esteratsastus ,

Kesäkivaa kera Kalinon

6/30/2013 11:29:00 ip. marjo 7 Comments

Ponit laitskalla, Kaltsu jo innoissaan katselee, että sieltä mun äiti tulee

Joo joo mamma, täältä mä tuun, lähetään hommiin!

Milja ja Kalino <3

Tietty piti taas vähän kameralla leikkiä.. Kesämies poseeraa.

Meillä on Kalinon kanssa hyvin sama ajatus kesäkunnon todellisesta tarkoituksesta - rantapallo.

Miljan ja Kalinon peltokoulua

Reipas poni liikkui taas niin hienona

Nämä kuvat on muuten macroputkella otettu, kun ei muutakaan ollut käytössä..

...ei ihan niin kamalaa laatua, mitä olisi voinut kuvitella :)

Miljan pojat

Ja ihana tallikoiruus Mökö. Hän on vähän kasvanut sitten edellisten kuvien..

Pentukoiruleilla on aina hauskaa yhdessä

Näihin ei voi kommentoida mitään järkevää.. Kuski könöttää ihan miten sattuu, mutta poni on hieno ja hyppää kyselemättä!

Vähän läheltä lähti, ja mie jäin totaalisesti matkasta ja repesin selässä, voi Kaltsu-raukkaa :D

Lentävä voipalleroinen..

Vähän vauhdikkaampaa meininkiä välillä

Loppuun vielä yksi miulle huomattavasti sopivamman kokoinen este!

Mökö kävi viilentymässä..

Ja Kaltsu teki samoin :)

Nyt en varmaan ihan hetkeen pääsekään Lotan ja Nemon luo käymään. Suunnitelmissa ainakin on viettää mahdollisimman paljon aikaa Keski-Suomessa, eli hyvin kaukana omista poneista. Mutta ehkä ne siellä pärjäilevät. Nemo vaan kasvaa niin silmissä, että kohta en tosiaan enää tunne omaa varsaani. Toivottavasti saisin tallitytöiltä tässä väliajalla jotain kuvia, täytyy niitä sitten myös tänne laitella..

kuvia ,

Muista aina hanskat, kun erotat tamman varsastaan..

6/24/2013 02:29:00 ip. marjo 8 Comments

Paras kärpässuoja..

Sain sitten komean (ja kipeän!) vesikellon käteeni. Kiitos Lotta the sekopään. Vaikka olihan se arvattavissa, itse olin niin tyhmä, etten tajunnut ottaa hanskoja käteen. Kesällä en oikeastaan ikinä käytä hanskoja ratsastaessa, talvisin tietty sen vuoksi, että tarkenee. Satulan sentään tajusin napata pyllyn alle, sillä ilman sitä olisin varmasti tullut hyvin pian selästä alas - joko omasta tai Lotan toimesta..

Lotta seisoo kuulemma kutakuinkin 247 sisällä navetan uumenissa. Se ei yhtään kestä ötököitä. Tuo on kyllä todella omituista, sillä miun mielestäni Lotta ei koskaan ole juurikaan paarmoja stressannut, kun vertaa muihin meidän poneihimme. Lotalla on aina pystynyt jopa ratsastamaan kesäisin, kun nuo muutamat muut ponit ovat niin sekopäitä metsässä paarmojen keskellä, että niiden kanssa ei paljon ole huvittanut lenkille lähteä. Toisaalta meillä ei kotona koskaan ole ollut yhtä valtaisia paarmoja, mitä nykyisessä laidunpaikassa on. Ja vaikuttaisiko sekin, kun on imettävä tamma.. Tiedä häntä, joka tapauksessa Lottaa ei ihan helpolla ulos saa. Toisaalta hyväkin, sitä ei ole ainakaan syöty mistään ja nisätkin vaikuttivat olevan siistissä kunnossa. Eiköhän tämä pahin paarma-aika kohta helpota..

Mutta niin, takaisin erotukseen varsasta. Laitoin Lotan navetan suojissa kuntoon, edellisestä oppineena totesin turhaksi edes yrittää viedä sitä pihalle. Sieltä marssittiin suoraan aitauksesta ulos varsan jäädessä portin toiselle puolelle. Lotta tuli nätisti kentälle ja oli alkuun sielläkin melko rauhallinen, toki ponit koko ajan huutelivat toisilleen. Vaan pian, kun Nemon huudot lakkasivat kuulumasta, Lotta meni aivan sekaisin.

