ajo-opetus ,

Viimeaikojen varsatreenejä videolla

1/30/2015 08:34:00 ip. marjo 10 Comments

Niin paljon kaikennäköistä pientä touhuilua on mahtunut kuluneeseen viikkoon, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Blogin päivitys tuntuu olevan arkisin minulle ihan ylitsepääsemätöntä, sillä iltaisin kun olisi aikaa istahtaa koneen ääreen, painavat silmäluomet jo niin paljon, että hädin tuskin jaksan tietokoneen avata. Ajatus ei enää kulje sen vertaa, että jaksaisin alkaa postausta kasaamaan. Älkää siis ihmetelkö hiljaisia jaksoja blogissa..

ajo-opetus ,

MYYTÄVÄNÄ

1/27/2015 10:04:00 ip. Siri 4 Comments

kouluratsastus ,

Edistystä toisella tunnilla

1/25/2015 09:12:00 ip. marjo 11 Comments

Perjantaina oli vuorossa toinen ratsastustuntimme Rasmuksen kanssa. Tämä oli nyt yhteensä neljäs kertani hevosen selässä, ja uskomatonta kyllä, näinkin lyhyessä ajassa homma on mennyt huimasti eteenpäin! Toinen tunti lähti taas hyvin kankeasti liikkeelle, lähinnä matkustin kyydissä, hevonen sai taaplata miten halusi, ja yritin vaan käyttää niitä apuja, joita opettaja ohjeisti. Vaan jossain kohden tapahtui hiljakseen ahaa-elämys (en tiedä oliko se minulla vai hevosella?), ja koko ratsastus siirtyi ihan toiselle tasolle. On tämä ihmeellinen laji.. :)

Aloiteltiin jälleen käynnissä kiertämään kenttää. Tällä kertaa tosin "kahdeksikkoa" siten, että molempien lyhyiden sivujen jälkeen ratsastettiin kentän läpi kokorataleikkaa toiseen päätyyn. Pitkät suorat tehtiin siis ilman aidan tukea. Ennen kentän halki ratsastusta piti tehdä pyöreämpi kulma, mutta jälleen heti heräteltiin samat tutut ulko-ohja ja sisäpohje hallitsemaan hommaa.

Tämä lähti hieman nihkeästi liikkeelle. Jokainen apu oli kuin erikseen annettu. Jos keskityin käännöksen ratsastuksessa esim. sisäpohkeen käyttöön, unohdin ulkoavut ja hevonen valahti pitkäksi. Ei muuta kun ulkopohkeella seinä vastaan ja ulko-ohja paremmin tuntumalle. Suoralla uralla saatettiin kiemurtaa ensin toiseen suuntaan, kun sen korjasin kiemurrus tulikin toiseen suuntaan.



Tätä jatkettiin tekemällä pysäytys jokaisen radanleikkauksen keskelle. Itse asiassa pysäytyksen ratsastamisen avut tulivat minulle uutena oppina. Olen tehnyt pysäytyksen ihan liiaksi ranteella ja kädellä. Joo toki ensin aina istunnalla, ja esim. Lotan mielestä pysähtyminen on niin kivaa (jos se saisi päättää, sen lempparitunti olisi sellainen, jossa harjoitellaan tunti paikoillaan seisomista ;)), että tuo pysähtyy pelkällä ulos hengityksellä tiiviiseen istuntaan yhdistettynä. Rasmus puolestaan huomattavasti mieluummin liikkuu reippaasti eteen kuin hiljentää..

Ensimmäiset pysäytykset valahtivat pitkiksi, ja vielä parempienkin pysäytysten jälkeen lähes jokaista seurasi hevosen yhden jalan siirto pienellä viiveellä pysäytyksestä. Tärkein oppi minulle oli tehdä pysäyty kyynärpäistä - kuvitellen kuin joku vetäisi minua kyynärpäistä taakse. Tämä alkoi oikeasti sujua ja sain hyviä napakoita pysäytyksiä aikaiseksi. Vaan se yhden jalan siirto.. Lisäohjeiksi tuli laskea itse askelia, ja antaa niin hyvät edeltävät avut, että saan pysäytyksen tasan tietylle askeleelle ja hevosen suoraan tasajaloin. Hieman ennen pysähdystä ensin nyrkit kiinni, sen jälkeen tiivis istunta syvälle satulaan liikettä vasten, ja ihan viimeinen apu kyynärpäiden siirto taakse. Näin tuli jopa muutama täsmällisesti ajoitettu pysähdys ilman sitä viimeistä painon siirtoa.


