ajo ,

Vihdoin blogin äärellä

10/23/2016 06:39:00 ip. marjo 0 Comments

Hyvää iltaa! Ja pahoittelut pidemmästä hiljaisuudesta. Nyt on jo vaikea valita, mistä aloittaisin kirjoittamisen, joten yritetään tehdä jonkilainen pintaraapaisu viimeiseen kolmeen viikkoon.

Sain Siriltä vielä muutaman tutustumiskuvan poikien ensikohtaamisesta :)

Pate tosiaan liittyi laumaan nyt tasan kolme viikkoa sitten. Rousku muutti "laihisjengiin" parin muun hevosen kanssa. Paten tulosta ehdittiin sopia jo viime keväänä, kun Popin kohtalo oli hieman auki. Silloin päätettiin kuitenkin venyttää vielä syksylle Paten muutto ja pitää Rousku Nemon kaverina kesän yli.

Joku lienee jo tunnistanutkin, että Pate on new forest -ruuna, nimeltään Ellilän Singapore Sling, ikää Patella on kuusi vuotta. Pate on esiintynyt blogissa aiemminkin reissatessaan Bimin kanssa yhteisellä kyydillä näyttelyihin. Itse asiassa Bimissä ja Patessa on luonteissa hyvin paljon samaa! Jotenkin helpompi itse samaistua nyt elämään Paten kanssa, kun osaa suhteuttaa sen käytöksen syntymästä saakka vanhaan tuttuun Bimiin ;)


Poikien yhteyselo on lähtenyt hyvin tyynesti käyntiin. Oikeastaan jo ensimmäisestä päivästä lähtien ne ovat olleet kuin vanhat tutut frendit. Kaikki on hyvin tyyntä ja seesteistä. En ole nähnyt niiden edes varsinaisesti riehuvan kertaakaan. Välillä napsitaan toista naamasta ja laukataan yhdessä, mutta esim. selkäänsä Pate ei anna Nemon hyppiä, eikä Nemo sitä yritäkään.


Pientä opettelua tässä on alkuun ollut parissakin asiassa. Pate oli alkuun äärimmäisen riippuvainen Nemosta! Jos Nemo katosi hetkeksikin kauemmas, tuli Patella paniikki perään. Ensimmäiseen kahteen viikkoon en edes ottanut Nemoa pois tarhasta, vaan ponit saivat viettää rauhassa aikaa kahdestaan. Pate toki kävi välillä muualla, eikä sillä niin päin ollut ongelmaa, että Nemo jäi tarhaan ja hän lähti pois.

Aloitinkin ihan alkeista totuttamaan Patea jäämään yksin. Ruokaa nenän eteen ja Nemo pois. Nemo takaisin ja ruoka pois. Ruokaa tarjolle ja Nemo pois jnejnejne. Moneen otteeseen rampattiin Nemon kanssa aina vähän kauempana ja vähän pidempään näkymättömissä. Melko pian kävin jo heittämässä Nemon kanssa kymmenen minuutin lenkin ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että uskaltaisin lähteä maastoon ja jättää Paten yksikseen. Hyvin nopeasti se on homman oppinut! 



Toinen kauhistuksen kanahäkkyrä ja outo juttu Patelle olivat pihaton oviliuskat! Voi härregyyd sentäs. Pate ei missään nimessä voinut kuvitellakaan kulkevansa niiden läpi. Hädin tuskin niitä saattoi turvalla koskea. No eipä tässä mitään, aloitettiin siis myös liuskojen treenaus alusta. Tai oikeastaan alkuun otettiin lähes kaikki liuskat sivuun, jotta hevonen oppisi kulkemaan pihattoon ja pitämään sitä hyvänä turvallisena paikkana.

Onneksi kyseessä on varsin herkuille perso sekä fiksu hevonen, joten myös liuskoihin totuttaminen on sujunut lähes hetkessä! Ei vaatinut montaa treeniä, kun koko hevosen sai käytyä läpi liuskoilla ruokapalkan kera, ja nyt Pate osaa jo kulkea täysin tiiviin oven läpi. Huisia.

Ruokakippo jätetty taktisesti siten, että sen saadakseen on ensin uskallettava ovesta läpi, ja sitten vielä pysähdyttävä keskelle liuskoja.

