Näytetään tekstit, joissa on tunniste naksutinkoulutus. Näytä kaikki tekstit

Vihdoin blogin äärellä

Hyvää iltaa! Ja pahoittelut pidemmästä hiljaisuudesta. Nyt on jo vaikea valita, mistä aloittaisin kirjoittamisen, joten yritetään tehdä jonkilainen pintaraapaisu viimeiseen kolmeen viikkoon.

Sain Siriltä vielä muutaman tutustumiskuvan poikien ensikohtaamisesta :)

Pate tosiaan liittyi laumaan nyt tasan kolme viikkoa sitten. Rousku muutti "laihisjengiin" parin muun hevosen kanssa. Paten tulosta ehdittiin sopia jo viime keväänä, kun Popin kohtalo oli hieman auki. Silloin päätettiin kuitenkin venyttää vielä syksylle Paten muutto ja pitää Rousku Nemon kaverina kesän yli.

Joku lienee jo tunnistanutkin, että Pate on new forest -ruuna, nimeltään Ellilän Singapore Sling, ikää Patella on kuusi vuotta. Pate on esiintynyt blogissa aiemminkin reissatessaan Bimin kanssa yhteisellä kyydillä näyttelyihin. Itse asiassa Bimissä ja Patessa on luonteissa hyvin paljon samaa! Jotenkin helpompi itse samaistua nyt elämään Paten kanssa, kun osaa suhteuttaa sen käytöksen syntymästä saakka vanhaan tuttuun Bimiin ;)


Poikien yhteyselo on lähtenyt hyvin tyynesti käyntiin. Oikeastaan jo ensimmäisestä päivästä lähtien ne ovat olleet kuin vanhat tutut frendit. Kaikki on hyvin tyyntä ja seesteistä. En ole nähnyt niiden edes varsinaisesti riehuvan kertaakaan. Välillä napsitaan toista naamasta ja laukataan yhdessä, mutta esim. selkäänsä Pate ei anna Nemon hyppiä, eikä Nemo sitä yritäkään.


Pientä opettelua tässä on alkuun ollut parissakin asiassa. Pate oli alkuun äärimmäisen riippuvainen Nemosta! Jos Nemo katosi hetkeksikin kauemmas, tuli Patella paniikki perään. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en edes ottanut Nemoa pois tarhasta, vaan ponit saivat viettää rauhassa aikaa kahdestaan. Pate toki kävi välillä muualla, eikä sillä niin päin ollut ongelmaa, että Nemo jäi tarhaan ja hän lähti pois.

Aloitinkin ihan alkeista totuttamaan Patea jäämään yksin. Ruokaa nenän eteen ja Nemo pois. Nemo takaisin ja ruoka pois. Ruokaa tarjolle ja Nemo pois jnejnejne. Moneen otteeseen rampattiin Nemon kanssa aina vähän kauempana ja vähän pidempään näkymättömissä. Melko pian kävin jo heittämässä Nemon kanssa kymmenen minuutin lenkin ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että uskaltaisin lähteä maastoon ja jättää Paten yksikseen. Hyvin nopeasti se on homman oppinut! 



Toinen kauhistuksen kanahäkkyrä ja outo juttu Patelle olivat pihaton oviliuskat! Voi härregyyd sentäs. Pate ei missään nimessä voinut kuvitellakaan kulkevansa niiden läpi. Hädin tuskin niitä saattoi turvalla koskea. No eipä tässä mitään, aloitettiin siis myös liuskojen treenaus alusta. Tai oikeastaan alkuun otettiin lähes kaikki liuskat sivuun, jotta hevonen oppisi kulkemaan pihattoon ja pitämään sitä hyvänä turvallisena paikkana.

Onneksi kyseessä on varsin herkuille perso sekä fiksu hevonen, joten myös liuskoihin totuttaminen on sujunut lähes hetkessä! Ei vaatinut montaa treeniä, kun koko hevosen sai käytyä läpi liuskoilla ruokapalkan kera, ja nyt Pate osaa jo kulkea täysin tiiviin oven läpi. Huisia.

Ruokakippo jätetty taktisesti siten, että sen saadakseen on ensin uskallettava ovesta läpi, ja sitten vielä pysähdyttävä keskelle liuskoja.

Nyt kun nämä kaksi seikkaa on selätetty, on elämä Nemon ja Paten kanssa todella helppoa. Aivan ihanaa, että uuden hevosen sopeutuminen sujui näin helposti! Ei voi olla kuin tyytyväinen. Tässä on kyllä hauska huomata, kuinka erilainen new forest on luonteeltaan kuin vuonohevonen. Ja onhan se minulle jo aiemminkin tuttua. 

Nemo on tyyni ja vankka kuin kallio. Sen itsevarmuus on sitä luokkaa, että se ottaa tilan ja tilanteen tahansa haltuun jo heti paikalle saapuessaan. Se ei paljon viitsi itseään turhaan liikauttaa, ei hätkähdä mitään eikä välitä mistään. Sen sijaan se on yltiöseurallinen, aina ihmisen luona nyhväämässä ja kaikessa mukana, mitä ikinä tapahtuukaan. Pate puolestaan on paljon herkempi ja lennokkaampi sielu. Sekin on hyvin utelias ja ihmisrakas, mutta ei tunnu jäävän samalla tapaa ihmisen kylkeen kyhnyttämään kuin nämä meidän vuonomme. Molemmat saapuvat lähes aina laukalla paikalle, kun laitumelle menee.


