kuvia

Parempaa uutta vuotta kaikille!

12/31/2015 05:03:00 ip. marjo 0 Comments


Vuosi sitten vuodenvaihde meni meillä Sirin kanssa hyvinkin väsyneissä - miltei unisissa tunnelmissa sohvalla löhöten. Larakin taisi nukahtaa sohvalle jo ennen vuoden vaihtumista, vaikka niin aikoi valvoa puoleen yöhön saakka. Tämä vuodenvaihde tuskin tulee juurikaan tuon riehakkaammaksi muuttumaan..

Sen sijaan tulevasta vuodesta voi aina toivoa parempaa kuin edellinen, vaikka täytyyhän kuluneeseenkin vuoteen tyytyväinen olla, kun edelleen olemme kaikki hengissä ja kaikissa ruumiin ja sielun voimissamme. Tai no mitä nyt yksi solisluu hyppäsi lopullisesti pois paikoiltaan alkuvuodesta.

Olkoon vuonna 2016 onni myötä niin teille kuin meille, pysytään kunnossa, tuetaan toinen toisiamme ja nautitaan elämästä!

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Aurinkoa ja pakkasta kehiin

12/28/2015 11:56:00 ap. marjo 10 Comments

Ja arvatkaa vaan, mitä on pakko tehdä, kun keli on hyvä? Tietysti ottaa kuvia! Ilman mitään suunnitelmaa ja ilman mitään varsinaista syytä edes kuvata, näiden kuvafriikkien on vaan pakko ulkoiluttaa kameraa sen kerran, kun keli suosii. Itse asiassa on kyllä tosi kiva jälkeenpäin katsella näitä pelkkiä pönötyskuvia hevosesta. Niistäkin näkee yllättävän paljon, etenkin kun vertailee samantyylisiä kuvia eri vuosilta keskenään.. Suosittelen muitakin kuvaamaan (aikuisia) hevosiaan myös muuten kuin aina ratsastettuina! :)

Olisin halunnut pelkästä hevosesta posetuskuvia, mutta jostain syystä aina kun astuin kauemmas, joko Nemolla pää eksyi ruuan pariin maahan tai varsa käveli minun luokseni. Ne muutamat kuvat, joissa se seisoo yksin, ovatkin taas ihan pöhkön näköisiä. 

Sen kerran kun hevonen on niin nättinä.. Niin mitä ihmettä toi akka tuossa tönöttää hoo moilasena?! 

Kieltämättä joskus olisi ihanaa ottaa ajatuksen ja ajan kanssa jotain erilaisia taidekuvia! Tästä Sirin kanssa haaveillaan molemmat. Vielä kun joskus olisi aikaa, hyvä idea ja motivaatiota järjestää nämä kuvaukset. Niin ja toki myös rekvisiittaa ja hyvä kuvauspaikka ja kuvauskeli. Niitä odotellessa tyydytään näihin perus pönötyksiin molempien osapuolten osalta. 

Olisiko teillä jotain hauskoja ajatuksia, millaisia teemakuvauksia voitaisiin hevosten kanssa toteuttaa? Oikein kunnon viikinki-meininki on yksi oma haaveeni, mutta se vaatisi jo niin valtaisan panostuksen - sekä hevosen että omien varustusten kannalta - joten haaveeksi saa vielä jäädäkin..

Juuei. Kamala kuvakulma ja kamala pallovatta!

Kuvissa olo on paljon helpompaa, kun ollaan ihan nenäkkäin, ja saa keskittyä narun mutustamiseen.

Ainakin toisella on kivaa.

Jokseenkin epämääräistä askellusta raviin lähdössä. Kaikista ravikuvistakin tuli niin surkuhupaisia, että julkaisematta jäivät :D

Tää on hei yllättävän kiva! Nemo on vaan niin suloinen <3

Popille tuli veikkaa ikävä.

Oli tässä sen verran ajatusta, että kunnon rakennekuvan olisin halunnut taas vertailun vuoksi.

Ei saatu rakennekuvaa. Joku tällainen kaulaton ja tasajalkainen möhköfantti kyllä löytyi kameran eteen.

Mitä näistä nyt voi sanoa, hevonen on ainakin ihan itsensä näköinen! Siri otti hyviä kuvia, mutta valitettavasti Nemolle ei ole suotu mallin taitoja.. Työvaljaissa keskittyneenä se näyttää kyllä kieltämättä vallan kivalta ;)

Verrataan nyt kuitenkin vielä sen verran, mitä on tapahtunut kahdessa vuodessa.. Alla on lähes samankaltaisessa kelissä otettu, asennonkin kannalta yhtä "onnistunut" rakennekukkanen eli puolivuotiaan Nemon pönötys. Nyt herralla on ikää 2 vuotta ja 7 kuukautta. On sillä ainakin etu- ja takaosa tasoittuneet suhteessa toisiinsa, jos ei muuta, ehkä otsatukkakin vähän ehtinyt venähtää. Yhtä suloinen tuo vaan on kuin aina <3


