ajo-opetus ,

Kahden ja puolen kuukauden jälkeen

1/31/2016 09:27:00 ip. marjo 6 Comments

Ehdin jo blogin Facebook-sivuilla kirjoitella, ettei koneeni taaskaan toimi. Mutta täällä ollaan! Jälleen kerran. Saas nähdä, montako kertaa vielä onnistun herättämään näytön henkiin sinisten viivojen tai valkoisen kohinan sijaan.. Ehdin myös Facebookissa paljastaa molempien ponien päässeen tänään treeniin.


Naureskeltiin tuossa tallilla, että ajan puute on kyllä huono tekosyy jättää hevonen treenaamatta. Jos siis on tarkoitus opettaa jotain uutta, etenkin nuorille hevosille. Sekä Nemon että Popin harjoitukset olivat tänään ehkä vartin mittaiset? Nemon hädin tuskin sitäkään, mukaan laskettuna tarhasta haku, kuntoon laitto ja tarhaan palautus. Nuorison kanssa vähemmän on enemmän, ja kun hevonen suoriutuu kunnialla siitä, mitä siltä pyydetään, on ihan turha pyytää enempää.


Otsikko viittaa Rouskun ratsun uraan. Rohanin selässä on tosiaan viimeksi istuttu marraskuun puolivälissä, kun Suvi (Pure Heart) kävi pitämässä Sirille ja Popille pienen oppitunnin. Eilisen hyvin menneen ohjasajon jälkeen totesimme, että tänään olisi hyvä aika kiivetä selkään. 


Tallin pihassa lumisessa kohdassa Siri muutamaan kertaan kiipesi ylös ja alas, ylös ja alas, pomppi jalustimella ja heilui satulassa. Tätä samaa vanhaa hyvää treeniä, mitä on tämän hevosen kanssa tehty moneen otteeseen. Popi seisoi tuttuun tapaansa nätisti paikoillaan ja sai leipää palkinnoksi rauhallisesta suhtautumisestaan.


Pihaa talsitiin ympäri muutama kierros, varuksi taluttaja narun päässä, kuitenkin jälleen siten, ettei suoraan ihmisen perässä käveleminen ollut mahdollista.


Kesken treenin ilmaantui puskasta äänekäs ja etenkin vauhdikas lauma koiria ja ihmisiä. Kaikilla meillä hevosta myöden taisivat ihokarvat pompata pystyyn - miten tässä nyt käy?! Vaan mitä vielä, Popi otti kaverit vastaan kuin kokenut konkari konsanaan. Eipä noista riehuvista koirista tarvitse stressiä ottaa..


Oikeastaan tallin piha on tässä vaiheessa mitä mainioin paikka harjoitella. Se on hevoselle erittäin tuttu ja turvallinen. Nemo katselee aidan takana lähellä henkisenä turvana. Ja jos sattuisikin niin, että poni kokisi tarvetta poistua paikalta, on suunta vamasti oman tarhan portille Nemon luo. Lyhyt matka siis ;) Vaan eipä tuossa omassa pihassa edes pitäisi olla mitään ylimääräistä häiriötä, joka aiheuttaisi jännitystä hevosessa. Rousku oli siis oikein tyyntä herraa koko ratsastuksen ajan.


Ja lopuksi Popi pääsi omaan kunniatehtäväänsä lasten ratsuna. Tämä hevonen on kyllä niin omiaan lasten kanssa. Ei voisi enää paremmin pienille ihmisille soveltuvaa ponia olla. Etenkin lasten talutusratsuna Popi on aina ollut mies paikoillaan. Mikäpä sen mukavampaa, kun kukaan selässä ei pyydä tai käske mitään, ei revi suusta tai paina pohkeilla, saa kävellä vaikka silmät ummessa ihmisen jalkoja seuraten ja unohtaa kaikki maailman surut ja murheet. Täydellistä hommaa kerta kaikkiaan! Vielä kun ihmiset ovat niin iloisia ja hymyssä suin aina muksujen istuessa kyydissä, pakkohan siinä on poninkin olla tyytyväinen itseensä :)



