Nenäpäivä

Käväisin viikolla tallilla moikkaamassa muita poneja. Ensin mun piti ottaa jokainen poni harjan alle ja arpoa joku onnekas kanssani lenkille, mutta sitten mä pakkasinkin autooni Bellan ja siivousvermeet (no ehkä loppuviikosta teen tämän). Neljän tunnin uurastuksen jälkeen olin tuhonnut kaikki hämähäkkien neulonnat, rapsuttanut ikkunaverkot ja pessyt Rouskun karsinan katosta lattiaan. Kyllä nyt kelpaa ponin tulla takaisin kotiin sitten joskus syksymmällä.

Rousku keväällä omassa karsinassaan.
Liekö poika unelmoi vihreistä kesälaitumista.

Rouskun sottapytty :)
Kikkareiden lastaussilta eli ikkunalauta
on usein oiva paikka jättää jätöksensä.

Shine bright like a diamond..
öö no ei nyt ihan, mutta kaikkeni yritin.
Arvaa vaan tekiskö mieli maalata koko karsina
ja tehdä uus hieno ovi kun nyt innostuin
(lue: teetättää mun miehellä uus hieno ovi) :)

Käytiinhän me tietysti rapsuttelemassa poneja tarhassa ja kotona huomasin kameraani tallentuneen pääasiassa vain isot kasat hassunnäköisiä erivärisiä neniä :) No kuka nyt vois hevosen turpia vastustaa?? Ei niin kerta kaikkisen kukaan!!

Sky is a limit.

Jee! Siri tulee, äkkiä rapsutettavaks.
Siinä ne jonottikin jokainen omaa vuoroaan,
kun toinen lähti, toinen saapui.

Näää -älä sitä Ylläriä koko aikaa
paijaa ku mäki oon täällä.

Ja MÄÄÄÄ!!!

Muakin kyllä saa rapsuttaa...

Kas kummaa,
kun olin laittanut aamuheinät valmiiksi.
Ponit löysivät kummasti tiensä
pihattoon.

On ne ihania ja niilläki on varmaan ihan hirrrrvee ikävä meitin keltasia nulikoita ja pomottaja Lottaa :P
....or not :)

Teen muutaman bannerin..

...pientä korvausta vastaan :) Jostain löytyi intoa näpertää kuvankäsittelyn kanssa, mutta omaa ulkoasua en nyt heti perään lähde uudistamaan. Näin sateisina päivinä ja rikkinäisen polven kanssa ei oikein ulkoilemaankaan pysty, joten gradutauot voi yhtä lailla viettää tietokoneen parissa. Vaikka olisi kyllä tarkoitus viikonloppuna poiketa taas vuonisruuna Kalinon luona - kuvia tai videota seuraa! Kuten myös käyttökisojen videot editoin koneella pikapuoliin, kunhan tästä kaiken muun tekemisen lomasta malttaisin..

Jos joku on halukas bannerin tilamaan, laita sähköpostia osoitteeseen: marjouimi(a)hotmail.com, niin kerron lisää. Mahdollisimman tarkat tiedot sekä hyvät kuvat auttavat bannerin valmistuksessa! Jos halukkaita tulee yllättäen paljon, valitsen itselleni mieluisimmat, mutta pyrin parhaani mukaan kaikki toteuttamaan :)

Mallikuvia ei ole mitenkään hirmuisen paljon antaa, mutta tässä muutama otos blogin historiasta:








Ja vielä "varoituksen sanana", tykkään kovasti kaikenlaisesta kiekurasta ja röyhelöstä, kukista, perhosista, sydämistä, kaunokirjoituksesta ym. maalaisromanttisesta fiilistelystä. Tämän tyyliset toiveet siis onnistuvat minulta parhaiten, mutta toki yritän ja kykenen toteuttamaan (edelleen mahdollisimman hyvein ohjeiden avulla) myös muunlaisia bannereita. Ei siis muuta kun toiveita tulemaan!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..

...käyttöratsastuskilpailuissa, kuten kuvasta näkyy:

Hilpeä tunnelma alkutarkastusta odotellessa! :D

Tällä kertaa kuva ei kuitenkaan kerro ihan koko totuutta, ei tässä sentään hautajaisissa oltu! Kuva kyllä kertoo hyvin tunnelmat ennen käyttöratsastuskisaan lähtöä, sillä oltiin kaikki jo aivan poikki. Hauskan kuvan on saanut Heikki napattua, kun koko Rouskutellen!-blogin porukka (ilman päätähteä tosin..) murjottaa kuin yhdestä suusta. Ei me oikeesti ihan noin pelottavia olla..

