Meni vähän reisille tämä viikonloppu.. Olen koko kesän odottanut Vuonisyhdistyksen kesätreffejä. Alunperin aikomuksena oli mennä sinne Nemon kanssa, sittemmin Lotan kera, mutta kun nämä suunnitelmat kariutuivat omaan mahdottomuuteensa, päätin vaan suunnata seuraamaan käyttöajokisoja ilman hevosta.

Harmittaa kyllä, etten saanut Lotan kanssa kuvioita järjestymään. Vaikka hevonen on seissyt kutakuinkin viimeisen vuoden, on se kuitenkin niin varma ja osaava ajohevonen, että olisi ollut hienoa lähteä sen kanssa kisaamaan. Tällä kertaa ajamaan olisi lähdetty toki vain voitosta (edellisen mestaruushopean jäljiltä), mutta näillä eväillä se ei olisi onnistunut.. Ehkä sitten ensi vuonna?? Nemon kanssa meidät kun huolitaan mukaan vasta kahden vuoden kuluttua, vielä ehtii siis treenata!

Olin jo aikoja suunnitellut ohjelmani siten, että la on varattu muulle puuhalle ja su lähden seuraamaan käyttöajoa. Meinasinkin pudota tuolilta la iltana, kun Facebookissa eteeni avautui kuvia ja tulokset käyttöajomestaruuksista. Siis että mitä!?? Koko illan ja seuraavan aamun soimasin itseäni kuinka tyhmä voin olla! Ainahan ensin on ollut ajo ja seuraavana päivänä ratsastus, miten ihmeessä olen voinut ajatella, että ajo olisi su?! Miksen tarkistanut asiaa vielä ennen kisoja! Miksi oi miksi! Olin niin pettynyt nähdessäni kuvia kisoista, etten tiennyt miten päin olisin ollut.. Otti jo valmiiksi päähän lähteä seuraamaan ratsastusta su, kun olin niin menossa ajoa katsomaan. Se kun on tällä erää hyvinkin läheinen ja aina on lisää opittavaa.

Laitoin kuitenkin aamulla kellon soimaan ja piti lähteä kaverin kanssa ajelemaan kesätreffeille  sunnuntaina. Vaan aamulla kun en saanut mitään vastausta kaverilta, alkoi ottaa pattiin jo niin paljon, että päätin itsekin jättää koko reissun väliin. En jaksanut lähteä yksin ajamaan, vaan päätin käyttää päivän muissa merkeissä. Mitäs olin mokannut. Sainkin sovittua Virpin ja ihanan "heinämiehemme" kanssa, että viedään Nemo uimaan! Siinä oli hyvä tarkoitus tällekin päivälle!

Onneksi pakkasin suitset mukaan, sillä kun vanha tuttu hormonihyrrä nosti päätään, ei uiminen hevosen kanssa ollutkaan enää yhtään kivaa touhua. Nemo olisi vaan kiireellä halunnut päästä vieraita hevosia katsomaan. Itse asiassa koko veteen tulo ei napannut Nemoa yhtään niin paljon kuin viimeksi. Tällä kertaa paras suoritus oli melkein uimaan saakka, mutta sinne pääseminen oli huomattavasti hankalampaa kuin viime kerralla.

Käytiin siis hakemassa autosta suitset ja laitettiin ne vielä kahden riimun päälle. Jokseenkin mielenkiintoinen viritelmä etten sanoisi. Tuossa vaiheessa ainoa halu oli vaan saada hevonen kyytiin ja painua kotiin. Lastaus onneksi sujui hyvin, vaikka Nemon huomio oli enemmän ja vähemmän muille hevosille huutelussa. Kertaakaan se ei näitä kavereita nähnyt, mutta kyllähän ne sieltä hirnuivat takaisin.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä tarkoituksella jätskille ja kahveet juomaan. Ihan sillä tarkoituksella, että Nemo saa harjoitella itsekseen kopissa seisomista. Olimme toki kopin lähellä istuskelemassa, joten samalla pystyi tarkkailemaan, miten hevonen käyttäytyy. Pari kertaa se siellä hirnui, mutta muutoin ei kuulunut eikä näkynyt mitään ylimääräistä kopin suunnalta. On tuo kyllä onneksi hyvä ja rento matkustaja!

Mä oon niiiiiin lomalla. Ai että. Ei haittaa edes nämä kelit, vaan loma alkoi nyt. 

Tänäpä vähän reissattiin taasen. Kuskin kanssa rehvit tallille, Virpi apukäsiksi, heppa koppiin, kamat kasaan ja menoksi. Miten kätevää. 

Tällä kertaa päädyttiin maisemiin, missä ei ollutkaan muita hevosia. Nemoa alkuun vähän jänskätti, totta kai kun uusi paikka ja kopilla tultiin paikalle. Itse asiassa koko matka taisi olla jotenkin outo, sillä ensimmäistä kertaa hevonen tuli miltei vauhdilla ulos heti, kun takaa puomi irrotettiin. Nemon kanssa on aina kaikki kuljetukseen liittyvä tehty hitaasti ja viivytellen, ettei se vahingossa oppisi kiirehtimään ja ennakoimaan asioita.. Ja lähtiessä tulikin sitten pienoinen kuljetusongelma, siitä lisää myöhemmin.