Rouskun harkkojen jälkeen haettiin pikkuveli matkaan mukaan ja päästettiin pojat toiselle kesälaitumelle juoksemaan. Täytyisi kyllä oikeasti hyödyntää useammin mahdollisuutta juoksuttaa hevoset irtona. Onhan niille mitä mukavinta vaihtelua päästä toiselle laitumelle maisemia katselemaan ja kakkakasoja nuuskuttelemaan. Kummasti menohalutkin kasvavat, kun poistutaan omasta tarhasta. Onhan tarha ympäristönä paljon virikkeellisempi juostakin kuin kenttä.. Tämäkin touhu kaipaisi jälleen kerran vaan lisää lunta. Onneksi on edes tämä vähä vielä jäljellä.














Popi edustaa jälleen kerran… :D




Entäpä Nemon treenit sitten? Ne jäivät päivällä tekemättä, vaan myöhemmin palasimme uudelleen tallille minun isäni ja Sirin kanssa, palauttamaan sieltä viikko sitten hakemamme reen. Kuvamateriaalin (ja itse asiassa myös aisojen..) puutteessa voisin todeta, että jätetään nämä harkat tällä kertaa selostamatta. 



Sen verran voisin todeta, että Nemo oli jälleen kerran oikein pro. Ja miun isäni on saanut kunnian olla ensimmäinen henkilö tällä planeetalla, joka istuu Nemon vetämän reen kyydissä! Vaikkakin hyppäsi sinne minun huomaamattani, ja sai saman tien käskyn tulla pois kyydistä :D

Jos ikinä koskaan saadaan lunta enempi maahan, tehdään sitten kunnon rekiharkat ja postaillaan niistä uudemman keran..

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Molemmat pojat ajoharkoissa

1/30/2016 05:56:00 ip. marjo 3 Comments


Pitkästä aikaa olimme kolmen naisen voimin liikenteessä tallilla, ja pitkästä aikaa myös Rousku pääsi oikeasti treeniin. Tiedättekö, sellaiseen hommaan, missä joutuu käyttämään aivonystyröitään? Popi on vähän liian tyytyväinen elämäänsä, kun saa peesata muiden mukana, luottaa toisten hoitavan asiat ja tehdä vaan perässä mitään ajattelematta. Siri taisi kyllä todeta jossain välissä, ettei tuolla ponin päässä mitään liiku :D 

Sivusta seurattuna Rousku oli oikein mainio oppilas. Ajatuksena oli ensin lähteä ohjasajamaan sitä työvaljaat niskassa (näin vuoden tauon jälkeen!), vaan Popi olikin valjaista niin kauhuissaan, että suunnitelma vaihtui satulaan. Hyvä etteivät silmät pompanneet päästä ulos, kun työvaljaat lähestyivät hevosta. Teimme toki muutaman hyvän mielen treenin valjaiden pukemisen ja riisumisen muodossa, mutta hommiin niitä ei nyt päälle laitettu - turvallisuussyistä. Joku pitkään seuranneista lukijoista saattaakin muistaa Rouskun kanssa sattuneen onnettomuuden pari vuotta sitten. Silloin sille jäi selvä kammo työvaljaita kohtaan, ja vaikka valjaat ovat olleet niskassa jo moneen otteeseen tuon jälkeen, edelleen vaan vanhat traumat istuvat syvällä..


Popi valmistautuu hommiin.

Tie on niin jäässä, että nämä löysivät ihan omat kulkureittinsä.

Pientä mäkitreeniä samalla..

Rouskun kanssa ainoa tavoite oli rento poni, suoritus ilman sinkoiluja tai jännittymisiä. Ja se kyllä toteutui! Vaikka oli kamala tuuli, pitkä työtauko ja vähintäänkin muhkurainen pohja, toimi poni tosi kivasti ja oli hyvin kuulolla. Edelleen se koki tarpeelliseksi tarkkailla maailman menoa joka suunnasta, mutta mistään sinkoiluun viittaavasta ei ollut tietoakaan!

Rouskun lempparihommaa on laahustaa pää roikkuen ihmisen perässä. Mieluiten otsa selässä kiinni.

Sen sijaan vaikeusaste nousee potenssiin sata, jos pitäisikin liikkua omin jaloin!


Varmuuden vuoksi Tanja kulki mukana taluttamassa koko treenin. Kuitenkin niin sivulla, ettei Popi voinut seurata taluttajaa.

Kieli! Pidätteet olivat edelleen se treenin ikävin juttu. Kuolain ei ole tämän hevosen kaveri alkuunkaan, heti alkaa suun aukominen ja kuolaimen pureminen, kun suussa enempi jotain alkaa tapahtua.. Kevyellä tuntumalla suu pysyy täysin rentona.

Rouskun treeni oli lyhyt ja onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa, ja ehkä jo huomenna laitetaan herra uudemman kerran pienelle aivojumpalle? ;)


Nemon kanssa edettiin uuden jutun pariin, kun herran perään viriteltiin vanhan metsätyöreen puolikas. Jos Nemo eilen olikin hankala ajaa, tänään oli täysin eri ääni kellossa! En tiedä mikä oikeasti vaikuttaa; se, että "kuolain" oli eri, se, että ajopaikka oli eri, se, että sillä on eilen treenattu, vai se, että kuorma oli perässä? Joka tapauksessa pikkumies oli aivan huippu!



Suunnattiin ajamaan yhdelle kesälaitumelle. En enää lähde hakkaamaan päätäni seinään pellolle, jos siellä ei muuta pysty tekemään kuin kiskomaan hevosen päätä maasta ylös. Tarhan pohjalla oli huomattavasti enemmän lunta.


Reen vetäminen lisäsi vastusta melko paljon siihen, mitä aiemmin on vedetty. Liikkelle päästyään reki liukuu lumella kyllä kivasti, ja eihän se hevosen perässä paina "mitään". Hankalin onkin nykäistä reki liikkeelle. Eipä siinäkään Nemolla näyttänyt olevan mitään ongelmaa.


Haastetta lisäsi myös se, että ajoimme pienen rinksan metsänreunan puolelta. Muutaman kaatuneen puunrungon yli ja kivien välistä, ei sen kummempaa. Itse tein pienen mokan, kun ohjastin varsan puunrungon yli ja arvioin reen liukuvan siitä kyllä myös. Toisin kävi. Reki pysähtyi puuhun kuin seinään! Nemo tästä hämmästyi niin, että heitti kunnon pukin :D Nemo on niin hauska noissa reaktioissaan, sillä joka kerta, kun se on jotain pelästynyt tai säpsähtänyt, on sen reagointi näihin kutakuinkin paikoillaan tapahtuva ja kestoltaan sadasosasekunnin luokkaa. Ja nämäkin kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Vaan olipa hyvä kokeilla tällainenkin tapahtuma, kerrankos sitä ajaa päin puuta keskellä metsää, tai jää vaunuista kiinni maraton-esteellä.. 

Niin ja pukin jälkeen Nemo pysähtyi niille sijoilleen ja alkoi lepuuttaa toista takajalkaa siinä seisoskellessaan sen aikaa, että Siri kävi nostamassa reen etureunan tukin päälle. Siitä matka jatkui normaaliin malliin ja ajettiin saman tukin yli (hieman eri kohdasta) vielä muutamat kerrat.

Olihan tämä treeni ikään kuin baby-versio metsätyöajosta, ei muuta kun tukkeja perään ja kunnon reiteille keskelle metsää! (no ehkei ihan vielä kuitenkaan)


Linkki videoon - harmillisesti pukki ei tullut videolle


Nemon harkkojen jälkeen Siri yritti kiskoa reen paikoilleen

Eikä muuten liikahtanut senttiäkään - se liikkeelle lähtö… :D

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Laidunkausi alko ny!

1/30/2016 10:57:00 ap. marjo 7 Comments


Sitä mieltä ainakin ponit tuntuvat olevan. Erityisesti Nemon näkemys laidunkauden alkamisesta näkyi pellolla suoritetun ohjasajotreenin aikana. Vaan onhan se nyt korkea aika näin tammikuun lopulla aloittaakin laiduntaminen! Vai koska te laskette hevoset laitumelle?


Ei nyt oikeesti, voiko olla kamalampaa keliä talvella kuin vesisade ja liukkaat tiet?! Äkkiä kiitos lumet ja pakkaset takaisin! Vielä on niin monta asiaa tekemättä, mitä talvella kuuluu harrastaa. Kesään on loputtoman pitkä aika, ei sitä kaikkea jaksa viettää vesisateen keskellä..



Hetkonen, tässä kuvassa on jotain pahasti pielessä!

Kuka on leikannut hevoselle noin kamalan harjan?!

Äkkiä tilannetta korjaamaan.

Sadetta ja jäätilkköä uhmaten lähdettiin kuitenkin liikenteeseen Nemon kanssa - vihdoinkin testaamaan kunnolla hackamore. Otin niihin alaremmin omista sidepulleista ja siinä jos jossain olikin tekemistä. Uusien suitsien nahka kosteudesta turvonneena ei meinannut lähteä auki sitten mitenkään. Olisi pitänyt katsoa aikaa, kuinka kauan uhrattiin Tanjan kanssa yhden remminpätkän irroittamiseen! Nemon ilmekin oli näkemisen arvoinen, kun se ihmetteli käytävällä nuokkuessaan, mitä nuo ämmät ähkii ja puhkii ja ähertää, miksi mitään ei tapahtu...



Ajokerrasta ei sitten juuri jäänytkään jälkipolville kerrottavaa. Ihan kamalaa. En nyt tiedä minkä verran voin suitsia "syyttää" ja minkä verran jotain muuta. Herran keskittyminen oli täysin maasta puskevassa heinässä, enkä meinannut millään voimilla saada päätä maasta ylös. Ei näin! Vaikka poistuttiin pian pellolta ja käytiin vielä pihassa paremmassa hangessa ajamassa, ei meno siitä juuri parantunut. 


Mahtui tähän ajokertaan sentään yksi suuri positiivinen yllätys! Pellolle on kerääntynyt valtaisa vesilammikko nyt lumien sulettua. Aiemmin se oli ihan sula myöskin ja ajattelin jo, että sinne pitää yrittää hevonen saada, loistava harjoitus kuin tarjottimella tuotuna. Harmikseni lammikko olikin jo pinnasta jäätynyt, mutta päätin silti kokeilla. Suunta kohti lätäkköä ja sinne mentiin.


Tajusin vasta itse veteen kävellessäni, että olikin aika riskialtista hommaa. Onneksi Nemo kulki koko matkan hyvin rauhassa ja tasaisesti lammikosta läpi! Jouduin nimittäin itse taiteilemaan askeleeni hevosen kavion tekemistä rei'istä seuraavaan, ja lätäkön alla oli myös maa jäässä. Meinasin ihan muutamaan ottesseen olla rähmälläni liukkaat kumisaappaat jalassa. 


Pikaisen ajotreenin jälkeen oli vuorossa varsinainen päivän suunnitelma, eli ottaa viimeiset ilot irti hangista. Ponit pääsivät kesälaitumen puolelle juoksentelemaan :)

Auts, törmäys!

Ihan mukava raviaskel :)

Välillä piti käydä juomassa. Hyvin nuo osaavat rikkoa jään kavioillaan.

Keltaiset pörröpallerot liikenteessä.

Rousku on niin mestari näissä sadasosasekunnin käännöksissä. Hän vaan päätti et mä lähen nyt, moro!

Koottua laukkaa.

Kovin on jo pienessä paketissa :D

Apua minkä näköisiä otuksia, niin tyylikkäät asennot molemmilla ;)

Ja ravivenytykset jatkuvat.

Täältä tulee Popiiiiiiii!

Ja Popin tavaramerkki myös!

Välillä on kiva päästellä.

Tahdissa mars.

Päivän liikuntasuoritus taas hanskassa.

"Niin että juoskaa tekin vaan!"

Ai että näitä asentoja, taas oikein mallikasta menoa!

Keppariponi löysi kivan lelun!

"Hei mua huudetaan, täältä mä tuun!"

Aina valmiina paikalla.

No mutta mihin se isoveikka jäi?

"Ai miten niin tästä pihaton ovesta on hevosilta pääsy kielletty??"

"Mutta kun mä haluuun…."

7 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.