Verkkailin ponia hitusen laitumella ennen radalle lähtöä.

Lotta sai itselleen toisen varsan, kun tämän emä oli myös kisaamassa parin ratsastajan kanssa.
Hyvin antoi Lotta myös kaverin naperon käydä tissillä...

Nemo puolestaan olisi halunnut taas kyytiin. Mie en edes huomannut, että varsa pomppii selässä!

Ratsastus ei meillä muorin kanssa mennyt ihan nappiin. Heppa oli hieno oma itsensä ja toimi hyvin, varsa kun oli mukana niin meno ei häiriintynyt, kuski ei vaan osannut mitään. Kuten aiemmista kirjoituksista on jo saattanut havaita, koko oma panostukseni ja tähtäin oli käyttöajon puolella, ja kun sieltä tuli niin uskomattoman hieno tulos, ei enää oikein riittänyt paukkuja ratsastukseen. Kaiken huipuksi lähdettiin radalle numerolla 19., joten odottelua kilpailun alkamisen jälkeen oli lähes kuusi tuntia, ja myö starttasimme joskus ennen kuutta illalla. Siinä vaiheessa iski jo niin suuri henkinen väsymys, että alkoi myös mielenkiinto lopahtaa. Suuret hatunnostot tässä kohden tuomareille, jotka joutuivat sunnuntaina kävelemään rataa ympäri kuuden ja puolen tunnin ajan auringonpaisteessa jokaisen ratsastajan jokaista liikettä seuraten, huh!! 

Meinattiin kipaista mäen päälle, vaikka matkalla piti pysähtyä..

Osallistujia oli yhteensä 22 ja meidän sijoituksemme oli 16. Aiempien ratsukoiden pisteet tulivat valmistumisten myötä näkyville, joten tiesin jo etukäteen, millaisiin lukuihin pitäisi päästä sijoittuakseen, ja tiesin myös sen, ettei meillä niihin ole mahdollisuuksia. Kaiken huipuksi mokasimme heti ensimmäisen esteen eli ylimäkipysähdyksen, josta luulin tulleen hylkäyksen eli sata virhepistettä (ei sitten ollutkaan hylätty), mutta tämän seurauksena minulle iski ihan totaalinen luovutusasenne. Loppurata siis lähinnä fiilisteltiin läpi ei-mitään-väliä-miten-menee-asenteella. Yritin kyllä tsempata itseäni ja repiä jostain sitä taistelutahtoa, mutta vähän heikoille jäi. 

Toinen este ratsastuksessa oli tottelevaisuus. Tässä piti ratsastaa kujaa pitkin ali/läpi roikkuvista ja liehuvista keltaisista nauhoista, sekä ylittää koko kujan levyinen puusilta. Sekä Lotta että Nemo lampsivat hienosti läpi. Seuraavana suunnattiin vesiesteelle, ja tässä matkalla Lotta kyttäili jotain sivulla (meni ponilta vissiin vähän ohi, missä ja mikä piti olla se pelottava juttu :D) ja ajattelin siinä jo itsekseni, että ei varmaan suostu menemään veteen suorilta. Pitkin ajatella, eihän se mennyt. Tuo poni taitaa tuntea minut vähän liian hyvin. Kaksi kieltoa siitä tuli papereihin, ei me kertaakaan peruutettu, mutta hetken sain ponia käskeä eteenpäin. 
Tottelevaisuudesta sekä Lotta että Nemo kävelivät hienosti läpi.

Vedestä käveltiin yli pienen epäröinnin jälkeen.

Nemo odotteli kauempana taustalla vesiesteen ajan, sieltä palattiin takaisin ja suunnattiin alamäkipysähdykseen. Nemo käveli eri tien kautta alas, mutta Lotta näki missä varsa menee, joten malttoi tuo juuri seistä 15 sekuntia, vaikka höröttelikin varsalle. Tiukan ohjan jouduin kyllä pitämään, kun pari kertaa meinasi poni jatkaa matkaa.

Tuolla se mun vauvani menee...