Alkuun vähän palloiltiin ympäriinsä ja katseltiin maisemia. Ihan kiltisti Nemo käyttäytyi, vaikka vähän jännittynyt olikin. Kovasti kaikkea piti ihmetellä ja tutkailla. Ilmeisesti sateessa kastunut ja matkan aikana kuivunut turkki ärsytti taas niin kovin, että Nemo ilmaisi hyvin suurieleisesti haluavansa piehtaroida juurikin nyt!

No senkus piehtaroit sitten..

Yksi asia jännitti kuitenkin kaikista eniten. Eipä Nemo ole tuollaista kummastusta nähnyt ainakaan kahteen vuoteen. Se näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa taustalla.. Kovin outo juttu. Niin paljon aakeutta ja laakeutta ja vaaleutta.

Pitäähän sitä nyt vähän varoen lähestyä. Ja pöristä sille. Ja välillä vähän säpsähtää karkuun. Varovasti kaulaa kurkottaa, jos sitä uskaltaisi haistaa. Ei ehkä uskalla kuitenkaan, sehän liikkuu koko ajan! Parempi vaan tutkailla kauempaa ja valmistautua syöksymään karkuun, jos se yllättäen vaikka syökin pieniä poneja?

Mutta kuten kaikki tiedämme, on pienen pyöreän vuonohevosen herkkumaha loputon. Mitäpä ei nuori herra tekisi leivänkannikan eteen?

Jep, pian siellä oltiin järvessä yltä ja alta litimärkinä kaatosateessa. Kunhan Nemo selvisi rannan tuntuman suojavallin yli ja uskalsi kavionsa kastaa, sen jälkeen se oli menoa. Minä sain jo todeta, että pakko se on käydä ottamassa takki pois päältä ja jatkaa pidemmälle, sillä tämä hevonenhan on kyllä tulossa uimaan!

Monta kierrosta tehtiin järveen ja rannalle, järveen ja rannalle. Nemo tuli reippaasti herkkujen perässä, minä kipittelin edellä ja hevonen perässä. Jossain kohden se aina päätti, että nyt riittää ja suuntasi takaisin rannan tuntumaan. Minä lampsin sitten perässä.

Vettä tuli kuin esterin sieltä, joten kuvasaldo jäi vähän laihaksi. Mutta olipa kiva, että saatiin kuitenkin kuvia Nemon ensimmäiseltä uimareissulta, kiitos Virpille!

Ei Nemolla mikään kiire vedestä pois ollut, mutta annoin sen kääntyä ja palata rantaan aina, kun se itse halusi. Yleensä se kääntyi siinä kohden, kun minäkin pysähdyin, eli kun maksimisyvyys kahlaamiselle alkoi tulla vastaan.

Paitsi etti käytiin me uimassakin saakka! Minä ainakin kävin, ja vahvasti näytti siltä, että myös Nemolla irtosivat kaviot pohjasta viimeisellä rinksalla. Itse asiassa olen melko varma, että jos olisin lähtenyt edellä uimaan kauemmas, olisi Nemo kyllä lähtenyt mukaan.

Se ei vaan näillä varusteilla onnistunut, sillä jos Nemo olisikin päättänyt palata rantaan, enhän minä olisi enää ehtinyt sen mukaan. Täytyy ensi kerralla ottaa kaulanaru hevoselle, jotta voin roikkua siinä kiinni ja hilata itseni kyydissä perässä, jos hevonen päättää poistua paikalta.

Olisi vähän ikävä jäädä yksikseen uimaan ja päästää heppa omilleen rantsuun. Minä kun en ihan ui samaa vauhtia hevosen kanssa. En edes koiran ;)

On tuo otus vaan aikamoinen virtahepo. Näistä kuvista sen kyllä huomaa! Vaikka välillä yrittikin muka näyttää niin ryhdikkäältä ja pörheältä orhilta.

Ei enää paljon harmaammaksi voisi Suomen kesä muuttua! Mutta kesä on kesä ja loma on loma.

Kyllä nyt kerran kesässä kuuluu käydä vaatteet päällä uimassa!

Näin loman alun kunniaksi treffattiin myös ihku shelttivauva, pari kuvaa siis vielä Mesistä :)

Nemon tuli jopa sen verran hiki, että pesulle piti suunnata hommien jälkeen. Sekä tietty pihanurtsille herkuttelemaan!

Ensin työt ja sitten huvit! Niin hiki tuli itsellekin, puhumattakaan siitä pölyn määrästä, joka hevosista irtoaa ja tarttuu omaan nahkaan tällä hetkellä, että teki oikein hyvää pulahtaa viileään lampeen uiskentelemaan tallireissun päätteeksi. Sen kerran kun muistin ottaa uikkarit mukaan. Ja sain jopa houkuteltua Tanjankin heittämään talviturkkinsa :D