hevoskuvaus ,

Huomenna se alkaa - joulukalenteri!

11/30/2013 07:29:00 ip. marjo 9 Comments

Vuosi sitten joulukuussa näytti tältä, toivottavasti valkea lumi vielä verhoaa maan joulukalenterin aikana..

Oletko unohtanut tehdä omaan blogiisi joulukalenterin? Ovatko ideat muutenkin postauksiin loppuneet kesken? Ei hätää, nyt voit liittyä mukaan meidän joulukalenteriimme! Tai toki voit osallistua, vaikka oman kalenterin olisit tehnytkin, tai voit osallistua vain osaan luukuista, haluaisimme joka tapauksessa innostaa mahdollisimman paljon aktiivisia bloggaajia mukaan :)

Joulukalenterissa me molemmat vastaamme joka päivä yhteen kysymykseen. Kiitos teille arvonnan kysymyksistä, niitä on käytetty hyödyksi näiden suunnittelussa ja yritämme myös vastata kysymyksiinne omissa vastauksissamme kalenterin aikana. Kysymykset on kuitenkin muotoiltu niin yleisluontoisiksi, että myös sinä voit osallistua!

Julkaisemme joka päivä etukäteen seuraavan päivän kysymyksen. Ehdit siis päivän verran miettiä omaa vastaustasi, tai toki voit myöhemminkin palata vastailemaan jo menneisiin luukkuihin. Kalenterin ajatuksena on, että kopioit kysymyksen, ja teet omaan blogiisi postauksen, jossa vastaat samaan kysymykseen. Sen jälkeen tulet linkittämään kyseisen postauksen meidän blogiimme samaan luukkuun.  Käymme suurella mielenkiinnolla lukemassa jokaisen linkitetyn vastauksen. Toivottavasti joku innostuu lähtemään mukaan koko joulunodotuksen ajaksi! :)

Ensimmäisen luukun eli huomisen kysymys kuuluu:
Muistatko ensimmäistä hetkeäsi hevosten kanssa? Kerro tästä muistosta. Liitä oheen ensimmäinen kuva, jossa olet hevosen kanssa. Kerro myös tästä hetkestä jotain.

Eli nyt kaikki kipinkapin tarinoimaan omiin blogeihinne! Huomenna saatte lukea meidän vastauksemme, ja toivottavasti me myös teidän!

Nemo ei ole huomisen postauksessa mukana, mutta myöhemmissä luukuissa kyllä...

9 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

eläinlääkäri ,

Lisää piikkejä niskaan

11/27/2013 09:43:00 ip. marjo 3 Comments

Nemolta eivät nyt tunnu piikitykset loppuvan - ensi oli klinikkaa, tunnistuksen verinäytteen ottoa ja mikrosirun laittoa, ja nyt heti perään ensimmäiset rokotukset ja tammikuussa sekin taas uudestaan. Ihme kyllä, varsalla ei ole mitään piikityksiä vastaan. Mikrosirun laitto on varmaan se ikävin asia, kun isolla neulalla siru laitetaan, mutta tämäkin aiheutti vain pienen pään heilautuksen (kuten videolta näitte). Toiset varsat kun kuulemma menevät aivan sekaisin sirutuksesta..

Noh, mahdollisen piikkikammon syntymistä ehkäistäkseni päätinkin syötellä varsalle leipää samalla kun piikitetään. Olin sopivasti juuri edellisenä päivänä lukenut postauksen aiheesta miten totuttaa hevonen eläinlääkäriin ja tehdä piikityksestä mukava juttu.

Eläinlääkärin siirtyessä varsan sivulle ja valmistautuessa tuikkaamaan piikin niskaan, mie annoin Nemon nakertaa leipäpalaa koko toimituksen ajan. Jossain kohti siinä seistessäni tajusin sitten, että ell tokaisi jotain ja sen jälkeen mitään ei enää tapahtunutkaan. Kysyin sitten ihan tyhmänä hetken hiljaisuuden jälkeen, ai joko sää sen laitoit?! En huomannut Nemosta mitään reaktiota piikin saamisesta, edes partakarva ei turvassa värähtänyt. Että se siitä mahdollisesta piikkikammosta..