Tästä kurvailtiin epätasaiseen maastoon pujottelemaan hyvin kapeiden porttien läpi. Näistä ei kukaan selvinnyt virheittä, ja myökin keräsimme Lotan kanssa kuusi kosketusta kahdeksasta portista. Nostin jalustimet kokonaan satulan päälle ennen estettä, sillä ajattelin omien kinttujen nostelun olevan helpompaa ilman jalustimia. Ensin yritin nostaa jalkoja vaan suoraan sivulle, niin sai pidettyä pidempään pohkeet kiinni. Osuin kuitenkin jossain jalalla porttiin, joten lopuissa nostin taaksepäin, mikä tosin piti tehdä aiemmin ja vaikeutti porttiin suoraan keskeltä ratsastamista. Ihan äärettömän vaikea este! Lähestymiset pitäisi saada tismalleen suoriksi, ja me ainakin kiemurtelimme Lotan kanssa kuin kala kuivalla maalla, joten ei noiden läpi ollut toiveitakaan päästä joko vattaponkon tai kankkusen osumatta kepukoihin. Suoraan ratsastaminen on ehkä kaikkein vaikeinta!

Huono taktiikka jalkojen nostoon.

Seuraavat kaksi estettä olivatkin meille helpoimmat, eli esineen kuljetus sekä lastauslaituri. Esineen kuljetuksessa piti napata kukkapurkki käteen peltitynnyrin päältä, ratsastaa se kädessä hieman haastava reitti toisen peltitonkan ympäri ja tuoda kukka takaisin. Ensi vuonna kuulemma vaihdetaan vielä mullat matkalla, heh ;)

Rehut mukaan..

...ja ei kun menoks!

Lastauslaiturilla taas tuli ratsastaa hevonen laiturin viereen ja laskeutua selästä alas molemmat jalat hyvin pienen merkityn neliön sisään. Lotan kanssa ehdimme treenata laituria muutamaan otteeseen vaunujen kanssa, mutta ensimmäisen kerran, kun ajoin ponin tähän viereen, niin kyllä vaan mentiin sivuristiaskelta laiturin kohdalla. Ei siis olisi onnistunut meiltä ilman treeniä. Mutta nyt tosiaan Lotta ei mitenkään huomioinut koko laituria. Ja siihen poni on kyllä tottunut, että sen selkään taituroidaan mistä ja miten tahansa. Laiturin päältä talutettiin poni ympäri ja selkäännousu tapahtui samanmoisen pienen merkityn alueen sisältä.

Alas ja ympäri ja ylös, helppo nakki.

Seuraavana esteenä olivat maapuomit. Koska puomeja ei voi pudottaa, tuli virheitä jokaisesta kosketuksesta. Puomit olivat siksakin muodossa toisiinsa nähden. Tässä tuli meille pientä haastetta vastaan, sillä jostain syystä kenttä on nyt aina ollut se paikka, missä Lotta saa härdellit ilman varsaa. Ja silloinkin, kun ratsastettiin kentällä varsan ollessa vapaana mukana, iski Lotalle paniikki jo siitä, jos varsa jäi toiseen päähän kenttää, eikä tullutkaan mukana. No nyt kun käveltiin kentälle ja varsa jäi portin luo hengaamaan, pitihän Lotan tässäkin hätäillä varsan perään. Puomit olisi saanut ratsastaa kumpaan suuntaan tahansa, mutta en minä tyhmä tajunnut tulla niitä kohti varsaa, vaan poispäin mentiin. Lotta ei siis tiennyt, missä napero on, vaan yritti kiemurrella takaisinpäin ja koko keskittyminen hävisi samalana muualle. Kolisteltiin neljän osuman verran, mutta Lotan tuntien oltaisiin kyllä kolisteltu ihan yhtä paljon, vaikka poni olisikin keskittynyt jalkoihinsa :D

Kops, kops, kops..

