ajo ,

Huh hellettä!

7/29/2012 04:21:00 ip. marjo 1 Comments

Ai että kun mie tykkään. On taas vaan pakko hehkuttaa, mutta nuo uudet valjaat on niin nannaa!! Fiilistelen jo nyt niillä ajellessa, saati kun saa kunnolliset vaunut perään, mitä kaikkea niiden kanssa päästäänkään touhuamaan. Varmasti tulee blogiin sellainen pläjäys valjakkoajojuttuja tulevaisuudessa, että pysyvät lukijatkin kärryillä ;)

Yksi - tai tarkemmin ajateltuna kaksi - seikkaa vaan pilasivat tämänkin ajolenkin. Lotalle ei ole vieläkään saatu kenkiä ja tuo selvästi arkoo töppösiään. Onneksi kengittäjä lupasi tulla jo keskiviikkona lyömään popot jalkaan. Seuraava vapaa aika olisi ollut syyskuussa! Kiitos ihana mies, kun löysit Lotalle pienen raon kiireisestä aikataulustasi. Pian päästään siis taas tositoimiin liikutuksen kanssa, nyt on menty niin varovasti laidunloman jälkeen ja kenkien puuttuessa. Tosin en kyllä ymmärrä, miten näillä keleillä kukaan jaksaa ratsastaa, ainakaan mitään koulutuuppausta. Paras olisi varmaan käydä keskellä yötä maastoilemassa!

Toinen seikka taisi pilata lähinnä Lotan lenkin: paarmat! Mistä näitä paarmoja oikein tulee??! (biologinahan minun pitäisi se tietää.. :D) Paarmoja on tänä kesänä taas ihan järjetön määrä liikenteessä. Minua söi tänäänkin niin moni otus, ettei niitä pystyisi edes laskemaan. Omituista kyllä, eivät nuo puremat juurikaan tunnu. Voiko iho vuosien saatossa jotenkin tottua ja siedättyä erilaisiin asioihin, tässä tapauksessa kipuun?? Olen tänä kesänä kirjaimellisesti kahlannut nokkospuskassa reisiä myöden, eikä siitäkään jäänyt mitään tuntemuksia. Tänään taas tallilla astuin suoraan nokkosiin, eikä mitään. Eilen minua pisiti ampiainen peukaloon, sekin poltti aikansa ja nosti valkoisen patin, mutta saman tien laski jälki ja kipukin lakkasi. Suorastaan omituista, mutta toisaalta eipä kannata valittaa, syökööt vaan paarmat jatkossakin..

Lotta sai hien pintaan jo reilun tunnin rauhallisella lenkillä, sen verran on tosiaan kuuma. Suihkuttelinkin tuon kauttaaltaan kotipihassa ja samalla toteutin Lotan paluusta lähtien mielessä olleen ajatuksen, eli sen hännän pesun. En ymmärrä miksi, mutta Lotta on orin luota palattuaan jatkuvasti rapsuttamassa häntäänsä. Häntä on joka kerta ylhäältä ihan takussa ja reunimmaiset jouhet ovat katkeilleet ikävästi. Kun häntää harjaa, tamma nostaa sen ylös ja selvästi nautiskelee, kun sitä rapsutetaan. Nyt sitten jynssäsin paksun sampookerroksen kera koko hännän juuria ja ytimiä myöden. Katsotaan loppuuko rapsuttelu tähän..