Rousku sai myös samat rokotteet. Mikäli oikein muistan, Popino kehitti aikamoisen piikkikammon vuosi sitten ruunauksen jälkeen ja oli yrittänyt lintata seinään jälkihoitoa antaneita piikittäjiään. Otin siis rokotuksen ajaksi Rouskua riimusta kiinni ja annoin senkin syödä leipää nonstoppina. Pariin otteeseen silmät muljahtivat pojalla päässä ympäri ja pari pientä nykäisyä niskasta tuli, mutta hyvin pieni reaktio kuitenkin. Näemmä siis Rouskun piikkikammo on selvästi parempaan päin, ja niinhän sillä edellisessä rokotuksessa olikin oikein ihana lekuri homman tekemässä, varmasti auttoi asiaa :)

Eläinlääkäriä odotellessani nappasin poneista muutaman kuvan, kun edes yhden päivän oli näin ihana kaunis pakkaskeli! Yksin kahden hevosen kuvaaminen pellossa (ruokaaa…) on hieman haasteellista, mutta onneksi keksin avukseni jo monessa muussakin blogissa hehkutetun kikan, eli hevosen hirnunnan youtubesta. Ensin ajattelin tosin, että mönkään meni, kun Lotta ei edes päätään pellosta nostanut, ja Nemokin vain hetkeksi ensimmäisellä videon soittamisella. Onneksi kokeilin kuitenkin toista videota, ja sehän sai Lotankin vallan terhakkaaksi - harvoin muoria noin ylväänä näkeekään!

Hei joku hirnuu jossain! Lottaa ei kiinnosta..


What, missä, kuka, mistä se tuli?

Hei nyt tässä on jotain tosi hämärää!

Olitko se sinä, joka täällä hirnui?!

Ai et, no en mä sit jaksa sun kaa hengaa..
Tutkimusmatkailu on paljon kivempaa. Kyllä, pidin puolivuotiasta orivarsaa vapaana ;)

Vaan tässäpä äitimuorin poseerausta järkyttyneen ilmeen kera.





Sain jopa molemmat ponit samaan kuvaan :)

Harmi vaan, että säädöt ei ihan osuneet kohdilleen yksin säätäessä sekä kahden ponin,
puhelimen että kameran kanssa...

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

erikoispostaus

Arvonta!

11/25/2013 08:38:00 ip. marjo 31 Comments

Onko Vudekan uutuuskirja vielä hankkimatta? Ei hätää - nyt voit voittaa sen arvonnassa! Tämänkertaisen arvonnon palkintona on siis hevostietokirja Pihatto - jos hevonen saisi valita, Johanna Viitanen.


Arvontaan voit osallistua yhdestä kolmeen arvalla oman valintasi mukaan. Arpoja saat 1) olemalla blogin rekisteröitynyt lukija, 2) esittämällä kysymyksen meille blogin kirjoittajille ja 3) jakamalla ylläolevan kuvan omassa blogissasi kera linkin tähän postaukseen. Liitä mukaan myös sähköpostiosoitteesi. 

Näistä voit siis toteuttaa mitkä tahansa kohdat itse haluat :) Osallistu kommentoimalla tähän postaukseen, esim.
1) Olen lukija 
2) Jos joutuisitte autiolle saarelle ja saisitte mukaan yhden hevosen, kuka se olisi ja miksi? 
3) Jaoin kuvan: linkki 
sähköpostiosoite!
Kysymyksen voit osoittaa joko minulle (Marjolle) tai Sirille tai molemmille. Kyselkää vaikeita ja monipuolisiakin kysymyksiä, sillä näiden varalle on oma suunnitelmansa jatkossa.. ;) Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun eli 30.11. saakka.

Vudekalle kiitokset arvonnan sponsoroinnista. Onnea kaikille tasapuolisesti!


31 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Viikonlopun tunnelmia

11/25/2013 07:28:00 ip. marjo 0 Comments

Päätin ex-tempore yllättäen kokeilla, miten Lotta mahtaisi toimia kaulanarulla pellolla! Epäilin kyllä jo itsekin, että ei siinä varmaan hyvin käy. Kahteen kertaan Lotalla on aiemmin pelkällä kaulanarulla menty - viime helmikuussa - kerran kentällä ja kerran maastoteillä. Suoralla tiellä homma toimikin hyvin, kun käveltiin pellolle ja piti kulkea vaan eteenpäin. Pellolla Lotta olikin sitten sitä mieltä, että vois täältä kotiinkin lähteä, eikä ohjaus ihan pelittänyt :D Onneksi osasin varautua tähän ja otin riimun matkaan mukaan jo tallilta lähtiessä, se siis laitettiin päähän, niin johan homma toimi.. 

