ajo-opetus ,

Viivin & Rohanin päivä

9/30/2013 11:59:00 ip. Siri 4 Comments

Sunnuntai oli ehdottomasti näiden kahden päivä; Rohanin ja Viivin. 

Rohanin siksi, 
että se eteni aimoannoksen ajo-opetuksessa. Laitettiin sille itseväkertämämme "kakkula-aisat" eli aisat joiden väliin sidottiin lauta tekemään aisoista kiinteämmän paketin vetää ja kääntyä. Rohan veti laahaa tiellä pienen pätkän. Käännöksissä se vain hieman luimisteli ja nosteli kinttujaan aisojen osuessa niihin, mutta sen kummempaa reaktiota kepakkokyhäelmä ei saanut aikaiseksi. Kun tämä onnistui niin mainiosti palattiin takaisin tallinpihaan ja kiinnitettiin laahaan vielä autonrengas. Rengas ja kakkula-aisa maahan kolistessaan pitivät melkoista konserttia, mutta Ropsukka hirveän mossaamisen sijasta tuntui vain hyräilevän: 

"Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa päivä ajoponiks meen, 
sen kaiken teen mä siksi vain, koska Siri sä jaksat olla mun tukenain..."


Ja tietysti tästäkin hienosta hetkestä on oma taltiointinsa tässä, olkaa hyvät:



Viivin siksi,
että hän vihdoin pääsi mukaamme tallille ja koki siellä ihania elämyksiä parhaan ystävänsä Laran kanssa. He rakensivat oman (ilmeisesti renkailla liikkuvan) puomiponin joka sai heinäharjan, kivisilmät ja kaulanarun. Hän sai pidellä pientä varsulia (Nemoa), ratsastaa "iiisolla" hevosella (Lotalla) ja koittaa ravia pellolla ekaa kertaa elämässään. Kovin oli onnellisen näköinen tuo pieni "tähkäpää" ja minä vasta olinkin kun olin taas saanut aivopestyä jonkun mukaan hevosten ihanaan maailmaan.







4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Pieni ratsastaja ja hieno aisaäijä Rohan

9/29/2013 02:11:00 ap. Siri 5 Comments

Kyllä ny on suu näkkärillä ja posket helottaa. Mun pieni iso poni veti eilen pitkästä aikaa irtoaisoja perässään ja toimi kuin ajatus (mitä nyt pienet vihreät ruohonpätkät sänkipellon seasta houkuttelivat nenua maahan vähänväliä). Ensin Marjo kyllä roikkui aisojen perässä, mutta koska poni ei aisojen paineesta, hytkymisestä eikä äänistä välittänyt niin uskallettiin ottaa vähän videota ja kuvia tästä sessiosta. Kaikki täytyy aina tavalla tai toisella saada taltioitua.

Samalla kertaa otettiin Popistakin rakennekuvia pitkästä aikaa (Marjo tekasee teille niistä oman poustauksen) joten otettiin aisat irti ja valjaat pois keskellä peltoa, napsittiin seisontakuvat ja valjastettiin poni uudelleen. Tulipahan hienosti treenattua myös valjastusta muualla kuin tallinkäytävällä tai kotipihassa.

Bella ja Chanel seuraneiteinä.



Bella tuli hänkin kuvauttamaan itsensä kesken rakennekuvien.
Jostain syystä Popi oli tällä kertaa edustavampi ja seisoi sentään kaikilla
neljällä jalallaan toisin kuin tämä missälie ojannotkossa pyörinyt pikkukaveri.

Kuten jollekin anonyymille kommenteissa vastailin,
rakastan kuvanmuokkaamista ja mietelauseita.
Tämä mietelause osui ja upposi niin hyvin tähän päivään
jolloin nappasin myös tämän kuvan mun ikiomasta Popinosta.
Voisin veikata tämän mietelauseen sopivan monen muunkin heppatytön arkeen.

Mää ja mun perheen pienimmät eli
Rohan 2 vuotta, Bella 9 kk ja Chanel 1 vuotta.


Rohan palautettiin tarhaan ja vaihdossa napattiin liikenteeseen Lotta ja Neppari. Tällä kertaa Lara pääsi ratsimaan Lottaa kun Marjo talutteli Nemoa ja mä vaan kuvailin ja ihailin ylpeänä pienempää versiotani kuinka se ekaa kertaa elämässään ratsasti koko lenkin ilman taluttajaa.

Lara ja uljas ratsunsa Lobitsija.

