ajo ,

Nostalgiaa kuudenkymmenen vuoden jälkeen

2/28/2016 11:42:00 ap. marjo 9 Comments

Meillä on ehkä maailman ihanin vuokranantaja - kuten olen tainnut joskus aiemminkin kertoa. Hän kävi viime syksynä raivaamassa metsään hevosille kulkureittejä, sellaisia, joista pääsee myös vaunuilla tai reellä ja sitten vähän pienempää ratsastuspolkua. Metsää meni matalaksi tässä hommassa, lisäksi hän ajoi traktorilla haketta polkujen pohjalle. Ihan hyvää hyvyyttään :)

Metsään on tietysti jäänyt kasa puita operaation jäljiltä. Siellä on muutama pino ohuempaa lehtipuun rankaa sekä jonkun verran ihan kunnon paksuja tukkeja. Meillä on jo pitkään ollut puheena, että Nemo saa lähteä treenaamaan metsähommia ja hakea puita pois metsästä. Ei vaan ole ollut lunta vielä riittävästi, lisäksi olen itse halunnut tehdä sekä rekihommia että reittiä metsään paremmin hevoselle tutuiksi ennen varsinaista hoo hetkeä.

Lopulta tultiin siihen tilanteeseen kun saatoin todeta, että eiköhän tämä hevonen ole valmis metsästä puita hakemaan. Ei muuta kun liikenteeseen!


Nemokin oli jo vallan kärsimättömänä lähdössä. Hän jopa kuopsutteli pariin otteeseen kiinni seisoskellessaan, ja se on nykyisin kyllä hyvin harvinaista!

Mitään tukkirekeä meillä ei ole, vaan vanhan heinähäkin pohjaa tuunattiin sen verran, että siihen sai puut kiinni.

Tanja on saanut paljon treeniä hevosen aisojen eteen asettelusta, kun yleensä tuo taluttaa Nemon aisojen väliin.

Ready to go! Nämä kuvat ovat muuten tosi hassuja, kun ne on kittilinssillä otettu! Apua!

Käveltiin itsekin miltei koko matka.

Tässä kuvassa on jotain tosi maagista.. Matkalla syvälle metsän uumeniin..

Kunnes kapealla kinttupolulla Nemolle alkoi tulla sen verran virtaa töppösiin, että katsoin paremmaksi hypätä kyytiin. Sen verran ahdasta oli itse yrittää kävellä mukana ja olla nykimättä hevosta suusta epämääräisesti samalla. Muutoin virrasta ei sitten ollut tietoakaan!

Pääkallopaikalla.

Nemo sai heinäpaalin mutustettavaksi, enhän voinut tietää yhtään, kuinka se malttaa seistä paikoillaan..

Eipä ollut ongelmia malttamisessa. Tuohan nökötti hangessa kuin pystyyn kuolleena. Mitä nyt heinäpaalia oli pakko kuopsutella.

Kaikessa rauhassa sai perässä kolistella ja kuormaa kasata kyytiin.

Nemo oli erittäin tyytyväinen tähän hommaan!

Niin taisi olla vuokranantajammekin :) Siitä on yli 60 vuotta, kun hän on viimeksi ollut hevosella metsässä hommissa!

Onneksi meitä oli siis paikalla edes yksi, joka tietää mitä tekee.


Vielä puunrangat kunnolla kiinni ennen lähtöä.

Minä epäilin jo tässä vaiheessa, mahtaako tuo hevonen enää liikkuakaan, niin se oli juurtunut maahan kiinni..
ps. Miten kukaan voi olla näin sottapytty aina ja kaikessa ruokailussaan?!

Vaan hyvinhän me liikkeelle päästiin. Reen liikenteeseen nykäiseminen oli aina haastavin osuus, mutta liikkeelle lähdettyään hyvin tuo kulki paksussa hangessa.