Täytynee jatkaa kaulanaruharkkoja joko kentällä tai pellolla lähempänä tallia, kuitenkin niin, ettei Lotalla ole ainut mielenkiinto poistua paikalta..

Jaa jaa, tähän suuntaan pääsis vissiin kotiin. 

Yksi lyhyt laukkapätkä, mutta ei kotia kohti, oltais voitu muuten mennä aika lujaa..

Lotalla oli tosiaan vähän virtaa ja välillä keskittyminen tätä tasoa ;)

Mutta kyllä se hienostikin malttoi kulkea.





Käytiin ajelemassa vuonoponeilla pieni rinksa, ja siitä pieni video vielä loppuun:


0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Koppiskammo

11/24/2013 02:42:00 ip. Siri 4 Comments

Rohanin koppakärrykammo on hiipinyt kuin varkain esiin. Olen koittanut pääni puhki miettiä mikä olisi voinut aiheuttaa sen pelon noita kapistuksia kohtaan. Ei tulisi kuulonkaan iskeä niitä sen kylkiin kiinni vielä pitkään aikaan sillä kun se ne näkee sen pienet keltaiset korvat alkavat pyöriä päässä, se alkaa liikehtiä hermostuneesti, nostaa päänsä kohti taivaita ja jännittyy. Saattaapa jopa korskahtaa merkiksi, että selkäni taakse niillä ei ole mitään asiaa. Ollaankin yritetty tehdä niistä mukavia syömällä niiden jalkatilasta porkkanoita ja hengailemalla niiden läheisyydessä muuten vaan. Kerroin tästä "ongelmastani" meitä aiemmin kouluttaneelle Sarille joka sitten vihjaisi miksen laittaisi Rohania kiinni Lottaan jonka perässä siis on nämä hurjat kaksipyöräiset. Sillä ehdolla jos Lotta vaan sen sietää ja jos Rohan sen vaan sietää.
Uskalsin koittaa tätä eilen, koska tiedän, että vaikka Lotta ei juuri pidä siitä, että hänen vierellään kuljetaan saati että häntä ohitetaan tai joku uskaltaisi taivaltaa hänen ylhäisyytensä edessä on se kuitenkin käyttäytynyt maastossa ratsain tosi hienosti Rohanin kanssa. Siellä ollaan menty vieritysten ja peräkanaa karvaa karvaa vasten joten en uskonut myöskään tässä asiassa olevan ongelmaa, muuta kuin korkeintaan niissä koppiksissa Rouskulle.

Ensin tultiin perässä niin, että Heikki ajoi Lottaa ja minä talutin Rohania. Jo pian siirryttiin kävelemään kärryjen viereen, siitä eteen ja hetken päästä istuin jo itse kyydissä kun Rohan oli vain kevesti kiinnitetty kärryjen aisaan. Videolta voitte itse todeta, ettei se kovin paniikkinen näiden kammotusten edessä ollut.
Luulen että kärryjen "hyökkääminen" korkealta sen selän päältä sen kylkiin kiinni aiheuttaa sille vangituksi tulemisen tunteen ja paniikkitilan. Itse kärryjen ääni sen edessä, takana tai sivuilla ei sille paniikkia aiheuta. Ei muuta kuin hitaasti etiäpäin sano mummokin lumessa ja tää mummo on sitä mieltä, että niin kiva kun sillä olis jo päästäkin ajeleen on sen kans ihan kiva ajella näköjään näinkin.

Nyt pitää seistä paikoillaan ja hymyillä paparazzille.

Nooo -olihan siellä jokunen irvistys äidin puolelta muistutukseksi, että
kakarat kuuluvat kulkemaan hieman etäämmällä ja takaoikealla.

Tässä ne menee puolentoista vuoden tauon jälkeen rintarinnan poika ja äitee ja mää.