10 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Kolme treenivinkkiä ohjasajoon

12/26/2015 09:03:00 ip. marjo 3 Comments

Tässä kuvassa on tarkennus missä sattuu, mutta pidän tästä silti kovin. Päivän fiilis vaan tiivistyy niin täydellisesti :)

Taisin aiemmin lupailla, että meiltä on tulossa ideoita ohjasajon pariin videoiden kera?! No tässä niitä tulee! Tänään toteutettiin kentällä kolme eri tehtävää ohjasajossa. Vielä pari tehtävää jäi mieleen muhimaan ja odottamaan seuraavaa kertaa. Jo tämä ajoaika oli Nemolle selvästi paljon, ja se alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä loppua kohden. Katsoin siis parhaaksi lopettaa näihin harjoituksiin, ehkä seuraavat tehtävät seuraavat (hih mikä lause) vielä myöhemmissä postauksissa.


 

Olen tässä jo pitkään ajatellut, kuinka hyvin työajo on verrattavissa kouluratsastukseen! Oikeasti! Molemmissa hevosen on oltava erittäin hyvin avuilla ja keskittynyt itse tehtävään, jotta se voi niistä suoritua. Molemmissa hevosen on kyettävä kokoamaan itseään hyvin, reagoimaan nopeasti pieniin apuihin ja siirtämään painoa takaosalle työskennellessään. Molemmat lajit vaativat paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Suurin ero lienee vain siinä, kuinka paljon nopeatempoisempaa (yleistettynä) kouluratsastus on. Ja toki siinä, että ajossa merkinantovälinenä käytössä ovat vain ohjat, ääniavut ja piiska (työajossa ei sitäkään), kun taas ratsastuksessa kuski on huomattavasti lähempänä hevosta ja apuja on paljon enemmän.

Melkein uskaltaisin jopa väittää, että työajo on tietyllä tavalla haastavampaa? Hevosta on pystyttävä siirtelemään niin tarkasti monesti hyvin vaativissa olosuhteissa, että sen todellakin on oltava täydellisesti kuulolla ja tehtävien tasalla. Ajokäytössä myös riskit ovat niin valtavat, ettei hevosta voi viedä tilanteisiin miltään osin huonosti valmisteltuna. Luoton on oltava täydellinen ja hevosen toimittava. Kaikki varmasti ymmärtävät, kuinka suuri vaara siinä on, jos työhevonen vauhkoontuu ja pääsee irti muutaman sadan kilon (tai tonnin) kuorma perässään? Olenpa kuullut kertomuksen, jossa parivaljakko otti ja lähti niittokone perässään, ja valjakon reitille jäänyt nainen leikkautui kahtia. Riskit verrattuna irti päässeeseen ratsuhevoseen ovat potenssiin sata. Ehkä sen tähden ajohevosen koulutukseenkin lähtökohtaisesti suhtaudutaan eri tavoin kuin ratsujen?

"Hei täällähän on leluja!" Just näin keskitytään pelkästään ajotehtäviin.. :D

Itse olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Nemon tilanteeseen ja osaamiseen. Minulla on vahva luotto siihen, että se vetäisi perässään likimain mitä tahansa tippaakaan pelkäämättä. Toki vetotreenejä tullaan tekemään vielä paljon ja vähän lisää, ennen kuin oikeasti uskallan luottaa siihen, että se on täysin sinut perässä tulevien minkä tahansa härpäkkeiden kanssa. Sen sijaan nyt täytyisi ottaa ohjelmistoon yhä enemmän tarkkuutta vaativaa ajotreeniä. Pelkkä eteenpäin talsiminen kuorma perässä ei enää aja asiaansa. Johan sitä on kyllä tehtykin.

Kenttä oli umpijäässä, mutta hyvin Nemo siellä talsi menemään.

Nemo toimii myös ohjasajossa varsin kivasti. Minä itse olen vaan niin onneton tuolla ohjaksissa, että se hieman jarruttaa touhua molempien osalta. Tuntuma on niin hirmu vaikea asia, kun molemmat yksiköt liikkuvat omaan tahtiinsa omin jaloin. Vaunujen kyydistä ajaminen on huomattavasti helpompaa, kun etäisyys ja sijainti hevoseen pysyvät koko ajan samoina suunnasta ja vauhdista riippumatta. Haluan nyt kuitenkin yhä ajaa itse ja tehdä treenit omalla tavallani. Olen opettanut Nemon tähän asti täysin itse ja ainakin toistaiseksi haluan näin jatkaa. Monesti tehdään asioita pieleen ja yleensä tajuan sen jo sillä hetkellä tehdessäni. Virheistä onkin paras oppia. Olen järkeillyt, että niin kauan, kun osaan kertoa itselleni mitä teen, miksi teen ja miten teen, voin jatkaa omaa toimintaani. Toki jossain kohden varmasti käännymme kouluttajien puoleen - sekä ajossa että varsinkin ratsuhommissa - mutta toistaiseksi mennään näin. Nemo on onneksi paras mahdollinen "opetteluhevonen" minulle.