Nemo taitaa jälleen olla se "johtajasielu", kuten alusta alkaen arvelinkin. Pate menee mielellään Nemon perässä ja ottaa siitä tukea ja turvaa. Kuitenkin Pate osaa myös sanoa vastaan, puolustaa omaa ruokaansa ja omaa tilaansa ja Nemo kyllä osaa näitä kunnioittaa. Kävimme heittämässä yhden kävelylenkin poikien kanssa, ja he molemmat olivat itse rauhallisuuksia (kunhan Nemo pääsi alkuvauhdistaan eroon). Näistä taitaisi vallan nopeastikin saada hyvän parin yhteislenkille maastoiluun.

"Äiti auta, sehän PUSSAA mua!"

Nemon kaviot kävi viikko sitten vuolemassa Anttilan Terhi (Wammalan tila). Tulin taas niiiiiin onnelliseksi tästä vierailusta. Minulla on nyt niin hyvä fiilis Nemon kavioista ja kengättömyydestä ylipäätään, etten taas ymmärrä, miksi ikinä kenkiä laitoinkaan. Mutta tosiaan, tulipahan sekin kokeiltua. Oikeassa etusessa on ihan selvä paise, se valutti mätää vielä alkuviikosta ja on ollut kaivellessa selvästi kipeä. Myös toisesta jalasta löytyi vanha paiseen reikä, joten Terhi vahvisti nyt täysin minun epäilykseni siitä, että Nemon jalkaongelmat olisivat jotuneet paiseista. Laitoin myös tilaukseen uudet entistä ehommat bootsit. Onpa luksusta päästä noista vanhoista Cavallon kohloista eroon.

Ei mitenkään hyvä kuva erittäin kierolla alustalla, mutta kaviot kahden eri vuolijan jäljiltä.

Ovathan nuo Nemon kaviot edelleen hivenen epämuodostuneet, ja liian pitkät, mutta nyt suunta on oikea ja eiköhän niistä vielä paremmat saada. Lyhyemmät ja pyöreämmät pitäisi olla, samoin kannat ovat hieman eteen vetäytyneet. Terhi onkin pian tulossa uudestaan, ja itse yritän pitää säännöllisen vuolun yllä.

Pakko vielä mainita, kuinka onnellinen voi ihminen olla, kun hevosta hoitamaan tulossa oleva henkilö kysyy, oletko käyttänyt sille naksutinta!? Nemolla oli kaksi viikkoa täyttä lomaa takana, ja siitä osa vielä sairastarhassa seisomista ennen Terhin tuloa, joten nuori herra ei ollut ihan oma pystyynkuollut itsensä vuolun aikana. Näinpä Terhi halusikin käyttää ehdollista vahvistetta koko vuolun ajan, joten sen lisäksi, että sain hevosen kaviot kuntoon, sain vielä treenata sen kanssa positiivisin menetelmin koko käsittelyn ajan. Me so happy!

Laitumen purku meneillään. Kuva reilun kuukauden takaa.

Pojat ovat nyt muuttaneet talvilaitumelle. Seuraavien kuukausien ajan niillä on reilu pari hehtaaria laidunta käytössään, kuten myös pihatto, vanha heinälato, yli talven automaattisesti täyttyvä ja sulana pysyvä vesipiste, luonnonvesi, sekä tietty suolakivi ja vapaa heinä. Ei voisi enää juurikaan muuta hevonen toivoa? Alkuun tässä näytti, etteivät hevoset käytä pihattoa ollenkaan. Ne vaan hengasivat (ja nukkuivatkin) laitumella yötä päivää oli keli mikä tahansa. Eilen vasta bongasin ensimmäisen kerran, että Nemo on käynyt pihatossa nukkumassa vanhassa tutussa kohdassa. Hieman sivummalla näytti olevan myös toinen makuujälki, joten taitaa alkaa Pate samalla oppia talon tavoille ja torkkumaan pihaton suojissa.



Nemon kanssa on taas tehty hommiakin varsin aktiivisesti. Hieman ehkä naurattaa puhua "hommista", koska nämä meidän treenimme ovat oikeasti niin onnettomia, että itseänikin naurattaa. Hevosen fyysinen rasitus on luokkaa nolla, mutta voipahan sanoa tehneensä. Enemmän rasittuukin pääkoppa, mikä on melkeinpä parempi vaihtoehto. Kyllä me ihan oikeesti aloitetaan myös se laihdutus aktiivisemmin, nyt on melkeinpä tarkoituksella pyöritty vaan pihapiirissä, kun on samalla treenattu ja tarkkailtu Paten yksinoloa.

Pate suuntaa aina yksin jäädessään seisomaan vanhan ladon luokse. Sieltä näkyy joka suuntaan viereisille pelloille, joten olisiko ihan se syynä paikan valintaan?


Aloitettiin jo talvikin näin vähän varkain! Vinkkinä kaikille pulkkailusta tykkäävien lasten vanhemmille; jos pian alkavat lumettomat talvet kolkutella ovella näin ilmaston lämpenemisen myötä, hankkikaa hevonen! Voihan sitä pulkkailua harrastaa myös vihreällä pellolla..




Oikeasti me kävimme siivoamassa yhtä perinnebiotooppilaidunta, missä pojat kesällä toimivat maisemanhoitajina. Nemolla ja Rouskulla on hauska tapa kakata aina samaan paikkaan. Jos niillä on kaksi hehtaaria tilaa käytössään, sisältää tämä tila ehkä pari kolme kakkapaikkaa, ja muutoin kasoja ei näy koko alueella ainuttakaan. Eivätköhän hevoset sitten ottaneet kakkapaikaksi juuri sen kukkulan, mihin ei saisi kasoja kertyä. Nämä kun vaikuttavat oleellisesti maaperän ravinteisiin. Tämä treeni hevoselle sisälsi siis kävelyä muutaman sata metriä, paikoillaan seisomista vartin verran(?), ja taas kävelyä pienen pätkän. Mutta hei, päivän treeni kun olikin juuri se paikoillaan seisominen ;)


Hervottoman hauskaa touhua tämä syöttäminen!