Tässä on kuva edellisestä kerrasta kun ne ovat menneet näin yhdessä.
Eli sama trio, poika, äitee ja mää maaliskuussa 2012.



4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

maastakäsittely ,

Sokea taluttaa rampaa.

11/23/2013 10:05:00 ip. marjo 3 Comments

…tai siltä ainakin tänään paikoitellen tuntui. Otin Nemon ekaa kertaa naruriimussa pihalle ja treenailtiin "narunpyöritystä". Toki varsan kanssa on tehty paljon maastakäsinjuttuja myös tavan riimulla, mutta ei sillä pysty työskentelemään laisinkaan samoin kuin naruriimun kanssa. Aloin vaan samalla pohtia, mennäänköhän me nyt metsään ja lujaa..

Ratsastuksessa pointtina on aina se, että uusia, aloittelevia ratsastajia opettavat kokeneet konkarihevoset (vertaa esim. Lara ja Lotta - voiko ihanteellisempaa tilannetta enää ollakaan?). Kun taas koulutetaan nuoria hevosenalkuja ratsuiksi, istuu selkään ammattilaisratsuttaja, joka todellakin osaa asiansa. Näin sen ehkä pitäisi mennä myös maastakäsinkoulutuksessa. Nyt me ollaan Nemon kanssa molemmat vielä varsankengissä, ja yritetään yhdessä opetella jotain uutta. Ei hyvä. 

Tilanne on se, että teoriassa mie tiedän mistä on kyse ja mitä miun pitäisi tehdä. Käytäntö on vaan usein aina toinen juttu. Nemo on onneksi äärettömän helppo varsa ja luonteeltaan itse täydellisyys tähän hommaan, joten varsinkin nyt näitä asioita kannattaa työstää, kun varsa on vielä pieni ja helppo vauveli, eikä omaa egoaan mittaileva ori. Mitään ongelmaa ei siis ole olemassa (ainakaan vielä, kop kop!), mutta mietin vaan, onnistunko omalla sähellykselläni sellaisen jostain kehittämään..? Periaatteessa nyt voisi olla se paikka, jolloin kutsutaan valvova silmä ja osaava kouluttaja opettamaan sekä varsalle perusasioita, mutta myös minulle, mitä ja miten varsan kanssa alan työstää..

Toisaalta tästä ensimmäisestä kokeilusta jäi kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Tein kaksi lyhyttä treenipätkää (5-10min), joissa oli paljon vanhaa tuttua, ja uutena lähinnä narun paineesta liikkuminen. Sitä työstettiin eniten. Vanhoja juttuja oli ihan perus narun seuraaminen, raviin lähtö ja peruuttaminen (joka vielä työasteella). 

Vaikka Nemo on riimun paineelle tosi herkkä, niin muuten se on kyllä aikamoinen juntti. Perus vuonis. Melkeinpä tuntuu, että sen vieressä saisi hakata juoksutuspiiskaa maahan niin lujaa kuin jaksaa, eikä varsa korvaansa lotkauttaisi. En kokeillut ;) Pyöritin siis narua.. Pyöritin.. Ja pyöritin.. Ja Nemo oli sitä mieltä, että senkun siinä heiluttelet, ei se mua haittaa, mä vaan seison tässä ja katselen maisemia. Ei mitään mielenkiintoa täysillä pyllyn vieressä ympyrää tekevään naruun. Mielestäni siis jopa edistyttiin aika kivasti, sillä sain monta hyvää toistoa aikaiseksi liikkeellelähdöistä ja varsan oikeasti reagoimaan siihen, että naru viuhuu pyllyn takana. Noh, Nemon energialla kävely kesti ehkä kolme askelta, mutta saatiinpa samalla vahvistettua äänimerkkiä pysähdyksiin.

Oikeastaan liikkeellelähdötkin alkoivat sujua paremmin, kun tajusin ottaa maiskutuksen mukaan. Nemolle on käytetty ääniapuja heti varsasta saakka mukana, ja miun mielestäni se tajuaa sekä maiskutuksen että pysäytyksen äänestä. Ei se toki niihin samalla tavoin reagoi kuin koulutettu hevonen, jolla nämä ovat jo aikalailla ärsykekontrollissa, mutta paremmin kuitenkin kuin pelkällä narulla tehtynä.