Mutta niin takaisin tämänpäiväisiin tehtäviin. Saimme Sirin mukaan tallille ja kameran taakse, joten pystyin hyödyntämään Tanjaa apukäsinä ja Siriä kuvaajana. Kyllä lisäihmiset auttavat kummasti ja ovat oikeastaan pakollisiakin ajohevosen opetuksessa!

Päivän tehtävät olivat 1. pujottelu, 2. pysähdykset puomien päälle ja 3. ajo ympyrällä.

Aloitan oikeastaan aina treenit hätävarjelun liioittelulla, ja jälleen Tanja talutti meitä alkuun.

1. Meille näistä helpoin oli ehdottomasti pujottelu. Tässä ideana oli itse kävellä merkkien vierellä suoraa linjaa ja samalla ohjastaa hevonen läpi pujottelusta. Haastetta voi toki lisätä kaventamalla merkkien väliä tai lisäämällä merkkejä, meille näin ekalla kerralla harjoitus oli vielä tarkoituksella suht helppo. Pujottelutehtävän haasteena oli hyvän ohjastuntuman säilyttäminen sekä ajolinjojen suunnittelu. Toki ilman mitään kuormaa pujottelun saattoi ajaa hyvinkin tiukasti ja jouhevasti. Jos perässä olisi jotain vedettävää, pitäisi linjat suunnitella ihan eri tavoin huomioiden samalla, mistä vedettävä asia kulkee. Vaan kyllä silti joutui miettimään, missä kohden ja kuinka paljon hevosta pystyy ja kannattaa merkkien välissä kääntää.



Aaaaaws mikä ihana tuulitukka!

2. Pysähdykset puomien päälle keskittyvät kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoin ajoitettuihin pysähdyksiin ja liikkeelle lähtöihin. Meille pysähdys ja paikoillaan seisominen ovat aina olleet helppoja, eteen liikkuminen ei niinkään. Haasteena tässä olikin saada heti ensimmäisistä askeleista alkaen hevonen kuulolle, tuntumalle ja ehtiä valmistella uusi pysähdys. Yritin ensin tehtävää liian pienillä väleillä, jolloin valuimme helposti yli puomeista. Tai pysähdys tuntui tulevan hevoselle liian yllättäen ja käytin liian äkkinäistä ja kovaa apua pysäytykseen. Hieman pidemmillä väleillä on siis hyvä aloittaa, jolloin ajuri ehtii valmistella hevosen tulevaan pysähdykseen. Toki tässä samalla tulee treenattua ajolinjaa keskelle puomeja ja ylipäätään puomien yli kävely on hevoselle hyvä harjoitus.



Oikea orhi.

 3. Ympyrän kehän ulkopuolella ajo siten, että ajuri jää ympyrän keskelle oli meille ehdottomasti haastavin osio. Tästä tiesin jo etukäteen, että tulee olemaan vaikea saada Nemo liikkumaan. Näinpä Tanja tulikin Nemon edelle kävelemään "houkutukseksi" ja palkkasi varsaa välillä porkkanalla. Suurin haaste oli kuitenkin ulko-ohjan käyttö. Nemo oli sen verran aktiivisesti tulossa sisälle ympyrältä, että melkein sain ajaa sen täysin ulko-ohjalla. Kaikki voltteja ratsastaneet tietävät kyllä, kuinka vaikeaa voi joskus olla saada aikaiseksi pyöreä ympyrä, jossa hevonen kulkee tasan molemmilla ohjilla ja oikein asettuneena. Vaikeaa se oli kyllä ajaenkin. Tämäkin on mielettömän hyvä harjoitus tasaisen ohjastuntuman löytämiseksi.



Vaikka Nemo toimiikin hyvin ohjasajossa, silti tuntuu, että meitä on kaksi erillistä yksikköä hommissa. Hyvin vähän sen kanssa olen mitään ajotreeniä tehnytkään (paitsi pelkkää suoraan eteen kävelyä), joten ei tässä vaiheessa ihmeitä voi olettaakaan. En voi vielä sanoa, että Nemo kulkisi mitenkään tasaisella tuntumalla tai kuuntelisi pelkästään minua. Enkä taatusti itse edes aja niin hyvin, että tämä olisi mahdollistakaan. Mutta uskallan sanoa, että sitä kohden ollaan menossa. Mitä enemmän pääsen tekemään varsan kanssa sellaisia harjoituksia, joissa olemme vain me kaksi - ja minä nimenomaan takana ohjien päässä - sitä enemmän se joutuu kuuntelemaan ja keskittymään apuihin.