Koko lyhykäisen ratsastuksen ajan Lotta vain huusi, juoksi, juoksi ja huusi. Mie käytin kaikki voimavarani ja energiani siihen, että saisin tamman pysymään käynnissä. Varsin huonolla menestyksellä.. Pieniä pätkiä annoin sen ravata, ja jopa pari kierrosta laukata. Jos Lotta olisi saanut valita, se olisi kaahannut täyttä laukkaa edes takaisin kentän aidan vierellä..

Hyvin pian oltiin molemmat hiestä märkiä, ja päätin käydä vielä kävelemässä loppuun laitumen vierellä kulkevalla tiellä, jotta Lotta rauhoittuu, kun näkee varsan. Vaan mitä vielä, Nemo on ilmeisesti hyvin pian yksin jäätyään painunut takaisin navettaan vasikoiden kanssa hengaamaan, ja vaikka Lotta kiljui portin takana, ei Nemolla ollut aikeitakaan tulla ulos. Kiipesin kuitenkin vielä selkään ja käytiin kävelemässä tietä jonkinmatkaa ees taas. Lotta on kyllä siitä kiva, kun se on niin nöyrä työmyyrä, että tekee mitä pyydetään, vaikka hätä varsan perään on suuri. Kertaakaan se ei yrittänyt pysähdellä tai kääntyä ympäri, vaan käveli reippaasti eteenpäin ja hirnui hirnumasta päästyään varsan perään. Selvittiin jopa lähestulkoon käynnissä takaisin tallille, vaikka kiirus oli kova.

Nappasin hysteeriseltä tammalta pihassa satulan pois ja paineltiin saman tien navettaan varsan luo. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, ja Nemo suuntasi ensimmäisenä maitobaariin. Vaan eihän tämä rääkki tähän loppunut.. Nyt kun saatiin varsa mukaan, lähdettiin taas Lotan kanssa ulos tarhasta, ja jätettiin varsa aidan toiselle puolen. Tällä kertaa kävin vaan suihkuttelemassa hikisen hevosen. Lotta oli jopa lähestulkoon paikallaan, mitä nyt jälleen ötökät kiusasivat aivan liikaa ja vähän piti hörötellä varsan perään. Nemo puolestaan suuntasi saman tien takaisin navettaan, kun huomasi, että äiti läks ja hän ei pääse mukaan..

Ehkä tämä homma jossain kohti helpottaa. Nemolla ei selvästi ole pienintäkään ongelmaa olla äidistään erossa, mutta valitettavasti Lotta ei ole ihan yhtä helppo tapaus!

Navetassa harjailin vielä Nemonkin läpi. Päätin sitten kokeilla ensimmäistä kertaa nostaa varsalta jalkaa ylös. Hieman kyllä epäilytti, kannattaako tätä nyt tehdä, toinen seisoo vapaana ja on muutenkin sen verran honkkeli-konkkeli, että saa nähdä mihin lennetään. Varovasti liu'utin käteni alas toista etujalkaa pitkin, tartuin vuohisen ympäri kiinni ja nostin kevyesti ylös. Jalka nousi ilmaan. Täysin rentona. Täysin löysänä. Kevyesti kuin höyhen. Ja samoin laskeutui alas. Mie seisoin haavi auki ja mietin, että tapahtuiko tuo oikeasti?!

Pakko oli siis kokeilla uudestaan, ja sama ilmiö toistui. Ikinä en yhdeltäkään hevoselta ole nostanut yhtä helposti, kevyesti ja rauhallisesti jalkoja. Tässä kohden oma intoni kasvoi, ja vaikka vähän mietin, ahnehdinko nyt liikaa, pakko oli nostella kaikki jalat läpi! Ja joka ikisen kintun kohdalla seurasi sama ilmiö. Myös takajaloissa. Varsa ei liikkunut milliäkään operaation aikana, paino ei horjahdellut mihinkään suuntaan, eikä se tehnyt omilla jaloillaan minkään sortin vastaliikkeitä noston tai laskun aikana. Onkohan joku käynyt taas salaa opettamassa mun varsaani, tallinpitäjän pikkutytöt vissiinkin.. ;)

Roppe-romuluinen aina niin kuvauksellisena..

bimi ,

Juhannustunnelmia heppojen ja possujen luota

6/23/2013 10:33:00 ip. marjo 2 Comments

Pukki päivässä pitää kärpäset loitolla!