Ainoan hylkäyksen hankimme ahtaasta käännöksestä, eli T-kirjaimen muotoisesta kapeasta rajatusta alueesta, johon piti ratsastaa sisään alaosasta, tehdä käännös ja tulla samaa reittiä takaisin. En ehtinyt treenata tätä kertaakaan, joten hieman arvelutti jo valmiiksi, miten mahdetaan onnistua. Periaatteessa Lotta kyllä osaa hyvin jonkin sortin etuosakäännöstä muistuttavan 90 asteen käännöksen sekä peruutuksen. Itse en vaan ehtinyt kertaakaan testata, missä kohden käännös pitäisi tehdä. Oltaisiin ehkä jopa onnistuttu, ellei Lotta olisi stressannut varsan perään. Ajattelin itse jo aiemmin, että ei tule mitään, jos ei Lotta näe varsaa, ja sanoinkin, että tulisi käännökseen lähemmäs sen kanssa. Nemo oli kuitenkin jossain kaukana takana, olimme siis edelleen kentällä, ja käännyimme vielä suoraan varsasta poispäin tehtävän suorituspaikan takia. Lotta asteli sisälle esteeseen ja vielä kääntyi ihan suht hyvin ja maltilla. Seuraavana kun piti tehdä pieni peruutus, petti akalta hermot ja myö peruutimme turbovaihteella ulos merkityn alueen sisältä. Voi ponia. Ei olisi vissiin taas itse pitänyt ajatella, ettei tule onnistumaan!

Ja näin sotketaan maahan piirrettyjä viivoja :)

Viimeinen este oli pyöreä laatta, joka ratsastettiin myöskin rajatun, melko kapean kujan sisällä. Laatta oli kurvin ulkoreunassa, ja siihen piti ponin osua. Ei väliä monellako kaviolla ja kuinka suuri kosketus, kunhan koskettaa laattaa. Pysähtyä ei reitin aikana saisi, mutta mie jouduin vähän himmaamaan, ja varovasti ratsastamaan uudelleen kohti laattaa. Kyllähän me siihen sitten osuimme. Ja seuraavana ei muuta kun maaliin. 


Vähän osuu ja se riitti!

Kirjoittelen vielä tarkemmin myös käyttöajon kulusta ja laitan molempien ratojen suoritukset videolla, ne kun nyt saatiin kuvattua, kiitos Sanna!! Jos muuten joku otti Lotasta kuvia käyttöajossa, olisin hyvin kiitollinen, jos kuvia saisi nähtäväksi.. :)

Oli tämä kyllä hauska kokemus, pakko sanoa! Juuri sopiva meikäläiselle ja Lotalle, ei mitään pingottamista ja tosikkotouhua, vaan juuri sellaisia perustaitoja, joita puskailupollelta voisi odottaakin. Tässähän täytyy melkein jo tosissaan miettiä, jos treenaisi hieman vuoden mittaa ja kokeilisi vaikka ensi vuonna uudestaan... Ja vielä Nemolle superkehut, se oli hieno mies! Nyt kun jätkä on jo korkannut tämän käyttöponin uransa, niin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ollaankin Neppariponin kanssa mukana. Ken voisi aavistaa..

Molempien käyttökisojen tulokset ovat täällä: http://www.vuonohevoset.com/Kayttokilpailutulokset%202013.pdf Meidän kohdallamme pistemäärä on vaan ratsastuksessa väärin, muistaakseni oikea luku oli 338...

Käyttöajomestaruuksissa hopeaa!

Voi ihana hieno Lotta minkä teit! En olisi ikinä uskonut. Suoritus ei todellakaan mennyt nappiin, sillä otettiin kahdesta tehtävästä hylkäykset. Ensimmäinen meni ihan täysin miun tyhmän mokailuni piikkiin ja toinen pieniltä osin Lotan syyksi, sillä se stressasi varsan perään sen verran paljon, ettei pystynyt enää yhtään keskittymään porttiin peruutukseen. Koko homma meni sitten sählingin puolelle. Ajettiin tosiaan ilman varsaa, ja sen kyllä huomasi sekä hevosesta että tuomarin kommenteista. Mutta silti. Mutta silti sijoituimme hopealle! Aivan uskomaton tuo hevonen on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Maailman paras vuonis!

Historian ensimmäisen vuonohevosten käyttöajoMESTARUUDEN voitti meidän opettajamme ja mentorimme Maarit Yli-Tokko tammalla Linvill. Onnea!! Voitto meni tismalleen oikeaan osoitteeseen aivan upealla suorituksella. Ja vissiin ainoalla radalla, jossa yksikään tehtävä ei ollut hylätty. Kolmanneksi sijoittuivat aiemminkin menestystä niittäneet Tarja Ahonen ja Zelda.