Nemon on niin helppona olla kukkona tunkiolla. Muijat ympärillä vaan kehuvat ja syöttävät herkkuja ja rapsuttelevat ja ovat ihan rakastuneita pieneen mieheen, hih :)

Muutaman hetken sain kokea sen tunteen, kun hevonen kulkee yhtä paljon molemmilla ohjilla ja oikeasti kuuntelee. Kaikki ratsastajat varmasti tietävät, miltä tuntuu selkään, kun hevonen on oikeasti kuulolla, niin sanotusti ohjan ja pohkeen välissä, eikä selässä yhtäkkiä tarvitse tehdä mitään? Minulla on ainakin Lotan kanssa ollut näitä hetkiä lukemattomia. Ensin väännetään, käännetään, pingotetaan, tapellaan ja ähistään. Ja yhtäkkiä huomaan vaan istuvani selässä ja ajattelevani mitä haluan tehdä. Ja hevonen tekee. Se tunne on jotain aivan uskomatonta. Tähän meillä on vielä pitkä matka, mutta kun nyt jo koin muutaman pienen hetken, kuinka Nemo on kevyenä ja kuuliaisena minun sormenliikkeideni päässä, on suunta ehdottomasti oikea!

Nemon kolme K:ta, niin monelle tuttu "Kuolaimetta, kengättä ja kannuksetta".

…mutta myös Komea, Kiltti ja Kultainen!

ps. Tältä näyttävät tapaninpäivän kukat

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Viltin alle vai vesisateeseen?

12/25/2015 05:20:00 ip. marjo 4 Comments

Voi tsiisus mikä keli! Uhrasin tänään taas ihan muutaman ajatuksen mielessäni vertaillessani hevosenomistajia ns. "tavallisiin" tallaajiin tällaisena joulupäivänä. Mitä sinä teet, kun ulkona on viisi astetta lämmintä, hyytävä tuuli, vettä tulee välillä enemmän ja vähemmän vaakatasossa taivaalta, on vapaapäivä töistä ja vielä joulunpyhä?

Valjaiden virittelyä monen viikon tauon jälkeen.

Aamulla autolla ajellessani katselin, kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä. Harvoin oikeasti näkee noin paljon lenkkeilijöitä, oli sekä koiran ulkoiluttajaa että kaverin kanssa liikkujaa. Tosin aamupäivällä olikin vielä ihan nätti keli..

Eräs tuttuni naamakirjassa lisäsi seinälleen oman ratsastusvideonsa tältä päivältä, ja totesi samassa yhteydessä jutelleensa puhelimessa erään ystävänsä kanssa. Tämä ystävä oli todennut viettävänsä päivänsä käpertyneenä fleece-peiton alle kera kirjan ja herkkujen - kun on niin kauhea ilma. Kuulostaa ihanalta vai mitä?! Melkein jo ajattelin itse toteuttaa tänään samaa suunnitelmaa.

Vaan kyllä silti väitän, että ulkoilu ja etenkin tallilla käyminen on vielä ihanampaa! Jouluähky uhkailee taas pahasti viedä viimeisetkin tarmon rippeet sekä kropasta että mielestä. Ei sitä juuri muuta jaksaisikaan tehdä kuin löhötä sohvalla ja ladata akkuja taas pian koittavaa arkea varten. Enkä väitä että siinä mitään pahaa olisikaan. Sen sijaan pieni ulkoilutuokio kottikärryjen ja talikon kera, hevosten seura, ja etenkin onnistuneet treenit, ne vasta tuovatkin hyvän mielen. Ja mikä olisikaan sen ihanampaa, kuin tehokkaan päivän jälkeen illalla käpertyä sohvalle herkuttelemaan?

Näinpä mekin siis tänään tehtiin piiiiitkästä aikaa Nemon kanssa pieni treeni. Onneksi isäni innostui lähtemään tallille mukaan, sillä yksinäni olisin luultavasti joko a) jättänyt kokonaan menemättä tai b) käynyt vaan pikaisesti siivoamassa ja jättänyt väliin hevosen treenaamisen. No koska vesisade, tuuli, märkä, kura, jamitävieläseliseli.


Kyllä vaan on kaunis joulumaisema. Not.

En voi sanoa, että bloggaminen harrastuksena mitenkään määrittelisi tai ohjaisi tekemistäni hevosen kanssa, mutta onhan tuossa vinha perä, että kuvien saaminen on aina kivaa! Motivaatio tehdä mitään kasvaa heti, kun saa kuvaajan matkaan. Ja tämä liittyy taas olennaisesti toki myös blogiin. On paljon kivempaa kirjoittaa ja kertoa tekemisistä, kun on edes jotain materiaalia tapahtumasta, josta kertoo.

Nemo alkaa koko ajan vaan muistuttaa isäänsä enemmän ulkoisesti. Ihanaa! Vaikka siis onhan niissä aina ollut paljon samaa. Tässä kuvassa sillä on ihan isänsä ilme :)

Isäni lähti siis kameran kanssa mukaan talsimaan, kun ohjasajoin varsaa pienen lenkin maastossa. Tällä kertaa ohjastin ihan koko matkan itsenäisesti alusta loppuun saakka. Nemo oli ihan pro! Tehtiin jopa pieniä lisävaikeutuksia hommaan, enää ei käveltykään pelkästään suoraa tietä eteenpäin. Ajoin muun muassa voltin kohtaan, jossa monesti käännytään takaisin tallille. Tällä kertaa jatkettiinkin matkaa uudelleen tietä eteenpäin. Kieltämättä Nemo oli hieman ihmeissään moisesta.

Nyt oli hyvä harjoitella pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, sillä varsassa oli tosi kivasti virtaa liikkua!

Nemo oli oikein reipas ajettava. Jouduin jopa pidättelemään sitä, tai siis tekemään paljon puolipidätteitä hetkittäin, kun poika olisi ollut vallan meno päällä. Omituista kerrassaan! Tehtiin myös paljon ihan pysähdyksiä ja välillä seisoskeltiin hetki paikoillaan. Hyvin tuo malttoi kyllä seistäkin ja etenkin pysähdykset sujuivat tosi hyvin kuten aina. Loppumatkasta käytiin pellolla kääntymässä ja siellä Nemo otti jopa ravin itsenäisesti! Tätä ei ole tainnut tapahtuakaan moneen kuukauteen, ehkä joskus maastossa kärrytellessä viime kesänä se on viimeksi yrittänyt omatoimisesti ravata, hih.

Loistavasti rajattu kuva! Tästä näkyy hyvin, kuinka tärkeä hyvä ohjastuntuma on vaikeassa maastossa. Minulla sitä mitä ilmeisemmin ei ole! :D Ja tässä kohden maasto on vielä vallan helppo.

Koska hevonen oli niin kiva ja reipas ajaa, päätin toteuttaa jo pidemmän aikaa mielessä muhineen ajatuksen, eli käydä ohjastamassa muutaman mutkan metsän puolella. Toki hevoselle on helppoa kävellä pitkin suoraa tietä ja valmiita reittejä. Ja etenkin kun isäni käveli edellä, mennä vaan perässä mihin tuo menee. Metsässä ajaminen on aivan mielettömän hyvä, kehittävä ja samalla yllättävän haastava harjoitus! 

Tarmokasta etenemistä.

Meillä tämä homma ei nyt mennyt ihan putkeen paristakin syystä. Ensinnäkin Nemo oli liian reipas. Eteneminen kivien, puiden ja juurakoiden keskellä ei saisi mennä ihan tuohon tahtiin, koska se vaatii paljon enemmän tarkkuutta. Uudemman kerran lähtisin siis tähän treeniin rauhallisemmassa mielentilassa. Toiseksi olisi pitänyt itse ensin katsoa maasto läpi ja suunnitella, mistä aikoo ajaa. Oltiin välillä ties missä umpikujassa, mistä yritin sitten hevosen takaa kuikuilla, mihin ihmeeseen tästä käännytään. Hevoselle vaikeassa tehtävässä edes ohjastajan olisi ihan hyvä olla tilanteen tasalla..

Nemo on ihan että mitä hiivattia toi akka nyt taas säätää tuolla perässä!?

Jos metsässä kulkeminen on haastavaa hevoselle, niin on kyllä ajurillekin. Tuossa hommassa vaatii ääretöntä taitoa ohjastaa hevonen sinne, mihin haluaa. Ohjastuntuman olisi todellakin säilyttävä tasaisena koko ajan, jotta pystyy tarvittaessa tekemään tiukkojakin mutkia ja tähtäämään oikeiden puunrunkojen välistä. Jos ja kun hevonen kääntyy jyrkemmin, toinen ohja putoaa helposti ihan täysin löysäksi. Nemolla oli hieman omia mielipiteitä suunnasta ja vauhdista ryteikön keskellä, joten meille homma meni liian haastavaksi. Vielä kun pitäisi ehtiä katsoa, mihin itse astuu, miltä kaukana edessä näyttää (toisin sanoen mihin voi ja kannattaa ajaa), mitä puuta tai kiveä päin hevonen on menossa ja kuvitellaanpa tähän perään vielä esim. tukkireki kyytiin. Huh, ei mitään helppoa hommaa.

Mutta silti tämä on mielettömän hyvä ja tehokas harjoitus! Suosittelen todella kaikille. Ja myös me jatkamme ehdottomasti metsässä ajoa, mutta ensi kerralla ehkä etukäteen suunnitelluilla reiteillä valmiiksi katsotussa maastossa.. Toki metsäpohjaakin on paljon erilaista, aina voi aloittaa hieman väljemmistä reiteistä (kuten meilläkin onneksi nyt suurimmaksi osaksi oli) ennen vaikeampaan maastoon siirtymistä.

Hmm risukasa edessä, tiukka vasen mars!

Nemo ei saanut mitään joululahjaa tänä vuonna. Tai no tavallaan sai. Kävimme isäni kanssa ennen joulua vielä yhdessä viime hetken jouluostoksilla. Samalla poikkesimme Biltemassa kesken matkan hakemassa minun autooni uuden tuulilasinpyyhkijän (no koska se sade, loska, huono ajokeli ja näkyvyys..). Samalla tuli tsekattua Bilteman valikoima niin hevos- kuin venetarvikkeita. Ja sieltähän tarttui mukaan sitten sekä uudet vetoköydet työvaljaisiin että uusi vanhaa loimea isompi fleece-loimi Nemolle! Ihme kyllä Bilteman valikoimissa oli vielä juuri nätin ruskeita loimia, hinnatkaan tuolla eivät päätä huimaa.

Olisin nuo toki itse maksanut, mutta isäni ottikin ne samaan satsiin omien ostostensa kanssa. Nemo kiittää siis "pappaa" suuresti saamoistaan lahjoista! Pitihän tuo loimikin heti testata päälle. Ei se ainakaan liian iso ole, vaikka 145cm kooltaan onkin. Mikä jättiläisheppa mulla kohta oikein on? Kuvassa Nemo ja mitään hevosista tietämätön isäni, kyllä nuo yhden kuvan oton ajan näyttivät jotenkuten yhdessä selviävän :D

Nemo sanoo "papalle" kiitos loimesta ja leivänkannikoista!

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

joulu ,

Joulutervehdys

12/25/2015 01:30:00 ap. marjo 0 Comments

…blogin joulumuistojen merkeissä tulee tässä pienellä videolla olkaa hyvät. Joten vielä kerran: 

IHANAA JOULUA KAIKILLE TEILLE!

Toivottavat 
Marjo, Siri, Lotta, Rohan ja Nemo 
sekä koirat, kissat, vauvat, puput ja ketä kaikkia meitä täällä nyt ikinä onkaan!




Ja vielä pisteenä iin päälle kaksi tonttu torveloa aattona 2015. Ei ihan äkkiä uskoisi näistä keleistä jouluaaton olevan kyseessä..




0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

joulu ,

Puoli tuntia aattoon..

12/23/2015 11:31:00 ip. marjo 8 Comments



Voi kun näkisitte mikä hävityksen kaaos täällä taas vallitsee! Sain vasta äsken lahjat paketoitua. Miten tässä aina käy näin? Kuvittelin vielä viime viikolla, että tämä viikko olisi jo enempi ja vähempi oikeasti lomaa - tiedättekö, kiireetöntä, rentoa löysäilyä? Ja pyh. Miksi aina pitää olla stressi ja paniikki joulun takia? Ihan älytöntä sanon minä. Kuka siitä oikeasti välittää, onko kaikki oppikirjan mukaan tehty? Eikö tärkeintä ole kuitenkin hyvä fiilis ja yhdessä vietetty aika? No sainpa ainakin siivottua kerrankin kunnolla. Niin siis kunhan jälleen raivaan tämän kaaoksen alta lattiat ja sohvat esiin :)

Joulussa yksi parhaita asioita on lahjojen antaminen. Ja tämä erityisesti silloin, kun tietää antavansa ihanalle ihmiselle ihanan lahjan, josta tämä oikeasti välittää ja arvostaa saamaansa. Lahjan arvolla ei tällöin ole mitään merkitystä. Itse asiassa minä taisin jo antaa tämän joulun parhaan pakettini (no ei se ollut edes paketti, en ehtinyt - ylläri - kun kietaisemaan nauhan ympärille).

Mitäkö sitten annoin? Niinkin yksinkertaisen asian kuin Tanjalle ja Kiialle kuvan heistä yhdessä Nemon kanssa kehyksiin laitettuna. Molemmat ihastuivat ikihyviksi ja Kiia omi kuvan heti oman huoneensa hyllylle. Välillä sitä on vaikea käsittää, kuinka itselle niinkin arkipäiväinen asia kuin hyvät valokuvat voi toisille tuottaa suunnatonta iloa. Itse en edes ole saanut laitettu kotiini kuin pari kuvaa esille, nekin ovat molemmat lähemmäs kymmenen vuoden takaa. Kieltämättä olisi korkea aika koristella tätäkin asuntoa valokuvin!

Maailman kultaisimmat ihmiset ja minulle Nemon kanssa aivan korvaamattomat apurit. Kiitos teille! 

Tämä on ensimmäinen jouluni kissan omistajana. Ennen joulua ehdin bongailla netistä enemmän ja vähemmän kauhuskenaarioita joulukuusesta sekä lahjojen paketoinnista kissan kanssa. Ihmetys oli suuri, kun aloin kasata kuusta ja Sofia vaan nukkui tyytyväisenä raapimapuunsa päällä. Sieltä se katseli touhua ja kimaltelevia koristeita tassukaan liikahtamatta. Jätin valmiin kuusen valot päällä seisoskelemaan, ja lähdin koirien kanssa puolen tunnin iltalenkille. Kotiin palattuamme kuusi oli yhä pystyssä ja kissa pedissään nukkumassa. Vasta suihkun ääni sai kissan liikenteeseen, mutta silloinkin vesi kiinnosti enemmän kuin kuusi. Olin aivan ihmeissäni.

Kunnes lopulta kissa sitten eksyi reittivalinnallaan nokikkain kuusen kanssa..

Hei täällähän on palloja..

…oooh tuolla ylempänä on lisää palloja...

TÄHTI!

No onhan tää nyt näin helpompaa, ei tartte kiivetä!

Näihin tunnelmiin kaikille oikeasti rauhallista ja rentoa aattoa! Tiedän että tuo monessa taloudessa on edelleen kiireen ja stressin aikaa, mutta ihmiset, yrittäkää höllätä pipoa ja unohtakaa turha hössötys. Viimeistään sitten illalla on aika napata lasi punaviiniä (tai tuoremehua ;)), istahtaa sohvalle ja hengähtää ihan kaikessa rauhassa ♥


Karvalapsoset ovat ymmärtäneet loman tarkoituksen..

8 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Tilastotieteilijä täällä hei

12/19/2015 11:39:00 ip. marjo 2 Comments

No en ole oikeasti tilastotietelijä vaan ekologi, mikäli se on vielä jollekin jäänyt epäselväksi. Vaan onhan tilastotiede nyt ihanaa! Jos olisin oikeasti tilastoihmisiä, olisin ehkä tehnyt näistäkin graafeista hivenen siistimpiä. Taulukot eivät siis varsinaisesti täytä minkäänasteisia tieteellisiä normeja, mutta onhan näitä silti kiva väkerrellä :) Tärkeintä kuitenkin oli nähdä oikeasti paperilla, mitä kaikkea Nemon kanssa on kuluneen vuoden aikana tehty, ja se tulee tässä!



Vasemmassa reunassa on treenimäärät kertoina ja alarivillä jaoteltu erikseen kukin kuukausi. Siinä mielessä näitä oli hivenen hankala tilastoida, että onhan varsa saattanut olla narun päässä muutoinkin - siirtyä laitumelta toiselle tai käydä harjattavana. Joku treeni taas on voinut sisältää kuolainten pukemisen ja kaksi minuuttia kävelyä pihassa. Yritin nyt kuitenkin jaotella tekemiset muutamaan kategoriaan ja laskin vielä yksittäiset treenimäärät kustakin "lajista".

Karkeasti voisi todeta, että se, mitä varsan kanssa kuluneen vuoden aikana on tehty, pitää sisällään talutuslenkkejä maastossa, työajoharkkoja, valjakkoajotreeniä, maastakäsittelyä sekä irtojuoksutusta & -hypytystä. Näillä siis mentiin. Erillisen poikkeuksen muodostaa lastausharkat, joita tehtiin ahkerasti ennen näyttelymatkaa, kun sain hankittua kopin käyttöön.

Yksittäisistä kuvista on hyvin nähtävissä, että eniten Nemon kanssa on tehty maastakäsittelyä sekä työajoon liittyviä harjoituksia. Tämä ilahdutti itseäni kovasti, sillä näin on toki ollut jollain tasolla tarkoituskin. Ensimmäisestä kaaviosta jo huomaa, että koko vuoden ajan treenimäärät ovat laskeneet: alkuvuodesta hommia tehtiin paljon enemmän kuin nyt syksyllä. Tämä ehkä selittyy paremmin sillä, kun tarkastellaan, mitä on tehty. Ainoastaan työajoharjoitusten määrät ovat pysyneet tasaisina läpi vuoden. Nyt syksymmällä ajotreenejä on vaikeutettu ja ehkä pidennettykin hieman, joten ne ovat saaneet suuremman painoarvon kuin keväällä. Tuolloin muut harjoitukset "mahtuivat" paremmin ohjelmistoon.

 

Toki maastolenkkejä ja maastakäsittelyä olisi syytä lisätä enemmän treeneihin myös nykyisin. Ehkä harjoitusten vähyys nyt syksyllä selittyy myös pimeydellä ja surkeilla keleillä. Ei vaan ole samalla tavoin motivaatiota ja aikaa tehdä hevosen kanssa kuin keväällä. Katsotaan vaan lähtevätkö treenimäärät taas kasvuun vuoden alusta? Olen kyllä ihan tietoisestikin ajatellut, että keväällä taas tiivistetään treenitahtia ainakin jossain vaiheessa ja joksikin aikaa.