Nyt kun nämä kaksi seikkaa on selätetty, on elämä Nemon ja Paten kanssa todella helppoa. Aivan ihanaa, että uuden hevosen sopeutuminen sujui näin helposti! Ei voi olla kuin tyytyväinen. Tässä on kyllä hauska huomata, kuinka erilainen new forest on luonteeltaan kuin vuonohevonen. Ja onhan se minulle jo aiemminkin tuttua. 

Nemo on tyyni ja vankka kuin kallio. Sen itsevarmuus on sitä luokkaa, että se ottaa tilan ja tilanteen tahansa haltuun jo heti paikalle saapuessaan. Se ei paljon viitsi itseään turhaan liikauttaa, ei hätkähdä mitään eikä välitä mistään. Sen sijaan se on yltiöseurallinen, aina ihmisen luona nyhväämässä ja kaikessa mukana, mitä ikinä tapahtuukaan. Pate puolestaan on paljon herkempi ja lennokkaampi sielu. Sekin on hyvin utelias ja ihmisrakas, mutta ei tunnu jäävän samalla tapaa ihmisen kylkeen kyhnyttämään kuin nämä meidän vuonomme. Molemmat saapuvat lähes aina laukalla paikalle, kun laitumelle menee.


Nemo taitaa jälleen olla se "johtajasielu", kuten alusta alkaen arvelinkin. Pate menee mielellään Nemon perässä ja ottaa siitä tukea ja turvaa. Kuitenkin Pate osaa myös sanoa vastaan, puolustaa omaa ruokaansa ja omaa tilaansa ja Nemo kyllä osaa näitä kunnioittaa. Kävimme heittämässä yhden kävelylenkin poikien kanssa, ja he molemmat olivat itse rauhallisuuksia (kunhan Nemo pääsi alkuvauhdistaan eroon). Näistä taitaisi vallan nopeastikin saada hyvän parin yhteislenkille maastoiluun.

"Äiti auta, sehän PUSSAA mua!"

Nemon kaviot kävi viikko sitten vuolemassa Anttilan Terhi (Wammalan tila). Tulin taas niiiiiin onnelliseksi tästä vierailusta. Minulla on nyt niin hyvä fiilis Nemon kavioista ja kengättömyydestä ylipäätään, etten taas ymmärrä, miksi ikinä kenkiä laitoinkaan. Mutta tosiaan, tulipahan sekin kokeiltua. Oikeassa etusessa on ihan selvä paise, se valutti mätää vielä alkuviikosta ja on ollut kaivellessa selvästi kipeä. Myös toisesta jalasta löytyi vanha paiseen reikä, joten Terhi vahvisti nyt täysin minun epäilykseni siitä, että Nemon jalkaongelmat olisivat jotuneet paiseista. Laitoin myös tilaukseen uudet entistä ehommat bootsit. Onpa luksusta päästä noista vanhoista Cavallon kohloista eroon.

Ei mitenkään hyvä kuva erittäin kierolla alustalla, mutta kaviot kahden eri vuolijan jäljiltä.

Ovathan nuo Nemon kaviot edelleen hivenen epämuodostuneet, ja liian pitkät, mutta nyt suunta on oikea ja eiköhän niistä vielä paremmat saada. Lyhyemmät ja pyöreämmät pitäisi olla, samoin kannat ovat hieman eteen vetäytyneet. Terhi onkin pian tulossa uudestaan, ja itse yritän pitää säännöllisen vuolun yllä.

Pakko vielä mainita, kuinka onnellinen voi ihminen olla, kun hevosta hoitamaan tulossa oleva henkilö kysyy, oletko käyttänyt sille naksutinta!? Nemolla oli kaksi viikkoa täyttä lomaa takana, ja siitä osa vielä sairastarhassa seisomista ennen Terhin tuloa, joten nuori herra ei ollut ihan oma pystyynkuollut itsensä vuolun aikana. Näinpä Terhi halusikin käyttää ehdollista vahvistetta koko vuolun ajan, joten sen lisäksi, että sain hevosen kaviot kuntoon, sain vielä treenata sen kanssa positiivisin menetelmin koko käsittelyn ajan. Me so happy!

Laitumen purku meneillään. Kuva reilun kuukauden takaa.