Olipas ihanat kolme päivää, ei voi muuta sanoa. Mie olen viettänyt juhannukset aina (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) vanhempieni luona kotikotona, ja meillä on nyt kahdenkymmenen kolmen vuoden ajan käyneet samat vieraat joka juhannuksena. Tämä on jo sen luokan perinne, että siitä ei ihan helpolla käy luopuminen!

Raaputa mua, ihanaa, mmmmmmms.

Tavataan ystäväni Sannan kanssa vähintään kerran vuodessa, eli juhannuksena. Sanna on aina ollut varsinainen heppahöperö, mutta valitettavasti mahdollisuudet ratsastukseen ja hevosten tapaamiseen ovat rajoittuneet lähinnä juhannuksen vierailuun näillä nurkilla. Tallilla ollaankin viime vuosina aina pyritty käymään. Eikä tämä vuosi ollut poikkeus, muutoin kuin sen osalta, että visiittejä kertyi kaksi ja toiseen matka vähän piteni.

Käytiin siis koko porukalla tapaamassa Lottaa ja Nemoa - toki varsa piti esitellä vieraillekin :) Maailman kiltein ja helpoin Lotta asettikin Sannan pieniin haasteisiin, ja käyttäytyi juuri niillä tavoin, mitä en ihan äkkiä Lotalta odottaisi. Vaan syy ja selitys kaikkeen oli hyvin yksinkertainen: paarmat. Lotta ei olisi millään halunnut tulla ulos viileän suojaisen navetan turvista, ja lopulta kun palattiin hommista, Lotta juoksi suoraan takaisin navettaan. Se oli lähestulkoon sekopää ötököiden keskellä.. Laitettiin Lotta puomiin kiinni harjausta varten, mutta hyvin pian se oli pakko napata irti, sillä tamma alkoi hyppiä ja pukitella kiinni ollessaan! Siis LOTTA!? Irti päästyään se lähti saman tien juoksemaan laitumelle ötököitä karkuun. Todella todella omituista käytöstä Lotalta. Nemoa puolestaan ötökät eivät vaivanneet oikeastaan yhtään.. Eikä paarmoja edes ollut kauheasti, sillä tuuli melko paljon. Eikä Lottaakaan sitten enää haitannut, kun se pääsi liikkumaan. Paikallaan seisominen oli mahdottomuus.

Lotta "pakotettiin" ulos suojaisasta navetastaan, jolloin tamma suuntasi ensimmäisenä vesikipolle. Siinä Lotan päivä taitaakin kulua, ötököitä pakoillen ja vettä juoden näin hellepäivinä..

Nemo seisoo kiltisti paikoillaan riimun pukemisen ja riisumisen ajan. Voi kyllä suoraan sanoa, että tällä reissulla kaiken kaikkiaan Nemo käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin Lotta!

Lopulta saatiin jotenkuten tamma harjailtua ja suitsittua, ja saman tien painuttiin ponien kanssa kentälle. Nappasin Nemon riimuun harjoituksen vuoksi, talutin sen kentälle ja jonkin aikaa kentälläkin. Jätkä oli taas superhieno ja ennen kaikkea rauhallinen. Kuten aina. Nyt otettiin ensimmäinen ravipätkäkin talutuksessa. Monesti talutusta opettaessa poneille tuntuu olevan suuri ihmetyksen ja järkytyksen aihe, kun taluttaja vieressä lähtee juoksemaan, ja ensi reaktio on iskeä jarrut päälle silmien pyöriessä päässä. Päätin kuitenkin käyttää tilanteen hyödykseni, kun jäätiin varsan löntystäessä mammasta hieman jälkeen, ja huomasin Nemon itse jossain kohden hieman kiihdyttelevän äitin perään. Ihan kevyellä paineella pyysin varsaa narulla eteenpäin, ja saman tien se lähtikin raviin. Naru löysällä juoksin Nemon vierellä äipän kiinni. Ei mitään ongelmaa.