Minun silmääni Nemolla on varsin hyvä tapa liikkua kuorman edessä? Se on ääääääärimmäisen rauhallinen kaikissa liikkeissään, työntää pitkälle eteen ja varsinkin noissa liikkeelle lähdöissä tekee hyvän ja rauhallisen irtioton, joka lähtee takajalkojen päältä.

Kameralle on aina aikaa poseerata. Harjoiteltiin hyvän aikaa paikalla seisoskelua vielä kotimatkallakin, kun vuokranantajamme tuli traktorilla pois eri reittiä, hänellä kesti hieman kauemmin kuin meillä hevosen kanssa ;)

Kuorman purkua. Ja Nemo on jo ihan nukahtamispisteessä :D

Mutta ei, emme saaneet jälleen yhtä ainutta hikipisaraa hevoselle aikaiseksi. Tunnin verran meni tähän hommaan, ja siitä ehkä puoli tuntia oli paikoillaan seisomista? Ihan Nemon lempparia siis. Eikä hevonen ollut tippaakaan väsynyt, puuskuttanut tai muuta. Hyvin laiska ja löysä se oli koko matkan. Mielenkiinnolla Tanjan kanssa odottelemmme, mikä tulee olemaan se lenkki, jolla Nemo ensimmäisen kerran hikoaa.. Sitä kun ei ole vielä koskaan tapahtunut. Viime kesän helteillä saattoi valjaiden alta olla iho kostea, kun kävimme maastossa kärryttelemässä. Ainoastaan irtona Rouskun kanssa riehuessaan tuo saa hien pintaan, joten ehkä vielä joskus me pääsemme samaan.. Pakko se on uskoa, että on Nemolla aika kova kunto, vaikkei sitä varsinaisesti mitenkään ole treenautettu.

Ja tätä "työtä" tullaan toki vielä jatkamaan, tämä kun oli vasta ensimmäinen kuorma laatuaan. Eipä oikein parempaa harjoitusta voisi nuorelle hevoselle keksiä - sekä koulutuksellisesti että fyysisesti. Ihan huippua!

ps. Saako taas kerran hehkuttaa ja ihmetellä, miten tuo hevonen voi olla näin toimiva paketti?! En oikeasti voi käsittää.. Se on niin varma ja helppo ajettava, saati sitten tuo luonne ja käytös. Tämä jos joku on niin perinteistä vuonohevosta, ettei enää enemmän vuonis voisi olla. Kiitos teille norjalaiset, jotka olette tästä rodusta tehneet sen, mitä se on yhä tänäkin päivänä!

9 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Ihan liian ihanaa!

2/26/2016 04:36:00 ip. marjo 2 Comments


Mä en kestä. Miten voi olla jotain näin parasta?? Lumi, aurinko, hevonen, reki, kaikki täydellisesti kohdillaan! Tässä viime viikkojen aikana on kertynyt vaikka kuinka paljon aiheita, mistä on pitänyt kirjoitella, saati kuvia odottelemassa käsittelyä ja julkaisua. Mutta nyt on vaan pakko tulla jakamaan tämänpäiväiset kuvat meidän ihka oikeasta ensimmäisestä "rekiretkestämme". Siis lenkistä, joka kiersi ympäri, eikä pelkästään käväissyt pellolla pyörimässä ja suunnannut takaisin tallille.

Tämä on yksi Nemon perusilmeistä. Herra puolinukuksissa hoitotoimenpiteiden aikana.

Lunta on tullut nyt niin paljon lisää, että uskaltauduin metsään reen kera. Toki siellä oli huomattavasti ohuempi lumikerros kuin pellolla, mutta hyvin reki liukui mukana. Tämä oli Nemon ehdottomasti pisin aika reen edessä, tai ylipäätään meidän mittapuullamme pitkä treeni. Kestoa kertyi 45min ja matkaa ehkä reilu pari kilometriä? Pyörimme kyllä pellolla jonkun verran ympäriinsä, eli matkasta ei oikeasti ole aavistustakaan..

"Ja taas se kuvaa.. Eikö nyt jo mentäis?"