Seuraavaksi hommaan lisättiin ravi mukaan lyhyiden siirtymien muodossa. Kuten todettu, minulla on tekemistä siinä, että osaan istua Rasmuksen ravissa, etenkin kun hevonen yrittää juosta kaahottamalla karkuun. Yritin siis myös omalla hitaammalla kevennyksellä saada hevosta hiljaisempaan raviin. Ei siis ollut meikäläiselle helppo homma ravata pelkästään kentän halki kokorataleikkaa akselilla ja ottaa käyntiin ennen lyhyttä sivua. Tuossa ajassa kun ei ehtinyt vielä yhtään totutella raviin ;)



Ensimmäiset hiljennykset käyntiin siis venähtivät.. Ennen uralle palaamista piti istua alas, ja vasta sen jälkeen hidastaa käyntiin. Taas niillä kyynärpäillä. Oli vaikea istahtaa ravissa alas satulaa riittävän tiiviisti, enkä ehkä uskaltanut käyttää riittävästi hiljentäviä apujakaan, siis ottaa suusta kiinni. Muutaman kerran kun opettaja rohkaisi tekemään yhden kunnon pidätteen, aloin saada helpommin hevosen takaisin käyntiin. Matka ravista käyntiin lyheni kierros kierrokselta. Jossain kohden Rasmuskin alkoi ravata selvästi hitaampaa ja minulle helpompaa ravia, melkein jopa itse tarjosi käyntiin hidastusta suoran jälkeen. Tällöin vauhdin hidastus muuttui huomattavasti helpommaksi.


Tähän lisättiin voltit käynnissä molemmille lyhyille sivuille. Tämä auttoi minua saamaan hevosen paremmin avuille, jälleen tärkeimmät olivat ne tutut sisäpohje ja ulko-ohja johtamassa volttia. Samalla myös ravipätkät paranivat selvästi, kun hevonen oli voltin ratsastuksen jälkeen hyvin avuilla.





Yksi oman ratsastukseni suurimmista ongelmista - jonka olen kyllä hyvin tiedostanut vuosikausia - on käsien kannattelu. Näin maastoilutaustalla istun likimain aina hevosen selässä nyrkit lappeellaan tai kädet reisillä leväten. On siis hirmuisen työn ja tuskan takana muistaa nostaa nyrkit pystyyn. Oikeasti! Lopputunti melkein menikin käsiin keskittyessä. Onneksi opettaja jaksoi tätä sitkeästi hokea: peukalot pystyyn ja suoraan eteenpäin. Volteilla sain jopa liioitella käden asentoa ja kääntää sisäkäden peukalot reippaasti ulospäin kohti voltin keskustaa. Muutenkin käsien asentoon piti kiinnittää huomiota, jotta kädet pysyivät oikealla puolen harjaa ja sopivalla etäisyydellä. Nyrkkien liioiteltu kääntäminen ulos oli kyllä itselleni hyvä, sillä vaikka nostan ne hetkellisesti pystyyn, melko varmasti ne hyvin pian putoavat taas sisälle.. Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi? Ei siis auta kuin opetella ja tietoisesti keskittyä niihin peukkuihin.