Laiskat ponit...

Äiti mä haluun tulla sun kaa.

Lotta on kiltti ja helppo harjoitusheppa :)

Hieno ja ISO mies!

Kentällä heitettiin Sanna selkään ilman satulaa ja tuo sai vapaasti pyöriä kentällä. Sanna on juuri tänä keväänä aloittanut tunneilla käynnin, joten kokemusta ei vielä ihan hirmuisesti ole. Halua ja rohkeutta kyllä sitäkin enemmän! Nyt tuli todistettua sekin, että Lotan selästä voi pudota, hih!

Kentän päädyssä, en tiedä mistä syystä, Lotta päätti tehdä äkillisen liikkeen sivulle. En tiedä väistikö se ötököitä, pelästyikö kentän päädyssä lepattavaa narua, vai mistä oli kyse, mutta kesken kävelyn poni päätti poistua keskelle kenttää parin askeleen verran. Se riitti kuitenkin siihen, että kuskilta lähti tasapaino. Mie seurasin putoamisen hyvin tarkasti, taisin ehtiä huutaakin, että pysy kyydissä. Samalla hetkellä kuitenkin totesin, että ei onnistu enää, alas se tulee.. Samaa Sanna itsekin sanoi, että melkein olisi voinut yrittää pysyä, mutta katsoi paremmaksi antaa pudota. Hyvin hallittu kyljelle mätkähtäminen sieltä sitten seurasi. Ei onneksi käynyt mitenkään. Harmi kun tätä ei tullut kuviin eikä videolle ;)

Ei Nemo sentään ihan koko ajan  Lotan vierellä pysy, vaan välillä piti tutkiskella kentälle kannettua estekalustoa.

Ensin hieman lämmittelyä mielikuvitusesteillä...

...ja sitten ei muuta kun treenit käytiin! Hyppyy!

Hyppyy!

Hyppyy!

Ja vielä hyppyyyy! Tarkottaakohan tämä Nemon esteinto sitä, että miekin joudun joskus opettelemaan hyppäämään.. Kääk!

Ravipuomejakin tuli harjoiteltua..

Mie mietiskelin pitkään, käynkö itse ollenkaan selässä, ettei tule liikaa hevoselle hommia vielä suht kuumalla kelillä. Päätin sitten kuitenkin hieman taivutella tammaa, ettei se pelkästään löntystele pitkänä pötkylänä mihin ja miten itse haluaa. Lotta oli aivan järkyttävä ratsastaa! Pitkiin aikoihin ei ole tuntunut yhtä hankalalta olla selässä. Poni ei myödännyt yhtään millekään avulle mihinkään suuntaan. Kaikki reaktiot pohkeisiin olivat tikittävää jännittynyttä ravia reippaammin eteenpäin, suussa ei ollut mitään tuntumaa asetuksiin eikä edes pidätteisiin. Rentoudesta ja kuuliaisuudesta ei ollut tällä keikalla tietoakaan. Päädyin siis siihen, että pusken ne pohkeet läpi vaikka väkisin, ja kun saan hevosen edes hieman myötäämään ja vastaamaan apuihin, palkkaan siitä, enkä edes yritä vaatia pidempää suoritusta. Väänsin ja käänsin ympyröitä ja asetuksia sekä suoralla että kaarevalla uralla, ja kyllä sieltä lopulta hieman jotain pehmeyttä löytyi. Mutta vain hyvin hieman.. Oi voi.

Juuri tältä se tuntuikin. Heti kun jotain pyysi, oli alla jännittynyt, pientä kiihtyvää ravia tikittävä poni. Angst angst.

Edes jotain yritystä..

Pienikin myötäys ohjalle riitti..

"Äiti, onks tää töitten tekeminen aina näin rankkaa??" "Voi poikani, tietäisit vaan..."

