lotta ,

Pää täynnä hirvikärpäsiä - kädet täynnä Vuonisuutisia

8/29/2012 03:23:00 ip. Siri 3 Comments

Aamunihan alkoi oikein aurinkoisesti, ansaitulla vapaa päivällä ja isolla pinolla Vuonisuutisia!
Kohta on yhdistyksen jäsenillä taas hetkeksi jotain tärkeää luettavaa ;)

Kiitos Marjolle taas tästäkin lehdestä!!
Eilen kävin Lotalla heittämässä kevyen kävelylenkin metsässä sen jalan vuoksi. En ainakaan selästä käsin huomannut ontumista, mutta mene ja tiedä. Lotta ainakin pinkoi menemään innolla eteenpäin, että välillä piti ihan toppuutella vanhaa rouvaa, kun tarkoitus tosiaan oli vain köpötellä rauhakseen. Metsään meneminen oli kuitenkin muilta osin täydellinen vika tikki. Keräilin illan aikana pelkästään päästäni 6 hirvikärpästä ja kotiinikin kannoin vaatteissani muutaman siivekkään. Löysin Lotan hännästä ja jopa vuohisista (??) kaksi hirvaria. Ällöttävää!!!
Tien pätkillä väistätin sitä vasemmalle ja oikealle ja ratsastin niin, että sen etujalat talloivat tien keskellä meneviä mättäitä ja takajalat kulkivat autonpyörän urilla siis noin suurpiirteisesti. Sillä oli siinäkin niin kova vauhti, että taivutuksessa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää vaan mentiin pötkylänä vinossa tai vallan toiseen suuntaan, mutta periksi ei anneta kunnes sydänkäyrä on suora.
Lopulta poni ymmärsi, että kai se on pakko alkaa kuunnella jos mielii joskus päästä kotiinkin.

Tallissa uitin Lotan molemmat etuset vesiämpäreissä ja kylmäsin vielä lopuksi linimentillä. Venyttelin sen jalat ja kaulan ja laskin iltapalalle koko ponilauman. Tänään ajattelin lähteä ihan talutuslenkille, nähdäkseni sen liikkeet selvemmin. Huolettaa niin kovasti ettei sen jalkaan vain ole tullut pysyvämpää vammaa. Toistaiseksi näyttää ainakin hyvältä. *koputtaa puuta*

Kuten olette varmaan huomanneet en pahemmin ole panostanut tähän blogipuoleen, mutta kun se sujuu Marjolta niin ketterästi ja hyvin :) Nyt se pirpana (Marjo) lähti taas maailmalle niin joutuu koittaa tätäkin puolta päivitellä. Siksi on ihan pakko laittaa pieni päivitys myös viime lauantailta kun vallan ihastuttava poikalauma Tampereen perukoilta saapui sukkahousuineen ja pyöräilykypärineen Lotalla ratsastamaan (äidit olivat päätelleet, että sukkikset olisivat hyvä vaihtoehto ratsastushousujen puutteeseen :) , mutta eihän ratsastaminen housuista kiinni olekaan. Pääasia, että kyytissä pysyivät ja hymyt tuli huulille.
Kyllä olikin mukavaa seurata kolmikon puuhastelua aina niin ihanan ja rauhallisen Lotan kanssa. Eipä Lotan selässä ole tainnut noin montaa poikaa kerralla selässä ennen ollakaan. Kaikenhuipuksi Lotta (ponit) sai palkaksi ison laatikollisen Linkosuon heppaleipiä joten kyllä nyt kelpaa kaviollistenkin pullistella jos kerta pikkupoikienkin :)





(ratsikuvat: Kaija Hämelahti)

Täytyhän se äitikin selkään iskee.




Niin ja sit vie se kaikkein tärkein! Mun rakkaasta oripojastani on kovaa kyytiä tulossa ruunanretale <3 Tällähetkellä suunnitelmissa on, että ruunaus tapahtuisi syyskuun lopussa ja itse pojan saisi hakea KOTIIN lokakuun aikana. Siis enää kaks kuukautta. Ei ehkä sitäkään ja Roppe on taas täällä meitin luona <3 Tätä on niin odotettu!!!


Oi kaksi kuukautta olisitpa mennyt jo....

Mutta nyt tää akka lähtee tallille luomaan lantaa, se on moro!

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia

Toivomuksia?