Tilan isäntä perinnebiotooppia hoitamassa.

Ihanan Terhin lisäksi Nemo sai kuluneella viikolla toisenkin ihanan naisen huomion täysin itseensä, kun aiemminkin luonamme vieraillut Suvi Suur-Inkeroinen (Tmi Pure Heart) kävi tekemässä Nemolle shiatsu-hoidon. Tämä oli nyt Nemon kolmas kerta Suvin käsittelyssä. Halusin tsekata hevosen läpi näiden paiseiden jäljiltä. Nemo on myös ollut ajaessa selvästi huonompi vasempaan ja jopa vastustellut vasemmalle kääntymistä. Eläinlääkäri raspauksen yhteydessä tuolloin totesikin yhden hampaan juuri vaihtuneen, joten tämä on hyvinkin saattanut aiheuttaa vastaanhangoittelua. Ongelma on selvästi jo helpottanut myös kuolaimella, ja sidepulleilla ajaessa mitään vastaavaa ei ole havaittavissakaan!

Shiatsusta naatiskelemassa.

Suvi kertoo:

"Hoidin Nemolta virtsarakkomeridiaanin, maksameridiaanin ja ohutsuolimeridiaanin. Virtsarakko on sellainen, jonka olen hoitanut jokaisella kerralla ja jonka hoidan miltei aina, kun shiatsuan hevosia. Se liittyy mm. luustoon, hermojärjestelmään, niveliin jne. Koska se on yhteydessä myös autonomiseen hermostoon, niin se vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti hevoseen ja usein "avaa" hevosta joka puolelta. 

 Maksaan litttyvä sana voisi olla energia, siihen liittyy mm. lihaksisto, jänteet ja nivelsiteet. Maksahan elimenä esimerkiksi varastoi verta ja vapauttaa ravinteita ja energiaa fyysiseen toimintaan, lisäksi se puhdistaa verta kuona-aineista. Ohutsuoli on taasen tulimeridiaani ja sanana siihen voisi sanoa liittyvän suojelu. Kaikki tulimeridiaanit suojelevat sydäntä. Ohutsuolimeridiaaniin liittyy mm. ruoansulatusjärjestelmä ja se auttaa kehoa selviytymään traumoista (fyysiset ja psyykkiset). Se myös puhdistaa kehoa.

 Lapa/sään ympärys oli hieman tukkoinen varsinkin oikealta puolelta, joka on loogista ajatellen kaviopaisetta, joka jalassa oli, jollloin Nemo on todennäköisesti varonut jalkaa. Toinen hieman tiukahko paikka oli lanneselän alue ja takapää varsinkin vasemmalta puolelta, joka taasen loogisesti on voinut rasittua hetkellisesti enemmän, kun oej on ollut kipeä. Toki vasen takajalka taisi olla muutenkin sen Nemon ns. heikompi jalka eli sekin vielä selittää tätä. Kuitenkin jumit olivat "normaaleja" ja aukesivat mielestäni suhteellisen hyvin, eli kaikenkaikkiaan Nemo oli ihan hyvässä kunnossa. 

 Hän myös reagoi tapansa mukaan hyvin ja malttoi minusta paremmin ottaa hoitoa vastaan kuin aiemmilla kerroilla. Edelleen hän on oikein hienosti ja herrasmiesmäisesti käyttäytyvä nuorimies ja tuollaisia on aina ilo hoitaa 🙂 Erityismaininta hänen ihanista silmistään, jotka minusta näyttävät siltä, että hän on vanha sielu. 😊"
Lörppähuuli hoidettavana.

"Vanhan sielun" ihanat viisaat silmät.

Suvi tarkkailee potilastaan. Nemolla kyllä taas ilmeitä ja reaktioita riitti.

Silloin kun on tylsää tai tekee kipeetä, voi vaikka natustaa narua. Se helpottaa.



Kiitos taas Suvi käynnistä! Varmasti tapaamme jatkossakin :)



Nuoren hevosen elämässä näitä "ekoja kertoja" riittää ihan loputtomiin. Jälleen tapahtui yksi eka kerta, tällä erää myös Kiialle, sillä tuo pääsi Nemon selkään istumaan! Edellisen kerran siellä onkin ratsastaja ollut joskus kesällä, kun Virpi sen muutaman kerran harjoitteli Nemon kanssa selkäännousua. Olisiko ollut heinäkuuta? 

Hiukka onnellinen pieni ratsastaja :)

Luulenpa siis, että Nemo saa alkaa jatkossa toimia hieman useamminkin Kiian kuskina. Joku satula pitäisi kyllä selkään kehitellä, niin Kiian on helpompi pysyä kyydissä. Poni on niin leveä, ja tyttö niin pieni, etteivät Kiian jalat meinaa mitenkään istua sopivasti Nemon ympärille. Heppa laihikselle siis! :D


Yritän nyt kovasti itseäni tsempata, että odottelisin ensi kevääseen selkäänmenon kanssa. Mikä kiire minulla sinne nyt olisi kavuta, ehdimme suorittaa ratsain vielä monen monituista lenkkiä, vaikka odottelisinkin tässä vaiheessa sen puoli vuotta. Tuollakin hetkellä on iso merkitys täysin keskenkasvuiselle hevoselle. Ja edelleen tiedän sen, että jos nyt erehdyn menemään selkään, olen siellä pian uudestaan, koska nälkä... ;)