Ratsastuksen aikana Lotalle nousi hieman hiki pintaan, mutta Nemolle sitäkin enemmän! Ei ole helppo tuo varsan pörröturkki näillä keleillä. Suihkuteltiin Lotta letkulla, ja samalla päätin, että nytpä saa Nemokin ensimmäisen suihkunsa. Jälleen kerran on pakko todeta, että tuo varsa on uskomaton. Ei mitään ongelmaa tässäkään asiassa. Mie pidin itse narusta kiinni ja suihkutin varsan. Hieman sitä selvästi ällötti vesi ja parin askeleen verran se välillä siirtyili sivuun. Tällöin pidin suihkun varsassa niin kauan kuin se liikkui, ja heti pysähdyksestä vesi pois, eli myötäys ja palkka varsalle, kun se seisoo paikallaan. Narun pidin koko ajan lähestulkoon löysänä, sillä varsalla ei selvästikään ollut mitään aikomuksia poistua paikalta.

Pikkujätkän ensimmäinen kosketus vesisuihkuun. Varsa on vähän että hui :)

Huomenna suuntaan takaisin ponien luo, ja nyt aion ottaa ensimmäistä kertaa Lotan yksikseen kentälle eroon varsasta. Saapa nähdä, mitä siitäkin seuraa!

Toki käytiin myös poikien luona. Ja kuten yleensä, upea Roketti juoksee ekana vastaan.

Tätä äijäjengiä voisi seurata kyllästymättä vaikka koko päivän..

Ai miten niin seurallista porukkaa..

Vaikka laidun on täynnä ruohoa, jostain syystä se silti maistuu paremmalta kädestä syötettynä. Huomaa ruokkijan norjanlippu lippiksessä sekä värit paidassa, ja muuten ihan sattumalta :D

Tänään käytiin "omalla tallilla" muun ponilauman luona ja heitin Sannan vielä Bimin selkään. Mie lähdin itse vaan mukaan kävelemään, sillä en luota poneihin yhdistettynä Sannan ratsastustaitoihin sen vertaa, että olisin itsellenikin ottanut ratsun, nyt kun ei Lottaa ollut käytössä. Bimistä on kuitenkin kehkeytymyt niin kiltti, herkkä, luotettava ja fiksu poni, että sen selkään uskaltaa kyllä huoletta laskea - ei-nyt-ihan-ketä-tahansa - kuten Lotan, mutta lähes kenet tahansa :) Ja jälleen kerran poni oli nätisti, nosti jopa laukan, vaikka hieman laiskanpulskeaa olikin eteneminen..

Laajakulmaputkella syntyy jokseenkin mielenkiintoisia perspektiivejä hevoskuvaukseen..

Fionan käsittämötön tarve paimentaa hevosia pääsi taas valloilleen. Kyllä se onneksi tajusi väistyä laukkaavan hevosen alta, vaikka hyvin lähellä kintuissa jälleen pyörikin. Huh.

Ballerobonin boseeraus.

Linssilude esiintyy vielä kameralle..

Joku joskus lupasi, että saan laittaa tänne muitakin kuvia kuin heppoja. Joten fiilistellään nyt vielä hieman muillakin juhannuksen eläinkuvilla :)

Lentävä lammaskoirani aina yhtä innoissaan. Tällä kertaa - ihme kyllä - jopa suu kiinni.

Meillä taitaa asua joku taiteilija..

Tämä iiiihastuttava pikkukili löytyi heppojen luota!

Fiona pääsi uimaan pariinkin otteeseen. Lentävän lammaskoiran mielestä myös vetten päällä kannattaa lennellä, niin pääsee nopeammin uimaan..

Jonkin sortin kisa vissiin meneillään ;)

Aina näin: Zeldan saa rannalta veteen vain pieniksi hetkiksi, ja Fionan saa vedestä rannalle vain pieniksi hetkiksi..

Paparazzit vauhdissa.

Olen jo hyvin tottunut siihen, että vuonis tai kaksi tai viisi ovat häiriköimässä kuvauksiani. Yleensä ne tyytyvät tökkimään turvallaan ja kurkistelevat olan yli kovin kiinnostuneina, millaisia kuvia olen kavereista napsinut. Tämä yksilö taisi tylsistyä odottamaan vuoroaan katsoa kuvia, joten hän ilmaisi mielipiteensä ja söi miun kenkääni..

Vihdoinkin löysin kaltaiseni ystävän, hiiteen vuonikset!

Voiko näin söpöjä kikkarapossuja ollakaan?! He ovat vähän kasvaneet sitten viime kesän (linkki)...