8/28/2012 06:42:00 ip. marjo 4 Comments

Bimi, Skella ja Lotta maastossa kolme
vuotta sitten. Skellan ensimmäinen
ratsastus ilman taluttajaa!
Kuten todettu, mie läksin pariksi viikoksi opiskelujen takia toiselle puolen Suomea. Hevostelu ei siis kuulu elämään ihan hetkeen, vaan Siri hoitelee Lotan liikutukset (ja toivottavasti päivittää kuulumisia myös blogiin :)). Nyt kun työt loppuivat, eikä ole heppaa hoidettavana, minulla olisi vihdoinkin oikeasti aikaa päivitellä blogia... Joten kysynkin teiltä:

Mistä aiheesta haluaisitte lukea??

Omissa ajatuksissa on pyörinyt paljonkin ideoita, mistä tekisi mieli blogiin kirjoitella.. Sitä ennen pyydän kuitenkin sieltä suunnalta uusia ajatuksia, mikä kiinnostaa? Vuonohevosiin yleisesti liittyvistä jutuista kykenen helposti ja innoissani kertomaan. Sekä tietty Lottaa, Rouskua, tai muita tallin poneja koskettavista aiheista kirjoitan mielelläni. Lotan kuntoutuksesta ja Rouskun koulutuksesta viime talven ajalta on myöskin pitänyt tehdä yhteenvetoja, sitä varten otin heppojen liikutuskalenterinkin mukaan kotio... Onhan tuo hevosten valokuvauskin tullut varsin tutuksi vuosien varrella. Ja myös kaikkea muuta mahdollista saa ehdottaa!

Mutta nyt lukijat, sana on vapaa. Kiitän ja kumarran jo etukäteen :)

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Voi itku :(

8/27/2012 02:53:00 ip. marjo 5 Comments

Nyt se kävi toteen, miun "pahin painajaiseni": Lotalla on ongelmia jalkojen kanssa... Vai pitäisikö sanoa jalan kanssa. Ei tässä onneksi kovin pahasti ainakaan vielä asiat ole, mutta jo pieni epäpuhtaus saa tällä paniikkiperseellä kauhun pintaan.

Kuten todettu, hivenen on ollut turvotusta toisessa etujalassa jänteiden kohdalla. Lotta on kuitenkin liikkunut hyvin ja reippaasti, eikä selästä ole huomannut mitään eroa. Viimeksi sitten kentällä ollessamme kaveri rupesi sivusta katsomaan, että ontuuko Lotta ravissa. Tarkkaan kun nuo syynäsivät, niin kuulemma hivenen näytti arkovan edestä. Käynnissä ei mitään, ja tosiaan selästä ei tuntunut, mutta jotain siellä oli vialla.. Niinpä käveltiin koulutreenit.

Harmittaa kun ei yhtään tiedä, mistä tuo on tullut. Olisiko se liukastunut tarhassa ja venäyttänyt jotain? Rasitusvamma? Isku? Kivi painanut kaviossa? Liekö hieronta tehnyt muutoksia lapaan ja näin ollen pelkkä liikkuminen tuntuu tammasta erilaiselta? Vai onko jumiutunut lapa aiheuttanut turvotuksen? Ei voi tietää... Toivotaan ja rukoillaan nyt vaan, että levolla, kevyellä kävelyllä ja kylmäyksellä menisi ohitse. Harmittaa vaan vietävästi. Ja miksi vielä juuri nyt, kun itse lähdin pariksi viikkoa toiselle puolen Suomea, enkä pääse tammaa hoitamaan!? Saas nähdä miten käy myös vuonismestaruuksien kanssa..

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

koirat ,

Hierojalla

8/23/2012 08:20:00 ip. marjo 0 Comments

Ennen hieronnan aloittamista koko hevosen läpikäynti ja jumien haeskelu
Viime maanantaina miun ystäväni, koulutettu hevoshieroja Carita (Esmeraldan omistaja), kävi hieromassa Lotan. Kyllä oli jo aikakin saada asiantuntevaa näkemystä Lotan kropasta. Varovasti sen kanssa on toki toimittu, mutta kun ylläpidon aikaisesta käytöstä ei ole havaintoa, ja Lotta tuli kotiin niin kammottavassa kunnossa, niin hyvää teki se tarkastaa! Kenellepä hieronnasta nyt muutoinkaan ei olisi hyötyä..