Otin pätkän videolle ihan sen tähden, että itse voin katsoa, mitä kaikkea ylimääräistä siellä sähellän. Meinasin jo jättää julkaisematta, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Älkää kivittäkö :D Tiedän kyllä, missä teen väärin, esimerkiksi tuo jatkuva peruuttaminen, hyi hyi. Tajusin sen jopa itse hommaa tehdessäni. Videolta näyttää kuin oma linjanikin olisi ihan liian eteen, vaikka yritin sen pitää varsan takana. Mutta jos ei muuta hyvää, niin onpahan ainakin jotain mihin joskus verrata, nih! (tai no tietty palautetta saa aina antaa…)



(vaihda laatu hd:ksi rataspyörän kuvasta)

Miun mielestäni loppua kohden homma parani selvästi, en tiedä näkyykö videolta, mutta siltä se ainakin hevosen kanssa tehdessä tuntui. Videolla ei tietenkään näy läheskään koko totuus, sillä sitä on lyhennelty reilulla kädellä, mutta mielestäni tämä kuvaa melko hyvin touhua, ne pitkät ja puuduttavat odottelut narua pyöritellessä vaan puuttuvat :D

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

lotta ,

Halutaan talli keskeltä ei mitään.

11/21/2013 12:22:00 ip. marjo 4 Comments

On se kivaa, kun maastoon pääsee, mutta kieltämättä kelien lisäksi myös maastoissa olisi toivomisen varaa. En ymmärrä, miksi kaikki aina kommentoivat meille (kuvien, videoiden tai paikanpäällä käymisen perusteella), että onpa teillä kyllä ihanat maastot! No ei ole..

Olen tainnut aiemminkin mainita, että tallimme sijaitsee moottoritien ja junaradan välissä. Tallin pihasta kauemmas pois päästäkseen (ja niihin ihan kohtuullisen kivoihin maastoihin) on valittavana kolme vaihtoehtoa:
a) junaradan varsi (vähintään parisataa metriä, toiseen suuntaan toista kilometriä)
b) asvalttitien reuna, tiellä kulkee rekkoja, linja-autoja, traktoreita ja suht paljon henkilöautoja
c) erittäin kova ja huonopohjainen soratie, sisältää myös junaradan alituksen (ja nyt näemmä myös metsätyömaan)

Näistä siis aina joku valitaan, kun maastoon lähdetään. Muutama sata metriä on mahdollista kulkea joutumatta kohtaamaan junia tai muuta liikennettä, ja tuota samaa tienpätkää monet kerrat on Rouskun tai Nemon kanssa kuljettukin, kun ei ole uskaltanut lähteä liikenteen sekaan esim. Rouskun kanssa laaha perässä.

Eilen sitten lähdin Lotalla maastoilemaan vaihtoehto c:n mukaan, ja otin Nemon käsihevoseksi matkaan. En vielä tiennyt, että metsätyömaa on siirtynyt kauempaa metsästä ihan tien reunaan. Kovaa pauketta kuului kyllä jo kauas, mistä saattoi arvailuja tehdä. Ja tulipa heti alkumatkasta vastaan täyteen lastattu tukkirekka! Päästiin onneksi juuri sopivasti ponien kanssa pellonreunaan sivuun pois rekan alta. Olisi ollutkin mielenkiintoista ohittaa se kapealla tiellä kahden ponin kanssa, huh.

Hetken kuljettuamme huomasinkin jo, että tien reunassa pinotaan runkoja kasaan. Pysähdyin vähän matkan päähän katselemaan touhua, ja kun molemmat ponit suhtautuivat täysin rennosti, niin ohi mentiin. Koneen käyttäjä oli niin kiltti, että lopetti touhun siksi aikaa, että päästiin ponien kanssa ohi. Tuosta koneesta eivät kyllä kumpikaan välittäneet, mutta sen sijaan metsässä kuusia matalaksi laittanut kone meidän taaksemme jäädessään sai Nemossa pientä korvienpyörittelyä aikaan..

Tarkoitus oli viedä Nemoa rämpimään samoihin paikkoihin, missä Siri on nyt Lotan ja Ropen kanssa käynyt. Vaan eipä sinne työkoneista johtuen päässyt. Löydettiin onneksi toinen pieni metsäpätkä, missä käytiin kääntymässä. Varsalle tekisi erittäin hyvää päästä paljon epätasaiseen maastoon kulkemaan, harmi ettei tässä lähellä oikein ole moiseen mahdollisuuksia.




