lotta ,

Pyöritä, Siri, pyöritä!

2/28/2013 01:03:00 ip. marjo 1 Comments

Väliaikakevennys Rouskun koulutusvideoiden välissä. Pikkumies taitaa olla hivenen äitiään edistyneempi tässä touhussa... ;)



Ai niin, ollaan menossa Rouskun kanssa Sarin maastakäsittelykurssille reilun viikon päästä! Siri ja Rousku osallistuvat siis opetukseen, mie lähden vaan mukaan seuraamaan ja videoimaan. Kurssin on tarkoituksena valmistella ajokoulutukseen, ja ilmeisesti sisältää paljolti näitä samoja juttuja, mitä Ropen kanssa nyt on harjoiteltu.

Aikas jännää, sillä edessä on jätkän ensimmäinen yksinäinen koppimatka, sekä parin yön majoitus vieraassa paikassa. Saas nähdä, mitä varsa siitä tuumaa!

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

maastakäsittely ,

Rousku eskarissa vol. 2

2/26/2013 01:38:00 ip. marjo 6 Comments

Naruriimulla maastakäsin koulutusta:

 

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Popino eskarissa

2/19/2013 10:45:00 ip. Siri 2 Comments

Ensin tarvitsee varmaan hieman tarkentaa, että Popino on siis Rohan. Rakkaalla lapsella kun pitää olla monta nimeä. Jatkossa tiedoksi, että Ropsu, Popsu, Roppis, Voppis, Noppa, Rousku, Roppe, Poppe, Rompula, Pompula, Romuluinen (muutaman mainitakseni) tarkoittavat meitin Rohania.

Popinon kanssa siis ollaan oltu ahkeria esikoululaisia ja tänään tuli kaikkinensa kolmas kerta kun hevosNAIStaitoja opettava Sari (http://www.vilesar.fi/) kävi taas tökkimässä jotain meikäläisen ja Popinon kaaliin. Täytyy heti alkutöikseen mainita, että se mun kaaliin tökkiminen on huomattavasti haastavampaa. Välillä kun tuntuu ymmärränkö suomea ollenkaan :)

Ekalla kerralla oltiin kentällä takaa-ajoharjoituksissa. Koulutuksen saalina muun muassa, että Roppe seuraakin mun jalkojani eikä osaa lainkaan ääniapuja. Mistäs tollasenkin nyt taas ittekseen sen kanssa touhutessa olis tajunnu. Kuvitellu vaan et onpa se taitava kun osaa lähteä käveleen ja pysähtyä ja juostakin kun maiskuttaa.. totuus oli se et mun jalat on sen liikkeelle aina laittaneet. Nimittäin kun pysyin paikallani ja maiskutin niin Ropsu seisoo vaan tiiviisti neljällä jalallaan hievahtamatta senttiäkään. Aloitettiinkin keskittymällä ääniapujen opettamiseen (tästä lisää Marjon tekemällä videolla). Toinen asia mistä sain noottia oli se kun Rousku räplää huulillaan mun taskujani ja käsiä ja jalkoja aina paikalla ollessaan.
 >Eihän se kunnioita sun omaa tilaa ollenkaan<
 öö tota no ku mää niin tykkään siitä kun me kiehnätään toisissamme.
>Kuinka kivaa mahtaakaan olla se kiehnääminen siinä vaiheessa kun se pelästyy jotain ja hyppää sun syliin kun on tottunut et sun luokse pääsee koska vaan?<
öö tota ei varmaan kauheen kivaa.

Kyllähän mä sen sisäistän ja ymmärrän ja toki haluan sen niin olevankin, mutta mä oon vähän lälly näissä asioissa. En mä haluis työntää sitä pois, mutta kun on kerta apua hevosen käsittelyyn pyydetty niin tehdään sitten niin kuin käsketään. Tästä lähtien yritän olla tiukempi etten anna sen lompsia mun tilaan ja tunkea nenäänsä joka paikkaan. At least I Try :)

Rohan oppitunnilla vol. 1:



Tokalla kerralla Sari tulikin sitten tallin pihaan jossa ympäristö on sille tuttua ja keskittyminen parempaa. Nenää edelleen siirrelttiin aina kun se tuli tielle ja sen siirtelyn lomassa keskityttiin naruriimun avulla kouluttamiseen. Harjoiteltiin peruutuksia ja ympyrällä kävelemistä, lähtömerkkejä ja pysätysmerkkejä köyden avulla. Mulle köyden käsitteleminen on vähän hankalanlaista ja tuntuu että tarvin vähintään kymmenen toistoa ennenkuin alkaa mennä jakeluun. Rousku puolestaan tuntui sisäistävän asiat paljon nopeammin. Ollaanhan me tietysti hieman jotain oma toimisia räpellys köysikokeiluja tehtykin ettei se nyt ihan uutta sille ole. Tästäkin koulutuskerrasta saa varmaan enemmän irti Heikin kuvaamilta videoilta. Kiitos Hessulle :) (video tulossa lähipäivinä!)

Toisella oppitunnilla tallin pihassa - video seuraa perässä.

Sari sanoi mulle toistamiseen ehkä ihanimman kohteliaisuuden ikinä, että meistä näkee, että me ollaan parhaat kaverit, et luottamus toimii -poni on rohkea ja rauhallinen kun mä oon siinä ja me kuulemma näytetäänkin vähän samalta -- aaawww.

Kolmannella kerralla treffattiin taas tallin pihassa. Otettiin nyt mukaan suunnanvaihdot ympyrällä ja vahvistettiin edelliskerran juttuja. Tehtiin säkityksiä (joista taas videota), taluttelua pitkällä narulla ja riimunlaittoonkin saatiin uusia oppeja. Koulutuksen päätyttyä vietiin Popino pihattoon ja Sarin piti näyttää vielä oikeaoppinen riimun riisuminen kun olin ottanut riimun jo pois päästä. Siitäkös poni innostui.. Se pyrähteli pihaton päätystä päätyyn, viskoi päätään, vinkui ja rynnisteli pihaton lauta-aitausta päin yrittäen etsiä ulospääsyä kavereiden joukkoon. Se oli sitä mieltä et tää oli nyt tässä, että preeriaponin vaistot kutsuvat jo. Hetken jo luulin, että se yrittää hypätä lautaseinän yli toiselle puolelle. Se ei koskaan ennen ole käyttäytynyt noin. Piti laittaa postauksen otsikoksikin Popinon pimeä puoli ;), mutta totesin, että eiköhän tuo aika normaalia varsan käyttäytymistä taida kuitenkin olla - harvinaista Ropsulta, mutta normaalia. Hän kun oli jo kaikkensa antanut äskettäin pihassa ja nyt oli kiire päästä frendien luokse ja olihan se ymmärrettävääkin, kun tähän mennessä koulutuksien loppuminen on päättynyt parhaaseen mahdolliseen palkintoon= tarhaan pääsyyn ja nyt sitten ei heti päässytkään. Meneehän siinä herne vähemmästäkin pikku ponin sieraimiin.

Sari kuitenkin fiksuna likkana laittoin Rouskulle riimun uudestaan päähän, avattiin pihaton portti ja poni meinasi jo tässä vaiheessa rynnistää ulos pihaton ovista kaasu pohjassa. Ulos asti päästessään sehän lähti rynnimään takatarhaa kohti apinanraivolla. Sarin nopeat ja oikeanlaiset otteet kuitenkin pysäyttivät sen lähes täydestä vauhdista. Meikäläinen hihkuu pihaton ovella, että Jee hyvä Sari sä sait sen pideltyä!!!

Poni kiertää Saria laukalla ympäri ympäri ja vielä kerran ympäri kunnes pysähtyy siksi hetkeksi, että riimu saadaan rauhassa pois sen päästä. Lumi vain pöllysi kun se kiisi tuulen nopeudella takaisin "vapauteen". Niin että kyllä siitä herrastakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita näköjään löytyy. En voinut kuin ihailla Sarin rauhallisuutta ja määrätietoisuutta tilanteessa ja sitä, että se sai ponin pideltyä hyppysissään. Well done Sari :)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

lotta ,

Maailman nopein tallikeikka

2/18/2013 06:19:00 ip. marjo 2 Comments

Heti alkuun saatte ihailtavaksenne(??) videon ensimmäisestä kerrasta Lotan selässä ilman varusteita. Päivämäärä tuli vahingossa väärin, mutta ei kai yhden päivän heitto maailmaa kaada. Videolla oli taas niin lyhyitä pätkiä, että tässä onkin suurinpiirtein kaikki kuvatut matskut. Ei tuo nyt ihan mahdottomalta menolta näytä, vaikka jossain kohden huomaakin hyvin, kuinka mie touhuan jotain, ja Lotta touhuaa jotain ihan muuta, heh. Tästä on hyvä jatkaa, ja katsotaan vaan, mihin ollaan edistytty muutaman kuukauden treenin jälkeen! (Mitä nyt varsominen haittaa treenaamista, senkin vauva ;))



Onpa muuten hauska katsoa itse tätä menoa videolta. Tuolta todellakin erottaa ne kohdat, missä Lotta keskittyy, kuuntelee, ja tekee juuri niin kuin minä pyydän. Toisaalta senkin huomaa erinomaisesti, koska vaan "mennään" ilman mitään kontrollia, keskittymistä ja yhteisymmärrystä. Paras taktiikka siis ainakin näin alkuun taitaisi olla se, että hevoselta pyydetään koko ajan jotain yksinkertaista ja helppoa tehtävää, mistä se selviytyy, jotta tulee oikeita suorituksia, onnistumisia, ja ennen kaikkea keskittyminen pysyy koko ajan itse asiassa, sillä ollaanhan tässäkin töissä. 

Tänään jouduinkin suorittamaan historian nopeimman tallikäynnin. Voi kun olisi oma auto. Olen aina ollut hyvin liikkuvaista sorttia, eikä kahden koiran kanssa aktiivisesti harrastaminen - hevosista puhumattakaan - ole aina kovin helppoa ilman autoa. Onneksi on paljon ihania ystäviä ja harrastuskavereita, joiden kyydillä pääsen usein kulkemaan. Sekä onneksi saan melko hyvin porukoilta autoa lainaksi. Muutoin tallilla käyminen olisikin lähes mahdotonta. Muistan kyllä hyvin nekin ajat, kun vanhemmilta piti kinuta kyytejä tallille, jos ei pyörällä tai muulla kyydillä päässyt. Äitini sanoi minulle joskus, että sen päivän jälkeen, kun sä täytät 18, mä en vie sua enää koskaan mihinkään! Ja inssissä kävinkin heti pari päivää synttäreiden jälkeen. Sen jälkeen ei ole paljon porukoilla autoa kotona näkynyt minun ollessani maisemissa..

Eipä tuo auton käyttö silti itsestäänselvyys ole ja jatkuvasti siitä väännetään kättä. Tänään iski sitten pienoinen paniikki, kun siskoni miehen auto oli rikki, ja tuon piti päästä meitin porukoiden autolla töihin. Tein aamusta koulujuttuja ja ajattelin lähteä tallille vähän myöhemmin, kun oli kuitenkin hyvin aikaa. Luulin siis saavani auton.. Ja kyllähän sen sain, mutta enää tunniksi!

Uskomattoman nopeasti hevosenkin voi näköjään liikuttaa. Kaasuttelin talla pohjassa tallille, nappasin eiliset varusteet ponille (eli riimun ja kaulanarun), hain lähes juosten Lotan tarhasta ja hyppäsin suoraan selkään auton pakoputken päällä keikkuen. Tällä puolen tunnin maastokäppäilyllä en koskenutkaan riimusta lähteneisiin ohjiin, vaan kaikki hallinta tapahtui kaulanarulla. Ei tuo todellakaan siis tarvitsisi mitään ohjaksia maastoon, mutta turvallisuussyistä ne ehdottomasti pidän mukana, ikinä kun ei voi tietää, mitä tulee vastaan - varsinkaan näissä meidän maastoissamme, missä on pakko alitella junarataa ja metsätielläkin kulkee raskasta liikennettä soralouhokselle. Voi mitä antaisinkaan hiljaisista syrjäisistä metsäpoluista..

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Kaulanaru- ja takaa-ajotreenejä

2/17/2013 01:15:00 ip. marjo 0 Comments

Eilen tehtiin Lotan ja Rouskun yhteinen reissu kentälle. Ajatuksena oli treenata Rouskun kanssa takaa-ajoa, eli edelleen vahvistaa ääniapuja liikkeelle lähtöön sekä pysäytykseen. Tämän lisäksi halusin vihdoinkin päästä kokeilemaan jo kauan suunnittelemaani ratsastusta Lotalla pelkän kaulanarun voimin. 

Alkuun pyörin kentällä Lotan kanssa riimu päässä ja yritin hivenen saada ponia asettumaan ja taipumaan. Yritykseksi taisi lähinnä jäädäkin.. Siri puolestaan talutteli Rouskua puomien yli sekä muuta perussäätöä maasta käsin. Hyvin lyhyen ratsastuksen jälkeen otin Lotalle riimunnarun kaulan ympärille, heitin ohjat käsistä ja jatkettiin hommia pelkän kaulanarun voimin. Riimun pidin tosiaan alkuun päässä, jotta sain tarpeen tullen vahvistettua apuja, sekä ennen kaikkea testattua, toimiiko jarrut! Parin pysähdyksen jälkeen totesin, että vähän pitkäksi venyy, mutta kyllä se pysähtyy, heitetään vaan riimu veks.

Lotta oli koko touhusta lievästi sanottuna pihalla, eikä alkuun tajunnut laisinkaan, että sen pitäisi esimerkiksi kääntyä. Alkuun siis haahuiltiin lähinnä uraa pitkin kenttää ympäri. Jotain tamman päässä kuitenkin tuntui naksahtavan, kun yhtäkkiä käyntiin löytyi ohjaus vallan loistavasti. Lotta tosiaan kääntyi pienistäkin avuista ja jopa tosi tiukasti, lähes paikoillaan pyörien. Tamma selvästi kuunteli ja oli hommassa mukana, vaikkakaan ei kaikkea tajunnut, mitä siltä pyysin.


Ravi sen sijaan... Enää ei ohjaus toiminutkaan ihan yhtä lailla. Edelleen tammasta näki, että se kyllä yritti ja oli kuulolla, mutta ei se vaan tajunnut. Lotta oli koko ajan siinä uskossa, että pyydän siltä laukkaa, vaikka halusin vaan kääntää, mistä tietty seurasi askeleen pidennys ja vauhdin lisäys, minkä johdosta taas miun istuntani ja apujeni käyttö kärsivät, joten hevonen varmasti vielä vähemmän ymmärsi, mistä on kyse. Ravissa oli siis ohjaus pahasti kateissa, eikä siitä voi hevosta syyttää. Laukkaa kokeilin puolikkaan kierroksen verran, enkä edes yrittänyt kääntyä pois uralta. Hyvin nosti ja hyvin laski, huoletta voisi laukkailla enempikin, mutta eipä Lotan kanssa enää oikein laukata viitsi. Ravitkin otettiin vaan lyhyissä pätkissä ja välissä kunnolla käyntiä.

Rousku-mies alkoi selvästi hiffata maiskutuksen merkityksen! Edellisellä takaa-ajokerralla Sarin opeissa todettiin, että varsalla ei ole tuon taivaallisen käsitystä, mitä sen pitäisi tehdä, kun maiskutetaan. Se vaan seuraa uskollisesti taluttajan jalkoja, ihan se ja sama mitä muualla maailmassa tapahtuu. Eli tavoitteena on nyt häivyttää taluttaja, tai ainakin saada poni siitä irti, ja samalla varsan aivoihin käsky, että maiskutuksesta lähdetään liikkeelle. 

Ja edistystä kyllä tapahtui. Alkuun tehtiin samoin kuin viimeksi, eli jos varsa ei takaa-ajajan maiskutuksesta lähtenyt, alkoi taluttaja kävellä, jolloin varsakin liikkuu, ja maiskutus tietysti loppuu sillä sekunnilla, kun hevosen jalka liikahtaa. Tästä jatkettiin siihen, että taluttaja alkoi jättäytyä taaemmas, ja jossain kohden paikoilleen, ja ajettiin varsaa ympyrällä kuin liinassa juoksuttaen. Edelleen taluttaja siis avusti liikkeelle lähdössä jos tarvis, mutta koko ajan vaan vähemmän tätä tarvittiin. Tehtiin myös tarkoituksella käännöksiä taluttajasta pois päin, jotta varsa itse joutuisi erkaantumaan taluttajasta ja kuuntelemaan ohjista tulevaa painetta. Riimulla edelleen ajetaan, ja kyllähän tuo riimun ohjaukset osaa. 

Pian varmaan pystyykin jättämään taluttajan kokonaan pois, kunhan vielä vähän vahvistetaan maiskutuksen merkitystä ja saadaan sujuvat liikkeellelähdöt aikaiseksi. Sirin kummityttö oli reissussa mukana, joten tästä kaikesta - ensiratsastuksesta ilman varusteita sekä varsan takaa-ajosta - on videomateriaalia tulossa ensi viikon aikana! :)

Tänään mie jatkoin Lotan kanssa kaulanarulla treenausta. Tallin siivouksen lisäksi käytiin vaan pikaisella kävelyreissulla ponien kanssa. Laitoin Lotalle riimun päähän ja siihen ohjat, mutta tavoitteena oli olla koskematta ohjiin koko lenkin aikana. Ja varsin hyvin se toteutuikin. Siirtelin Lottaa kaulanarulla ja pohkeilla metsätiellä reunasta toiseen, samoin ravista käyntiin hidastus ja pysähdykset tehtiin pelkällä narulla ja istunnalla. Kyllä Loppis varmasti vähitellen oppii kaulanarulla ratsastuksen, kunhan itse jaksaa sitä opettaa. En malta odottaa, että tulee kevät ja tuo meidän valtaisa peltomme sulaa lumesta - siellähän me sitten jatketaan treenausta varsomista odotellessa...


0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuolaimettomat ,

Mun "oma" rakas möhömahani

2/15/2013 04:30:00 ip. marjo 6 Comments

Nyt tulee alkuun liuta ällösöpöily-hehkutusta, mutta Lotta on vaan niiiiiiiiiiiiin ihana rakas keltuainen. Miten paljon hevosta voikaan tulla ikävä - onhan siitä jo kokonaiset 19 päivää, kun viimeksi ollaan nähty! Miten ikinä selvisin sen puolitoista vuotta, kun poni oli poissa?? Mietin taas kaiken maailman ajatukset ympäri Lotan selässä hiljaisessa valkeassa metsässä istuessani, ja jälleen kerran tajusin, kuinka upea hevonen meillä onkaan. Kuinka mahtava suhde meillä on Lotan kanssa, ja kuinka tosiaan luotan tuohon poniin kuin vankkaan kiviseen kallioon.

Ittelläs on pallovatta.
Lotan liikutus on nykyisin ollut hyvin olematonta ja lähinnä pientä käpyttelyä ilman satulaa. Päätin sitten viimeisen kerran lähteä hievenen pidemmälle "vaellukselle". No ei nyt mihinkään vaeltamaan sentään, halusin vaan mitata yhden perinteisistä suosikkilenkeistäni, sitä kun tuskin tulee ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen ratsastettua. Matkaa on sen verran paljon, ettei noin pitkiä reissuja enää uskalla heittää, ja toisekseen ilman satulaa en näihin maastoihin välttämättä viitsi lähteä. Joten fiilisteltiin tämä lenkki nyt viimeistä kertaa.

Satulankin tosiaan laitoin rouvalle selkään, mutta en Lotan omaa penkkiä, vaan aikanaan Skellalle hankitun rungottoman satulan. Lotan omistaja oli tätä aiemmin testannut ja hyväksi todennut. Vyökin jopa mahtui kiinni. Olen aiemmin tuolla satulalla pari kertaa ratsastanut, eikä kyllä vakuuttanut meikäläistä. Siellä istuessa tuntuu kuin polvet olisivat suussa ja peppu työnnettynä satulan takakaarta vasten. Silti jalat kiskotaan jalustimissa niin taakse, että nenälleen meinaa lentää. Ihan outo kapistus. Sama fiilis tuli taas alkuun, kun selkään kiipesin. Mutta jotenkin lenkin myötä satula muuttuikin mukavammaksi. Oikeastaan ensimmäisten kevennysten jälkeen vasta huomasin, että täällähän on kiva istua. Loppureissusta en edes muistanut kiinnittää huomiota koko satulaan. Joku sanoo rungottomasta, että sen läpi tuntee hevosen liikkeet täysin eri lailla kuin tavallisesta satulasta... Aijaa? Minen kyllä havainnut kuin äärettömän pienen eron, ja senkin oikeastaan silloin, kun hevonen todella käyttää selkäänsä (ylämäessä, paksussa hangessa..).

Satulavyön olisi vissiin tarkoitus lähteä suorassa linjassa alaspäin...?
Sports trackerin mukaan reissulle kertyi mittaa 11,8km ja aikaa kului 2h 5min keskinopeuden ollessa huima 5,6km/h. Huomattavasti hitaammin siis mentiin kuin mitä mie itsekseni kävelen. Lotta on vaan auttamaton löntystäjä. Lähes koko matka toki käveltiinkin, ja pari kilsaa talutin ponia, kun itselle alkoi tulla sen verran vilu selässä. Kyllä ilman satulaa ratsastamisessa etenkin näin talvella on vaan puolensa..

Lenkillä meitä vastaan tuli kaksi vanhempaa rouvashenkilöä. Toinen taisi olla sauvakävelyllä ja toinen kenties postia laatikoilta hakemassa? Täysin arvaamatta toinen sitten kysäisi: "Onks tää norjanvuonohevonen?" Ensin miun leukani loksahti viisi senttiä alaspäin, seuraavana suupielet nousivat leveään hymyyn: "Juu, onhan tää. Onpa harvinaista, että joku tunnistaa!" En olisi todellakaan osannut tätä kysymystä sillä hetkellä odottaa :)


Lotalla ainakin suu toimii, ihan sama onko kuolaimia vai ei.

Otin Kalinon turkista kuvan muutama viikko sitten, ja nyt oli pakko ottaa vertailu Lotan talviturkista. Näemmä jopa vuonoilla voi olla näin suuri ero! Lotta toki on pudottanut turkkiaan jo pari kuukautta, Kalino ei ole tainnut vielä aloittaakaan.. Mutta ei Lotalla silti ikinä ole noin pitkää karvaa ollut!

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

lotta ,

Valmennusvideo

2/06/2013 05:49:00 ip. marjo 12 Comments

Tässä tulee vihdoin jo aiemmin lupaamani videonpätkä Vilesarin valmennuksesta. En alkanut sitä mitenkään editoimaan, kun niin vähän oli ylipäätään kuvattua materiaalia. Siri oli tosiaan vain alkutunnista paikalla, ja kelikin oli mikä oli, joten mukana on nyt kaikki videonpätkät. Mutta olipa kiva saada Sarin kommentteja videolle, ja kiva nähdä itsekin, miten puolipidätteellä sisätakajalan hevosen alle tuominen toimii käännöksissä - näköjään varsin hyvin. Johtavan ohjan litanniaa en sitten muistanutkaan ihan oikein. Mutta se tulee videolla, kuten paljon muutakin :)

Katson vielä läpi Rouskun opetusvideon, se on tosin sen verran kaukaa, sekä pimeällä ja huonolla kelillä kuvattu, että en tiedä, saako siitä mitään julkaisukelpoista irti.. Toivotaan! Huomenna vissiin Sari onkin taas tulossa Siriä ja Roppea kouluttamaan?? Jos tästä vaikka saataisiin Siriltä hieman yhteenvetoa myöhemmin..?