Nemo oli vaan niin super! Parilla viime kerralla se on ollut selvästi huonompi ajaa, hivenen kiieinen ja rauhaton. Tänään moisesta ei ollut tietoakaan, päin vastoin hevosta sai pyytää eteenpäin huomattavasti enemmän kuin hidastamaan.

Jotenkin kuvittelimme, että tuossa ajassa paksussa lumihangessa reki perässä hevoselle ehtisi tulla hiki? Ainakin Nemo näytti siltä, että se joutui oikeasti tekemään töitä. Ja aivan varmasti joutuikin, jo pelkkä hangessa kulkeminen on astetta raskaampaa, saati kun minä istun reen kyydissä mukana. En kyllä istunut koko matkaa kyydissä, vaan kuljin välissä vieressä ajamassa itsekin kävellen. Tässä vaiheessa on ihan hyvä välillä helpottaa varsan duunia, pääasia että silläkin olisi kuitenkin intoa ja halua työskentelyyn :)

Aah. Tästä se lähti.

Sen pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan nauttimaan rekiajelun tunnelmasta. Tanjalle super kiitos kuvista, tuli näistä vaan ihania!

Tätä fiilistä on pari viime kertaa kaipailtu.

Pää alhaalla, suu kiinni, korvat ajuria kuunnellen, poni oli loistavasti kuulolla.

Silmät kiinni on hyvä kulkea, taisi vähän aurinko häikäistä.

Tuossa edessä menee junarata. Ei haittaa :) Mutta minkä ihme mutkan minä olen ajanut??

Täältä tullaan!

…ja sitten taas mennään.

Voiko tätä kauniimpia maisemia juuri enää ollakaan?

Saamme olla äärettömän kiitollisia siitä, että Suomessa on neljä vaihtelevaa vuodenaikaa :)

Taas tyylikkäästi simmut sirrillään.

Kuvaajaa kohti on aina kiva kulkea! Sieltä voi vaikka saada herkkuja ;)

Metsässä meitä odottivat jyrkemmät ylä- ja alamäet, tulin pois kyydistä niiden ajaksi.

Vaikka kyllä tuo hevonen niistä varmasti selvinnyt olisi painonkin kanssa. Eniten ehkä huolettaa liukas pohja takajalkojen alla. Muutaman kerran taasen liukasteltiinkin takasten osalta.

Nemo kulki niin varmasti ja tyynen rauhassa töyssyiset metsäpätkätkin. Suht helppoa reittiä kuitenkin vielä mentiin, ei missään umpi metikössä vaan jonkinnäköistä polkua pitkin koko ajan.

Kuviteltiin tosiaan, että ponin olisi voinut tulla hieman hiki tässä hommassa.. Vaan tässä herra aterioimassa lenkin jälkeen. Missä hikipisarat? Ei tosiaankaan yhtään missään.
Sen kerran kun yrität ottaa hevosestasi edustavaa kuvaa, seisoo se kuin ylikasvanut bambi liukkaalla jäällä plussapallo vatsassaan. 

Onneksi sentään nassu on aina syötävän suloinen! Ja tässä on Nemon toinen erittäin tyypillinen perusilme!


Oli pakko napata puhelimella videota reen kyydistä. Voi tätä sitten muistella koko tulevan vuoden uusia aurinkoisia keväthankia odotellessa. On tuo vaan niin parasta :)

Ja tässä äskeisen videon "making of" :D

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Vuoniskuville jatkoa

2/24/2016 11:31:00 ap. marjo 7 Comments

Voi kääk, kun olisi taas vaikka kuinka ja paljon kirjoiteltavaa, ja intoa postaillakin, mutta kun kone ei vaan suostu toimimaan. Jälleen muistuttelen siis, että älkää ihmetelkö, jos tänne pitkä hiljaisuus yllättäen iskee blogin puolelle..