Tänään saatiin taas nauttia "ihanasta" kelistä Lotan kanssa. Voi miten kivaa, kun on lunta! Not. Litimärkää, painavaa räntää satoi hirmuisen tuulen saattelemana vaakatasossa suoraan päin näköä. Kastuttiin tietty molemmat litimäriksi, ja uudenuutukaiset kengät keräsivät kiitettävät tilsat jalkoihin. Neljä kertaa tulin tunnin lenkin aikana selästä alas niitä pois näpyttelemään. Onneksi oikeastaan vaan etukaviot piti putsata, ja onneksi lumisohjo oli niin märkää, että se putosi kun vähän kaviokoukulla kiinni otti. Niin, osasin varautua ja nappasin kaviokoukun lenkille taskuun mukaan. Lunta saisi kyllä tulla vaikka metritolkulla, kunhan vaan pakkaset seuraisivat siinä mukana.

Lenkin aikana kohdattiin taas kaksi rekkaa, ensin tukkirekka tallilta lähtiessä (päästiin taas pellonreunaan sivuun) ja asvalttitiellä normaali perävaunullinen rekka tuli vastaan. Lotta oli taas koko lenkin melkoisella pönttöilytuulella, ja ennen rekan kohtaamista poni heitti uukkarit ja poistui tulosuuntaan. Todella harvinaista Lotalta, mutta silläkin on muutama tietty juttu, mitä se pelkää, ja rekat ovat näistä yksi. Onneksi Lotan pakoreaktio on aina sen kolme askelta sivuun ja se siitä.

Mutta näillä mennään, mitä luontoäiti meille tarjoilee, maastoihin ja keleihin kun valitettavasti ei itse pysty vaikuttamaan.. Korjataan nyt kuitenkin sen verran, että on meillä oikeasti tosi kivoja, pitkiä, maastolenkkejä, kun vaan hevoselle saa taas kuntoa sen verran, että niitä viitsii ruveta kiertämään. Kun aletaan puhua sellaisista 12-20km lenkeistä, on valinnanvaraa enempi, ja näihin sisältyy monia rauhallisia ja hyväpohjaisia pätkiä. Siinä vaiheessa ei enää pienet osuudet radanvarttakaan harmita, kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa matkanvarrella :)

PS. Ei mua oikeesti nää maastot edes niin haittaa, onpahan ainakin liikennevarmoja poneja, kun kaikki on "pakko" alusta alkaen opettaa siihen, että kaikennäköistä hirvitystä lastenvaunuista pendolinoihin tulee matkanvarrella vastaan...

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bambi ,

Ratsuponi Rohan & isi ratsastaa

11/20/2013 11:28:00 ap. Siri 4 Comments



Tällaista me harrastettiin sunnuntaina! Lara pääsi ekaa kertaa hevosensa selkään niin, että se myös liikkui eteenpäin eikä ollut tallinkäytävällä kiinni. Laitettiin Rouskulle satula selkään, tyttö satulaan (ilman jalustimia), isi vierelle varmistamaan tytön selästä nappaamista jos nyt poni olisi päättänyt alta karata, Marjo kameran taakse ja minä riimun päähän. Rohan oli kiltti, rento ja rauhallinen ja toimi uudessa tehtävässään varsin mallikkaasti. Aivan kuin olisi tiennyt pikkuihmisen selässä olevan.








 Ennen tätä käytiin Lotalla pellolla ja Laran isikin sai koittaa Lotalla ratsastamista.Viimeksi iskä ollut Lotan selässä neljä vuotta sitten kun ponit asuivat Puromaalla, Rohania ei ollut olemassakaan, Marjokin oli ihan pikkulikka (hih) ja Larakin vasta 1 vuotias. Oli ihan pakko etsiä arkistojen kätköistä video tästä kerrasta joten lopussa ripaus nostalgiaa vuodelta 2009.

Lara muikena lähdössä Lotan kanssa pellolle.

Pojat juoksivat pihatosta kilpaa katsomaan kun äiti lähti lenkille.