Huomattavasti vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet pelkkä ohjasajo, irtona juokseminen (& hyppääminen) sekä kärryillä ajelu. Kärryt olivat oikeastaan sellainen projekti, joka toteutettiin muutamassa kuukaudessa. Ne toki opeteltiin alkuun rauhassa ja sen jälkeen ajeltiin maastossa muutamaan otteeseen. Eniten jarruja tähän touhuun löivät huonot varusteet. En halua ajella rintaremmivaljailla ilman vetokarttua. Tätä toki muutama kerta opetusmielessä tehtiin, mutta hieman olen ajatellut, että ennen omien parempien vaunujen hankkimista Nemolla tuskin tullaan kärryillä ajamaan. Opetellaan mieluummin työajoa ja käydään sitten maastoilemassa pelkästään taluttaen. Eihän maastoiluakaan toki unohtaa sovi.


Yhteenlaskettuja treenikertoja on Nemolle kertynyt kuluneen vuoden aikana noin 100. Tämä luku pyöristettynä sen tähden, että "treenit" ovat olleet hyvin vaihtelevia tasoltaan. Veikkaisin, että keskimääräinen harjoituksen kesto on ollut 15-20 minuuttia? Toki joukkoon on sitten mahtunut pari tunnin tai parin hommaa, esimerkiksi lasten ajelutus kesätapahtumassa. Ja myös niitä hyvin lyhyitä harjoituksia.

Nähtäväksi jää, tulevatko nämä lukemat oikeastaan edes kasvamaan vielä ensi vuonna? Treenit taatusti muuttuvat, ehkä jossain asioissa aletaan lisäämään kestoa tai vaatimustasoa. Kuten aiemmin olen tainnut sanoakin, ainoa harjoitusmuoto, jossa Nemo on liikutettu hikeen asti, on sen vapaana juokseminen yhdessä Rouskun kanssa. Keskenään ne painivat itsensä hikisiksi. Minä puolestani en ole vielä koskaan saanut varsaa sen verta liikkumaan, että sen tulisi hiki. Ehkä ensi vuonna olisi korkea aikaa alkaa treenata hevosen päänupin ohella myös sen kroppaa?

Onko teillä tapana pitää kirjaa ja tarkempia tilastoja treeneistänne? Ovatko tulosten tarkastelut yllättäneet, vai ovatko treenimäärät asettuneet, kuten olette ajetelleetkin? Minä en suunnittele juurikaan etukäteen mitä ja koska tehdään, vaan pitkälti mennään fiiliksen mukaan. Osittain juuri sen takia olikin mielenkiintoista kasata yhteen, mihin tuo fiilis on meidät vuoden aikana kuljettanutkaan :)

Vielä koosteena kuukausittaiset treenimäärät, sekä pienet muistot kuluneen vuoden touhuista!


Tammikuu

Maastokävelyllä hankien keskellä.

maastossa talutus III
työajo IIII
maastakäsittely kentällä IIII
ohjasajo III
yht 14

Helmikuu

Työajoharkoissa laahan välissä kulkemista.

maastossa talutus IIIIIII
irtojuoksutus I
työajo I
maastakäsittely kentällä IIIII
 yht. 14

Maaliskuu

Kentällä harjoiteltiin lavan päälle nousua.

maastossa talutus II
työajo II
maastakäsittely kentällä III 
yht. 7

Huhtikuu

Tästä piti tulla kuukausittainen tapa, mutta se on vähän päässyt jäämään..

maastossa talutus IIII 
työajo IIII
irtojuoksutus III
maastakäsittely kentällä IIII 
ohjasajo I
kärryttely I
yht. 17

Toukokuu

Työharkoissa renkaan vetoa kuolaimettomilla suitsilla.

maastossa talutus III 
työajo IIIII
maastakäsittely kentällä II
kärryttely IIII 
yht. 14

Kesäkuu

Puskailua...

maastossa talutus I 
työajo I
irtojuoksutus I
kärryttely II
yht. 6

Heinäkuu

Heinäkuussa käytiin kerran ajelulla, muuten me vaan hengattiin kopissa ;)

lastausharkat IIIIIIIII
kärryttely I
yht. 10

Elokuu

Tutustuttiin kaulanaruun.

työajo II
maastakäsittely kentällä I
yht. 3

Syyskuu

Viimeinen kärryajelu toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi.

maastossa talutus I
kärryttely III
ohjasajo III
työajo I
yht. 8

Lokakuu

Lokakuussa käytiin harjoitusnäyttelyssä.

maastossa talutus I
irtojuoksutus I
työajo I
maastakäsittely kentällä II
yht. 5

Marraskuu

Ekaa kertaa itse pulkan kyydissä.
maastossa talutus I
irtojuoksutus I
työajo IIIII
maastakäsittely kentällä I
yht. 8

Joulukuu

Tähänastinen saldo: 
maastossa talutus I
irtojuoksutus I
yht. 2

Näissä tilastoissa voi muuten olla virheitä, sillä katsoin tiedot pelkästään tallilla pitämästäni kalenterista, ja olen hyvinkin saattanut siihen unohtaa joskus kirjoittaa.. :)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.