Jatkettiin tätä koko kuviota ravissa, siis pääty-ympyrät lyhyillä sivuilla ja kokorataleikkaa kahdeksikkona kentän poikki. Tuli pienenä järkytyksenä käsky istua alas satulaan - siis pitäiskö mun pystyä istumaan harjoitusravissa? Apua.. Edellisellä tunnilla pelkästään kevenneltiin, enkä juuri itsekään aiemmin edes yrittänyt istua alas ravissa. Tosin tämä taisi olla ensimmäinen kerta kuin sain hevosen näin hiljaiseen ja hallittuun raviin. Joten ei muuta kun peppu penkkiin. Sain ihan luvalla pomppia ja hölskyä kyydissä, ja siltä se vähän tuntuikin. Vaan uskomatonta silti, kuinka helpolta siellä välillä tuntui istua! Pystyin käyttämään apuja joita halusin tavalla jolla halusin. Hetkittäin pystyin jopa keskittymään omien hartioideni rentouttamiseen (tajusin ratsastavani niskat juntturassa?!) tai jalkojen "pidentämiseen".


Ja tiedättekö, mitä yhtäkkiä tajusin?! Enää ei tarvinnut keskittyä yksittäisiin apuihin. En joutunut miettimään, että nyt se ulkopohje vastaan kun hevonen punkee ulos, tai nyt täytyy johtaa sisäohjalla. Me vaan mentiin. Ja hevonen kulki sinne minne pitää, siinä tahdissa missä piti ja kaikkia apuja kuunnellen ja kevyesti reagoiden. Jouduin jopa miettimään, etten käytä apuja liian voimakkaasti. Alkutunnista kun sain huomauttaa paljon selkeämmin esim. pohkeilla. Koko ratsastus ja hevosen hallinta muuttui suunnattoman kevyeksi ja helpoksi. Enää täytyi muistaa keskittyä omiin peukkuihin ja käsien asentoon, kyllä sen huomasi, että heti kun omat avut vaikuttavat oikeilla tavoin, myös hevonen liikkuu sen mukaisesti.



Videoilta katsottuna meidän menomme näyttää edelleen yhdeltä matelulta, mutta niin se minun mielestäni tässä vaiheessa saa ollakin. Oma tavoitteeni on myös Lotan kanssa ollut pitkän aikaa saada hevonen ratsastettua rennoksi hitaassa tahdissa. Tärkeämpää on löytää oikea liike, oikea suoritus ja hyvä tahti ensin hyvin hallitussa ja rennossa työskentelymuodossa. Vasta sen jälkeen, kun tehtävät onnistuvat näin, voi alkaa tempoa lisäämään. Etenkin kun ratsuna on hevonen, joka mieluummin menisi vähän lujempaa kuin hitaampaa. En näe mitään järkeä pyytää hevoselta lisää liikettä, jos oma ratsastus häiriintyy siitä, jolloin tietty myös vaikutus hevoseen heikkenee, mutta myös jos hevonen ei liiku hyvässä tahdissa ja muodossa hitaammin ratsastettuna, kuinka se voisi tehdä sen reippaammin? Tiedän että Rasmukseltakin löytyisi upea lennokas ravi, mutta minulle sen ravi lopputunnista oli juuri paras mahdollinen!


Kentän muhkuraisen ja liukkaan pohjan takia laukat jäivät tällä kertaa ottamatta. Vaan erinomainen tunti oli myös näin kevyemmällä menolla :)

Loppuravit pitkällä ohjalla.

Sirille superkiitokset kuvista ja videoista! Vai pitäisikö sanoa sille kodittomalle kerjäläismummolle, joka oli piiloutunut kentän laidalle lumikinoksiin ja kamerakasaan hautautuneena..

Ei lisättävää! :D

kuvia ,

Vapaapäivän parhautta

1/23/2015 09:41:00 ip. marjo 12 Comments

Nappisilmäinen Rasmus valmiina töihin.

Vaikka vuorotyöt ovatkin välillä ikäviä, ja vaikka etenkin iltavuoro rajoittaa muuta elämää lievästi sanottuna paljon, on tässä yksi hyväkin puoli: vapaa perjantai! Meillä on tapana tehdä iltavuoroissa neljässä päivässä koko viikon työt (mikä siis tarkoittaa asumista töissä..), mutta on tuo yksi ylimääräinen vapaa sen arvoinen. Mitäpä muuta silloin tekisikään kuin kuluttaisi koko päivän tallilla!

Tämä vapaa perjantai käytettiin siis treenatessa niin entisen jalostusoriin - nykyisen ruunan kuin nykyisen pikkuoriin - tulevan minkä?? kanssa. Olipa tilanne jalkovälissä mikä tahansa, hienoja olivat jälleen kerran molemmat vuonispojat ja oikein päteviä "omassa ammatissaan"!

Oma vapaa tarkoittaa duunia poneille..

Videolla pieniä maistiaisia päivän touhuista, pidempiä pätkiä kera loputtomien selittyjen luvassa toivottavasti piakkoin.. :)

kouluttaja/koulutus ,

Popi on Pop!

1/22/2015 06:11:00 ip. Siri 16 Comments

Yritin eilen tallilla käydessäni saada ponistani aikaiseksi kaunista pääkuvaa jotta saisin sen tulostettua kotonani seinälle muiden FAMILY kyltin alla olevien "lapsosieni" joukkoon.
Tulos oli kuin omilla passikuvilla. Valitse nyt sitten näistä se kaunein pääkuva. On niin emäntäänsä tullut tämä poni mitä tulee valokuvissa onnistumiseen.
Osoitan kuitenkin tässä tapauksessa kuvien epäonnistumisen syyksi syyttävän sormeni Marjon "enkeliponiin". Sillä sen sydämensärkijä-katseen takana asuu toisinaan itse pikkupiru.
Nykyään et voi hakea Rouskua tarhasta ilman iilimato-Nepparia. Joskus tuntuu, että hevoseni on kahdeksan jalkainen.. tai ennemminkin kuusijalkainen sillä Nemo tulee Rohanin selässä kahdella jalalla pomppien. Menenkin tarhaan nykyään oksankarahkan tai köyden kanssa ja huidon pikku-ukon matkoihinsa heti kun se yrittääkin hyökätä Rouskun kimppuun.
Sitten se katsoo minua koiranpentu-katseella kuin kysyen: Miksi veit leikkikaverini pois?

Joidenkin ihmisten hevoset ovat vain luotuja kameran eteen.

No siksihän minä sen taas hain, koska Emmi oli tulossa jälleen ratsuttamaan Rohania kentälle.
Tällä kertaa oli vuorossa paljon väistätyksiä ja täytyy kyllä sanoa, että viime aikaisten kohellusten ja lurjuuksien jälkeen ponini toimi todella maltillisesti ja yhteistyössä Emmin kanssa.
*Proud mommy*

Emmi kirjoittaa:

Tänään Popilla oli selvästikin paremmin malttia työntekoon. Käveleskelimme ensin ympäri kenttää, minä pitääkseni itseni lämpimänä ja samalla Popia lämmitellen kireässä pakkasessa (kireä pakkaen = -10 astetta). Nousin sitten suoraan selkään ilman juoksutusta alle ja heti tuntui siltä, että tänään pystyisi jo aloittelemaan jonkun uudenkin asian harjoittelemisen, kun aikaa ei välttämättä mene sellaiseen palavan ruutitynnyrin sammuttamiseen.

Emmi lämmittelee alkuverkan jalkaisin.

"Näätkö mami, olen valmiina hommiin"!

Popi otti heti alusta asti nöyrän asenteen työn tekoon.

Hyvin polkee...

Hyvin venyy...

Popi harjoittelee avotaivutusta.

Popi harjoittelee raviväistöjä.

Mitäs se nyt siellä könyää? :)

Sainpas sen alas kun vähän ravistelin.

Emmi lämmittelee syväjäätyneitä käsiään. Popi on toista mieltä; mulla on kuuma!

Mä voin lainata mun lämmintä turpaa jos sun posket on kohmeessa.

Viedessäni pojan takaisin tarhaan napsaisin nopeasti nämä pari kuvaa ennenkuin iilimato laukkasi pihatosta kiinni sen niskavilloihin. Ei nyt maailman onnistuneimmat otokset, mutta ainakaan sillä ei näissä kuvissa ole silmät kiinni, turpa rullalla tai leegot näkyvissä :D

koirat ,

Nemon naksutintreenit: aiheena eteenpäinpyrkimys

1/19/2015 03:00:00 ip. marjo 10 Comments

Kirjoittelin eräässä aiemmassa postauksessa, mitä kaikkea varsan ajokoulutukseen sisältyy. Yksi näistä on takaa-ajo ja ohjasotteista toimiminen. Takaa-ajoa ei Nemon kanssa juurikaan ole vielä tehty, ja oikeastaan nyt olikin ensimmäinen "kunnon" treeni aiheesta. Kokeilin tässä päivänä eräänä tehdä itsekseni samaa harjoitusta, ja vaikka periaatteessa sain homman toimimaan, päätin heti kättelyssä jättää treenin sikseen. Kuten kaikki kouluttajat tietävät, palkkion suunnalla on valtava merkitys. Jos tein harjoituksen yksin, tuli palkkio täysin väärästä suunnasta tehtävään nähden. Siispä tätä treeniä tehdään jatkossakin vain avustajan kanssa.

Harjoituksen aiheena oli kaikessa yksinkertaisuudessaa eteenpäin liikkuminen äänimerkistä (vaikka itse olin hevosen vieressä). Periaatteessa Nemo jollain tasolla osaa maiskutuksen ja reagoi siihen. Olen vaan käyttänyt tuota merkkiä ehkä liiankin laveassa määrin tarkoittaen vähän kaikkea liikkumista. Maiskutus voi tarkoittaa siis luoksetuloa, takapään siirtämistä, talutuksessa eteenpäin liikkumista jne. Jatkossa pyrin kuitenkin siihen, että maiskutus tarkoittaa nimenomaan liikettä eteenpäin, jollei muilla avuilla samanaikaisesti muuta kerrota.


Lähdin tietenkin opettamaan tätäkin asiaa positiivisesti vahvistaen eli palkkion kautta. Palkkion käyttöön koulutuksessa liittyy valtava määrä tutkittua tietoa, joten en ala tässä edes sen enempää avaamaan, miksi käytän positiivista vahvistetta. Jokainen voi halutessaan näitä googletella ja pohtia omassa mielessään, miksi palkitseminen kannattaa. Lyhykäisyydessään voitte miettiä asian näin: Sinulla on tehtävänäsi kiertää urheilukentän juoksurataa ympäri. Jos kävelet normaalia reipasta vauhtia radalla, mitään ei tapahdu. Jos hidastat vauhtia tietyn verran, saat välittömästi sähköiskun, kunnes vauhtisi taas kasvaa. Jos juokset koko kierroksen ympäri, saat tuhat euroa rahaa per juostu kierros. Kysymys siis kuuluu: kiertäisitkö rataa hitaasti kävellen, normaalissa tahdissa kävellen, vaiko juosten?

Olen törmännyt vuosien varrella lukemattomaan määrään jumittavia hevosia. Osa jumittaa kesken ratsastuksen, osa kesken ajon, osa vaikkapa juoksutuksessa tai talutuksessa. Olen kirjaimellisesti itsekin hakannut raipalla takamukselle hevosta, joka päättikin, ettei liiku enää eteenpäin kesken ajolenkin maastossa. Olen kiskonut kuolaimista ja tehnyt suunnilleen kaiken mahdollisen, jotta hevonen liikkuisi. Ja näitä tapauksia on ollut muutamia.. Nemolle haluan tehdä selväksi, että maiskutus tarkoittaa liikettä. En halua jumittelevaa hevosta!


Toiveissa olisi ehdollistaa hevonen niin hyvin äänimerkkiin, että käsky on sillä niin sanotusti "ärsykekontrollissa", kuten koirien kohdalla opituista avuista puhutaan. Monet ovat opettaneet koirilleen ns. "ehdottoman luoksetulon", olen tehnyt tämän itsekin. Kun koira kuulee tietyn käskyn, se ei edes ehdi niin sanotusti ajatella mitä se tekee, kun se jo reagoi käskyyn. Jos koira vaikka pinkaisee täysillä jäniksen perään, kaikki aistit ja vietit korkealla alkaneessa takaa-ajossa, käskyn kuullessaan se kuitenkin samalla sekunilla kääntyy ympäri ja palaa omistajansa luokse. Tämä reaktio tulee siltä selkärangasta ennen kuin se edes ehtii ajatella kuulemaansa. Tämä on todellakin mahdollista, mutta vaatii järjettömän määrän työtä ja toistoja. Toivoisin joskus saavani hevosellekin niin vahvan siteen maiskutuksen ja liikkeen välille, että äänimerkin kuultuaan se saman tien siirtää jalkojaan eteenpäin. Eikä se tee sitä sen tähden, että pelkäisi saavansa piiskaa, vaan sen takia, että se on aina ollut sille mukava ja hieno asia, joka kannattaa tehdä!


Pyysinkin siis koiratreenikaverini avuksi tähän hommaan! Meillä on Riikan kanssa hyvin samankaltaiset näkemykset koulutuksesta, käytämme molemmat naksua ja olemme R+ kouluttajia. Siispä tiesin voivani luottaa Riikkaan tässä asiassa täysin. Selostin Riikalle mikä on tavoite, mikä on kriteeri ja mistä palkataan. Riikka toimi siis sekä naksun että palkkion tuottajana.

Hevoselle tehtävää helpottaaksemme oli Riikka alkuun suoraan hevosen edessä palkitsemassa ja tarpeen mukaan houkuttelemassa sitä eteenpäin. Itse asiassa Nemo tarvitsi tässä enemmän apua kuin olisin kuvitellutkaan. Itselleni tuli täytenä yllätyksenä se, kuinka paljon se tarjosi aiemmin teetettyjä tehtäviä! Ihan ykkösenä Nemon mielessä oli niskan alas laskeminen ja samalla peruutus, jonka se siis itse keksi tähän aiemmin yhdistää. Samoin se yritti muutamaan otteeseen takapään pois kääntämistä ja minun luokseni kääntymistä. Tämä todellakin vahvistaa sitä ajatusta, että oppiminen tapahtuu taukojen aikana. Ei ihan äkkiä uskoisi, että hevonen tarjoaa ennemmin toimintoa, josta se on palkattu viikko sitten, kuin toimintoa, josta se on palkattu viisi minuuttia sitten, kun molemmat ovat heikolla osaamistasolla.



Jaoimme harjoituksen neljään jaksoon, joista jokainen sisälsi noin 6-8 toistoa. Näiden välissä aina vapautin hevosen, jolloin se sai tehdä itsekseen kentällä mitä halusi. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä aikataulutus nuorelle hevoselle. Jokainen jakso kesti noin 3-4min, mikä on jo pitkä aivotyöskentely yhtenä pätkänä.

Jokainen näistä jaksoista tuli myös videolle, sillä Tanja ja Kiia olivat samaan aikaan tallilla - ihan huippua! Saatte siis itse katsoa jokaisen treenipätkän (lyhenneltynä tosin). Huomaatteko etenemisen jo näinkin lyhyiden toistojen aikana?? Itse mokailin muutamassa kohdassa jatkamalla äänimerkkiä liian pitkään vielä liikkeen jälkeenkin. Ohjat pidin mukana sen tähden, että pystyin korjaamaan, jos ja kun hevonen tarjosi täysin vääriä toimintoja. Aloitin äänimerkin annon mahdollisuuksien mukaan silloin, kun hevonen seisoi tasajaloin pää suoraan eteenpäin. Toki jos sillä oli jo valmiiksi ajatus eteen, pyrin käyttämään tätä hyväkseni vapauttamalla sen liikkumaan yhdessä äänimerkin kera.

Videoilta kuuluvat sekä minun äänimerkkini että naksautus, jos ääniä laittaa tarpeeksi kovalle.. :)

1. jakso

Tarkoituksena oli vain kokeilla, kuinka hyvin hevonen tajuaa lähteä eteenpäin, tarvitseeko se apuja siihen, ja palkata se heti eteen suuntautuvasta liikkeestä. Riikka oli heti hevosen edessä valmiina palkkaamaan sen ja mahdollisesti houkuttelemaan eteenpäin. Kriteeri oli yhden jalan siirto eteenpäin ja palkka tuli heti tästä yhden jalan liikkeestä. Jos hevonen touhusi jotain muuta, äänimerkki jatkui niin kauan, että askel tuli eteenpäin.


 2. jakso

Kriteeriä kasvatettiin toiseen askeleeseen eteenpäin. Myös palkkiota siirrettiin hieman kauemmas vahvistamaan eteenpäin vievää liikettä (toim. huom. kaikki naksautuksen eli "sekundäärivahvisteen" ja palkkion eli "primäärivahvisteen" välillä tapahtuvat toiminnot vahvistuvat. Tässä kohden oli siis hyväkin pidentää välimatkaa, koska nimenomaan eteenpäin liikkumista oli tarkoitus vahvistaa. Sen sijaan jos naksautat koirallesi vaikkapa istumisesta, mutta ennen namin saamista suuhun saakka koira ehtii nousta seisomaan, käydä maassa ja istua uudelleen, tämä on hyvin haitallista istumaan opettelussa, vaikka naksaus tulikin oikeasta toiminnosta eli istumisesta ;))



3. jakso

Edelleen vaikeustasoa nostettiin palkan siirtyessä yhä kauemmas. Yritys oli saada myös latenssia pienemmäksi, joten tarvittaessa Riikka helpotti Nemon tehtävää houkutellen sitä eteenpäin. Latenssi tarkoittaa siis aikaa, joka eläimellä kestää reagoida saamaansa komentoon. Tarkoitus kun on tietenkin, että reaktio tulee heti käskyn myötä. Vaikka haluankin, että hevonen itse keksii, mitä sen pitää tehdä, pidän silti parempana vaihtoehtona auttaa sitä alkuun kuin odottaa kaikki mahdolliset käännökset ja peruutukset ym. ennen oikean suorituksen löytymistä.


4. jakso

Tajuttiin vaihtaa palkkaus kippoon, jolloin Nemon pyrkimys kohti Riikkaa kasvoi selvästi, kun se oikeasti hahmotti ja tajusi, että sieltä se palkka tulee. Aiemmilla toistoilla se vieläkin välillä tarjosi minua kohti suuntautuvia liikkeitä. Sain jopa muutamia sellaisia hyviä pätkiä, että varsa oli jo itse kävelemässä eteenpäin, pidin sen vaan ohjilla paikoillaan, ja yhdessä äänimerkin kanssa löysäsin ohjat, jolloin liike eteenpäin tuli täsmällisesti oikein täydellisesti ilman latenssia. Etäisyyttä kasvatettiin jo huimasti.


"5. jakso" eli jackpot eli loppupalkka

Viimeinen koetuksen paikka oli tehdä sama suoritus ilman edessä seisovaa apuria. Sen sijaan kaukana edessä odotti todellinen houkutus ja todellinen huippupalkkio eli ruokakippo! Riikka heilutteli kippoa, joka tietysti kutsuu pientä keltaista tehokkaasti. Saatiin siis aivan mielettömän hyvä viimeinen suoritus, ja tästä jos mistä hevonen ansaitsikin saada jackpotin. Mahtavaa :)



Tätä treeniä tullaan kenties jatkamaan maastossa ilman avustajaa. Maastossa eteenpäinpyrkimys on niin paljon parempi, että etenkin jos Rouskun ottaa vaikka edelle kävelemään, uskon vahvasti, että eteenpäin liikkuminen ei ole ongelma. Kentällä sen sijaan jatketaan palkan ja avustajan kanssa liikkeellelähtöjä vaikeustasoa hieman kasvattaen. Antaa nyt taas kuitenkin hevosen hetken aikaa ihan rauhassa sulatella oppimaansa, seuraavalla kerralla eteneminen voi olla taas ihan eri luokkaa. Hurjaa se oli kyllä jo tällä toistomäärällä.

Nyt kun tähän postaukseen on onnistuneesti sotkettu mukaan koirankoulutus, niin liitetään loppuun mukaan vielä positiivisella vahvisteella koulutetun 11-vuotiaan koiraneitokaiseni treenipätkä muutaman päivän takaa. Tai ei me mitään enää treenata, kunhan hömppäillään mitä lennosta päähän pälkähtää. Yksi ja ainoa tavoite on enää se, että koira nauttii, ja se kyllä toteutuu täysin!