Tähän liittyen voisinkin todeta tehneeni vahingossa IG-tilin. Minulle ovat monet jo kauan ehdotelleet ja kyselleet, miksen ole Instagramissa. En vaan ole kokenut tarvetta liittyä. Joskus kauan sitten yritin ladata sovellusta koneelle, mutta en päässy rekisteröitymään (en tiedä miksi?), lopulta menetin hermoni ja luovutin suosiolla. Viime viikolla sitten yritin töissä tauolla avata jotain linkkiä Facebookin seinältä. Puhelin kysyi vaan uudella sivulla "kirjaudutaanko Facebookin tunnuksilla", tai jotain sinne päin, ja minähän painelin vaan eteenpäin. Kaveri sitten yhtäkkiä vieressä tokaisi, että hei, hänelle tuli tällainen ilmoitus puhelimeen! (jossa marjouimi oli kirjautunut Instagramin käyttäjäksi - hei kiva kun en edes itse tiennyt näin tehneeni :'D)

No mutta joka tapauksessa yritän nyt opetella tuon IG:n maailmaan, vaikka olenkin menettänyt sen(kin) kanssa hermoni jo lukuisia kertoja. En vaan tajua. Siis mikä tässä sovelluksessa oikein on ideana?? Kertokaa joku kiitos. Yritän nyt kuitenkin edes instan puolelle lisäillä välillä heppakuvia, kun tämä blogin kirjoittelu on viime aikoina osoittautunut astetta haastavammaksi.

Vaan palataanpa itse aiheeseen, eli menneeseen reissuun Tammelan tasangoille. Käväistiin jälleen kerran Yli-Tokon vuonohevostilalla, kuten edellisen postauksen orikuvista jo saattoi päätellä. Sen pidemmittä puheitta, täytetään postaus vaihteeksi muiden vuonisten kuvilla kuin omiemme! Ja muutama muukin ötökkä kaupan päällisiksi on päätynyt linssin eteen ;)

Nuorten orien laumaa. Nämäkin asuvat kaikki ympäri vuoden pihatossa, kengättöminä ja vapaalla heinällä.

Nemon bestis orilauman ajoilta, 3v ruuna Olvir.
Tämä herra on muuten omaa kotia vailla :)

Vuonot ovat niin seurallista porukkaa, ettei hetkeäkään tarvitse (lue: saa) olla yksin niiden keskuudessa.

Kiia silittelee pikkupojille "kuria" pitävää jalostusori Hertug Fossia.

Kiia omi nuorista pojista yhden itselleen. Jos nyt en ihan väärin tunnista, tämä taitaa itse asiassa olla Nemon pikkuveli :)

Rakkaus oli molemminpuolista, niin tyytyväisenä tämä pikkuori viihtyi Kiian siliteltävänä.

Ja toinen oripoika hellyyttä saamassa.

Suukkoja!

"Hei ketä te ootte, mitä te täällä teette, mistä te tuutte, onks teillä meille jotain??"

Onko tässä Nemon näköä?

Valkohallakko (ei-niin-valkoinen-tällä-hetkellä) Norjasta tuotu tamma. Suomessa on tällä hetkellä tietääkseni viisi valkohallakkoa vuonohevosta!

Punahallakko vuoden ikäinen tamma. Tämä otsapehko on ihan mieletön!
Sitä se tosin oli jo maitovarsana viime kesänä.

Kiia löysi ihan parasta seuraa :D

Pipsa-possu on vaan söpö.

Nemon toinen varsakaveri, 3-vuotias ori Emil. Tämäkin herra on uutta kotia vailla, vaikkapa ruunattuna.

Emil oli aina niin jäätävän ison ja massavan oloinen nuorempana, mutta nyt Nemo on kyllä
mennyt siitä ohi kehityksessä. Tämä herra tulee varmasti vielä miehistymään hurjastikin seuraavien vuosien aikana.

Kaunis kuin Kukka. (niin siis hän on Kukka :))

Samalla reissulla poikkesimme myös Harmaan torpan emännän luona. Näissä kuvissa poseeraa aivan ihastuttava, myöskin Nemon ikäinen mini irlannincob Wallu. Miten näin suloista ilmestystä voi oikeasti olla olemassakaan?!


7 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.