Tienvieren saattue.

Isi Lotan selässä neljän vuoden tauon jälkeen
(gröhöm ja ilman kypärää TAAS!!).

Ihana marraskuinen sunnuntai päivä ja höytyväkukkien leijailua vastavalossa.

Onnellinen ponityttö höytyväpilvessä.



4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kengittäjä ,

Kelistä viis me maastoillaan taas!

11/19/2013 09:32:00 ip. marjo 2 Comments

Molemmat kastuttiin, mutta eipä se haitannut, oli niin kivaa ratsastaa!

Ihanaa mahtavaa upeaa, Lotalla on taas kengät! Tätä päivää on niin odotettu. Jo ensinnäkin hevosen itsensä kannalta, sen jalka-asennoilla ei vaan liikuta ilman kenkiä. Ei ainakaan niin, että paikat pysyisivät ehjinä ja hevonen pystyisi kunnolla kävelemään (kovalla pohjalla). Ja toiseksi tietty sen takia, että nyt päästään taas maastoilemaan!

Valmiina lähtöön.
Lotta oli huippukiva ratsastaa. Muorissa oli virtaa vaikka koko pienelle pitäjälle jakaa. Vaikka onko tuo nyt ihmekään, kun viimeksi sillä on tosiaan maastoiltu helmikuussa, ja silloinkin oli jo vauvamasu painona. Lotasta löytyi jopa ripaus vanhaa tuttua pönttöilyenergiaa. Kaikennäköistä piti kyttäillä, ja korvat pyörivät päässä kuin väkkärät. Osuttiin vielä keskelle jotain varisten ja korppien kokoontumisajoa, ja jopa puissa lehahtelevat linnut aiheuttivat pientä säpsymistä. Siis Lotassa?! Oli muuten hienoa seurata korppeja lähietäisyydeltä ja kuunnella niiden huutoja. On siinä vaan hieno ja niin aliarvostettu lintu.

Käytiin pitkä ja rento kävelyreissu. Muori olisi itse halunnut juosta, mutta malttoi kyllä kävellä löysällä ohjalla. Oikeastaan mentiin koko lenkki ohjat löysänä. Hirmuista pitkää askelta vaan poni harppoi menemään. Samoin ravipätkillä Lotta venytti parasta vauhtiaan juuri ja juuri laukkaan nostamatta. Ihan hassu heppa :)

Lenkin tiedot otin taas talteen. Jotenkin olisin kuvitellut, että oltaisiin menty kovempaa. Lotta kuitenkin käveli tosi reippaasti, ja muutamia pätkiä ravailtiin, mutta ei sitten.. Tosin näitä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä muori nyt tarvitseekin, jotta saadaan sille taas vähitellen lisää lihaa luiden päälle ja kuntoa ylös. Lotta saisi kyllä olla huomattavasti paksummassa kunnossa.. Ehkäpä imetyksen lopettamisen jälkeen (ja nyt kun päästään paremmin liikuttamaan, vaikka siis liikkunuthan se on tähänkin saakka koko ajan), alkaa tulostakin näkyä.

Keskinopeus hitaampi kuin normi kävelyvauhti :D Pari tuntia meni reissuun..

Voiko paljon synkempää maisemaa enää ollakaan..

Missä viivytte lumet??

Niin, tänään siis kävi kengittäjä, kuten ehkä tästä satuilusta jo arvasittekin. Lotta sai ainoana ponina popot jalkaan ja muut taas vuoltiin. Rouskulla näkyi nyt ekaa kertaa selvästi sama ongelma kuin äidillään, eli kavion kuluminen ulkoreunasta. Silläkin on siis pientä taipumusta suppuvarpaisuuteen. Ei todellakaan samoissa määrin kuin Lotalla, mutta voipi olla, ettei Rouskun jaloillakaan ilman kenkiä pysty aktiivisessa käytössä kulkemaan. Siri onkin jo mietiskellyt, laittaisiko pojalle kengät talveksi, mutta ainakaan vielä sitä ei kenkään lyöty. Jos tässä joskus ajelemaan päästään ja kaviot kuluvat huolestuttavasti, tai kelit ovat sellaisia, ettei ilman hokkeja ole mitään asiaa liikenteeseen, kai sillekin jossain kohti kengät täytyy laittaa. We'll see.. Mie pitäisin todella mielelläni kengätöntä hevosta, tai käyttäisin bootseja, mutta jos hevosen jalat ja kaviot ovat sitä laatua, että hevonen kärsii kengättömyydestä, niin tällöin en kyllä näe muuta ratkaisua kuin ehkäistä ongelmia kengityksellä. Toivotaan siis hyväasentoisia jalkoja ja vahvoja kavioita hevosille..