Ääk, Lotan harja on ihan järkyttävän näköinen videolla! Paraskin puhuja, ensin paasaan täällä vuonon harjan leikkuusta, ja sitten oman ponin tukka rehottaa, heh. Minun oli se kyllä tarkoitus leikata, mutta yllättäen aikataulu hieman ontui, kiitos äiti-tytär -kaksikon eli Skellan ja Yllärin. Mentiin Sirin kanssa vuonoja tarhasta hakemaan, niin ensimmäisinä silmiin osuivat keskellä peltoa seisovat kaksi ponia. Neidit olivat siis pitkästä aikaa päättäneet poistua tarhasta omin luvin. (ja tähänkin selvästi syynä oli tallinomistaja, joka oli päästänyt kaikki ponit karkuteille edellisenä päivänä, aaargh)

Ja ihan oikein niille! Voi poniparkoja, voisi suorastaan sanoa. Eivätpä nuo arvanneet, että päätyisivät keskelle jättikokoista ja hyvin paksuhankista peltoa. Suorastaan huvitti katsoa niiden muka-vapaudenriemua, kun toiset epätoivoisina lyllersivät kinoksissa. Aidan toisella puolella kaverit seisoivat syömässä vapaalla heinällä, hyvin tallatulla helppokulkuisella pohjalla, laumassa! Nämä kaksi tulivat nököttämään aidan taa päät roikkuen ja epätoivoisina lumihangesta ruokaa kauhoen. 

Lopulta haettiin ne Sirin kanssa takaisin tarhaan samaa reittiä kuin olivat poistuneetkin, ei niitä olisi erkkikään jaksanut käydä muutoin pellolta hakemassa, matkaa tosiaan oli paljon ja lunta samaten. Olivatpa ponitkin tyytyväisiä, kun pääsivät takaisin aidan sisäpuolelle. Jospa ne vaikka olisivat ottaneet tästä opikseen?!

12 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia

Loppis aina matkassa mukana

2/02/2013 12:31:00 ap. marjo 5 Comments

Minulla on joku pakonomainen tarve tuunata kaikki mahdollinen itseni näköiseksi. Olen esteetikko, ja haluan kaiken ympärilläni olevan nättiä ja kaunista. Kuten esimerkiksi tämän bloginkin, en voisi sietää ulkoasua, joka ei edes jollain tasolla miellyttäisi omaa silmääni. Eniten tämä tuunaamisen tarve koskee kuitenkin jokapäiväisiä ja arkisia asioita omassa elinympäristössä..

Ja hyvä esimerkki tästä onkin jo aiemmin mainittu puhelin. Pitihän siihen heti saada oma taustakuori. Ja näyttökuva. Ja soittoääni. Ja viestiääni. Ja jopa herätysääni. Ei näistä muista sen enempää, mutta puhelimen suojakuoren haluan teille esitellä.

Kaikkein parhaita "apulaisia" tähän tuunaamiseen ovat tietysti omat rakkaat otukset, eli koirat ja hevoset. Niillä on suuri tunnearvo ja samalla ne ovat kauneimpia asioita, mitä maailmasta löytyy. Koirieni kuva komeileekin jo lompakkoni kannessa, joten nyt oli Lotan vuoro päästä puhelinta koristamaan.

iPhonen kuoria omalla kuvalla pystyy näköjään tilaamaan jo useammastakin paikasta, mutta oman tilaukseni lähetin Saksaan. DesignSkinsillä on älyttömän paljon omia malleja, mutta myös paljon muokkausvaihtoehtoja itse suunnitelluille kuorille. Jätin kuitenkin ylimääräiset krumeluurit sivuun, sillä halusin hyvin simppelin ja siistin kuvan. Tällaisen itse valmiiksi muokkaamani kuvan päädyin sitten tilaamaan. Ja vitsit kun tykkään. Voin suositella tätä verkkokauppaa lämpimästi. Toimituksessa meni reilu viikko, eikä mitään ongelmia ilmaantunut matkalla. Eikä ole hinnallakaan pilattu.

Lotta matkaa aina laukussa mukana!

Laitetaan nyt samaan yhteyteen vielä kuva koirieni koristamasta rahapussista, tämä on tilattu ihan Suomesta ja on Taide Miloun tuotantoa. Miloulta saa vaikka mitä aivan ihania tuotteita omien eäinten (tai vaikka lasten) kuvista. Pientä vinkkiä, jos joku muukin on yhtä innoissaan levittelemässä lemmikkiensä kuvia ympäriinsä... Eipä näitä vaan väsy tuijottelemaan :)


Kuin myös koirat.

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.