Pojat ovat nyt muuttaneet talvilaitumelle. Seuraavien kuukausien ajan niillä on reilu pari hehtaaria laidunta käytössään, kuten myös pihatto, vanha heinälato, yli talven automaattisesti täyttyvä ja sulana pysyvä vesipiste, luonnonvesi, sekä tietty suolakivi ja vapaa heinä. Ei voisi enää juurikaan muuta hevonen toivoa? Alkuun tässä näytti, etteivät hevoset käytä pihattoa ollenkaan. Ne vaan hengasivat (ja nukkuivatkin) laitumella yötä päivää oli keli mikä tahansa. Eilen vasta bongasin ensimmäisen kerran, että Nemo on käynyt pihatossa nukkumassa vanhassa tutussa kohdassa. Hieman sivummalla näytti olevan myös toinen makuujälki, joten taitaa alkaa Pate samalla oppia talon tavoille ja torkkumaan pihaton suojissa.



Nemon kanssa on taas tehty hommiakin varsin aktiivisesti. Hieman ehkä naurattaa puhua "hommista", koska nämä meidän treenimme ovat oikeasti niin onnettomia, että itseänikin naurattaa. Hevosen fyysinen rasitus on luokkaa nolla, mutta voipahan sanoa tehneensä. Enemmän rasittuukin pääkoppa, mikä on melkeinpä parempi vaihtoehto. Kyllä me ihan oikeesti aloitetaan myös se laihdutus aktiivisemmin, nyt on melkeinpä tarkoituksella pyöritty vaan pihapiirissä, kun on samalla treenattu ja tarkkailtu Paten yksinoloa.

Pate suuntaa aina yksin jäädessään seisomaan vanhan ladon luokse. Sieltä näkyy joka suuntaan viereisille pelloille, joten olisiko ihan se syynä paikan valintaan?


Aloitettiin jo talvikin näin vähän varkain! Vinkkinä kaikille pulkkailusta tykkäävien lasten vanhemmille; jos pian alkavat lumettomat talvet kolkutella ovella näin ilmaston lämpenemisen myötä, hankkikaa hevonen! Voihan sitä pulkkailua harrastaa myös vihreällä pellolla..




Oikeasti me kävimme siivoamassa yhtä perinnebiotooppilaidunta, missä pojat kesällä toimivat maisemanhoitajina. Nemolla ja Rouskulla on hauska tapa kakata aina samaan paikkaan. Jos niillä on kaksi hehtaaria tilaa käytössään, sisältää tämä tila ehkä pari kolme kakkapaikkaa, ja muutoin kasoja ei näy koko alueella ainuttakaan. Eivätköhän hevoset sitten ottaneet kakkapaikaksi juuri sen kukkulan, mihin ei saisi kasoja kertyä. Nämä kun vaikuttavat oleellisesti maaperän ravinteisiin. Tämä treeni hevoselle sisälsi siis kävelyä muutaman sata metriä, paikoillaan seisomista vartin verran(?), ja taas kävelyä pienen pätkän. Mutta hei, päivän treeni kun olikin juuri se paikoillaan seisominen ;)


Hervottoman hauskaa touhua tämä syöttäminen!

Tilan isäntä perinnebiotooppia hoitamassa.

Ihanan Terhin lisäksi Nemo sai kuluneella viikolla toisenkin ihanan naisen huomion täysin itseensä, kun aiemminkin luonamme vieraillut Suvi Suur-Inkeroinen (Tmi Pure Heart) kävi tekemässä Nemolle shiatsu-hoidon. Tämä oli nyt Nemon kolmas kerta Suvin käsittelyssä. Halusin tsekata hevosen läpi näiden paiseiden jäljiltä. Nemo on myös ollut ajaessa selvästi huonompi vasempaan ja jopa vastustellut vasemmalle kääntymistä. Eläinlääkäri raspauksen yhteydessä tuolloin totesikin yhden hampaan juuri vaihtuneen, joten tämä on hyvinkin saattanut aiheuttaa vastaanhangoittelua. Ongelma on selvästi jo helpottanut myös kuolaimella, ja sidepulleilla ajaessa mitään vastaavaa ei ole havaittavissakaan!

Shiatsusta naatiskelemassa.

Suvi kertoo:

"Hoidin Nemolta virtsarakkomeridiaanin, maksameridiaanin ja ohutsuolimeridiaanin. Virtsarakko on sellainen, jonka olen hoitanut jokaisella kerralla ja jonka hoidan miltei aina, kun shiatsuan hevosia. Se liittyy mm. luustoon, hermojärjestelmään, niveliin jne. Koska se on yhteydessä myös autonomiseen hermostoon, niin se vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti hevoseen ja usein "avaa" hevosta joka puolelta. 