En saa puhelimella lisättyä kuvia enkä videoita, nettikin täällä korvessa toimii tai sitten ei :) mutta kunhan pääsen kotiin niin päivittelen tarkemmin radasta. Huomenna jatketaan käyttöratsastuksella, missä mukana on jopa 19 ratsukkoa! Hui. Huomenna Nemokin pääsee hommiin mukaan, ilman varsaa en kyllä radalle ratsain lähde.. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja miten Nemo radasta selviytyy! Lotallahan nyt ei pitäisi olla ongelmia.. ;)

Superponit!



Ai että mikä ihana päivä ponien luona. On nuo niin mahtavia otuksia molemmat, että hymy vaan nousee huulille. Nyt selvisi sitten sekin, että ilman varsaa lähdetään käyttöajokisoihin. Pieni riski siinä tietty on, ja taso laskee hivenen todellisesta. Suurin ongelma tulee olemaan pysähdysten kanssa, mutta toivotaan, että poni malttaa. Jos se yhtä hyvin toimii kuin tänään, niin eipä tuossa ole ongelmaa.

Kävin siis ajelemassa vielä mahdollisesti viimeiset treenit Lotan kanssa. Ihana tuo ponien jättikokoinen laidun, kun ensimmäinen vartti tallilla menee siihen, että yrittää löytää hevoset jostain, heh. Lopulta aikani kierrettyäni näin ne kaukana laitumen perimmäisessä nurkassa. Neljä tammaa. Enkä yhtäkään varsaa, sillä kaikki olivat nokosilla. Lähemmäs käveltyäni hahmotin varsatkin. Kolme kappaletta. Vaan hetkinen. Kolme?? Pikainen tsekkaus varsoihin, ja tajusin saman tien, että Nemo puuttuu! Lotta kuitenkin laidunsi tyynen rauhassa laitumen perällä...


Kävelin Lotan luo, joka jälleen hörötteli minulle tervehdykset (on tehnyt sen nyt joka kerta), ja samalla tajusin, että Nemo seisoo metsässä aidan toisella puolen. Kiva. Sieltä se kurkisteli sammalmättäältä neulasten lomasta kuin mikäkin metsänpeikko. Ja mitäs sitten tekisin.. Aidat olivat hieman löystyneet siltä kohdalta, joten nappasin ne kokonaan irti ja lähdin taluttamaan Lottaa poispäin, ajattelin Nemon siitä tulevan takaisin jos kerran poiskin oli mennyt. Vaan tämäpä lähtikin aidan toisella puolen täyttä laukkaa kirmaamaan perään, ja pomppasi takaisin laitumelle toisesta kohtaa, jossa aita oli hieman huonosti. Kävin sitten korjaamassa laskemani aidan ja poistuimme paikalta. Nyt on kaikki aidat taas viimeisen päälle kunnossa ja sähköt varmastikin kiertää. Mutta ihmettelen suuresti, miten Nemo on edes uskaltanut koskea aitaan?! Se kun pelkäsi kuollakseen tällin saamista jo tarhan portista, eikä muutenkaan uskaltaudu lähellekään aitoja, vaikka Lotta olisi laitumen toisella puolen. Miten se on yhtäkkiä keksinyt, että tuossa ei ehkä sähkö kuljekaan, ja siitä voi poistua paikalta?! Ota noista varsojen aivoituksista sitten selvää.. Onneksi Nemo nappasi mojovan tällin aidasta, kun olin ottanut Lotan toiselle puolen puomiin kiinni ja varsa jäi laitumelle. Hyvä hyvä.

Molemmat ponit pääsivät vihdoista viimein parturiin. Lotan sojottava pehko olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten, mutta yllättävän hyvä siitä tuli, vaikka onkin päässyt ylikasvamaan. Nemon harjasin laitumen puolella Lotan ollessa aidan toisella puolen. Jätkä seisoi taas niin hienosti paikoillaan ja nautiskeli harjauksesta. Kokeilin sitten, mitä tuo tuumaa saksista. Ensin vaan napsuttelin edes taas sen ympärillä ja pään päällä. Varsalla vaan korvat kääntyilivät, mutta muuten se seisoi kuin maahan liimattuna ja rentona pää roikkuen. Seuraavaksi yhdistin saksien ääniin harjan nyppimisen, eli saksittelin ilmassa ja käsin vetelin kevyesti Nemoa harjasta. Sama homma, ei reaktiota. Joten ei muuta kun leikkaamaan. Varsa seisoi rentona nuokkuen paikoillaan koko operaation ajan. Sain täysin rauhassa saksia aina korvantaustoja myöden. Nemolle muuten kasvaa jo "oikeita" aikuisjouhia ihan korvien takana, eikä enää mitään vauvahaituvia! Apua, nytkö siitä tulee muka jo iso mies...