Jaetaan loppuun vielä hieman kuvia varmasti teillekin monelle tutun ihastuttavan Nemon ikäisen ic-tamman osalta! Kävin kärryttelemässä Emilian ja Fantin kanssa tässä hetki sitten. Fantti on oikein reipas ja pätevä maastomopo, ihastuttava neiti kerrassaan. Tähtisafiiri-blogista oli siis tämä tamma monelle tuttu kaveri :)

Lauantai-illan lörpöttelyt

Tällaisia ihanuuksia kömpi taas esiin pesästään

Eipä ole tullut viime aikoina hirmuisesti kirjoiteltua blogiin mitään liiba-laabaa. Tai sitten pelkästään sitä? En tiedä missä seikkailee fiilis kirjoitella, joten yritetään tässä nyt lauantai-illan ratoksi pitkästä aikaa hieman keräillä kasaan kuulumisia. Samaa trendiä on muuten näyttänyt esiintyvän jo monessakin blogissa, ja pari omasta mielestäni yksistä mielenkiintoisimmista blogeista jopa lopetti samanaikaisesti. Hieman laittoi miettimään.. Ei sillä, että olisin bloggaamista lopettamassa, vaan koko blogikulttuuri on vaan jotenkin murroksessa tällä hetkellä, enkä oikein saa kiinni siitä, missä mennään.

Välillä kyllä oikeasti ihmettelen, kuka näitä minunkin juttujani jaksaa lukea ja katsella kasapäin samanlaisia kuvia kerta toisensa jälkeen? Sen ymmärrän, että minulle tutut ihmiset ja ehkäpä kauempana asuvat, jotka eivät Nemoa usein näe, mielellään seuraavat meidän menoamme.. Mutta että täysin tuntemattomatkin? Vaan sitten tajusin, kuinka mielenkiinnolla itsekin olen joitakin blogeja lukenut. Jokin siinä vaan koukuttaa, enkä tosiaan osaa sanoa mikä. Itseäni ehkä eniten kiehtovat blogeissa hevoset, joissa on jotain samaa oman tekemisemme kanssa.

Täällä me ollaan, vaikkei blogissa kuulutakaan!

Täytyy kyllä tunnustaa, ettei viime aikoina olisi ollut paljoa kirjoiteltavaakaan - olen nimittäin käynyt tallilla älyttömän vähän! Viikottaiset käyntimäärät ovat pudonneet ehkä puoleen talveen verrattuna. Ajattelin aiemmin, että Nemo saisi kesällä viettää ihan täyttä lomaa ehkä kolmen - neljän viikon verran, mutta koska koko kesä on mennyt lähes täysin hevosen laidunlomailuun, jää tämä täysi loma pitämättä. Päin vastoin minulla alkaa pian loma(!!!), jolloin toivottavasti hevonenkin pääsee vähän aktiivisemmin liikenteeseen.

Tuo pelkkä laitumella hengaaminen ei selvästikään sovi Nemolle laisinkaan. Se kaipaa hirmuisesti tekemistä, tekemistä ja tekemistä. Seuraa, ohjelmaa, ihmisiä ja hevosia ympärilleen, mitä tahansa! Joka kerta kun laitumelle menee, tulevat pojat juoksujalkaa vastaan (Nemo ainakin, Popi jos viitsii ;)). Nemo muutenkin seuraa ja päivystää jatkuvasti muiden hevosen ja ihmisten liikkeitä sen mitä näkee, ja juoksentelee omatoimisestikin laitumella. Vähän jopa säälittää hevosen puolesta, kun se on joutunut niin pitkään vaan oleilemaan laitumella Rouskun kanssa, mutta ehkäpä tämä tilanne vielä korjaantuu. Sen takia en oikeastaan edes viitsi käydä tallilla kääntymässä pelkästään hevosia rapsuttelemassa, huono omatunto kun iskee joka kerta, jos jätän Nemon portin taakse ja lähden itse pois. Pakko siis varata aikaa sen verran, että myös tekee hevosen kanssa jotain, jos tallille on menossa!

Hei meitä huudetaan!

Jee jee, nyt äkkiä äipän luo ja töihin!

Ajasta puheenollen, sitä puolestaan on ollut enemmän kuin ikinä! (lue: viimeisen parin vuoden aikana) Olen suorastaan äimistynyt siitä, mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja kuinka paljon oikeasti ehtii ja keksii tekemistä, kun ei ole mitään menoja. Kun tallilla käynnit ovat jääneet niin paljon pois, ja kun päivällä valoisa aika jatkuu pitkään iltaan, tuntuu kuin vuorokauteen olisi tullut tunteja lisää. Melkein jo iski kunnon kesälomafiilis, kun vietin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan kolme täysin vapaata päivää! En ollut sopinut mitään ohjelmaa kenenkään kanssa, vaan kulutin päivät fiiliksen mukaan miten itse halusin aamusta iltaan. Ihan mieletöntä! Kannattaa todellakin kokeilla :)

Lenkillä voi tulla vastaan vaikka tällaista jengiä. Pientä lammaskoiraa vähän kauhistutti :D

Kaikki tallin tammat ovat taasen kiimassa ja niiden käytös sen mukaista. Voi nyt kääk. Onneksi Nemo ei ainakaan vielä ole sen kummemmin asiaan reagoinut. Tosin tässä päivänä eräänä Popi kävi kavioiden vuolussa toisen hevoslauman asuintiloissa. Laitumelle palautuksen jälkeen Nemo käyttäytyi kummasti Rouskua kohtaan, nuuskutteli maata aivan hirmuisesti ja välillä teki sellaisia "orimaisia" syöksyjä Popin niskaan. Ihmeteltiin kovasti miten se nyt noin oudosti käyttäytyy, kunnes vasta tajusin, olisiko Rouskun kavion pohjissa kulkeutunut näiden kiimaisten tammojen hajut sinne maaperään ja Nemon nenään.. On se pienestä kiinni.