Etujalan venytys taakse...
Ja kyllä sieltä tulikin asiaa! Ensinnäkin puolierot ovat huomattavat. Jotkut lukijat ehkä muistavatkin, kun joskus aiemmin puhuin "ongelmalavasta". Lotta on selästä käsin selvästi toispuoleinen, ja toinen lapa hallitsee sen kaikkea tekemistä. Nyt se sitten selvisi, että toinen lapa on pahasti jumissa! Carita sai pitkään lämmittää ja hieroa, ennen kuin sai kireää lapaa edes hivenen avattua. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy sisällyttää Lotan liikutukseen välillä pelkkiä käyntipäiviä, jonka lisäksi venyttelee sen huolella läpi. Vasenta jumittavaa lapaa ristikkäinen oikea takajalka oli myös enemmän jumissa kuin vasen. Niinhän nuo ongelmat aina syntyvätkin ristikkäisiin jalkoihin.

...ja eteen. Zelda taas yllättäen siellä,
missä tapahtuu.
Vasen etujalka oli myös hivenen lämmin ja turvonnut. En ole huomannut aiemmin sen jaloissa mitään ongelmia lenkkien jälkeen, mutta nyt täytyykin syynätä tarkemmin. Toki aina kylmätään liikutuksen jälkeen, mutta täytynee käydä ostamassa jotkut kylmäpatjat linimetin lisäksi, ei sitäkään liiaksi voi käyttää. Vaikea sanoa, mistä nuo vasemman etuosan ongelmat johtuvat, mutta nyt ovat ainakin tiedossa, ja se on jo paljon! Rintalihaksista puolestaan oikea lihas oli kipeä. Tämän huomaa aina Lottaa harjatessakin, kun se heilauttaa päätään rintaan koskettaessa. Tänään oikein hipelöin sen rintaa, ja totta tosiaan, reagoi aina pelkästään oikean puolen kosketukseen, vasemmasta ei mitään.

Selässä ei ollut mitään vikaa, luojan kiitos! Ilmeisesti siis satula istuu ja muutoinkin liikutus ollut kohdillaan, kun ei sinne ole mitään ongelmia syntynyt. Kun nyt vaan jatkossakin jaksettaisiin käydä kentällä vääntämässä, jotta tamma saisi liikkua oikein päin pyöreällä selällä mahdollisimman paljon.

Takajalan venytys eteen...
Takajaloissa oli tosiaan kireyttä ja melko paljonkin. Takareidet ovat molemmat jumissa, joten jatkossa täytyy venyttää myös ahkerasti takajalkoja eteenpäin. On Lotta kyllä sen verran lihaksia peppuunsa lyhyessä ajassa kehittänytkin, ettei ihme jos kiristää ;)

...ja taakse. Melko heikosti venyy,
              ja tämä onkin vielä se huonompi puoli.            
Lotta oli taas ihana oma itsensä, ja niin nätisti koko hieronnan ajan! Ensimmäisen vartin ajan Carita vaan ihmetteli, miten voi olla näin kiltti heppa. Täysin vieras akka tulee toista lääppimään ja kinttuja kiskomaan jokaiseen ilmansuuntaan. Eikä Lottaa varmaan ole koskaan ennen hierottu ja näin perusteellisesti venytelty?? Lotta vaan seistä nökötti huuli roikkuen ja antoi tehdä kaikki toimenpiteet ilman vastarintaa.

Olisi joskus kiva tietää, miten tuo tamma käyttäytyy yksisteen täysin vieraan ihmisen kanssa. Uskon vahvasti, että pelkästään se, kun sille tuttu ihminen on paikalla, vaikuttaa sen tekemisiin. Vaikka joku muu hoitaisikin varsinaisen käsittelyn. Vuonohevonen todellakin menee sieltä, missä aita on matalin. Lukuisilta vuonojen omistajilta olen kuullut samaa; ponit kokeilevat ja hakevat rajoja uusien ihmisten (esim. vuokraajien) kanssa. Ensimmäisen vuonohevosen hankkiva voikin alkuun olla melkoisen ihmeissään ja pulassa(?) uuden hevosen kanssa.. Mutta kun suhde ja rajat on selvillä, vuonis on helpoin hevonen mitä maailmasta löytyy! Miekin voin todeta, että meillä meni oikeastaan reilu kolme vuotta, ennen kuin Lotan kanssa alettiin pelittää niin hyvin yhteen kuin nykyään.. Tosin silloin hoitelin ja liikutin Lottaa vaan sivuroolissa, kun lähes kaikki aika meni sen varsan kanssa touhuamiseen.


Lotta rentoutuu ja nautiskelee hieronnasta. 

Zelda virallisena valvojana ja jatkuvana avustajana (siis tiellä koko ajan!)

Hevosia kohtaan pelkoaggressiivisesta pikkukoirasta sai olla ylpeä, kun se malttoi
rauhoittua minun jalkojeni juureen makoilemaan hieronnan ajaksi.

Selästä ei löytynyt jumeja, mutta lanteessa niitäkin oli jonkin verran..

Rintalihakset käsittelyssä.

Loppuun Carita vielä neuvoi kädestä pitäen, miten lapoja saa irtonaisemmiksi.
Ei muuta kun kinttu käteen ja pyöritteleen! Kyllä ne siitä ajan kanssa avautuvat..


Suuren suuri kaunis kiitos vielä Caritalle, ihanaa kun kävit!! ♥

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Valjakko-koulua

8/19/2012 09:17:00 ip. marjo 2 Comments

Voihan hiki ja tuska, kyllä tallilla vaan kunto kohoaa ja aika rientää! Olinkin oikea laiskimus tänään, enkä viitsinyt enää tuuppailla Lottaa kentällä selästä käsin. Sen sijaan toteutin jo kauan (-noh, siitä lähtien kun saatiin vaunut lainaan) suunnitelmissa olleen treenin ja kävin ajamassa valjakkoa kentällä!

Vaan sainpa silti hien pintaan tallilla "piipahtaessa", kun pitkästä aikaa yksikseni siivosin kaikki karsinat. Taas voi vaan todeta, että täytyisipä useammin rehkiä, kun sai paikat kipeiksi ja rakot käsiin! Juuri eilen isälleni totesin, kun tuskailin Lotalla koulua vääntäessäni, että sillä ne lähteekin millä tuleekin. Ja tämä pätee ihan kaikkeen liikuntaan, lisää treeniä vaan niin johan alkaa helpottaa. 

Kerankin oli hyvin aikaa hengailla tallilla, niin samalla kävin hieman seurustelemassa ponien kanssa ja napsimassa kuvia tarhassa. Vesisateesta viis. Lotan piti jo tänään saada hieroja visiitille, mutta tuo nyt siirtyi vesisateen takia, toivottavasti löydetään ensi viikolle sopiva päivä. 

Ei tarvinnut muuten yksin tallissa ähertää, kun löysin itselleni kivan seuralaisen. Tai sanotaanko niin, että tätä seuralaista ei voinut olla huomaamatta! Kuinkakohan kauan sain siihenkin aikaa kulutettua, kun ihmettelin ja kuvasin tätä sarvikuonokasta..! En ole ikinä aiemmin nähnyt livenä, vaikka miun vanhempieni kompostissa on useinkin toukkia näkynyt. Aikuisia ei vaan koskaan. Oli muuten todella upea ilmestys, ei voi muuta sanoa! Miun oli tarkoitus viedä se ulos tallista, kun saan siivottua loppuun, mutta unohdin tietysti kun hain Lotan kuntoonlaitettavaksi. Lenkiltä palatessamme muistin taas kyseisen otuksen, mutta tuo oli ehtinyt jo kadota. Kai se oli jonkun ponin karsinaan piiloutunut.. Mietin jo pitkään, pitäisikö kerätä talteen, mutta mitäpä mie kovakuoriaisella tekisin. Perhoskokoelmakin on vielä pahasti kesken. 


Nallekarhu-Skella on löytänyt hyvän rapsutuspaikan pihaton ovesta. On se kumma, että kun tallilla jotain hääräilee, on ponien pakko olla jatkuvasti paikalla kyttäämässä mitä tapahtuu ja missä tapahtuu. Seurallista porukkaa!


Harvinaista sen sijaan oli se, että Lotta käveli ensimmäisenä korvat hörössä vastaan, kun menin tarhaan heppojen luokse. Ei voi kun ihmetellä. Ehkä sillä oli vielä muistissa eiliset omppu-herkut..


Tai ehkei sittenkään, syy tähän käytökseen selvisi hyvin pian. Lotta ei yleensä ole mitenkään yltiöseurallinen, vaan arvonsa tuntevan rouvashenkilön ja lauman ehdottoman pomon tavoin viihtyy mieluummin ylhäisessä yksinäisyydessään. Yksi poikkeus tähän kuitenkin on. Nyt on taas SE aika vuodesta. Lotta tunkee väkisin kylkeen kiinni ja melkein kaataa ihmisen kumoon valtavalla vattaponkollaan, kun tissejä kutittaa ja pitää rapsuttaa!! Ja kun kerran erehdyt tammaa kyhnyttämään, enää et siitä eroon pääse. Huuli vaan venyy ja koko hevonen huojuu ees taas takajalkojaan nostellen.. 


Syksy on tullut, puun lehdistäkin sen jo huomaa. Lotta havainnoi tämän asian maistamalla, mie tyydyin silmämääräiseen arvioon.


Bimi taas niin edustavana. Ai hitsi vie, sillä olikin kamera!


Yritin ottaa Skellasta ja Ylläristäkin kuvia tarhassa, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Tämä äiti-tytär -kaksikko kun oli jatkuvasti linssissä kiinni. Siinä vaiheessa kun selän ehti kääntää, astua kaksi askelta pois ja suunnata tähtäimen kohti poneja, näkyi linssistä enää ponin karvainen turpa. Niinpä nappasin Skellan nenästä kiinni ja annoin sille pusun!

Yllärin tyylinäyte "ojan" ylityksestä. Sen verran sentään sain poneja kuvaan, kun juoksin kauas edelle karkuun ja jäin odottamaan, että nuo seuraavat perässä. 


Lotalla on kaksi sitä hyvin kuvaavaa lempinimeä. Lotta-Loppakorva ja Lotta-Lörppähuuli. Loppakorvaisia kuvia lienee tämäkin blogi pullollaan, mutta nyt ikuistin myös ikuisen naurunaiheen, eli Lotan Lörppähuulen. Lähes aina kun tamman tuo käytävälle, sen huuli putoaa. Lotta todellakin seistä nököttää puunattavana niin totaalisen rentona, että se näkyy huulenpäästä hännäntyveen. Lotan huulta saa rauhassa heilutella, ja se vaan lopsahtelee kiinni ja auki, eikä tamma välitä tuon taivaallista. Lotalla oli myös kolmas hyvin osuva lempinimi, Lotta-Läskiperse, mutta jostain syystä se on jäänyt pois käytöstä Lotan kotiuduttua surullisen kuuluisalta ylläpitoreissultaan tämän näköisenä..


Eipä tainnut Lotta arvata, mihin joutuukaan, kun sai ajovermeet niskaansa. Tavallisesti (lue: aina) kun kärryt perässä on käyty vain rennoilla maastoreissuilla. Alla oleva kuva on muuten totaalinen harvinaisuus, sillä sain Lotan korvat pystyyn sitä yksin kuvatessani! Tätä ei tapahdu kuin yhdessä kuvassa tuhannesta, ja kaiken huipuksi en millään kykene muistamaan, miten tämän ihmeen sain aikaan..


Alla olevassa kuvassa poseeraa todella edustava pötkylä-poni hommiin lähdössä. Itse kentällä ajosta ei olekaan kuvia, kun yksin kyydistä on paha kuvailla. Lotta toimi hienosti, mutta on se vaan jäykkä ja suora poni. Paikoitellen kuljettiin kauniisti peräänannossa, mutta ei se siellä meinaa pysyä kärryjenkään edessä. Lisäksi ongelmana on sama asia kuin selästä käsin, eli muotoa pitäisi saada ylemmäksi. Tämä tuskin onnistuu ajaessa ennen kuin selästäkään, joten ratsastaen yritetään edelleen tähän hakea parannusta.. Lotta jaksoi taas uskomattoman hyvin, vaikka raskaassa pehmeässä hiekassa joutui vaunuja kiskomaan. Oikeastaan tamma heräsi kunnolla vasta ensimmäisten laukannostojen jälkeen! Totesinkin jo kaverille, että myö kynnetään ympäri koko kenttä, kun siellä puikkelehdittiin pyörät hiekassa liiraten.


Sarjamme edustavista kuvista jatkukoon. Ihan ei vesisateessa illan hämärässä tarkennus pysy mukana, mutta hauskan kuvan pesun jälkeen ravistelevasta ponista silti sain. Lotta hikosi taas päästä varpaisiin, mutta kyllä se töitä saikin tehdä!


Punaiset pihlajanmarjat on oikeastaan tosi nätti tausta vuonikselle. Ajattelin jo ottavani tässä lisääkin kuvia, mutta yksin ja näissä olosuhteissa hylkäsin ajatuksen - ehkä nuo marjat vielä hetken pysyvät puussa?? Vaikka niin vaan jäi keväälläkin valkovuokko-kuvat saamatta..


Pesun jälkeen huutelin Lottaa etupihalta sisälle tallin ovelta käsin. Rouva vaan nosti päätään, katsahti minuun ja jatkoi syömistään. Pari kertaa muiden touhujen ohessa kävin kurkkaamassa ja kutsumassa, joskos hän suvaitsisi tulla sisälle, mutta toinen vaan söi.. Huusin sitten Lotalle, että jää sinne, mie laitan nyt oven kiinni ja otan muut ponit tarhasta sisälle syömään! Vedin ovet säppiin ja menin talliin avaamaan muiden ponien karsinoita. Kurkkasin samalla ikkunasta ulos, ja kukapa siellä seistä nököttikään tallin oven takana - pakko oli käydä päästämässä Lotta ensin. Tuohan on ihan kun koira, ei voi muuta sanoa..

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kouluratsastus ,

Kuvaaja matkassa

8/18/2012 09:05:00 ip. marjo 5 Comments


Sain tänäpä suostuteltua meitin isukin lähtemään kameran kanssa mukaan tallille. Tai itse asiassa ei tuota tarvinnut edes suostutella, ihan itse halusi lähteä, hih :) Kiva saada joskus jotain kuvamateriaaliakin, vaikka mie aina tuppaan valittamaan kuvien laadusta.. Tällä kertaa tuli sentään paljonkin kivoja otoksia, kiitos iskä!


Tuossa kuvia selatessani huomasin heti eron omiin kuviini. Ja suoraan sanottuna on todella kivaa ja piristävää katsoa jonkun ei-tippaakaan-hevosihmisen ottamia kuvia ratsukosta! Yritin kyllä ohjeistaa hivenen ennen kuvausta (vanhasta viisastuneena..), mutta muutoin jätin melko vapaat kädet kuvaajalle. Kyllä näihin otoksiin voi ihan tyytyväinen olla, mitä nyt hevosen maha roikkuu ja ratsastaja vääntelehtii ties mihin suuntaan, mutta niihin on paha paparatsin vaikuttaa :D

Loppis oli taas ihana kuten aina, mutta niin kesken. Laukannostot on jotain todella järkyttävää, ja oikea pohkeenväistö ei vaan toimi. Kolme viikkoa armonaikaa... Ensi viikon treeniohjelma täytyy suunnitella vimpan päälle, sen jälkeen mie heitän hanskat tiskiin ja rukoilen parasta!

Saadaan tässä lähipäivinä Lotalle toivottavasti hierojakin käymään, jos sekin vähän auttaisi tammaa vetristymään ennen viimeisiä tiukkoja kouluvääntöjä. Huomenna taas täysi tsemppi päälle ja kentälle!

Ponin maha roikkuu ja askel töpöttää, mutta kyllä se tästä vielä paranee!




Mitäs siellä kuvailet??

Kotio matkalla ja näemmä juna tulossa takaa, kun yksi vihreä jo palaa..

Näin peset hevosen ratsastuksen jälkeen: poista suitset ja satula ja päästä hevonen vapaaksi,
käy laittamassa vesiletku päälle, taluta hevonen turpakarvoista letkun viereen ja sano "seiso",
nosta letku ja suuntaa se kohti hevosta, kun olet lopettanut sano "saa mennä" ja
käy sammuttamassa letku. Miten joku saa tästäkin ongelman aikaiseksi??

Näin talutat hevosen talliin pesun jälkeen: kuiskaa hevosen korvaan "mennään" ja lähde kävelemään.
Joku tarkkasilmäinen saattaa ehkä huomata nyrkkiin kätketyn omenan... köh. 

Ovista ei kuljeta (vapaanakaan) ilman lupia, vaan odotetaan kiltisti - joko lähetystä
tai lupaa kävellä ihmisen perässä :)

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

Tilaa: Blogitekstit ( Atom )