Näytetään tekstit, joissa on tunniste äestys. Näytä kaikki tekstit

Pikainen kevätpäivitys


Näissä tunnelmissa eletään.. Ihana kesä!

Olette varmaan enemmän ja vähemmän ihmetelleet, miksei blogiin ole ilmestynyt juttuja aikapäiviin?! Tämä harmittaa itseänikin, sillä olisi hirmuisesti asiaa, mitä olisin halunnut saada tarkoin kirjattua itselleni muistiin. Tämä blogi kun toimii parhaana mahdollisena päiväkirjana, mitä voin itselleni tehdä, kun vielä kuvat ja videot saa taltioitua samaan juttuun mukaan, ja täällä kaikki säilyy helposti löydettävissä.

Suurin syy hiljaisuuteen on Vuonohevosyhdistyksen lähestyvä 30-vuotisjuhla (kesäkuussa Kemiössä, tulkaa paikalle kaikki kynnelle kykenevät!) ja siihen liittyen yhdistyksen 30-vuotishistoriikki. Lupasin siis taittaa tämän historiikin. Ihan pelkkä taitto ei kuitenkaan riittänyt, vaan olen myös sen oikolukenut, skannannut vanhoja kuvia, kysellyt lisäkuvia sekä säheltänyt sun muuta pientä hienosäätöä, mitä tässä nyt matkan varrella on ilmennyt. En siis juurikaan pysty ja uskalla käyttää tietokoneen ääreen liikenevää aikaa muuhun kuin historiikin tekemiseen.

Tämän ohella toki tallilla on ollut tekemistä ihan loputtomiin, kun on pitänyt purkaa talviaidat, rakentaa kaikki kesälaitumet, siivota talven jäljiltä heinäpaikkaa ymymym. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.

Ei vielä valmis, en tiedä tuleeko ulkoasu pysymään tallaisena.. Mutta toistaiseksi ainakin tätä tyyliä.

Nemon kanssa on saikkuiltu enemmän ja vähemmän jo pari-kolme kuukautta?? En ole enää edes laskuissa mukana. Mystiset kavio-ongelmat iskivät yllättäen, ja niiden tiimoilta on käytetty fyssaria, klinikkaa ja kengittäjää apuna. Kukaan ei ole osannut sanoa mitään selvää syytä, mutta nyt taas näyttäisi hyvältä. *koputtaa puuta* No ainoa ihan oikea selvä syy oli syvä kolo kaviossa irtoseinämän takia, se kaivettiin auki leikkaamalla kaviosta iso pala pois ja sieltä löytyikin märkää. Lisäksi se oli ihan *piip* kipeä, joten märkähauteella vielä hoidettiin muutama päivä. Nyt kun tämä kolo on putsattu ja hoidettu ja hevonen on edestä kengitetty, on se liikkunut taas puhtaasti. Yksi syy saattoi olla ohut antura (mitä kyllä epäilen vahvasti) ja yksi syy saattoivat olla lievät luustomuutokset kavioissa (ei mitään hälyttävää tai isompaa onneksi kuitenkaan). Haluaisin kirjoitella koko tämän kavioepisodin päivämäärineen ja oireineen ja lausuntoineen ylös, mutta katsotaan nyt löydänkö ikinä siihen aikaa.


Loppakorvan kanssa pientä tarkkuustreeniä kentällä.

"Vesiesteessä" kahluuta.

Lotta ehti jo suorittaa ensimmäisen ajokeikan huhtikuussa. Vettä satoi koko ajan, mutta jono kyytiin oli taukoamaton.

Omassa pihassa jälleen ajeltiin.

Kuvia on kertynyt tasaiseen tahtiin tässä koko kevään ajan, ja olen niitä aina välillä muutaman ohimennen muokkaillutkin, joten keräsin tähän kuitenkin muutamia kuvia kevään ajalta. Nemo ja Lotta ovat siirtyneet jo kokonaan vihreälle laitumelle. Viimeiset heinänkorret taisivat upota joskus viime viikolla - enää ei niitäkään. Näitä ei siis missään vaiheessa "lasketa laitumelle" tai "totuteta vihreään", koska ne ovat olleet laitumella koko talven. Niiden talvitarha oli noin 7ha suuruinen, ja heti kun ensimmäinen läntti lumesta vapautui, olivat hevoset siellä syömässä. Ne ovat siis laiduntaneet koko ajan siitä saakka, kun vihreää on vähääkään maasta alkanut puskea.