Tänä samaisena päivänä tuli todistettua Nemon upea työmoraali. Nemo oli yksin laitumella, kun haimme sen. Edellisestä treenikerrasta taisi olla viikon verran aikaa, oli sateinen ja viileä keli, ja Popi mennyt edeltä, eli kaikki ainekset olivat kasassa hyvin virrakkaalle hevoselle. Ja sieltä tosiaan tultiin hyvin reippaalla askeleella stressieleiden kera matka laitumelta aitalle. Eikä ollut tietoakaan nukkuvasta hevosesta kuntoonlaitossa, päin vastoin sama virtaisa hevonen seisoskeli harjattavana ja vaikeutti parhaansa mukaan harjanleikkuuta. Ehdin jo hetken ajatella mitä tästä taas mahtaa tulla, kannattaako edes lähteä ajamaan perävaunun kanssa.. 

Vaan siinä vaiheessa kun hevoselle oli valjaat nostettu niskaan ja vaunuja kiinnitettiin perään, sieltä se taas ilmestyi esiin: kakskytvuotias työraakki. Ja eipä voi kyllä sanoa, että hermostumisesta olisi ollut tietoakaan enää ajon aikana. Ihan mahtava hevonen!

Video ajosta alempana :)

Oikeastaan ainoa, mikä oikeasti häiritsee ja hermostuttaa ajossa, ovat ötökät. En tiedä mitä ihmettä noiden kanssa keksisi. Onko vaan pakko välttää niitä ajankohtia treenatessa, jolloin ötökät ovat pahimmillaan? Tämä on itse asiassa ensimmäinen kesä Nemon elämän aikana, kun aloin edes varsinaisesti kiinnittää huomiota ötököihin. En ole koskaan aiemmin laittanut Nemolle mitään ötökkämyrkkyjä, enkä muista käyttäneeni niitä Lotankaan kanssa juuri ollenkaan? Nyt tuli jo alkukesästä sellainen fiilis, että jotain on pakko keksiä. En vaan tiennyt mitä..

Kunnes mieleeni tuli Nemon isän kasvattaja Raunion Helena, jolta olen joskus aiemmin saanut haavanhoitoaineen Nemolle. Kokeilin tätä sitten joskus pariin ruhjeeseen ja suorastaan yllätyin, kuinka nopeasti kaikki jäljet ihosta hävisivät! Pikainen yhteydenotto Helenaan toikin meille avun jälleen.


International Hacienda on hevos- ja lemmikkialalla toimiva vuonna 1994 perustettu perheyritys. Olen sivusilmällä jo pitkään seurannut toimintaa ja saanut sen kuvan, että yrityksen edustamat tuotteet ovat oikeasti hyvälaatuisia, testattuja ja hevosten hyvinvointia edistäviä. Halusinkin siis ensimmäisenä kysyä Helenalta, olisiko hänellä suositella meille jotain suojaa ötököitä vastaan - eikä mennyt kuin hetki, kun postissa jo odotteli purkki uutuustuote Summer Scent geeliä. Kiitos Helena! <3

Kuvasta yrityksen sivuille!

Summer Scent Gel on nimensä mukaisesti geeliä.

Minulla on siis varsin vähän kokemusta mistään markkinoilla olevista ötökkäsuojista, mutta sen käsityksen olen saanut, ettei niistä yleensä ole juurikaan mitään apua. Näin ainakin muistelen joskus epätoivoisesti Lottaan suihkineeni jotain myrkkyä moneen kertaan saman ajolenkin aikana ilman mitään helpotusta. Hieman skeptisesti siis lähdin tähänkin kokeiluun, vaikka tuotteen kuvataankin olevan nykysäädösten mukaan vahvin mahdollinen koostumukseltaan. 

Tämä muuten tuoksuu hyvälle!

Summer Scent geeliä on nyt muutamaan kertaan päästy kokeilemaan, ja muutaman havainnon voisin todeta.. Ensinnäkin Nemon turkki ja jouhet ovat upeassa kunnossa. Sillä ei ole oikeastaan missään ötököiden syöntijälkiä tai karvaa hinkattuna. Tallin toisessa laumassa yksi hevosista on hinkannut hännästään lähes kaikki jouhet pois, mutta toki näissä voi olla yksilöllisiä eroja paljon, ja hevosten laitumetkin ovat toki eri paikoissa. En tiedä, kuinka suuri osuus Nemon hienolla laidunkunnolla on hyönteissuojan ansiota, mutta ainakin hyvältä näyttää :)


Sen sijaan kun kuumana hellepäivänä levitimme ainetta suoraan ötököiden keskellä, kyllä ne iholle laskeutuivat silti. Mikä on toki täysin odotettavissakin. En siis lähtisi keskelle paarmaparvea hevosen kanssa, vaikka se olisi juuri kyllästetty aineella. Laitoimme ainetta laitumella hevosille, mutta olimme silti paarmojen keskellä. Toisaalta en kyllä tarkkaillut, kuinka tiiviisti paarmat viihtyivät iholla, ja kuka tietää olisiko niitä ollut vielä kasapäin enemmän ilman suojausta?

Jatketaan mielenkiinnolla kokeilua, nyt on toki ollut sen verran viileitä kelejäkin, ettei kunnon havainnointia ole taas päässyt tekemään. Pääasia ettei hevosia ole syöty verille, poikien jalkovälit ovat ainakin täysin eri kunnossa kuin alkukesästä! Molemmilla veri tirskui takajaloille, kun ötökät söivät sukukalleuksia oikein työkseen. Voi poloisia hevosia tuolloin, onneksi tätä ongelmaa ei enää ole.

