hevoskuvaus ,

Uudet kantakirjatammat

6/26/2012 06:52:00 ip. marjo 1 Comments

En ole vielä ehtinyt koskeakaan vuonohevosten kantakirjanäyttelyn kuvasaldoon. Sen verran kuitenkin lehteä varten selasin läpi, että kaikista kantakirjatammoista nappasin jonkinmoiset rakennekuvat käsittelyyn. Laitetaanpa siis samalla esimakua tänne, kyllähän näitä upeita tammoja kelpaa ihastella!

Kaikki kuvat katson läpi vasta saatuani Vuonisuutiset painoon, eli hetkinen tässä voi vierähtää..

Kuvat eivät ole missään järjestyksessä (paitsi ehkä aakkos...), Naust Flinka ja Solsikkens Katla palkittiin I-palkinnolla, muiden tuloksia en valitettavasti muista, enkä tajunnut kirjoittaa ylös. Hippoksen sivuilta ei vielä näytä arvosteluja löytyvän, niitä siis odotellaan.

Rotunäyttelyn tulokset arvosteluineen - kuin myös Hippoksen kehien - ilmestyvät tulevissa Vuonisuutisissa!

Drageliterna

Hallen Nellah

Irma II

Solsikkens Katla

Naust Flinka

Sandvie

Usvaniityn Midnattsprinsesse

hevoskuvaus ,

Iskä ja äiskä

6/21/2012 10:45:00 ip. marjo 8 Comments

Miun vauvani tulevat vanhemmat:

Ajeltiin Sirin kanssa tänään Kihniöön Lottaa moikkaamaan. Kuten todettu, tamma lähti sinne suoraan näyttelyistä, emmekä sitä siis itse vieneet. Minulla ei ollut mitään aavistusta Lotan kiimoista, sillä eihän se niitä omassa laumassa kotona näytä mitenkään. Yleensä orin luo saapumisesta kiima kuitenkin pian alkaa..

Lotta ja Rolle

Lottahan olikin sitten heti ensimmäisestä aamusta kiimassa. Tamma pääsi orin kanssa viereiseen tarhaan, jolloin orinpitäjä totesi saman tien, että kengät pois ja samalle laitumelle. Eipä ollut Lotta ehtinyt porttia kauemmas, kun Rolle sen jo ensimmäisen kerran astui. Ja sama seurasi uudelleen laitumella, Lotan syödessä! Kertonee kaiken tästä tammasta... :D Enää ei näyttänyt ori olevan kiinnostunut, joten eiköhän se ollut sitten siinä. Nyt vaan odotellaan seuraavan kiiman alkamisaikaan, ja jos ei sitä näy eikä kuulu, haetaan Loppakorva takaisin kotiin. Tai kenties ultrataan tamma ensin, katsellaan mitä tuleman pitää. Vaikka oli tuo sen verran selvä tapaus, että on kyllä mitä luultavammin kantavana, jos ei enää kiimaa näytä. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn!

Lotta oli hauska, kun mentiin Sirin kanssa sen luo. Tamma oli laitumella lähellä porttia, ja hieman hörähtikin, kun käveltiin sen luo rapsuttelemaan. Hyvin pian se kuitenkin heitti ympäri ja lähti kimpassa toisen tamman kanssa kävelemään pois. Naurettiin Sirin kanssa, että kiva kiva, heti vaan pylly meille ja veks, mie en ainakaan kotio lähde! Käppäiltiin perässä laitumen perälle, ja Lotta suuntasi suoraan Trollgutenin luo. Selvästi tuo siis halusikin vain esitellä meille sulhasensa!

Ennen lähtöä Lotta tuli vielä meidän luoksemme rapsutuksia kerjäämään. Taisipa se hiljaa kuiskata, että miulla on täällä tosi kivaa, lomailen hetken aikaa tässä uudessa mukavassa laumassa, mutta nähdään taas pian :)

Ihana upea Trollguten

Tällä orilla on juuri sellainen pää, jota norjalaistuomari meille viikonloppuna jalostusluennossaan hehkutti.

Valo, Roosa ja Rolle

Nuori ori saa tammatkin liikkeelle ;)

Lotan tämänhetkinen lauma.

Tukkasuora!

Lotasta ja Fifistä on tullut parhaat kaverukset. Näyttivät olevan kuin paita ja peppu laitumella.

Ennen lähtöä Lotta kävi vielä kuiskuttelemassa kuulumisiaan.

Samalla keikalla tähtäimeen osui myös tällainen kamala ilmestys. Kuka nyt tommosen muka haluais?! ♥

kuljetus ,

"A very nice old lady"

6/18/2012 12:20:00 ap. marjo 1 Comments

Onnellinen esittäjä ja kaunis tamma kehässä.

Palataanpa vielä ajatuksen kanssa eiliseen näyttelypäivään. Miulla aamu alkoi herätyksellä kello kuusi (sai siis nukkua jopa tunnin tavallista pidempään!). Mietittiin ja pohdittiin pitkään, miten tehdään Kiljavalle lähdön kanssa. Vuonohevosten aikataulut kun olivat erittäin hankalat; kantakirjatammat aamulla klo 8.30, siihen perään Hippoksen nuorten kehät, seuraavaksi welshien rotunäyttely ja Hippoksen kehä, jolloin vasta päivän lopussa oli luvassa vuonohevosten rotunäyttely - arvoitu alkamisajankohta klo 18!

Lotan kanssa ei siis ollut mitään kiirettä saapua paikalle, etenkin kun saatiin karsina vasta iltapäivästä alkaen. Eihän sitä olisi kukaan pidellyt tuntikausia narun päässä. Mie vaan halusin kovasti päästä näkemään kaikki kantakirjaan tarjottavat tammat, sekä tietysti myös kuvaamaan. Olen jo niin kauan kaikki vuonistapahtumat kuvannut, että toki kaikki olettivatkin miun olevan paikalla ;) Ja kun joka tapauksessa kaikista tammoista tarvitaan hyvä rakennekuva lehteen ja nettisivuille, pääsee tässäkin asiassa huomattavasti helpommalla ottamalla kuvat itse... Lopulta siis päädyttiin siihen ratkaisuun, että mie lähden aamulla Kiljavalle ja Siri tulee Lotan kanssa perässä. Etenkin kun Sirin serkku lähti ponin sinne vetämään, ja oltaisiin joka tapauksessa tarvittu kaksi autoa, oli tämä ratkaisu kaikin puolin hyvä.

Kaikki kantakirjattavat tammat olivatkin jollain tapaa entuudestaan tuttuja. Kaikki myös kantakirjaan hyväksyttiin, ja upeasti saatiin myös kaksi I-palkinnon tammaa! Toinen näistä on miun vuosikausia ihastelemani Nasu. Tuossa hevosessa on vaan kaikki kohdallaan, eikä valkohallakko väritys yhtään haittaa asiaa ;D Vakuutin kyllä, että se tulee saamaan I-palkinnon, ja juuri näin siinä kävi. Kantakirjauksien jälkeen jatkui nuorten kehä, ja siellä vasta upeita varsoja tulikin vastaan. Tuomari tätä oikein kommentoi, että on hienoa nähdä, kuinka laadukkaita varsoja Suomessa kyetään kasvattamaan näinkin pienestä rodun kannasta huolimatta. Ja se on kyllä totta, Suomen vuonohevosjalostus on tällä hetkellä erittäin hyvissä kantimissa!! Tämä on saatu kuulla varmaankin jokaiselta täällä arvostelemassa käyneeltä norjalaistuomarilta :)

Siri ja Lotta hengailemassa kehiä odotellessa...

Tämän jälkeen vuorossa olikin welshien rotunäyttely sekä Hippoksen kehät. Mie viskasin kameran kauas näkymättömiin siinä vaiheessa, enää ei vaan into ja hermot riitä kuvailla noin vaan huvikseen. Huh. Kunhan kaikista vuonoista sai hyvät kuvat, niin se riittää minulle :) Muutama tunti tässä saatiin odotella pikkuponien esiintymisten ajan, mutta onneksi aurinko porotti ja ihania tuttuja ihmisiä oli paljon paikalla, joten tylsää ei ehtinyt tulla missään vaiheessa, päin vastoin - rupateltavaa riittää aina! Lotta ja Siri saapuivat myös perille kolmen maissa, jolloin miekin uskalsin huokaista helpotuksesta. Pieni paniikki ja jännitys kun oli päällä koko aamun ajan, hih. Onneksi turhaan kuitenkin.

Saatiinkin Lotta melkein heti karsinaan syöpöttelemään. Siellä saatiin hyvin pestyä viimeiset läntit pyllystä, siistittyä partakarvat ja kyllästettyä poni show shinella. Lotalla on tapana stressata uusia paikkoja, se on muutenkin niin läheisriippuvainen laumasielu, ettei tästä kovapäisestä pomosta ihan äkkiä uskoisi. Vaan niinhän siinä taas kävi, että tamma aloitti karsinassa sensortin huutamisen ja ramppaamisen, että se oli pakko hakea ulos narunpäähän. Onneksi welshit alkoivat olla jo melkein lopuillaan siinä vaiheessa, vaikka kyllä saatiin odotella.... Joskus puoli seitsemän maissa taidettiin lopulta päästä rotunäyttely aloittamaan?

Ihanat tytöt!

Myö oltiin Lotan kanssa kehässä ryhmän ensimmäisinä.  Seitsemän tammaa oli mukana Lotan luokassa, eli yli 4-vuotiaissa tammoissa. Hieman harmittelin tätä sijaa, sillä Lotta pörhöilee muita hevosia niin paljon, että olisi ollut paljon ryhdikkäämpi ja pirtsakampi kaverin perässä kävellessä. Mutta hyvin myö selvittiin kärjessäkin. Ennen kehään menoa Lotta oli tuttuun tapaansa höröttelevä, huuteleva ja steppaileva poni. Hetkeäkään ei voinut seistä ihan paikallaan, vaan aina kintut kuin itsestään hipuivat eteenpäin. Huomasin tämän hyvin, kun pitelin ponia ja juttelin samalla kaverille, joka piteli vieressä omaa poniaan. Yhtäkkiä vaan kävikin niin, etten enää nähnyt kaveria, kun Lotta sentti sentiltä hivuttautui väliin :D Ovela otus se ainakin on!

Ravitreeniä ennen kehää. Lotan ilme kertoo kaiken!

Tuomareiden edessä seisotus sujui paremmin kuin hyvin! Lotta pönötti tattina paikallaan lähes koko ajan. Kerran siirsi vähän jalkoja, jolloin korjasin sen uudelleen asentoon. Näyttelyasennotkin löytyi oikeastaan heti. En alkanut pilkuntarkkaan viilaamaan, kunhan oli jalat oikein päin niin se riitti. Ja kun virtaa tammassa riitti, pysyi se myös ryhdikkäänä ja korvat pystyssä koko ajan. Helppo tapaus siis, ihan kun omien koirien kanssa olisi kehässä ollut :D (ja nehän siis esiintyvät täydellisesti - ainakin miun mielestäni, köh...)

Fiksu tamma poseeraa ryhdikkäännä korvat pystyssä tuomarin silmien alla.

Töpö-töpö ravia kunniakierroksella.

Matkaavoittava askellus käynnissä! Ööö.. Tai sitten ei :D

Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin Lotan pisteet! Meitä edellä olivat juuri I-palkinnolla kantakirjattu tamma Katla (joka oli myös rotunäyttelyn BIS), todella kaunis nuori tamma Kerttu (joka sai myös I-palkinnon) sekä juuri äsken I-palkinnolla kantakirjattu miun ihailemani tamma Nasu. Ja näiden jälkeen meidän Lotta!! Vau! Kaksi ensimmäistä saivat ykkösen ja tämän jälkeen Nasu 39 pistettä. Tiesin siis jo, että kakkonen tulee Lotallekin. Sen sijaan yllätys oli todella suuri, kun kuulin kuuluttajan luettelevan pisterivin 8-8-8-7-8 = 39 pistettä ja II-palkinto. Ihan käsittämättömän hieno rivi, ainoastaan käynnistä seiska! Jopa tällä onnettomalla ravilla saatiin liikkeistä kasi. Eikä mitään mainintaa jaloista tai liiasta lihavuudesta tai huonosta lihaskunnosta.

Täydellinen fiilis!!!

Päin vastoin!! Tuomari tuli antamaan meille ruusukkeen myöskin innoissaan hymyillen. Siinä samalla tuo tokaisi minulle: "A very nice old lady!" Näyttelyn jälkeen kehäsihteeri kertoi vielä, kuinka hurjasti tuo Lottaan ihastuikaan. Ja nimenomaan siihen, kuinka hyväkuntoinen ja upea hevonen se on 20-vuotiaaksi! Ei kuulemma uskoisi sen olevan niin vanha. Tämä jos jokin oli aivan ihanaa kuulla! Lotta sai myös loistavan arvostelun, käännettiin sitä porukalla näyttelypaikalla (no okei, saatiin vielä parempikin käännös fiksummilta ruotsin taitajilta ;)) En kuitenkaan julkaise sitä vielä, niissä kun on aina tulkintaeroja, niin odotellaan virallinen lehteen tuleva käännös, laitan sitten tänne samalla kertaa.

Rotunäyttely saatiin lopetukseen joskus kymmenen jälkeen illalla. Oman kehän jälkeen lastattiin Lotta melko piakkoin koppiin, ja tosiaankin eri kyytiin millä se saapui. Lotta matkasi suoraan Kihniöön heilastelemaan Trollgutenin kanssa. Hiukan tuntui haikealta lähettää tamma taas uusiin maisemiin. Tiedän sen täysin varmaksi, että se stressaa ja ihmettelee siellä. Onneksi aika ei kuitenkaan ole pitkä, ja toivottavasti jo tällä viikolla käymme Lottaa katsomassa! Tietää sitten ainakin sen, ettei ihan yksin ole jäänyt. Lotalle oma lauma ja myös omat ihmiset ovat tärkeitä, se on kyllä tullut tässä kymmenen vuoden saatossa opittua :)

Näyttelyn jälkeen oli norjalaisen tuomarin vielä tarkoitus pitää luento vuonohevosten jalostuksesta. Kello oli tosiaan hurjan paljon, mutta kyllä myö vielä aiheeseen perehdyttiin! Kuulijoita ei hirmuisesti paikalle jäänyt, eikä aikaakaan kauaa tähän uhrattu. Ennemminkin istuttiin keskustellen koneen ääressä ja katseltiin kuvia norjalaisista vuonohevosista. Uskomattoman antoisa oli tämäkin hetki ja opin taas paljon uutta vuonoista! Koko jalostuksen tärkein seikka Norjassa on vuonohevosen oikea tyyppi ja leima. Nämä eivät saa koskaan kadota hevosista!! Tuomari näyttikin vertailuna vierekkäin kaksi pääkuvaa. Toisessa oli aivan uskomattoman kaunis, terhakka, ilmeikäs, vahvaleukainen pienen ja lyhyen ponimaisen, hieman koveran pään omaava ori. Vieressä taas pitkäpäinen, hevosmainen ori, kaiken kukkuraksi lyhyellä otsaharjalla. Nämä kaksi olivat kuin yö ja päivä keskenään!

Totta totisesti, vuonohevosissa ollaan monelta osin menossa liian hevosmaiseen suuntaan, ja rodussa tulee ehdottomasti säilyä ponille ominaisia asioita. Myös liian suuri koko on tullut paikoitellen vastaan Norjassa. Hevonen saa olla jopa hieman yli 150cm, mutta kun oripäivillä oli ollut 154 senttinen ori, se oli jo ehdoton ei jalostukseen. Näistä asioista olisi aina vaan hyvä kuulla lisää ja lisää, koko ajan oppii enemmän.. Tuomari kyllä selitti hyvin yksityiskohtaisesti kuvien kautta, mitä asioita katsotaan niin orissa kuin tammassa, ja mitkä ovat hyviä ja huonoja seikkoja. Samalla luotiin pieni katsaus historiaan, millaisia olivat vuonohevoset ennen, myöhemmin ja missä nyt mennään. Alkuperäiseen tyyppiin tässä ollaan palaamassa, mutta ei mitenkään suoranaisesti kuitenkaan. Ja aina näitä kuullessani ja pohtiessani mie muutun entistä kriittisemmäksi rodun jalostusta kohtaan. Toisaalta, nyt ainakin uskalsin entistä paremmin mielin lähettää Lotan orin luo. Kaunis 39 pisteen tamma lähti treffaamaan aivan uskomattoman hienoa 42 pisteen oria. Ori polveutuu vielä niin vahvoista linjoista, että kyllä näitä kelpaa jalostaa eteenpäin :) Keskellä yötä tulikin viesti puhelimeen, että kotio ovat päässeet ja Lotta mutustelee ruokaa karsinassa. Kylläpä siitäkin sai niin hyvän fiiliksen!

Lotan yleisin ilme Kiljavalla :)

Valtaisan suuri lämmin kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana tekemässä näyttelypäivästä niin onnistuneen ja ikimuistoisen! Sirille tietysti suurin kiitos kaikesta avusta aina paniikkivuodatuksien kuuntelusta kopin ja kuskin hommaamiseen sekä näyttelypäivänä narun päässä roikkumiseen. Maaritille kiitokset upeiden juhlasuitsien lainasta. Annikalla tamman kuskaamisesta orin luo. Yhdistyksen aktiiveille valtavasta työstä näyttelyn eteen. Sekä kaikille muille ihanille ihmisille, jotka olitte paikalla luomassa niin täydellisen tunnelman koko tapahtumaan :)

kuvia ,

Onnenkyyneleitä :')

6/17/2012 10:14:00 ap. marjo 5 Comments

bimi ,

Kaikki valmiina!!

6/15/2012 10:04:00 ip. marjo 0 Comments

Poni puunauksessa huomista näyttelyä varten!

Koppi seisoo pihassa. Hevonen on kiillotettu viimeistä jouhenpäätä myöden. Tavarat on pakattu. Vaatteet katsottu valmiiksi. Kuinka nopeasti aika voikaan mennä - huomenna on edessä vuonohevosten rotunäyttely Kiljavalla!! Elämä viime päivinä on ollut uskomattoman kiireistä ja hektistä, hyvä kun konetta on ehtinyt aukaista. Pahoittelen päivitystauokoa blogissa. Ennemmin juoksentelen hevosen kanssa pitkin metsiä kuin istun koneen ääressä.. ;)

Viralliset valvojat seuraavat tilannetta omien mielipuuhiensa parista.

Tuleeko siellä nyt varmasti puhdasta!

Mahdin perässä maastossa.

Viime päivinä on myös kärrytelty paljon. Olen tässä muutamien kuukausien aikana tullut siihen johtopäätökseen, että Lotta kerää pönttöilyenergiaaa vapaapäivinään. En muista aiemmin vastaavaa havainneeni, tosin männävuosina Lotalla oli enemmän vapaata kuin liikutusta.. Nyt tilanne on onneksi reippaasti toisin päin. Kahden vapaan jälkeen totesin kärryillä istuessani, että luojan kiitos lähdin ajamaan! Kyllä tulee vanhalta vuonismammaltakin sen verran lennokasta ja ilmavaa ravia, kun toinen oikein puhisee ja kyttäilee ja kiitää eteenpäin, että selässä voisi heikkopäistä hirvittää, hih.

Eilen Bimi-ponin elämässä tapahtui jotain uutta ja ainutkertaista: hän kävi elämänsä ensimmäistä kertaa ratsutuksessa! Ikää Bimillä on nyt yhdeksän vuotta, mutta ratsastuskertoja ei mitenkään hurjan paljoa. Nekin on tehty 99 prosenttisesti maastossa kaverin perässä. Talutin Bimin ja Lotan molemmat kentälle, Lotta pääsi kentän viereen tarhaan syöpöttelemään ja Bimi joutui hommiin. Uskomattoman hienosti poni selviytyi kenttätyöskentelystä, enpä olisi ihan äkkiä uskonut. Ratsuttajan sanojen mukaan poni on hyvin yritteliäs ja selvästi nauttii työskentelystä, mutta eihän se mitään osaa. Tekee kuitenkin parhaansa! Nyt onkin pikkuponille tiedossa ratsutuskertoja lisää tulevaisuudessa, joten eiköhän me tästä näyttelytähdestä vielä koulita ruusukehai kilpakentillekin ;) Loppakorvan kanssa vedettiin viime hetken pikaiset näyttelytreenit. Heppa kyllä osaa homman, mutta esittäjästä en menisi niin takuuseen.

Bimi ensimmäistä kertaa ratsutuksessa.

Totta tosiaan, miun on määrä narun päässä huomenna kehässä roikkua. Ollaan luokassa ensimmäisinä, joten pitäisi vielä johtaa koko joukkoa. Lotta on selvästi porukan vanhin, mutta mitäpä siitä, mummoenergiaa kaivataan aina. Voisin kyllä vastaanottaa jonkin sortin organisoinnin mestari - palkinnon tämänkin näyttelyreissun toteutumisesta! Niin monen mutkan kautta on lopulta kaikki saatu järjestymään. Vai uskaltaako tätä vielä edes ääneen sanoa, huomennahan vasta ne näyttelyt on.. *koputtaa puuta* Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka olette olleet apuina tässä hommassa!

Voisikohan tässä samalla paljastaa.. Lotta ei palaakaan näyttelyistä kotiin, vaan lähtee muutaman viikon mittaiselle reissulle. Ikävä lähettää tamma pois kesän kauneimpaan aikaan, mutta minkäs teet. Kotiin hän palaa toivottavasti toisen - vielä hyvin pienen - asukin kera :)

Vuonohevosvarsa Yli-Tokolla.

Pienistä asukeista puheenollen, käytiin tällä viikolla Yli-Tokolla Rouskua katsomassa Sirin kanssa! Kuvia olisi jälleen vaikka kuinka ja paljon, ja jos vaan suinkin ehdin, siirtelen niitä jossain vaiheessa nettiin. Roppe on kyllä niin ihana näky kahden muun oripojan kanssa valtaisalla laitumella juoksennellessaan. Mitä muuta varsan elämään enää voisikaan toivoa!?

Rousku ja Rouskun lauma

Halitaanko?

Pojat on poikia...

kuvia ,

Rohan 1 vuotta!

6/08/2012 11:16:00 ap. Siri 4 Comments

Harmi kun pojasta ei ole nuorempia kuvia olemassa :( (neljästä kuukaudesta eteenpäin sentään sitten vaikka kuinka ja monta!! Onneksi Rouskun toinen omistaja Heidi kävi kuitenkin vauvaa katsomassa kun se oli kuukauden ikäinen niin saatiin prinssistä edes tällainen muistokuva vauva-ajoista.

kouluratsastus ,

"Kiitoksia ilmoittautumisesta!"

6/03/2012 09:23:00 ip. marjo 0 Comments

Hui kauhistus, nyt se on tehty - ilmoitettu Lotta vuonohevosten rotunäyttelyyn Kiljavalle!

Tässä on jännitettäviä asioita vaikka kuinka.. Ensinnäkin se, että mie lupasin (ja haluankin :)) Lotan esittää. Oma kehäkokemus on kuitenkin melko vähäistä, joten mututuntumalla mennään. Lotan käytöksestä en ala ennustaa yhtään mitään - luultavasti joko se kiikuttaa minua narun päässä kuus nolla, tai mie kiskon sitä perässäni kuin vanhaa lahnaa...

Itse näyttely ei siis niinkään jännitä, mutta kaikki muu siihen johtava kylläkin. Suurin paniikki lienee siinä, miten päästään koko näyttelyihin. Kuten todettu, omasta takaa ei löydy koppia, ei kuskia eikä vetoautoa. Säätöä on siis luvassa näiden asioiden tiimoilta. Toivottavasti nyt saadaan koppi vuokralle ja Lotan omistaja lähtee vetämään. Toinen suuri paniikinaihe on suitset! Voisin kyllä huoletta laittaa tavalliset suitset kehään, mutta Lotan ainoat päävehkeet ovat niin kulahtaneet, että ne päässä en kyllä aio hevosta näytille viedä! Nyt siis joko ostetaan uudet tavan suitset tai metsästetään jostain vuonisten juhlasuitset lainaksi..

Suitsien lisäksi tarvitaan uusi raippa sekä siisti ketjunaru. Naru saattaisi ehkä löytyäkin, mutta kunnollinen puhdistus on toki edessä, enkä silti mene takuuseen lopputuloksesta. Kiillotusainetta ja sampoota on tarve myös käydä shoppaamassa ennen näyttelyä, jotta saadaan poni puunattua! Tallin kaivosta loppui vesi tässä päivänä eräänä, onneksi nyt on taas satanut reippaasti, joten eiköhän saada poni pestyä :) Omista vaatteista minulla ei ole vielä aavistustakaan, mutta luulisi kaapista nyt jotkut siistit kledjut löytyvän..? Rotunäyttelyssä ei kai tamman kanssa onneksi tarvitse kypärää, eihän??

Itse näyttelyssä jännittää melkein eniten, mitä tuomari (ja muut ihmiset) tuumaavat Lotan ulkoisesta olemuksesta. Miun silmääni se on kehittynyt ja parantunut aivan huimasti, mutta onhan se silti vielä lihakseton ja pallomahainen poni. Juttelin juuri yhden vuonis-expertin kanssa, ja tuo vaan totesi, että päivän huono kunto saattaa pudottaa parikin pistettä.. Onneksi 20-vuoden ikä ehkä antaa vähän anteeksi tässä asiassa? Ja onneksi Lotta hieman pörhistyy vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä, jos se vaikka kehässä kantaisi itsensä ryhdikkäämpänä kuin kotipihassa ;)

Eipä tässä siis muu auta kuin liikuttaa mammaa ahkerasti viimeiset kaksi viikkoa, ja katsoa missä kunnossa ja missä valmiudessa ollaan näyttelyaamuna. Toivottavasti ehdin ja muistan hoitaa kaikki tarpeelliset asiat!

Ratsu reipas innokkaana tunnille lähdössä?? (Lotan "miksen mä saa syödä ruohoa" -ilme)

Tunnin jälkeen tyytyväisenä pihassa syöpöttelemässä. Ihanaa kun on vihreetä!!