Äijä <3

Toiset laiduntaa ja toiset tekee vieressä hommia.. Tasan ei käy onnen lahjat. Siellä taustalla muuten ratsastaa
aikuinen mies suomenpienhevosella, ja varsin sopusuhtaiselta näytti.

Nemo laitumella joskus huhtikuussa(ko?)

Lotta ihailee maisemia.

Blodiponi duunissa siinä välissä, kun oli taas hetken kunnossa. Kunnes taas hetken ontui.

Olisipa nyt hyvä saada vihdoinkin kunnolla liikutukset käyntiin monen viikon tauon jälkeen.

...voi muuten alkaa taas maha kasvaa kesälaitumella.

9.5. ja hyvin riittää vihreä laidunruoho.

Lörppähuulinen seepraponi :D

Ja toinen lörppäsuu kuudelta aamulla auringonnousussa.

Fantti. Mitä teet???

Nemo ja Emilia kuvauksiin valmistautumassa ihanassa auringonlaskussa 11.5.

Lotan elämän ensimmäinen kerta äestystä! 

Kai se on parempi aloittaa 26-vuotiaana kuin ei milloinkaan? :D


Siskontytöt kävivät ratsastamassa ihanilla Elsalla ja Mussella <3

En ole tainnut edes mainita, että "meillä" on nykyään neljä vuonista?? Tässä uusin tulokas tamma Nelli.
Hän on myös tähtipäinen ja pitkätukkainen (ainakin toistaiseksi ;)) kuten Rousku.

Salakuvausta laitumelle..

Fantti ei edelleenkään ole varsonut. Toisaalta ei sen vielä olisi pitänytkään. Se vaan näytti jo yli viikko sitten siltä, että saattaisi varsa olla tulossa. Ensikertalaisesta kun ei ikinä voi tietää, kuinka selvät merkit ja missä vaiheessa tamma näyttää. Fantti on nyt saanut viettää päivät taas laitumella. Fanttivahti ei siis ole päivisin päällä, jos joku on sitä ihmetellyt. Öiksi tamma otetaan taas pihattoon ja sitä ympäröivään pieneen tarhaan, joten öisin Fantin touhuja voi edelleen seurata livenä netistä.

Kävelin pellolla Fantin laitumen takana, ja tämä kun kuuli Fionan haukkuvan, niin sieltä se juoksi täysiä paikalle.
Vähän katsoin kauhuissani, kun se suorastaan vyöryi rinnettä alas mahansa kanssa :D

Oottakaa oottakaa, mä tuun teiän mukaan!!

Siis mitä hiivattia... Miksei se ottanut mua?

Kesä ja kyhnytys on täällä taas.

Nemo reenasi eilen ratsuhommia Lotan kanssa. Edellisen kerran Nemolla onkin ratsastettu joskus maaliskuussa?

Kun laittaa vaaleanpunaiset lasit päähänsä, ja käyttää kaiken mielikuvituksensa, niin EHKÄ voi kuvitella,
että tästä kyntöruunasta vielä saattaisi joskus kuoriutua myös ihan kiva pieni ratsu?

Tankkiponin tyyliin! Nemolla on oikeasti tosi hieno laukka. Ollut aina! Eihän sillä ole pyynnöstä laukattu kuin
muutamia kertoja, joten voi vaan kuvitella, kuinka kiva laukka sille tulee, kun sitä joskus
päästään oikeasti treenaamaan ja työstämään. Mutta tosi pyöreästi se laukkaa ja työntää selvästi ylämäkeen.

Aaaws ihana kesä.

Päästin ponit uudelle lohkolle laitumeen. Kymmenen minuutin jälkeen matka on edennyt kaksi metriä portilta :D
Linkit uusiin Fanttivahteihin löytyvät aina iltaisin Emilian youtube-kanavalta täältä: https://www.youtube.com/channel/UCsBaLIaFNp3P0MrgqZU8rMw

edit. Tuore tissikuva tältä aamulta! Ja Emilia näyttääkin jättäneen Fantin pihattoon ja kameran kuvaamaan, joten Fanttivahti näkyy myös juuri parhaillaan täältä: https://www.youtube.com/watch?v=u7kCy6qLrkU

Alkaa olla jännät paikat..

Aina sanotaan, kuinka paljon todennäköisemmin tammat varsovat yöllä. Lotan laumassa neljän ensimmäisen syntyneen varsan jälkeen varsomisprosentti päiväsaikaan oli täysi sata. Seuraavat kaksi tulivatkin sitten yöllä. Mutta ei sitä ikinä tiedä, vaikka Fanttikin päättäisi pyöräyttää päivävarsan. Kannattaa seurata!

Nemon viime viikon treenit


Jaa että toukokuu.
Hei arvatkaapa mitä?? Löysin vihdoin aikaa käsitellä kuvia ja päivittää blogia! Paten omistajat kävivät tänään aiemmin päivällä tallilla, ja päästivät hevoset laitumen puolelle syöpöttelemään, joten tuumasin vasta illemmalla käväistä ainoastaan siirtämässä heidät takaisin metsätarhan puolelle. Tallin toinen lauma muutti jo laitumelle, ja yhtä lailla Nemo ja Patekin olisivat jo valmiit laidunelämään. Ovathan he tässä pitkän aikaa jo syöneet ruohoa melko lailla, ja laitumellakin kasvaa sen verran, että siellä jo pärjäisi. Mutta Lotta kun vasta pääsi vihreän makuun, niin otetaan sen kanssa nyt ihan rauhassa tämä vihreän aloitus. Tuleepa samalla syötyä loppuun heinäpaali, eikä jää suotta kesän yli seisomaan.

Alkulämpöjä hakemassa.

Viime viikolla minulla tosiaan oli Virpi apunani Nemon liikutuksessa, joten herra sai kyllä lenkkiä yllin kyllin. Ei mitään erityisen rankkaa tai muuten maailmaa avartavaa, mutta tulipahan tehtyä. Minua melkein huvitti, kun mietin pääni puhki, mitä me olisimme hevosen kanssa tehneet: jotain sellaista, missä joko ihan oikeasti tarvitsen toisen ihmisen mukaan, tai sitten sellaista, että voin antaa Nemon Virpin käsiin ja itse keskittyä kuvaamaan. Koska sekin on harvinaista herkkua!

Lähtiessä oli vielä hieno keli!

Vaihtoehtoja mietiskellessä lista oli suunnilleen seuraava:
* ajolenkki maastossa
* ratsastus kahdella hevosella maastossa
* Virpi ratsastaa (kentällä tai maastossa)
* käyttöajoa pihassa
* maastakäsittelyä kentällä
* irtohypytys kentällä
* kävelylenkki taluttaen maastossa

Onhan tuo kyllä ihan mukava huomata, että nelivuotiaan hevosen kanssa on paljon erilaisia vaihtoehtoja! Näistä sitten tuli useampikin toteutettua. Maanantaina nakkasin Virpin Nemon selkään ja lähdettiin metsään lenkille, minulla kulki mukana koira narun päässä ja kamera kaulassa. Oli ihan hitsin kylmä ja lunta tuli niskaan, joten vaikka Virpi käveli myös osan matkasta, taisi hän silti olla melkoinen jääkalikka tallille takaisin päästessämme. Vähän erilainen keli kuin kotona Espanjassa! Nemolla oli kyllä menohaluja ja itse sain pistellä melkoista kyytiä, että pysyin kävellen matkassa mukana.

Tukka tötterölle ja täysillä eteen.

...paitsi tietty silloin, kun nälkä yllättää.

Hissun kissun askel kerrallaan alamäkeen.

Metsäpolkuja on kyllä kiva ratsastaa, kun maastoa on ihan joka lähtöön. On mäkeä ylös ja alas, mutkaa matkassa, puita enemmän ja vähemmän edessä ja ojia ylitettävänä. Virpikin sitä tuolla istuessaan totesi, että on tällä kiva mennä maastossa, kun niin tasaisen varmajalkainen kulkija tuntuu olevan. Nemolla onkin äitensä tapaan enempi taipumuksena kompuroida tasaisella tiellä.. Aina välillä kun keskittyminen herpaantuu ja pää kääntyy ihan muualle kuin eteenpäin, eipä sitä voi pieni hevonen muistaa jalkojaan nostella - ainakaan tasaisesti vuoronperään suoraan eteenpäin.

Ensin hivuttaudutaan varovasti kohti ojan pohjaa...

...ja sitten vauhdilla yli!


Lumisade vaan sakeni matkan aikana.

Harvinaisen lennokasta jalkojen nostelua tältä hevoselta :D

Ihan kivoja nämä metsäreitit.

Ja maisematkin on kauniita.

Ihanaa upeaa vanhaa metsää!

Ja vanha lato.

Maastopuksutin terhakkaana.

Hyvin hän malttoi kyllä seistä, vaikka olisikin ollut vauhdilla menossa.

Omaa vuoroa odottelemassa suojatien ylitykseen.

Tiistaina laitettiin joustopiikkiäes hevosen perään ja suunnattiin pellolle. Mitään varsinaisesti äestyksen tarpeessa olevaa peltoa ei nyt ole, sen sijaan äestettiin hevosten talvilaitumen kuja, jota ne ovat koko talven rampanneet ja jättäneet melkoisen tiiviin savimaan jälkeensä. Pelto olikin tuosta erittäin kovaa, joten äes kyllä teki töitä maahan upotessaan. Tai no ehkä hevonen äkeen edessä enempi ne työt teki. Tämä oli kyllä mukavaa puuhaa ja hyvää vaihtelua ajohommiinkin.

Joka kevät on pakko ottaa joku kuva joutsenista..

Kintut leveelle niin pysyy kurveissa pystyssä.

Liian söpö!

Vaiko sittenkin komea?

Keskiviikkona lähdettiin molemmat omin jaloin lenkkeilemään, kun käytiin ottamassa Nemosta synttärikuvia. Kesken matkan poikettiin sinne sun tänne, ja kyllähän tuostakin lopulta pitkä lenkki pääsi kertymään. Yritimme ottaa rakennekuvia heti tallin pihassa, mutta eihän niistä tullut yhtikäs mitään. Ajatukseksi jäikin, että yritetään myöhemmin jossain muussa paikassa. Harmillisesti tuo pääsi vaan unohtumaan, joten mitään kunnollista 4v-rakennekuvaa ei nyt ole vielä tullut otettua. Täytyy korjata tämä puute lähipäivinä, jotta pääsee taas tekemään vertailua edellisvuosien kuviin. Se on aina yhtä hauskaa.

Ehkä onnistunein ja silti ihan kamala rakennekuva.

Näin kivaa Nemon mielestä oli poseerata omassa pihassa.

Varjojen kätkemä.

Vaiko sittenkin auringon kultaama?

Komistus. Joku vaan unohti leikata harjan etuosan riimun poistamisen jälkeen.. Voi rähmät.

On se ihana. Ja melkoinen jytky tuo etuosa.

Samaisella vanhalla ladolla.

Poseeraaminen oli ihan liian tylsää..

Pellolla oli elämä paljon mielenkiintoisempaa.

Varsinkin, kun siellä sattui olemaan muuta porukkaa liikenteessä samaan aikaan!