Tyytyväiset herrat laitumella.

Huomenna ollaankin taas jännän äärellä, kun on ajelutuskeikka edessä. Luotto Nemoon on kyllä suuri, toivottavasti keli suosii ja kaikki muukin menee hyvin. Eilen ja tänään on tehty pientä viimeistelytreeniä ja siistitty paikkoja vierailijoita varten.

Työnjohtajat siivousta seuraamassa.

Treenattiin muuten ekan kerran myös niin sanottua käyttöajon pujottelua kentällä. Tämä meidän pujottelumme sisälsi kolme hyvin leveää porttia ja hyvin loivalla linjalla, mutta siitä on sitten hyvä lähteä vaikeuttamaan rataa! Kenttä oli kovin pehmeä pohja tälle yhdistelmälle vedettäväksi, joten siitä aiemmin riehakkaasta Nemosta katosi kyllä viimeinenkin ylimääräinen liikahdus kentälle treeniin jouduttuaan ;) Videolla pujotteluradan testaus.




Tänäpä herra herra joutui pitkästä aikaa pienen aivopähkinän ääreen, kun treenattiin naksun kanssa kentällä. Tätä pitäisi kyllä tehdä niiiiin paljon useammin! Suurin treenauksen aihe oli kuitenkin uusi juttu nimeltä pohjeavut. Virpi nakattiin jälleen selkään ja naksun kanssa alettiin opetella reagoimista pohkeisiin. Äärimmäisen nopeasti Nemo tämän keksi ja hienosti lähti liikkeelle pelkästä pohkeiden painalluksesta. Muut avut jätettiin tarkoituksella pois, jotta hevonen saa oikeasti pähkäillä pelkkien pohkeiden merkityksen ja palkan reagoidessaan niihin oikein.

Oli pakko napata kuva, kun näkyi niin hyvin tuo vuonohevosen selkein tuntomerkki.

Tein myös pitkästä aikaa pari väistätystä ja kummasti nuo hevoset vaan muistavat. Neljä kertaa yhteensä pyysin siirtämään takaosaa, eikä kertaakaan tarvinnut edes hipaista hevosta! Jokaisella kerralla Nemo myös astui reippaasti ristiin takajaloillaan. Tauko tekee selvästi hyvää, vaikka ehkä sen tauon ei aina tarvitsisi ihan muutamaa kuukautta tai vuotta kestääkään? ;)

Ai näinkö se meni!

Ratsastuskertoja Nemolla on nyt siis neljä takanaan. Voisin veikata, että yhteenlaskettuna aikana sen selässä ei ihminen ole istunut pariakymmentä minuuttia kauempaa - jos sitäkään. Mutta sille on kyllä tosiaan ihan sama, onko siellä kyydissä joku vai ei. Eipä tuo hevonen ole koskaan välittänyt mistään mitään ja sama linja pätee ratsastuksessa. Toki se sitten välittää, kun siltä jotain pyydetään ja hyvin kuuntelee selästäkin tulevia apuja.
Pieni ratsureima :)

Videolla Nemon reaktio pohkeisiin.


Tällaista siis kuuluu meille näin keskellä kesää! Minä tosiaan aloitan ihka ensimmäisen oikean kesälomani viikon kuluttua (jeeee!!)), joten voipi olla, että tuolloin myös heppailu ja bloggailu saavat uutta eloa lisää. (tai sitten vähenevät entisestään, köh)

Vähänkö Nemo näyttää suloiselta!

Voisin lomalla yrittää toteuttaa jotain erilaisempaa myös tänne blogin puolelle, joten olisiko teillä jotain erityisiä toiveita, minkä tyyppisiä postauksia haluaisitte täältä löytää? :) Tiedän, että pari postausta odottavat edelleen toteutustaan - en ole niitä unohtanut, mutta inspiraatio ei ole vielä niihin asti päässyt tarttumaan.. Kaikkea saa toki ehdotella, olisi kiva keksiä ja kokeilla jotain uutta tai harvemmin nähtyä toteutusta!

Tällä kertaa maahan mentiin suoraan pyynnöstä, ei tarvinnut ensin kuopsutella puolta kenttää ja irvistellä pyynnölle ;)

Ja koska nää kinuskit pupuvauvat on niin söpöjä, loppuun vielä postauksen aloittaneen sisko tai veli! <3

Pohdintaa Nemon ratsukoulutuksesta

Jos tuosta mahasta ottaisi pois sata kiloa, ja lisäisi kaulaan sekä jalkoihin pituutta kymmenen senttiä, niin sehän olisi ihan ratsun näköinen!

Minulta on moneen otteeseen kyselty, koska Nemolla aletaan ratsastaa. Tähän on yksi ainoa oikea vastaus: en tiedä. Sen verran tiedän, että ei ainakaan vielä. Haluan tarkoituksella venyttää ratsastuksen aloitusta mahdollisimman pitkälle. Suurin syy ilmenee alla olevasta kuvasta:



Monesti kuulee puhuttavan, kuinka toiset rodut kehittyvät aiemmin kuin toiset, ja tällä perustellaan esim. aikaista ratsutuksen aloitusta. Tämä on täysin virheellistä, sillä todellisuudessa hevoset kehittyvät rodusta riippumatta samaa tahtia.  (Toki yksilöllisiä eroja aina on.) Aiheesta löytyy tutkimuksia, mutta en jaksanut niitä tähän etsiä, pahoittelut. Täysin valmis hevosen luusto on vasta noin kuuden vuoden iässä, ja selkäranka on tämän kehityksen viimeinen osa.