Nemo ei hirmuisesti digannut kengittäjästä. Etujalkojen käsittelyssä alkoi varsalla jo etupää nousta ilmaan, Nemon ilme oli sitä luokkaa kuin se olisi huutanut: "Apua, auttakaa, joku vei multa yhden jalan!" :D Silmät vaan pyörivät varsalla päässä, kun se ihmetteli, miksi sen kinttua kiskotaan. Onneksi oli raavas mies pitelemässä, eikä varsa saanut jalkaansa irti repäistyä. Kun mie pidin varsaa riimusta kiinni ja rapsuttelin sitä otsasta, oli Nemo nätisti paikoillaan ja kaviot saatiin vuoltua. Tai toiseen etuseen ei edes koskettu. Nemollakin ovat molemmat etuset hieman enemmän ulkoa kuluneet (kuten äidillä ja veljellä), mutta näillä kaikilla kuluminen on ollut niin voimakasta, ettei hirveästi pystynyt pois ottamaan. Kysyinkin tuossa, uskaltaako varsaa juoksuttaa mukana kovilla sorateillä, mutta kuulemma on ihan ok, siinähän ne kaviot vahvistuvat..


Roppe kavioitten vuolussa.

Raspi käy ahkerasti.

Lotan kulmikkaat epätasapainoiset kaviot kenkiä odottamassa.

Tässä taas yksi piirrosviiva havainnollistamassa kavioiden epätasaista kulumista.

Tilanne ennen vuolua..

Neppariponi odotteli kiltisti vuorooan, kun äitiä kengitettiin.

Parempi vaan pysyä omalla puolella...

Ihme että vanha ja kankea Lottakin taipuu tällaiseen :D

Ylläri kyselee Nemolta, että mitä siellä oikein tapahtuu.

Kengityksen jälkeen! Näin vinoja kavioita ei pysty kerralla korjaamaan, mutta nyt ne on korjattu niin hyvin kuin mahdollista, ja seuraavassa kengityksessä tilanne on taas parempi, kun kavio saa kasvaa kulumatta vinoon.

Jalka kengityksen jälkeen.

Nemoa mietityttää, mikä tän homman nimi oikein on..

Tässä vielä hyvin havainnolistava kuva siitä, mitä kaviokuume voi aikaansaada kaviossa. Kaviokuumeen aiheuttamat vammat eivät parane koskaan, vaikka kaviokuume itsessään meneekin ohi. Tuo lila väri on siis verenpurkaumaa kavion sisällä.

Yllärin kaviosta puolestaan löytyi ylläri. Mätäpaise. Kuvassa näkyy lähinnä verta, jota paiseesta alkoi vuotaa. Pari päivää heitoa jodikääreellä ja seisoskelua sisällä karsinassa on nyt Ylle-Byllellä edessään. Kurainen tarha voi valitettavasti tällaista aiheuttaa. Lumia ja pakkasia odotellessa!

Nappasinkin muuten Lotan lenkin jälkeen myös Nemon narun päähän mukaan käsihevoseksi. Käytiin vaan hyvin pieni rinksa testaamassa, kuinka käsihevosen rooli sujuu. Eipä siinä tälläkään kertaa mitään ongelmaa ollut. Taidankin siis jatkossa ottaa vauvaponia mukaan myös pidemmille maastoiluille ja kauemmas tallilta. Neppari testasi samalla ekaa kertaa isoveikalta perittyä naruriimua. Tuo varsa on kyllä niin äärettömän herkkä paineelle, että melkein jo pelottaa sillä naruriimua käyttää, kun se on kuitenkin melko voimakas työkalu. Mutta niinhän se menee, että paine on juuri niin kova kuin välinettä käyttävä käsi, eli omat taidot koetukselle.. 



2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

Tilaa: Blogitekstit ( Atom )