Siinä ne menee, kasa ihania poneja, koiria ja tyttöjä <3

Käytiin isontien varressa näyttään Nemolle ohikiitäviä peltipurkkeja. Maalla kun ollaan on melko taatusti 1/10 kulkuneuvosta on traktori. Mikäs sen tehokkaampaa pärinää antaakaan. Nemo siitä tuontaivaallista piitannut, mutta kärsivällisyys paikallaan pysymiseen ei ihan ollut sitä luokkaa, että niitä siihen viittittiin pitemmäksi aikaa jäädä kyttäilemään. Niinpä suunnattiin tutulle pellolle kukin tyylillään (kts video).

Neppari tuumii: Onhan näitä nähty.
Lotta tuumii: ....
(se mitään tuumi -se syö, eikä tällöin kuule eikä näe yhtään mitään).



Kun Lara oli ratsastellut hetken pellolla, riistuttiin Lotalta satula ja otin siitä sekä Nemppulista myös rakennekuvat jotta on taas vuosien päästä mihin verrata. Pieni ratsastaja malttoi hienosti odottaa vuoroaan ja kun se vuoro sitten vihdoin tuli, karautti hän keltaisellaan pellon päätyyn niin, että savuvana tai siis Nemovana jäi vaan jälkeen ;)

"Raksu"kuvia odotellessa....
(Rakennekuvia)


5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Pikkupoikien elämää

9/27/2013 03:05:00 ip. marjo 2 Comments

Vuonoponit ovat sopeutuneet takaisin vanhaan laumaansa mitä parhaimmissa merkein. Lotta on ottanut takaisin paikkansa johtajana, Nemo tulee jo jotenkuten kaikkien ponien kanssa toimeen, ja Rouskun kanssa nuo kaksi ovat löytäneet saman yhteisen sävelen, mihin keväällä jäätiin. 

Nuorelle hevoselle - tai ihan kenelle tahansa hevoselle! - laumassa eläminen on kaikkein tärkein tekijä hevosen elinolosuhteissa. Ihmisen tarjoama liikutus, koulutus, seura, tai mitkään muutkaan virikkeet eivät ikinä voi korvata lauman tarjoamia etuja. Sillä mitä ihminen hevosen kanssa tekee noin tunnin päivässä ei ole niinkään merkitystä verrattuna niihin loppuihin 23 tuntiin. Lauma opettaa ja kasvattaa. Lauma virikkeistää. Lauma tarjoaa tukea ja turvaa. Laumassa hevonen oppii sosiaalisen kanssakäymisen sekä hevosena olemisen pelisäännöt. Laumaelämän hyödyistä on paljon tutkimustuloksia, ja näissä on todettu, että laumassa kasvaneella hevosella esiintyy todennäköisesti vähemmän käytöshäiriöitä, ja se on helpompi käsitellä ja kouluttaa kuin yksin elävät hevoset.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että on paras unohtaa varsa metsän keskelle kolmeksi vuodeksi ja hakea se sieltä sitten hommiin... Lauman lisäksi merkittävimmät tekijät hevosen hyvinvoinnille ovat säännöllinen, jatkuva ruokailu sekä veden saanti, kuten myös riittävä suoja ja mahdollisuus liikkua. Hevonen on luotu kulkemaan ja syömään jatkuvasti. Mitä paremmin nämä tekijät toteutuvat hevosen tarhaolosuhteissa, sen paremmin hevonen voi. Hevosen maha ei saisi koskaan olla yli kolmea tuntia tyhjillään.

Vaan mitäpä tapahtuu meidän pikkumiestemme maailmassa?! Kyllä huomaa nyt kahden nuoren "kollin" ilmestyttyä maisemiin, että koko hevoslauma on herännyt ihan eri tavoin henkiin, ja tekemistä riittää. Mietin tuossa juuri hevosia seuratessani, että jos joku haluaisi tulla tutustumaan hevosten luontaiseen käyttäytymiseen, ja oppia niiden elekieltä, niin teretulemast! Täällä on nyt niin paljon häppeninkiä, että jaksaisin itsekin tuijotella poneja loputtomiin..

Lotta, Bambi ja Hiltsu ovat kaikki noin parikymppisiä vanhoja tammoja, ja eläneet toistensa kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Lotta tai Bambi on aina ollut pomo, kun taas Hiltsu on aina pahnan pohjimmaisena. Koko lauman kyykytettävänä. Jopa omassa tallissa syntyneet varsat ovat kiilanneet arvoasteikossa ohi Hildurin. Nyt kun Rousku ja Nemo ilmestyivät laumaan, on Hiltsu enää oikeastaan ainoa, joka niitä kunnolla komentaa. Se näyttää suorastaan nauttivan, kun saa kerrankin upottaa hampaansa jokun takalistoon, ja kun joku väistää sitä. Yrittääkö se tässä kenties varmistaa, että vuonopojat myös pysyvät arvossa sen alla? Muutoin laumadynamiikka onkin hyvin selkeä. 

Nemo ja Rousku väistävät kaikkia, mutta keskenään ne painivat. Useammin Nemo taitaa olla aloitteen tekijä, mutta välillä myös Roppe käy härnäämässä varsaa. Tämäkin on aivan loistavaa molemmille nuorille, että niillä on painikaveri. Sen lisäksi, että ne oppivat kunnioittamaan vanhempia hevosia, saavat ne purkaa energiansa ja Nemo opetella orin elkeitä Rouskun kanssa voimia mitellessään. (jäävätpä samalla myös tammat (ja me ihmiset ;)) rauhaan, Rousku kun juoksutti niitä väsymiseen saakka pikkuorina..) 

Lotalla puolestaan on todella voimakas kiima meneillään. En ole ikinä, siis koskaan, nähnyt sen esittävän pieniäkään merkkejä kiimasta, ja nyt yhtäkkiä koko kiima loistaa kilometrien päähän. Todella outoa. Ilmeisesti mamma on niin onnessaan omasta varsastaan, että haluaa samanmoisen myös ensi kesänä ;) Kaiken huipuksi Lotta on valinnut Skellan sulhokseen. Lotta seuraa ja ahdistelee Skellaa tarhassa. Välillä ne haistelevat ja vinkuvat, Lotta suorastaan tyrkyttää itseään sille. Eikä tämä suinkaan tähän lopu, sillä Skella myös astui Lottaa aiemmin! Ja kyllä, molemmat ovat tammoja.

Eipä ainakaan voi väittää, että hevosen elämään kuuluisi tylsistyneenä tarhassa seisominen, kaukana siitä..


Pikkupojat ovat äärimmäisen uteliaita, ja taatusti aina paikalla, kun jotain tapahtuu.

Mitä sä teet, mihin sä meet?!

Varomaton varsa saattaa saada heinäkuorman niskaansa..

Pellolla ihmeteltiin joutsenparvea,
joka lähtikin sitten lentoon.

Rousku tapasi vanhan tuttunsa, eli kengittäjän.

Ilkeä ukko pakotti ponin seisomaan kolmella jalalla kuin ballerino konsanaan..
Rousku ei oikein digannut hommasta, kuten ilmeet alla kertovat.



Nemokin teki tuttavuutta kengittäjän kanssa, ja kovasti ihmetteli moista meininkiä.
Nemolla on hyvät suorat jalat myös kengittäjän mukaan :)

Jos vaikka kostoks ihan vähän tuosta takamuksesta maistaisin...

Meinaako se viedä multa huuletkin kavioitten palojen lisäks vai?!

No ei sentään, ollaan kavereita ja halitaan :)

Lotta ei pahemmin jaksa kengityksestä stressata..

Olen tainnut aiemminkin mainita, kuinka surkeat jalat Lotalla on.
Kengittäjämme on tehnyt ihmeitä, ja nykyisin ei äkkiseltään edes
huomaisi, että jaloissa on virheasentoa entisten pahojen suppuvarpaiden sijaan.
Tässä kuitenkin näkyy, kuinka vinot kaviot ovat..

Ja ehkä vielä paremmin tässä. 21-vuotiaalta hevoselta ei enää ongelmaa
voi tietenkään korjata, joten nyt vaan tehdään se mikä on mahdollista,
ja vuolulla ja kengityksellä pidetään jalat niin hyvässä
asennossa kuin mahdollista.
Varsojen oikeaoppinen kavioiden hoito
onkin ensiarvoisen tärkeää!
Onneksi meillä on todella taitava ja asiantunteva
kengittäjä hevosten ehkäpä tärkeintä ruumiinosaa hoitamassa..

Nämä velipojat jaksavat painia vähän väliä..

Nemo kuvittelee olevansa ooooooikein iso!

Täytyyhän senkin välillä päästä niskan päälle.

Vaan osaapa Roppekin nostaa tuota etumustaan.

Välillä jalat pettää alta..

Nemo mietiskelee, uskaltaisiko Skellaa ja Hiltsua käydä kiusaamassa, mutta
katsoo paremmaksi pysyä kauempana. Huomaa Hiltsun ilme
(joka aiheutuu siitä, että se väistää Lottaa, vaikka tämä ei edes käske siirtyä).

Tällaista kuvaa en olisi ikinä kuvitellut ottavani! Skella nyplää Lotan huulia...

Ja Lotta haistelee korvat hörössä takaisin...
Lotta on kyllä pahemman kerran hormonihöyryissään.