Totesin siinä taas pestessäni, kuinka ihana hevonen Lotta onkaan. Toinen oli taas vapaana pihassa ja syöpötteli tyytyväisenä, kun mie ähersin ja puhersin sen peräpään kimpussa. Toisella kädellä nostin vielä hännän taivasta kohden, jotta sain altakin jynssättyä peräaukkoa myöden. Lotta olisi koska tahansa voinut kävellä pois paikalta tai heilutella häntäänsä, mutta tyynen rauhallisena se seisoi paikallaan paarmojen ruokalautasena ja antoi miun pestä häntänsä. Välillä vaan veti koko takapään syvälle vatsan alle, kun kylmää vettä valahti arkoihin paikkoihin, hih. Kyllä tämä taas kertoo siitä, kuinka luottavaisia hevoset voivatkaan olla meitä saalistajia kohtaan. Hännän alunen kuitenkin on hevoselle yksi arimmista paikoista. Jos hevonen säilyttää hännän rentona ja antaa meidän ihmisten pyöritellä sitä miten haluamme, siinä on jo monta palikkaa kohdillaan :)

hevoskuvaus ,

Only an angel can ride with a fjord..

7/28/2012 02:24:00 ap. marjo 6 Comments

kuvia ,

Valjakkoajon ihanuutta!

7/25/2012 09:21:00 ip. marjo 3 Comments

Voi pojat, pian mekin päästään treenaamaan valjakkoajoa ihka oikeesti!! Lotalla tällä hetkellä käytössä olevat ajovehkeet ovat suoraan sanottuna jostain hyvin syvältä... Valjaat ovat hädin tuskin käyttökelpoiset, kärryjen aisat vääntyneet ja lisäksi painavat hevosta lavoille, joten niillä pystyy ajamaan vain suoraan eteenpäin. Meillä ei siis ole ollut mitään toivoakaan lähteä harrastamaan kouluajoa kentälle.

Mutta nyt on! Saatiin kaverilta käyttöön tämän vanhat valjakkoajovehkeet. Poni on myyty, joten vermeet ovat jääneet vaille käyttöä. Rintaremmi on Lotalle hieman liian lyhyt, joten sille tarvinnee kehitellä jotain patenttia, tai siis lähinnä selvittää, saisiko siihen ostettua yhden uuden osan, jolloin sen saisi alemmas. Vuonoilla on kyllä muutenkin niin onneton tuo rintakehä ja sitten taas korkea ylälinja, jolloin rintaremmin sovittelu on todella hankalaa. Työvaljaat lieneekin toimivin ratkaisu tämän rodun kanssa. Mutta en valita, en todellakaan!! Tämä on suorastaan täydellistä, kun päästään maraton-valjailla ja -vaunuilla ajelemaan :)

Käytiin tänäpä mallailemassa Lotan päälle noita valjaita ja kyllähän ne saatiin istumaan. Hieman oli sovittelemista, että saatiin noi meitin koppakärrytkin valjaisiin kiinni (pakkohan valjaita oli heti käydä lenkillä testaamassa!).. Tarkoitus on kyllä käydä hakemassa myös nelipyöräiset maratonvaunut, niissä on vaan hieman säätämistä pitkän seisotuksen jälkeen. Päästäänkin Sirin kanssa jynssäilemään sekä valjaita että vaunuja, mutta kylläpä sitten kelpaa ajella, kun on vielä tuunatut vehkeet niskassa!

Ja voi miten hyvää treeniä tämä tulee Lotallekin olemaan, kun se saa vihdoin vetää oikein eli rintakehällään (ei selällä, kuten silavaljaissa) ja päästään vielä kentälle tuuppailemaan koulua vaunut perässä. Can't wait!

Rouva poseeraa uusien valjaidensa kera.

Pirteä poni, kyydissä kallis lasti :)

3v poika oli hyvin innokas apulainen hevosenhoidossa!

Leipien syöttäminen voi olla yllättävän hauskaa puuhaa :D

Toki molemmat naperot kävivät vielä selässä heittämässä muutaman kierroksen pihaa ympäri. On meillä ihana monitoimiponi.

bambi ,

Muisteloita: vastasyntynyt Bimi

7/22/2012 08:56:00 ip. marjo 0 Comments

Meitin näyttelystaramme ensimmäinen kuperkeikka, maitohörpsyt ja pienet hyppelyt videolle ikuistettuna :) Mukana toki myös Lotta ja kolmen viikon ikäinen (supersuloinen!) Blakkeni.

blakke ,

Hyvän mielen haaste

7/22/2012 01:41:00 ap. marjo 2 Comments

 3. Miun koirani! En voisi kuvitellakaan elämää ilman Zeldaa ja Fionaa... Sattuneista syistä tässä viime päivinä on taas enemmän ja vähemmän pyörinyt mielessä ajatus siitä, kun Zeldasta joskus aika jättää. Mutta siihen menee vielä monen monituista vuotta, vastahan tuo seuraavaksi täyttää yhdeksän. Nuori tyttö se on vielä!



 7. Valokuvaus. Tätä kyllä mietin kauan ja hartaasti, kuuluuko se oikeasti hyvän mielen asioihin.. Kauan se kuului ja täysillä, mutta nykyisin monesti kuvaaminen alkaa tuntua jo rasitteelta. Ei ole ihan kerta eikä toinen, kun jätän kameran matkasta monestakin syystä. Toisaalta "täydellisen" kuvan saaminen on aina yhtä hyvän mielen nautinto, ja etenkin se, kun täydellistä kuvaa ei olekaan, vaan aina täytyy jaksaa yrittää.. Vuonohevosten kuvaaminen sen sijaan ON lähestulkoon aina hyvän mielen asia! Etenkin silloin, kun sitä tekee täysin omaksi ilokseen, eikä varsinaisen tarpeen sanelemana.


 8. Hannan ja Madonnan keikat! Hannan keikoilla on sattuneista syistä tullut käytyä hiukkasen paljon useammin kuin Madonnan... Mutta tämän kesän Madden keikkaan on enää muutama viikko aikaa, ja tämä tyttö alkaa olla hippasen paljon täpinöissään, iiiik!


10. Vuonisuutiset - ei todellakaan ole hyvän mielen asia pelkästään terminä! Jälleen kerran stressaan lehden puolesta, kun minusta riippumattomista syistä en saa lehteä tehtyä valmiiksi ja painoon. Paniikki, paniikki. Sen sijaan valmiin lehden saaminen postiluukusta - kun ensin on hikoiltu, pingotettu, jännitetty, kiirehditty ja ties mitä ja lopulta lähetetty aineisto painoon, jonka jälkeen viikon kuluttua löytyy oman työn tulos valmiissa kansissa, kyllä se vaan tuntuu hienolta. Vaikkei lehdessä enää mitään luettavaa siinä vaiheessa olekaan, korkeintaan huomaamatta jääneitä pilkkuvirheitä saa mielessään kirota ;D

blakke ,

Varsavideo

7/21/2012 12:42:00 ip. marjo 0 Comments

Vihdoinkin! Vihdoinkin löysin ohjelman, jolla pääsen käsiksi vuosia vanhoihin, dvd:lle poltettuihin itse kuvattuihin videoihin. Nyt voin vain kiittää luojaa siitä, että en useampaan vuoteen digikameraa omistanut, jolloin kuvausfriikkinä kuvailin videolle kaikki mahdolliset kissanristiäiset valjakkokisoista näyttelyihin. Joskus jopa tallille eksyi kamera mukaan.

Nyt täytyykin alkaa ajan kanssa läpikäydä noita vanhoja pätkiä :) Heti ensimmäisenä poimin talteen keväältä 2004 tallipätkän, jossa miulla on shelttipentuni (nyt vajaa 9v..) tallilla mukana. Lotan ensimmäinen varsa Blakke oli tuolloin vajaan vuoden ikäinen. Blakke ja Zelda on aina tulleet todella hyvin juttuun, Blakkekin tykkäsi koiranpennusta ihan hurjasti ja tuli hörötellen perässä, kun miulla oli Zelda sylissä. Joskus nuo "irtojuoksivatkin" yhdessä - mie juoksutin Blakkenia ja pikkusheltti kirmasi siellä mukana pitkin peltoa, hih. Sitä ei valitettavasti ole videolla..