En tuomitse ketään, joka alkaa ratsastaa hevosellaan alta 3-vuotiaana, mutta kysyn vain, miksi? En halua itse näin toimia, sillä en näe mitään syytä kuormittaa hevosen täysin keskeneräistä selkää liian nuorena. Tässä iässä jo muutama kuukausi voi merkitä paljon, vuodesta puhumattakaan. Toki silläkin on merkitystä, istutaanko hevosen selässä kerran viikossa viiden minuutin ajan, vai aletaanko sitä oikeasti ratsuttaa kaikissa askellajeissa esim. 3-vuotiskeväänä. Itse olen ajatellut asian siten, että en tee kumpaakaan. Nälkä kasvaa syödessä, ja äkkiä voi käydä niin, että huomaakin jo kävelevänsä metsälenkkiä ympäri selästä käsin, vaikka tarkoitus oli vaan totuttaa painoon selässä.


Minulla ei ole mitään kiirettä, eikä varsinaisesti haluakaan kiivetä vielä selkään. Olen täysin varma, että Nemo olisi henkisesti aivan valmis toimimaan ratsuna. Voisin hypätä kyytiin saman tien ja lähteä jopa sinne maastolenkille, jos vaan joku ihminen kävelisi edessä. Nemo todennäköisesti kulkisi koko matkan kuin 20-vuotias ratsastuskouluruuna. Juuri siitäkin syystä, kun tuo hevonen on niin helppo ja tyyni kaikessa, en näe mitään syytä, miksi aloittaisin sen ratsastuksen nyt enkä vaikka vuoden kuluttua? Luultavasti edistyminen ja asioiden omaksuminen tapahtuu ihan samalla tavoin 3- tai 4-vuotiaana.

Itse asiassa uskon jopa, että mitä pidemmälle odotan, sitä helpommalla pääsen? Mitä varmempi ja toimivampi Nemosta tulee ajohevosena, sitä helpompi sillä on myös ratsastaa. Voisin tässä kohden muistella hetken Nemon isoveli-Blakkenia. Blakke opetettiin ajolle 2-vuotiaana, jonka jälkeen pian jo ajelinkin sillä maastolenkkejä ympäri pitäjiä. Tuohon asti ja vanhempanakin se juoksi Lotan kärryjen perässä käsihevosena, joten sille olivat kaikki mahdolliset asiat maastossa ja liikenteen keskellä tuttuja. Uskalsin mennä sen kanssa huoletta mihin tahansa autojen joukkoon yksinäni. Kun olin kiertänyt sen kanssa kärryillä pitkän aikaa kaikissa askellajeissa kunnon lenkkejä, ei ollut mitään ongelmaa tehdä samaa selästä. Pian jo maastoilinkin yksinäni Blakkenilla myös selästä käsin ja kaikissa askellajeissa.

Haluan siis luoda myös Nemolle varmuutta ajossa. Emme ole juurikaan päässeet maastossa ajelemaan, kun kaikki reitit vievät liikenteen keskelle. Rauhallisia metsäteitä ei tässä lähistöllä ole, ja se on paljolti jarruttanut kärryillä maastossa liikkumista. Tätä tullaan tekemään varmasti lisää. Mutta myös kentällä tai metsässä käyttöajossa toimiminen on aivan omiaan ratsukoulutusta ajatellen! Näissä jos missä hevonen oppii kuuliaisuutta, rauhallisuutta ja apuihin keskittymistä. Tällä hetkellä Nemo toimii niin hienosti ja kevyesti ajossa, että jos vaan tämän saman fiiliksen saan selkään siirrettyä, olen super tyytyväinen.


Entä aionko itse kouluttaa Nemon ratsuksi? Ainakin alkuun kyllä. Haluan opettaa sen omalla tavallani varustamiseen, selkäännousuun, selässä tapahtuviin "häiriöihin" sekä totuttaa alkuun ratsastaja selässään liikkumiseen. Pian kuitenkin tulee kynnys vastaan. Oma ratsastustasoni kun on luokkaa puska-Ö (jos sitäkään), joten eihän minulla ole taitoa viedä hevosta eteenpäin. Jos Nemosta olisikin tarkoitus tulla pelkkä maastopuksutin minulle, voisin tämän hyvin tehdä täysin itsekin. Siinä varmasti onnistuisin. Mutta toivoisin kuitenkin vähän enemmän..

Sitä kuka ja koska ja missä tulee Nemon ratsuttamaan, en todellakaan osaa sanoa. Antaa ajan näyttää, mitä tulee vastaan. Sen kuitenkin tiedän, että haluan säännöllisesti jonkun osaavan kuskin hevosen selkään ja ratsastuksen alkuvaiheissa vähän useamminkin. Haluaisin toki myös itse kehittyä ratsastajana yhdessä hevoseni kanssa, mutta se vaatii sen, että joku muu kehittäisi ensin hevosta. Olemme tässä suhteessa siis varsin huono yhdistelmä..

Itselläni ei ole minkäännäköisiä kisahaaveita ratsastuksen suhteen, mielenkiinto ja oma päänuppi ei tuollaista kestäisi. Sen sijaan olisi huippuhienoa nähdä Nemo joskus kisakentillä jonkun muun ratsastamana! Siihen kyllä osallistuisin mielelläni, että avustaisin oikeaa ihmistä kehittymään Nemon kanssa ja kiertämään kisoja.