Voisiko joku tulla aina pomppimaan puskiin, kun hevosta kuvataan?? :D

Kaunis <3

Torstaina tehtiin yhteislenkki molemmilla pojilla. Virpi tutustui ensin Pateen kentällä ja ratsasti parikymmentä minuuttia aitojen sisällä. Minä kävin laittamassa Nemon kuntoon ja sitten suunnattiin yhdessä maastoilemaan. Varsin rauhallinen tunnin ratsastus tuli tästä maastosta, osa metsäpolkua ja osa teitä pitkin. Kauempana tiellä meni jälleen kaksi vierasta hevosta ohi. Nemo bongasi ne harvinaisen hyvin, mutta ihme kyllä, seisoi oikein kiltisti paikoillaan sen aikaa, kun odoteltiin ratsukoiden poistuvan maisemasta edeltämme. En välttämättä haluaisi kokeilla, miten se reagoi, jos kaksi vierasta hevosta tulee vastaan kapealla tiellä..

Ja toinenkin joutsenkuva.

Kaunis Pate! Lumisateessa hommiin valmistautumassa.

En muistanut napsia lenkillä kuvia. Pakollinen tönötyskuva siis tarhan portilla maaston jälkeen.

Perjantaina keli oli lämmennyt sen verran, että uskalsimme vihdoin lähteä maastoon kärryttelemään. Tosin eipä toppatakki niskassa ollut edelleenkään yhtään liikaa. Nemo pääsi tutustumaan ihan uusiin maisemiin, kun ajettiin yhteensä 12km matka. Edelleen pääasiassa toki käveltiin tämäkin reissu, mutta paikoitellen pääsi ottamaan pieniä ravipätkiä. Hienosti herra jaksoi matkan taivaltaa, tosin kovasti ihmettelisin, jos ei jaksaisi. 


Blondi koivumaiseman keskellä.

Hölköti kölköti.

Isäni teki meille hienot pehmusteet kärryihin! Silti ne ovat edelleen ihan tuskaa minun selälleni. Kyllä taas huomasi kärryissä istuneensa..

Elämän pieniä suuria iloja!

Tosi reilu kaveri: puree selästä kun toinen piehtaroi!

Ja saikin sitten samalla mitalla takaisin ;)

Lauantaina sitten Lotta saapuikin maisemiin, ja siinä taisi olla liikuntaa vähintään kuukauden edestä.. 

Hetken aikaa hevoset saivat laumaantua rauhassa, mutta heti maanantaina otettiin Nemo pois porukasta ja lenkille. Aika reilulta kuulostaa: Lotta ja Pate pääsivät laitumelle, ja Nemo joutui hommiin! Yllättävän rauhassa Nemo jätti kaverit ja lähti reissuun. Muutaman kerran se pysähtyi huutelemaan kotio, ja alkumatkasta meinasi jarru hirttää kiinni, mutta pääasiassa maasto sujui oikein rennoissa tunnelmissa! Nakitin Virpin jälleen selkään, sillä halusin lähteä itse lenkkeilemään ja otin jälleen koiran mukaan. 8km kävely kertyi tästä lenkistä, ja jälleen tuli hieman tsekkailtua uusia maastoja samalla.

Oli pakko kokeilla, miten Lotan satula istuu Nemolle. Samainen satula on nyt tainnut käväistä kaikkien Lotan poikien selässä?! Ihan himpun se oli lavoista kapea, mutta muutoin vaikutti oikeinkin sopivalta selkään. Kaaren leveämpään vaihtamalla saattaisi sopia kuin nakutettu? Jäinkin miettimään, että pakostihan Lotalla on ollut joskus siinä leveämpi kaari, hän on kuitenkin ollut hyvin paljon tukevammassa kunnossa kuin Nemo nyt.. Ja ei kai Nemo niin paljon massavampikaan voi olla kuin äitensä? 

Mutta näyttihän tuo ihan hitsin söpöltä "ratsuponilta" enkkulainen satula selässään :D Lenkillä kamera ei kulkenut mukana, mutta kotona peltotiellä käytiin vielä ottamassa muutamat kuvat ilta-auringon paisteessa. 

Vihdoin oli keli kohdillaan.

Liian ihana ilmestys.

Kiltti pieni "ratsuponi" :)

Seuraavassa postauksessa sitten enempi Lotan kuvia ja kuulumisia kotiutumisesta.. Ja sitä ennen varmasti jälleen enempi materiaalia Facebookin tai Instagramin puolelle. Palaillaan!