä yksikseen uimaan ja päästää heppa omilleen rantsuun. Minä kun en ihan ui samaa vauhtia hevosen kanssa. En edes koiran ;)

On tuo otus vaan aikamoinen virtahepo. Näistä kuvista sen kyllä huomaa! Vaikka välillä yrittikin muka näyttää niin ryhdikkäältä ja pörheältä orhilta.

Ei enää paljon harmaammaksi voisi Suomen kesä muuttua! Mutta kesä on kesä ja loma on loma.

Kyllä nyt kerran kesässä kuuluu käydä vaatteet päällä uimassa!

Näin loman alun kunniaksi treffattiin myös ihku shelttivauva, pari kuvaa siis vielä Mesistä :)