En tiedä, kuinka kiinnostuneita taitavat ratsastajat ovat työskentelemään nuoren vuonohevosen kanssa? Varsinkaan tällaisen tappijalkaisen mörssärin? Ihan unelmatilanne olisi se, että joku innokas ja riittävän taitava (no ei mitään ihmeitä tarvitsisi osata) ottaisi Nemon siipiensä suojaan ja alkaisi hyvällä rennolla fiiliksellä treenata siitä itselleen kisahevosta.  Harmi vaan, en tunne ketään tällaista ratsastajaa.. Olisi hienoa saada joku motivoitunut ihminen mukaan tähän porukkaan ja juurikin panostamaan hevosen ratsastuspuoleen. Vapaaehtoisia missään? ;)


Satulointiharjoituksia.

Nemon valmistelu ratsuksi on jo pienesti aloitettu. Muun muassa satuloinnista on tehty kivaa. Olen ehdollistanut hevosta siihen, että satula on hyvä juttu ja opettanut sitä oma-aloitteisesti kävelemään satuloitavaksi. Mihin tästä on hyötyä? Ei luultavasti mihinkään, sillä 99% kerroista luultavasti tulen satuloimaan hevosen sen seistessä naruissa käytävällä. Ehkä joskus kauempana kesälaitumella voidaan satuloida laitumen portilla. Ainakin Nemo oppii seisomaan paikoillaan satuloidessa, ja ehkä tärkein asia onkin vain se, että se kokee satuloinnin miellyttävänä ja haluaa tulla satulan luokse.


"Hei taas sillä on satula käsissään, tullaan tullaan!"

Myös selkäännousua on harjoiteltu namipalkan avulla. Tässä asiassa aion opettaa Nemon siihen, että se tulee itse seisomaan kylki ratsastajan viereen. Tämä on erittäin hyvä taito, jos nousee selkään jakkaran päältä (kuten aion pääasiassa tehdä jatkossakin), tai vaikka maastossa kiven päältä ilman satulaa. Voisiko olla kätevämpää kuin hevonen, joka hakeutuu itse oikeaan paikkaan ja seisoo liikahtamatta ratsastajan könytessä selkään?


Tätäkin on tehty Nemon ollessa vapaana ja yhdistetty palkka painoon selässä. Kerran Nemoa ällötti selkäännojailu ja se siirtyi sivummalle. Tuolloin ei tietenkään saanut palkkaa. Muutoin se onkin seissyt hienosti paikoillaan, ja parin kerran jälkeen myös reagointi painon laskeutumiseen lakkasi kokonaan. Tätäkin tehdään alkuun sen tähden vapaana, että hevosella on täysi vapaus valita. Jos se ei ole tilanteeseen tyytyväinen, ei sen tarvitse siinä olla. Näin voin olla täysin vakuuttunut siitä, että hevonen on rennolla ja hyvällä mielellä mukana. Toki sitten kun selässä oikeasti roikutaan, on turvallisuussyistä hevonen otettava kiinni. Mutta tässä on vielä pitkä matka selkään kiipeämiseen, ja sitä ennen paljon treenattavaa.

En oikeasti tiedä, pitäisikö tätäkin nyt itkeä vai nauraa..

Kunhan Nemo on huolella valmisteltu ratsastettavaksi, ja totutettu kaikkeen mahdolliseen ääneen ja härdelliin selässä meidän aikuisten toimesta, tulee Kiia luultavasti olemaan sen ensimmäisiä pidempiaikaisia ratsastajia. Uskaltaisin heittää tytön kyytiin vaikka heti ja luottaisin Nemoon ihan täysin, mutta parempi silti tehdä valmistelut huolella. Kiia hurjalla reilun 20 kilon massallaan on juuri sopiva paino totutella ratsastajan liikkeisiin selässä muun muassa metsäkävelyillä. Kiia on vielä niin rento kyydissä, ettei hevosen ainakaan tarvitse ratsastajaa jännittää. Alussa on parempi kun opetellaan vaan kulkemaan tasapainossa ihminen selässä ilman mitään apuja tai ohjeita ratsastajan suunnalta.


Kiia ja Kiian koiranpentu?

Eipäs kun tuleva ratsu tulevan ratsastajansa kanssa. Ihan samiksia jo nyt.

Koska tämä kaikki sitten tapahtuu? Edelleenkään en tiedä. Ehkä ensi kesänä tai syksynä, ehkä jo keväällä tai vasta ensi keväänä? Jos ja kun Nemolle on keväällä tulossa vauhdikkaampi kausi, silloin ei ainakaan selkään kiipeillä. Tällä hetkellä se olisi juuri sopivassa mielentilassa ratsastuksen aloitusta ajatellen, mutta vielä en halua sitä tehdä. Vähän hevosen ja oman fiiliksen mukaan siis mennään. Valmistelevia treenejä tullaan kuitenkin tekemään jatkossa aina vähän kerrallaan :)

Ai niin… Yksi murheenkryyni on tietysti satula. En tiedä sitäkään, koska ja millaisen satulan aion Nemolle hankkia. Vaihtehtoja olisi vaikka kuinka ja paljon. Näin ensisatulaksi pelkkään kevyeen maastossa käppäilyyn saattaisi sopia jopa pelkkä lampaankarva tai joustorunkoinen/rungoton satula. Tietysti myöhemmin olisi tässäkin suhteessa parempi, sillä hevonen muuttuu hurjasti tulevien lähikuukausien (ja -vuosien) aikana. Itseäni kiehtoo pari tiettyä vaihtoehtoa, mutta ainakaan toistaiseksi satulan hankinta kun ei ole ajankohtaista, niin annetaan tämänkin ajatuksen hautua rauhassa. Onko kenelläkään suosituksia tynnyrimalliselle, säättömälle ja lyhytselkäiselle nuorelle hyvin istuvasta satulasta, johon omakin takamukseni ehkä saattaisi mahtua? 
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )