videoita

Halloween-iltana

10/31/2015 09:15:00 ip. marjo 0 Comments

kuvia ,

Pyhäinpäivän laiskajaakot

10/31/2015 04:18:00 ip. marjo 1 Comments

Aina nää ponit jaksaa yllättää. Sen kerran kun kuvittelet, että nyt saat upeita kuvia ja hevosista varmasti lähtee vauhtia, niin ei! Ruoka voittaa kaiken. Vaikka heillä on tähän saakka ollut täysin vapaa ruoka sekä ruohona laitumella että pyöröpaalissa heinää, kyllähän uudelle lohkolle päästessä taas täytyy ensisijaisesti nauttia syömisestä.. Senkin laiskimukset!

Siirrettiin siis ponit talviteloille uudelle puolelle tarhailemaan. Kuten olen maininnut, meillä hevoset laiduntavat pääasiassa perinnebiotooppeja. Näiden suojelualueiden osalta on melko tarkkaa mitä niillä saa tehdä ja mitä ei. Näin syksyn ja kurakelien koittaessa piti hevoset ottaa pois suojelualueelta, jotteivat ne liikaa ehdi sitä kuluttaa ensi kesän kasvua ajatellen. Muutoinhan on siis vaan hyvä asia, kun hevoset kavioillaan sopivissa määrin muokkaavat maata, ja laiduntaminen on toki elintärkeää alueiden hoidon kannalta. Kaikki tallin perinnebiotoopit (muutama hehtaari) taidettiin kyllä myös niittää viime kesänä..


Joka tapauksessa nyt kaikki perinnebiotooppilaitumet on jälleen rauhoitettu hevosilta. Vasta lumien ja pakkasten suojatessa maan pääsevät pojat seuraavan kerran biotoopeille elelemään. Kyllä muuttui taas helpoksi tämä hevosten hoitokin. Niillä on nyt itsestään purosta säännöllisesti täyttyvä vesi. Viime talvena tuli testattua, että sulana pysyi läpi talven, vaikka välillä huideltiin parissakymmenessäkin pakkasasteessa. Toki pihatossa on myös lämmitetty vesiastia, jota sitten täytellään tarpeen mukaan. Itsekseen täyttyvä vesiastia on vielä parinsadan(?) metrin päässä pihatolta ja heinäpaalilta, eli sinne saavat mukavan matkan halutessaan kulkea. Ruokaa on sekä maassa että pyöröpaalissa, joten ei tarvitse heiniä kannella. Pihattoa toki siivotaan tarpeen mukaan, mutta melko vähän hevoset siellä aikaansa viettävät, joten harvakseltaan saa sitäkin hommaa tehdä. Ai miten niin raskaita tallityöt, hih :)

Ponit ovat selvästi tienneet jo heti uusien aitojen rakennuksen alusta saakka pääsevänsä pian laajennettuun tarhaan. Niiden käytöksestä on nähnyt selvästi, että ne odottivat vain portin aukemista. Toki muistavat kuviot viime talvelta. Olisi pitänyt kuvata video silloin, kun ne vielä riehuivat täyttä kiitolaukkaa vanhan tarhan puolella ennen uudelle puolelle pääsemistä. Videolle onkin koostettuna likimain kaikki onnettomat löysät juoksupätkät, syömistä olisi sen sijaan saanut kuvata vaikka kuinka ja paljon..

Tallin grand old lady Malla

Videon lopussa onkin ainoat kunnon laukkapätkät tämän päivän osalta! Tytöt olivat juuri lämppäritamma Mallan kanssa touhuilemassa, kun pojat uudelle puolelle päästimme. Onneksi oli siis edes Malla kuvattavana, niin ei jäänyt ihan köyhäksi tämän päivän saldo ;)

ajo-opetus ,

My Day ajalta jolloin omenapuut vielä kukkivat

10/26/2015 09:55:00 ap. marjo 8 Comments

kissat ,

Tervetuloa kotiin Sofia!

10/25/2015 10:39:00 ap. marjo 3 Comments

kuvia ,

Häslät vaan häseltää

10/23/2015 11:38:00 ip. marjo 3 Comments

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Nemolla on nyt joku palko jossain liian syvällä minun reissuni jälkeen. Jos hevonen osaisi muistella ja kiukutella, sanoisin varsan tekevän niin. Harmi ettei se osaa. Johonkin tuo otus on kuitenkin hermonsa kadottanut viikon aikana. Ihan ihme touhua ja säheltämistä on ollut muutama päivä Nemon kanssa. Sillä on kiire! Mun pystyynkuolleella laiskamadollani ei ole tietoakaan tylsistyneenä paikoillaan hengailusta, vaan jopa pellolla ruohomättäiden keskellä Nemo olisi ennemmin juossut kuin syönyt. Ei sitten niin yhtään tyypillistä Nemoa.

lenkkiselfie

Päätin ex tempore tehdä pienet naksuttelut kentällä ja päätin myös videoida treenit. Eipä olisi kannattanut. Olin itse jo huonolla tuulella kun lähdettiin kentälle, ja vielä huonommalla tuulella olin kun lähdin tallilta kotiin. Joskus näinkin päin. Jos Nemolla ei ollut keskittymiskykyä, niin ei ollut kyllä minullakaan. Ihan ihme touhua meiltä molemmilta olivat nuo treenit, ei voi hevosta syyttää kun ei itsekään osaa.

Onhan siitä muuten jo pieni iäisyys, kun on ylipäätään mitään treenailtu maastakäsin kentällä. Ehkäpä yritetään uudemman kerran tässä joku päivä ja ilman kameraa. Mikä siinä onkin, että pelkkä kameran läsnäolo lisää paineita ja heikentää suoritusta? Vaikka ei olisi edes ketään kuvaamassa tai mitään käyttöä videoille? Eikö sen nyt pitäisi olla se ja sama, pyöriikö sivussa videokamera vai ei? Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tehnyt superhyvät treenit Nemon tai Lotan kanssa - ilman kuvaajaa. Tästä innostuneena olen sitten nakittanut kuvaajan mukaan seuraavalle kerralle ja innosta hehkuen odottanut saavani aivan loistavaa materiaalia, kun hevonen oli viime kerrallakin niin hyvä! No arvatkaa vaan olenko saanut..

Tänään käytiin iltakävelyllä kahdestaan Nemon kanssa. Kaikkea jännää ja opettavaista mahtui matkalle, esimerkiksi paikoillaan hengailua ja ihmisten rapsuteltavana olemista. Kaikkea herneenpalot syvälle kiskoneelle varsalle hyvin epämieluisaa siis. Vaan sitäkin parempaa treeniä. Ehkä me tästä vielä noustaan ja lopetetaan häseltäminen? Molemmat.

Nemo on erilainen nuori ja päätti kävellä pellon puolella tien sijaan. Miksiköhän :D

Mamma oli ilkee ja komensi varsan takaisin.

Niin ja onhan tätä tekemistä tosiaan videollakin. Surkuhupaisaa touhua jopa nämä onnistuneimmat pätkät, otetaan siis huumorin kannalta. Vaikka leikkasinkin pois sen kohdan, jossa pidän kiemurtelevaa hevosta riimusta kiinni, ja odotan, että se edes puolen sekunnin ajan pitäisi kaikki neljä jalkaansa maassa. Tai sen, jossa istun yksin keskellä kenttää nakertamassa leipää, kun hevosta ei vaan kiinnosta.. Ehkäpä muutama ajatus vaatii parempaa suunnittelua ennen seuraavia harkkoja ;)

koirat ,

Viikko ja kaksi päivää

10/20/2015 04:45:00 ip. marjo 8 Comments

Huh, olin erossa hevosestani kokonaisen kymmenen yön ja yhdeksän päivän yli! En ole yli vuoteen ollut näkemättä Nemoa kuin ehkä maksimissaan neljän tai viiden vuorokauden tauon verran - jotka nekin ovat erittäin harvinaisia. Silloin kun Nemo asui puolen vuoden ajan poissa kotoa orilaumassa, oli toki ihan normaalia olla pitkiä taukoja erossa hevosestaan. Nyt tämä aika tuntui aivan hurjan loputtoman pitkältä!

En viettänyt kesällä laisinkaan lomaa töistä, joten oli jo korkea aikakin ottaa pieni breikki arjesta ja olin reissussa viikon päivät. Hyvää teki, vaikka kärsinkin flunssasta koko loman ja pilviä näkyi taivaalla enemmän kuin aurinkoa. Teneriffalla siis kävin. Vaan kaikesta huolimatta kyllä loma on aina loma!


Hieman arvelin, miten Nemoon mahtaa vaikuttaa viikon tekemättömyys ja pelkkä laitumella hengailu. Kuten arvasin, oli Nemo ihan eri hevonen nyt palatessani kuin ennen lähtöäni. Sitä selvästi kyrsi toimettomuus. Sirikin viestitteli, että Nemo haluaisi selvästi mukaan kun Rouskua haki, varsalla on ollut tylsää. Sen kyllä huomasin hyvinkin, kun tallille pääsin. Ei tee näemmä hyvää viikon "seisominen" edes kaksivuotiaalle. Vaan ehkäpä tästä jälleen hiljakseen palailemme takaisin normaaliin arkeen ja treenien pariin..

Herra lempipuuhassaan kenttää nuuskuttamassa ja merkkailemassa.

Vaikka tarkoitukseni oli käydä vaan siivoamassa tallilla ja tietty heppoja rapsuttelemassa, kun ikävä oli jo kova, niin pakkohan sieltä oli Nemo ottaa laitumen ulkopuolelle. Ensin ajattelin vaan harjata hevosen, kun se oli selvästikin viikon lomaa viettäneen näköinen. Jo pelkästään harjauksessa "paikalla" seistessä käytös oli heti kaikkea muuta kuin nemomaista; jalat kävivät joka suuntaan ja varsa yritti pungeta eteen ja taakse ja vänkäsi kaikkea ylimääräistä minkä keksi.

Tämä nyt vielä menettelikin, tein muutamat harjoitukset palkan kera harjauksen aikana ja treenattiin antaumuksella muun muassa kavioiden nostoa hyvin tuloksin. Vaan siinä vaiheessa, kun herra yritti talutuksessa ensin jyrätä minun päälleni kohti pientä laidunlohkoa, ja sen jälkeen lähteä kiskomaan narussa toiseen suuntaan minusta pois päin (tietenkään kummassakaan onnistumatta), totesin parhaaksi viedä hevosen kentälle. Nemossa todellakin oli virtaa, sillä kun päästin sen irti kentällä, se lähti ravilla pois! Siis Nemo! Juoksi! Omatoimisesti omasta halustaan yksin! Tätä ihmettä ei ole hetkeen tapahtunutkaan ;) Annoin hevosen hengailla yksikseen jonkin aikaa, tein sen kanssa muutamat pienet harjoitukset, ja kun varsa oli tosi kivasti kuulolla, keskittyi hyvin ja halusi tehdä minun kanssani, käytiin vielä pellolla syöpöttelemässä treenien jälkeen. Sieltähän se sama ihana tuttu kiltti Nemo kuoriutui esille saman tien.

Pellolla narun päässä herkuttelemassa.

Zelda menossa mukana.

Ostin reissusta uuden putken kameraan, joten pakkohan sitäkin oli ulkoiluttaa tallilla! Huomasitteko eron aiempaan näissä kuvissa? Voin tehdä jossain kohden parempaa esittelyä, mutta ihan perushalppisputki on kyseessä, ei mikään kovin kummoinen verrattuna tuohon normaaliin hevoskuvauslinssiini, joten laatukin on sen mukaista. Aikamoinen kohina on näissä hämärässä otetuissa kuvissa. Vaan pieni kevyt koko vie aina välillä voiton laadusta, kun vaan omaan käyttöön kuvailee. Mieluummin sitä ulkoiluttaa kuitenkin järkkäriä kuin kännykkää, jolla suuri osa bloginkin kuvista nykyisin tulee otettua..

Popi odottelee portin takana veikkaa takaisin laitumelle.

Pihaton toisen oviaukon edessä hengailua.

Heinä on hyvää kun yksin syö.

Päät paalissa!

Nappasin koiristakin kuvat ihanaa ilta-aurinkoa ihaillessani. Jos Teneriffalla sai nauttia kauniista auringonlaskuista, niin eivät ne Suomessa ole yhtään sen vähemmän upean näköisiä. Kyllä Suomen syksykin osaa vaan olla kaunis!

Valloitin vuoren!

Mitä olisi loma ilman lenkkareita? :D

Valloitettavia vuoria olis ollut vähän enemmänkin..

Suomalainen biologi kovin ihmeissään la gomeralaisessa laakeripuuviidakossa. Love at first sight!

Kanarianmäntyjä sumupilvien keskellä matkalla kohti tulivuoren huippua.

Ei päästy huipulle saakka, kun tuuli niin paljon etteivät hissit kulkeneet.

Palmunlehtiä yövalaistuksessa.

Jostain syystä nää iltakuvat ja alhaiset auringot on vaan mun juttuni :)

…hiekkarannoista puhumattakaan.

Meri - maa - pilvet - Teide

Ja oma suosikkini.

kuvia ,

Pienistä palasista..

10/14/2015 04:00:00 ip. marjo 3 Comments

...niistä väitetään onnen koostuvan. Ainakin meidän kaksijalkaisten tapauksessa. Palatakseni vielä hieman aiempaan postaukseen kokosin ylös osia teidän vastauksistanne liittyen hevosten onneen. Kiitos kaikille jotka kommentoitte postausta! :)

Itse voisin tiivistää omat ajatukseni hevosen onnellisuudesta likimain siihen, että hevonen saa olla hevonen. Kun lajityypilliset tarpeet täyttyvät riittävissä määrin, uskoisin jokaisen hevosen olevan elämäänsä tyytyväinen. Hevonen toki tyytyy vähään, sopeutuu helposti eikä tiedä paremmasta, joten nämä onnellisuuteen johtavat seikat vaihtelevat taatusti hyvin laajasti, ja kovin eri tavoin elävät hevoset voivat kaikki olla onnellisia olentoja.

Kolme tärkeintä tekijää omasta mielestäni ovat 1) lajitovereiden seura, 2) mahdollisuus riittävään laiduntamiseen ja 3) liikunta. Jokaisen omistajan vastuulle jää toteuttaa nämä kolme tekijää parhaaksi katsomallaan tavalla. Toki moni muukin seikka ratkaisee, kuinka tyytyväistä hevosta tarhassa saa katsella.

Ja mistä sitten tunnistaa onnellisen hevosen? "Ilmeistä", vastasi talikko, ja se tiivistää jo paljon. Koko hevosten olemus ja eleet, suhtautuminen ympäristöön, ihmisiin, toisiin hevosiin ja reaktiot näihin kaikkiin - ne kertovat niin paljon, kun vaan annetaan hevoselle mahdollisuus puhua.

ajo ,

Tässäkö sitä nyt ollaan?

10/10/2015 11:41:00 ap. marjo 0 Comments

Kaikilla vamaan on välillä hyvin erilaisia fiiliksiä yleisesti tallilla käydessään ja etenkin hevosta liikuttamaan lähtiessään? Itse ainakin olen tunnistanut itsestäni hyvin laajan kirjon toimintamalleja ja ajatuksia, kun vuosikausia Lottaa (sun muita) olen treenannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti, tavoitteiden kera tai ilman. Joskus on sellainen olo, että tekee mieli sukia koko hevonen vuohiskarvoja myöden, valita huolella satulahuopa, letittää hevosen otsatukka ja muutenkin käyttää aikaa ja energiaa valmistautumiseen ja koko treeniin. Yleensä tällöin nakitetaan kuvaaja mukaan ja mietitään omaakin vaatetusta.

Toisinaan taas on vaan pakko käydä liikuttamassa hevonen, oli tilanne mikä tahansa. Tällöin olen monesti vaan sipaissut harjalla nopeasti hevosen ympäri, napsauttanut pikalukolliset ohjat riimuun kiinni, hypännyt ilman satulaa selkään ja suunnannut pellolle. Pääasia että hevonen on päässyt liikkumaan, ilman satulaa ja suitsia voi kyllä tehdä ihan riittävän - vaikkakin lyhyen ja kevyen koulutreenin laukkaspurtteineen. Monesti näihin hätäisiin ja pakollisiin liikutuksiin sisältyy kurja keli, pimeys, kiire ja ajatukset jossain ihan muualla kuin hevosessa. Vaan onpahan silti hevonen liikutettu.

Nemon kanssa tähän asti kaikki treenit on yleensä huolella suunniteltu ja ajan kanssa toteutettu. Sitä kun ei ole koskaan ollut pakko liikuttaa tai treenata. Mietin oikeastaan aina etukäteen valmiiksi mitä aion sen kanssa tehdä ja missä. Tanjan kanssa nämä yleensä sovitaan myös, jotta molemmat osaavat valmistautua ja varata aikaa. Toki suunnitelma saattaa joskus muuttua monestakin syystä kesken toteutuksen. Kuitenkin Nemon kanssa kaikki ajotreeniin liittyvä on pidemmän aikaa tehty hieman hätävarjelun liioitteluna ja ylivarovaisesti. Mikä on tietysti ihan hyväkin, sillä tässä vaiheessa mikään ei vaan saa mennä pieleen.

Eilen oli sitten ensimmäistä kertaa vähän erilainen päivä ja fiilis. Tallinpitäjä laittoi jo aiemmin viestiä, että oli lanannut kentän koneella ja sen voisi käydä vielä hevosella tasaamassa. Nemolla siis. Mietiskelin jo silloin mahdanko ehtiä, mutta ajattelin kyllä sen tekeväni, jos suinkin aikaa riittää. Olinkin sitten liikenteessä koko päivän ja pääsin tallille vasta illasta. Tanjan kanssa oltiin sovittu että tuo tulee myös, mutta omat aikatauluni kun menivät ihan ristiin, niin tajusin vasta melkein tallille päästyäni laittaa Tanjalle koodia, että olen nyt menossa.

Tein siinä pikaisesti perus tallihommia, vesien täyttöä, siivoamista ym., kun ehdin jo ajatella, etten jaksa lähteä liikuttamaan hevosta. Tanjaa ei näkynyt, olin itse väsynyt oltuani liikenteessä koko päivän ja halusin vaan kotiin. Meinasin jo laittaa Tanjalle viestiä, ettei tehdäkään tänään mitään, kun tuo sitten juuri ajoi tallin pihaan. Voi hitsit! :D

No ei muuta kun hevosta hakemaan ja hommiin. Todella hyvä siis, että Tanja tuli paikalle, koska muuten olisin jättänyt taas yhden hyvän treenin tekemättä. Ja vähän jo säälitti Nemo, kun ei se pääsisikään mihinkään. Se on aina niin innoissaan lähdössä mukaan.

Tällä kertaa toiminta oli luokkaa "kamat päälle ja menoks". Pikaisesti vaan valjaat niskaan, hevonen kentälle, tukki perään kiinni ja ajatuksena lanata nyt vaan äkkiä kentältä hiekkavallit sileiksi. Juurikaan sen kummemmin ajattelematta. Ensimmäistä kertaa oli suorastaan sellainen fiilis, ettei tarvitse ajatella ja varoa. Tämä hevonen kyllä osaa ja tietää nämä hommat.

Ei edes käynyt mielessä ottaa kuvia tai kirjoittaa koko touhusta, mutta kun Nemo kulki niin kivasti, niin alkoihan siinä tehdä mieli saada kuvamateriaalia talteen. Harmillisesti sekä minulta että Tanjalta loppui akku puhelimesta (oli muuten ihan sairaan kylmä), joten ainoastaan pieni videonpätkä ehti tallentua muisteltavaksi. Eipä siinä hevosen kanssa hommia tehdessä enää ollutkaan mihinkään kiire. Oli suorastaan levollisen ihanaa kävellä Nemon perässä ympäri kenttää. Paljon ihanampaa kuin maata kotona sohvalla. Tuo hevonen on vaan jotain niin parasta :)

 Ja tässä tämä pieni videonpätkä. Sidepulleilla taas mentiin.

erikoispostaus ,

Mistä tunnistat onnellisen hevosen?

10/08/2015 12:06:00 ip. marjo 6 Comments