Lotan ajosta nyt ei ole sen enempää kerrottavaa.. Muuta kuin että se oli hieno. Kentällä harjoiteltiin pujottelurataa pienten tiukkojen kurvien kera. Katsotaan sitten miten onnistutaan tositilanteessa. Kiitos vielä Maaritille ohjeistuksesta ajohommissa!

Sen lisäksi, että vauvatukka läks, lähti myös vauvariimu.
Ei enää mahtunut päähän, ja nyt on jätkällä uusi hieno ja
tismalleen sopiva shettisriimu, voi pientä :)

Oritupsu, hih!


Kuka rapsuttaa ja ketä...? 

Aina nämä vauvat vaan kyhnyttävät tosiaan. Yhtään painileikkiä en ole vielä nähnyt,
vaikka eipä se tammojen tapoihin kuulukaan..

Hyvä paikka lepuuttaa päätä.

Aina kun jotain tapahtuu, ovat vuonikset ekana paikalla tarkistamassa tilanteen!
Voitaisko me jotenkin auttaa??

Varsakamut on parhaita :)

Toivekuvia?


Monessa blogissa on jo kiertänyt samantyyppinen postausidea, ja koska tässä on vielä jäljellä kesää ja hevosten laidunlomaa, onkin mitä parhain aika toteuttaa toivekuvien keräily. Kesätreffien jälkeen ei taasen ole mitään omiin poneihin liittyviä kuulumisia hetkeen tiedossa, mutta kuten lupasin, jotain kirjoitellaan kesälläkin.

Nyt te lukijat saatte siis vaikuttaa siihen, mitä kirjoitellaan. Tai ennemminkin kuvataan! Sana on vapaa, kertokaa mistä haluaisitte kuvia, ja yritän parhaani mukaan toiveet toteuttaa. Jos kuva on jo valmiina, ongin sellaisen arkistojen kätköistä, ja jos ei, täytyy käydä nappaamassa. Viikonloppuna pääsemme taas omien ponien luokse, joten niihin mahdollisesti liittyviä toiveitakin pystyy silloin kuvailemaan :)

Laittakaapa kommentteihin tulemaan, mistä aiheista haluatte kuvia! 

PS. Vaikka meillä on Lotan kanssa yksitoista vuotta yhteistä taivalta takana, valitettavasti noilta ajoilta on hyvin vähän kuvia tallessa.. Jotain löytyy kyllä, mutta historiakuvien toteuttaminen voi olla hieman hankalaa :(

Messuvideo Tampereelta

Vielä yksi julkaistava video kameran arkistoista olkaapa hyvät. En edes muistanut, että minulla on tämä kuvattuna, ennen kuin Jonna mestaruuksissa kyseli videon perään. Siri tosiaan käytteli videokameraa, kun mie napsin kuvia vuonohevosten esityksestä. Onneksi tämä tuli kuvattua, sillä on näiden ratsukoiden menoa sen verran ihastuttava katsella.

Vuonohevoset olivat erittäin edukseen Pas de Déux -näytöksessä, olen iloinen, kun meitä pyydettiin mukaan ja saimme vielä näyttävät ratsukot esiintymään. Ootte te tytöt taitavia! :)

Ensi vuoden messuista ei vuonohevosten osalta vielä olekaan tietoa.. Onkos messut järjestetty nyt viitenä vai kuutena vuotena? Joka kerta vuonohevoset ovat olleet areenalla mukana, toivottavasti ensi vuosi ei tule olemaan tästä poikkeus. Teen ainakin parhaani, jotta jälleen saisimme viikinkiponit areenalle!

Tässä tämän vuoden messujen näytös, esiintyjinä siis Jonna Lehtinen & ruuna Hallen Pekko sekä Salla Suomi & ori Zorro Fjordlyst
 

PS. Jos joku jo tässä vaiheessa tuntee, että olisi halukas joko esiintymään messuilla tai mahdollisesti organisoimaan esitystä ja keräämään esiintyjiä, niin minulle voi laittaa viestiä.. Mitään varmaa tietoa esitysmahdollisuudesta tai ohjelman laadusta ei vielä ole, mutta ehkä se tässä tulevien kuukausien aikana selviää!

Käyttövideo ja kukkakiekuroita

Se oli valkoinen! Ja se oli siisti! Ja yksinkertainen! Ja tyylikäs! Ja ennen kaikkea se oli... tylsä.

Nyt siinä on taas kiekuraa ja kuviota vaikka muille jakaa. Muttei sydämiä tällä kertaa, nyt mentiin kukka-perhoslinjalla. Voi miun kanssani, ehkä vielä joskus oikeasti teen sen siistin valkoisen ulkoasun. Laitetaan pelkkiä suoria linjoja ja neliöksi rajattuja kuvia. Ääk. Vähän sekavahan tästä taas tuli, mutta ei sentään värien puolesta ainakaan hypi silmille. Kuvat on vähän tylsästi kaikki samalla lailla, mutta en jaksanut enää muutella, kun koko sotku on vaan jotenkin kyhätty kasaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa - joskus näinkin :D

Mutta itse aiheeseen, eli käyttöajoon. Kuvasin viime vuonna koko kilpailun voittajan suorituksen videolle. Tämä ei nyt kerro varsinaista totuutta, sillä kyseessä on parivaljakko ja vielä omalla vaunullaan kokeessa. Oikeastihan kaikki (paitsi esim. shettikset) ajavat samalla vaunulla (joka on näissä Lotan kuvissakin näkynyt), ja tähän saakka kaikki muut ovat kisanneet yhdellä hevosella. Tehtäviä tietty mukautetaan hevosen ja vaunun mukaan tasapuolisiksi.

Videolla näkyy todellista taituruutta, sillä tämä parivaljakko tekee ihan työkseen metsähommia.. Sen ehkä huomaa :) Pätkät on karsittu hyvin lyhyiksi, jotta video ei kestäisi niin kauaa. Kaikki viime vuoden tehtävät on kuitenkin mukana, ja eiköhän hyvin samankaltaisella radalla toimita tänäkin vuonna.

Kilpailu alkaa siis siitä, että hevonen talutetaan valjastettuna tuomarin eteen. Tuomari tarkastaa hevosen ja valjaat, esim. kavioiden kunnon, varusteiden kunnon ja istuvuuden jne. Seuraavana hevonen viedään vaunujen eteen, oikeita tapoja on kaksi: aisan yli taluttamalla tai peruuttamalla aisojen väliin. Tässä kohden avustaja tulee pitämään hevosta kiinni, kun kuski kiinnittää aisat. Yksi arvostelukohta on "arvostelu ajon aikana", ja tämä kestää siis koko suorituksen ajan. Tehtävät näkyvätkin videolla. Lopuksi taas hevonen puretaan aisojen edestä avustajan pitäessä kiinni, ja suoritus loppuu siihen, kun hevonen on otettu irti. Virhepisteitä kertyy koko suorituksen ajan, ja vähiten virheitä kerännyt valjakko voittaa.



Käyttöajokilpailun säännöt löytyvät täältä: http://www.vuonohevoset.com/kayttoajokilpailusaannot.pdf

Käyttöratsastus on lähes samanlainen kilpailumuoto kuin ajo, mutta tehtävät on mukailtu ratsukoille. Hevonen tuodaan suitsittuna tuomarin eteen ja esitetään käynnissä ja ravissa. Tämän jälkeen laitetaan satula selkään ja noustaan ratsaille tehtäviä suorittamaan. Käyttöratsastuskilpailun säännöt näet täältä: http://www.vuonohevoset.com/Kayttoratsastussaannot.pdf

Vielä on hetki aikaa ilmoittautua mukaan! Muistutan vielä, että kilpailut ovat tosiaan kaikille avoimet rotuun katsomatta..! Etenkin käyttöratsastuksessa on myös ollut hyvin nuoria kuskeja mukana :)

Vauvavideo vol 2

Pieni pätkä Nemon ensimmäisiltä päiviltä. Tämän enempää ei sitten varsasta videoita taida ollakaan..

 

Julkaisen piakkoin videon viime vuoden käyttöajokilpailun voittajista. Siitä selviää ehkä hieman kuvia ja selostusta paremmin, mistä lajissa on kyse :)