Maksaan litttyvä sana voisi olla energia, siihen liittyy mm. lihaksisto, jänteet ja nivelsiteet. Maksahan elimenä esimerkiksi varastoi verta ja vapauttaa ravinteita ja energiaa fyysiseen toimintaan, lisäksi se puhdistaa verta kuona-aineista. Ohutsuoli on taasen tulimeridiaani ja sanana siihen voisi sanoa liittyvän suojelu. Kaikki tulimeridiaanit suojelevat sydäntä. Ohutsuolimeridiaaniin liittyy mm. ruoansulatusjärjestelmä ja se auttaa kehoa selviytymään traumoista (fyysiset ja psyykkiset). Se myös puhdistaa kehoa.

Lapa/sään ympärys oli hieman tukkoinen varsinkin oikealta puolelta, joka on loogista ajatellen kaviopaisetta, joka jalassa oli, jollloin Nemo on todennäköisesti varonut jalkaa. Toinen hieman tiukahko paikka oli lanneselän alue ja takapää varsinkin vasemmalta puolelta, joka taasen loogisesti on voinut rasittua hetkellisesti enemmän, kun oej on ollut kipeä. Toki vasen takajalka taisi olla muutenkin sen Nemon ns. heikompi jalka eli sekin vielä selittää tätä. Kuitenkin jumit olivat "normaaleja" ja aukesivat mielestäni suhteellisen hyvin, eli kaikenkaikkiaan Nemo oli ihan hyvässä kunnossa. 

Hän myös reagoi tapansa mukaan hyvin ja malttoi minusta paremmin ottaa hoitoa vastaan kuin aiemmilla kerroilla. Edelleen hän on oikein hienosti ja herrasmiesmäisesti käyttäytyvä nuorimies ja tuollaisia on aina ilo hoitaa 🙂 Erityismaininta hänen ihanista silmistään, jotka minusta näyttävät siltä, että hän on vanha sielu. 😊"


Lörppähuuli hoidettavana.

"Vanhan sielun" ihanat viisaat silmät.

Suvi tarkkailee potilastaan. Nemolla kyllä taas ilmeitä ja reaktioita riitti.

Silloin kun on tylsää tai tekee kipeetä, voi vaikka natustaa narua. Se helpottaa.



Kiitos taas Suvi käynnistä! Varmasti tapaamme jatkossakin :)



Nuoren hevosen elämässä näitä "ekoja kertoja" riittää ihan loputtomiin. Jälleen tapahtui yksi eka kerta, tällä erää myös Kiialle, sillä tuo pääsi Nemon selkään istumaan! Edellisen kerran siellä onkin ratsastaja ollut joskus kesällä, kun Virpi sen muutaman kerran harjoitteli Nemon kanssa selkäännousua. Olisiko ollut heinäkuuta? 

Hiukka onnellinen pieni ratsastaja :)

Luulenpa siis, että Nemo saa alkaa jatkossa toimia hieman useamminkin Kiian kuskina. Joku satula pitäisi kyllä selkään kehitellä, niin Kiian on helpompi pysyä kyydissä. Poni on niin leveä, ja tyttö niin pieni, etteivät Kiian jalat meinaa mitenkään istua sopivasti Nemon ympärille. Heppa laihikselle siis! :D


Yritän nyt kovasti itseäni tsempata, että odottelisin ensi kevääseen selkäänmenon kanssa. Mikä kiire minulla sinne nyt olisi kavuta, ehdimme suorittaa ratsain vielä monen monituista lenkkiä, vaikka odottelisinkin tässä vaiheessa sen puoli vuotta. Tuollakin hetkellä on iso merkitys täysin keskenkasvuiselle hevoselle. Ja edelleen tiedän sen, että jos nyt erehdyn menemään selkään, olen siellä pian uudestaan, koska nälkä... ;)



Jaetaan loppuun vielä hieman kuvia varmasti teillekin monelle tutun ihastuttavan Nemon ikäisen ic-tamman osalta! Kävin kärryttelemässä Emilian ja Fantin kanssa tässä hetki sitten. Fantti on oikein reipas ja pätevä maastomopo, ihastuttava neiti kerrassaan. Tähtisafiiri-blogista oli siis tämä tamma monelle tuttu kaveri :)



You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.