Jos sitten taas vähän hypeltäis?

Hiltsu-muori yrittää jatkuvasti tunkea syliin,
mutta kun en huoli sitä iholle, on ilme tätä luokkaa.

Ja jos mä en pääse syliin, niin et kyllä sinäkään, mäkeen siitä!

Lotta kerrankin korvat höröllään kuvassa :)

Velimies roikkuu korvassa kiinni.

Kaikki kolme samassa kuvassa, oho. Rousku ja Nemo painivat,
mutta samalla Lotta komentaa Rouskua kauemmas.

Ja vielä tämä hormonihirviö Skellan kanssa vinkumassa..


2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

esmeralda ,

Metsämies hierojalla

9/27/2013 07:07:00 ap. Siri 2 Comments

Mikäs sen mukavempaa kuin painua mehtälle keskellä kirpeän syyspäivän... (keksin kyllä sata syytä mikä olisi mukavempaa). Katsokaa ny kuinka masentavan näköstä, märkää ja synkkää, mutta Popinon mielestä metsässä samoilu on aina ollut mukavaa ja tuo rentoa vaihtelua tiellä tai pellolla köpöttelylle varsinkin kun ennen metsään lähtöä palauteltiin pihassa mieleen naruriimulla touhuamisia. Siksi tein Rouskulle mieliksi ja suuntasimme narunpyöritysten jälkeen keskelle synkkää metsää.

Nää läjät ei kyllä ole hevosesta, nuuskii Popi.

Annoin sen vaellella pitkässä köydessä pitkin tiheää metsikköä ja tutkia ja maistella uusia hajuja ja makuja. Aina kun lähdin kävelemään johonkin suuntaan Popi lähti talsimaan perään ja tunki samoista pienistä väleistä mistä minäkin. Sitten eteen tuli kaatunut puunrunko eikä sen yli Popin mielestä päässyt ihan vain jalkoja nostamalla. "Puff" vain ja poni pomppasi tasajaloin ilmaan ja oli yli rungon. Kyllähän moinen este nyt vähintään sellaisen ylitystavan tarvitsi ;)

Mums mums...

Välillä herkuteltiin, minä ketunleipiä ja Rohan kaikkea siltä väliltä. Käytiin kyttäämässä myös pari junaa. Eipä tuo enää niistä mitään tuumaa (ainakaan turvallisen välimatkan päästä -turvallinen välimatka noin 30m tässä tapauksessa). Sitten kiiruhdettiinkin kotiinpäin, koska meitä oli tulossa tallille morjestamaan aivan erityinen vieras. Ystävämme heppahieroja Carita (Esmeraldan omistaja). Carita tuli tallille moikkaamaan poneja pitkästä pitkästä aikaa ihan muuten vain, mutta hetihän hänet hommiin nakitettiin. Rohania ei koskaan aiemmin ole hierottu -ei nyt ole ollut tarvettakaan eikä liioin ollut nytkään, mutta juuri siksi pyysinkin Caritaa käymään ponin läpi ihan vain vähän niinkuin uutuuden viehätyksenä ja mukavaksi rentoutukseksi pikku herralle... ja trust me.. kyllä sitä rentouduttiinkin. Herran pää roikkui narujen välissä ja huulet lörpötti joka suuntaan. Melkein kuulin kun jalat meni lukkoon ja kuorsaus alkoi kuulumaan. Hieronnassa oleminen oli Popin mielestä selvästi Popinomaisen Pop :)




Hieronnan jälkeen talutin mukavan rentoutuneen lötkön jätkän omaan yksiöönsä mutustelemaan iltaruokiaan. Carita kehuikin kuinka hieno kaksi vuotias mulla onkaan ja kuinka rauhallinen ja maltillinen kaveri se oli koko session ajan. Kyllähä minä sen tiedänkin, mutta silti oli ihana kuulla sitä muualtakin.
Kiitos Caritalle tuhannesti käynnistä!! Ens kerralla lupaan olla laittamatta sua töihin (sillä hän ahkerana likkana auttoi mua myös iltatallin teossa ja pihaton siivouksessa) <3

Loppuun vielä kuva Caritan koirasta Täpästä joka oli Caritan toisen koiran Ressun kanssa tallilla mukana. Haukut vilistelivät tallinympäristössä ja pitivät huolen ettei mikään jäänyt niiltä näkemättä. Ei edes silloin kun yritit mennä niitä karsinaan "piiloon" :)


Ja tässä vielä kuva Caritan ponista Esmeraldasta ja mun tytöstä Larasta (kuvassa 2 v.). Kuva on otettu kolme vuotta sitten Esmen kotitallilla.


2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.