Mutta nyt tämä ihana pätkä, oi noita aikoja!

Ulkoasutaistelua...

7/21/2012 03:37:00 ap. marjo 0 Comments

Sen siitä saa, kun alkaa myöhään illalla "ihan vaan vähän testailla" kuvankäsittelykikkoja.. Kohta huomaatkin kellon olevan puoli neljä yöllä - kääk! Ihan en ehtinyt teknisesti valmiiseen lopputulokseen päästä, ja todennäköisesti blogi näyttää tällä hetkellä näytöstä ja resosta johtuen osalla kävijöistä hieman vinksahtaneelta. Pahoittelut tästä, korjailen huomenna!

Eikä tuo taiteellinen lopputulemakaan nyt ole ihan sitä, mitä kaipaisin, mutta vaihtelu virkistää aina :) Ehkä vielä joskus suunnittelen ensin ja toteutan vasta sitten, tällä "kokeilutaktiikalla" saa vaan itselleenkin turhaa työtä, kun toteuttaa saman asian aina uudelleen ja uudelleen pienten muutosten kera. Ilmankos sitä aikaakin tuhraantuu, hih. Ja nyt pää tyynyyn!!

ajo ,

Koko perheen harrastus

7/17/2012 11:20:00 ip. Siri 3 Comments

Aivopesuni hevosharrastuksen suhteen on alkanut tuottaa hedelmää. Likka sanoi tänä aamuna ihan omatoimisesti, että mennäänkö äiti tänään tallille! Juu ei tartte kahta kertaa kysyä. Wroooom!.. ja ka (autoni) könötti tallinpihassa. Se mitä mieltä koirani elämäntavastani ovat onkin sitten eri asia. Onneksi ne eivät osaa puhua ;) olen siis "päättänyt", että hevostelu on koko perheemme harrastus. PISTE! Ovi lukkoon ja avaimet aurinkoon!

bimi ,

I-palkinto, luokkavoittaja ja Champion-ruuna

7/15/2012 11:38:00 ap. marjo 3 Comments

Bimi teki sen jälleen, eipä tältä ponilta mitään muuta voisi odottaakaan! :) Kaksi kilpakumppania oli jäänyt matkasta pois, joten vastassa oli vain yksi toinen ruuna. Bimi-poika sai I-palkinnon ja näin ollen luokkavoittajan sekä Champion-ruunan tittelin nyt kolmannessa rotunäyttelyssä peräjälkeen. Tämähän tarkoittaa sitä, että Bimi sai omakseen ch-ruunalle kuuluvan kiertopalkinnon! Johan se onkin kolme vuotta omistajan hyllyssä komeillut ;)

Bimi saapui eilen Teivon raviradan tallialueelle valmiina valloittamaan näyttelykehät.

Showshinet suihkuteltu, katse kohti kehää.. mitä sitä turhia stressaamaan. Bimi on kokenut kehäkettu.

Ja varsinkin kun uusi tuttavuus matkaseuranakin ollut parivuotias Pate kiinnosti herraa niin paljon, että...

...piti häntä nenulla tuuppia ja...

...korviin kuiskutella...

...ja KAINALOIHINKIN tunkeutua :D

Mutta sitten tuli Bimbulan vuoro astella kehään. Tietenkin parahiksi juuri tämän kilpailuparin ajaksi piti alkaa sataa vettä kuin Esterin peräpäästä. Nice!

Vesisade taisi kuitenkin piristää meitin pyöreää pikkuponia...

...sillä kyllä nyt venyy ja paukkuu niin, että tuntu et raajat lähtee irti (molemmilla varmaan).

Tuomari tutkii ja koskettelee.

Palkintojenjaon aika: "Hei mitä mä saan?"

Ei kovin riemullinen voittokuva, sillä meitin Championruunanrupsukka sai ykköspalkinnon ja oli luokkavoittaja, mutta jotenkin vaan tykkäsin tästä kuvasta niin paljon, että oli pakko laittaa. Vettä sataa niskaan, kädet ja kaulat täynnä palkintoja .. elämä on.

Kunniakierroksella. Bimi kuuntelee taustalla kuuluvaa aplodien määrää :)

Pakollinen poseerauskuva. Olen hieno ja märkä.

Olen myös komein.. ai niin, mut se BIS-kehä vielä.

BIS-kehän kisakavereita. Juu ei käyny kateeks noita esittäjiä.

Bimi ei sijoittunut enää BIS-kehässä, mutta pääsi New Forest poni yhdistyksen malliponiksi kun englantilainen tuomari Jacqui Lowth piti pikaisen luennon ihanteellisesta NF-ponista.

Kuvat ja kuvatekstit Sirin käsialaa :)

Bimille koko reissu oli piece of cake - on tämä niin helppo hevonen muailmalla. Lottaan verrattuna nämä kaksi ovat vieraassa paikassa täysin eri laatua, kyllä sen taas huomasi molempien kanssa peräjälkeen näyttelyissä käytyään.. Bimi on kyllä jo orina ollut uskomattoman helppo ja rauhallinen kaveri joka paikassa. Muistan ikuisesti oripäivät Ypäjällä, kun Bimi kävi kolmivuotiaana onneaan kokeilemassa. Oltiin tietty varattu karsinapaikka orille, ja sattumoisin saatiin Ypäjän tallista perimmäinen karsina käytävän päässä. Koko tallin mitta oli täynnä oreja; nuo huusivat, kiljuivat ja pomppivat minkä kykenivät karsinoissaan. Bimi käveli löysällä narulla omistajansa perässä löntystäen koko tallin läpi omaan mökkiinsä tyytyväisenä syömään, eikä esittänyt mitään reaktiota pörhisteleviä muita oreja kohtaan. Helppo poni kun mikä! :) Ja edelleen minua salaa harmittaa, että se ruunattiin.. 

Itse asiassa nyt jopa hieman ihmettelen, että Bimi sai tuomarilta I-palkinnon. Tuomarin mielestä pahin vika Bimissä oli selvästi sen niskaan kertynyt ihrakerros. Tuo halusi sitä kokeilla ja vielä luennossaan näyttelyn jälkeen palasi tähän samaan aiheeseen. Bimin niska todella on järkyttävä, ja se on ihan ylipainosta sille kertynyt, valitettavasti.. Muutoinkin tuli kommenttia liiasta läskistä, köh köh. Tuomari totesi myös kehän jälkeen, ettei yhtään pidä valkoisista merkeistä poneilla. Ei päässä eikä jaloissa. Onneksi nuo merkit eivät kuitenkaan rakenteeseen vaikuta, hih!

Yllätyksenä meille esittäjille taisi tulla tuomarin käsitys siitä, miten hevonen pitää esittää. En ollut ainoa, jolle tuli ohjeistamaan ja korjailemaan ponin esityksen jälkeen. Luennossaan sanoi vielä, että oikeastaan kaikki esittävät ponien liikkeet huonosti. Tämä tuomari kun oli sitä mieltä, että hevosta tulee pitää kiinni hyvin läheltä sen leuan alta ja ravissa on juostava hitaasti! Kaikille antoi yleisesti palautetta siitä, että juostaan liian lujaa. Naru tulee myös ehdottomasti olla kahdessa kädessä. Tämä näkemys on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Useamman kerrankin olen nähnyt, kun tuomari on pyytänyt antamaan hevoselle pidemmän narun liikkeissä, jotta se saa käyttää päätään vapaasti... Maassa maan tavalla, ja täytyypä muistaa seuraavan kerran brittituomarin kehässä :)

 Kiitokset vielä kaikille mukana olleille ja näyttelypäivässä avustaneille!