Viltin alle vai vesisateeseen?
Voi tsiisus mikä keli! Uhrasin tänään taas ihan muutaman ajatuksen mielessäni vertaillessani hevosenomistajia ns. "tavallisiin" tallaajiin tällaisena joulupäivänä. Mitä sinä teet, kun ulkona on viisi astetta lämmintä, hyytävä tuuli, vettä tulee välillä enemmän ja vähemmän vaakatasossa taivaalta, on vapaapäivä töistä ja vielä joulunpyhä? |
| Valjaiden virittelyä monen viikon tauon jälkeen. |
Aamulla autolla ajellessani katselin, kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä. Harvoin oikeasti näkee noin paljon lenkkeilijöitä, oli sekä koiran ulkoiluttajaa että kaverin kanssa liikkujaa. Tosin aamupäivällä olikin vielä ihan nätti keli..
Eräs tuttuni naamakirjassa lisäsi seinälleen oman ratsastusvideonsa tältä päivältä, ja totesi samassa yhteydessä jutelleensa puhelimessa erään ystävänsä kanssa. Tämä ystävä oli todennut viettävänsä päivänsä käpertyneenä fleece-peiton alle kera kirjan ja herkkujen - kun on niin kauhea ilma. Kuulostaa ihanalta vai mitä?! Melkein jo ajattelin itse toteuttaa tänään samaa suunnitelmaa.
Vaan kyllä silti väitän, että ulkoilu ja etenkin tallilla käyminen on vielä ihanampaa! Jouluähky uhkailee taas pahasti viedä viimeisetkin tarmon rippeet sekä kropasta että mielestä. Ei sitä juuri muuta jaksaisikaan tehdä kuin löhötä sohvalla ja ladata akkuja taas pian koittavaa arkea varten. Enkä väitä että siinä mitään pahaa olisikaan. Sen sijaan pieni ulkoilutuokio kottikärryjen ja talikon kera, hevosten seura, ja etenkin onnistuneet treenit, ne vasta tuovatkin hyvän mielen. Ja mikä olisikaan sen ihanampaa, kuin tehokkaan päivän jälkeen illalla käpertyä sohvalle herkuttelemaan?
Näinpä mekin siis tänään tehtiin piiiiitkästä aikaa Nemon kanssa pieni treeni. Onneksi isäni innostui lähtemään tallille mukaan, sillä yksinäni olisin luultavasti joko a) jättänyt kokonaan menemättä tai b) käynyt vaan pikaisesti siivoamassa ja jättänyt väliin hevosen treenaamisen. No koska vesisade, tuuli, märkä, kura, jamitävieläseliseli.
 |
| Kyllä vaan on kaunis joulumaisema. Not. |
En voi sanoa, että bloggaminen harrastuksena mitenkään määrittelisi tai ohjaisi tekemistäni hevosen kanssa, mutta onhan tuossa vinha perä, että kuvien saaminen on aina kivaa! Motivaatio tehdä mitään kasvaa heti, kun saa kuvaajan matkaan. Ja tämä liittyy taas olennaisesti toki myös blogiin. On paljon kivempaa kirjoittaa ja kertoa tekemisistä, kun on edes jotain materiaalia tapahtumasta, josta kertoo.
 |
| Nemo alkaa koko ajan vaan muistuttaa isäänsä enemmän ulkoisesti. Ihanaa! Vaikka siis onhan niissä aina ollut paljon samaa. Tässä kuvassa sillä on ihan isänsä ilme :) |
Isäni lähti siis kameran kanssa mukaan talsimaan, kun ohjasajoin varsaa pienen lenkin maastossa. Tällä kertaa ohjastin ihan koko matkan itsenäisesti alusta loppuun saakka. Nemo oli ihan pro! Tehtiin jopa pieniä lisävaikeutuksia hommaan, enää ei käveltykään pelkästään suoraa tietä eteenpäin. Ajoin muun muassa voltin kohtaan, jossa monesti käännytään takaisin tallille. Tällä kertaa jatkettiinkin matkaa uudelleen tietä eteenpäin. Kieltämättä Nemo oli hieman ihmeissään moisesta.
 |
| Nyt oli hyvä harjoitella pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, sillä varsassa oli tosi kivasti virtaa liikkua! |
Nemo oli oikein reipas ajettava. Jouduin jopa pidättelemään sitä, tai siis tekemään paljon puolipidätteitä hetkittäin, kun poika olisi ollut vallan meno päällä. Omituista kerrassaan! Tehtiin myös paljon ihan pysähdyksiä ja välillä seisoskeltiin hetki paikoillaan. Hyvin tuo malttoi kyllä seistäkin ja etenkin pysähdykset sujuivat tosi hyvin kuten aina. Loppumatkasta käytiin pellolla kääntymässä ja siellä Nemo otti jopa ravin itsenäisesti! Tätä ei ole tainnut tapahtuakaan moneen kuukauteen, ehkä joskus maastossa kärrytellessä viime kesänä se on viimeksi yrittänyt omatoimisesti ravata, hih.
 |
| Loistavasti rajattu kuva! Tästä näkyy hyvin, kuinka tärkeä hyvä ohjastuntuma on vaikeassa maastossa. Minulla sitä mitä ilmeisemmin ei ole! :D Ja tässä kohden maasto on vielä vallan helppo. |
Koska hevonen oli niin kiva ja reipas ajaa, päätin toteuttaa jo pidemmän aikaa mielessä muhineen ajatuksen, eli käydä ohjastamassa muutaman mutkan metsän puolella. Toki hevoselle on helppoa kävellä pitkin suoraa tietä ja valmiita reittejä. Ja etenkin kun isäni käveli edellä, mennä vaan perässä mihin tuo menee. Metsässä ajaminen on aivan mielettömän hyvä, kehittävä ja samalla yllättävän haastava harjoitus!
 |
| Tarmokasta etenemistä. |
Meillä tämä homma ei nyt mennyt ihan putkeen paristakin syystä. Ensinnäkin Nemo oli liian reipas. Eteneminen kivien, puiden ja juurakoiden keskellä ei saisi mennä ihan tuohon tahtiin, koska se vaatii paljon enemmän tarkkuutta. Uudemman kerran lähtisin siis tähän treeniin rauhallisemmassa mielentilassa. Toiseksi olisi pitänyt itse ensin katsoa maasto läpi ja suunnitella, mistä aikoo ajaa. Oltiin välillä ties missä umpikujassa, mistä yritin sitten hevosen takaa kuikuilla, mihin ihmeeseen tästä käännytään. Hevoselle vaikeassa tehtävässä edes ohjastajan olisi ihan hyvä olla tilanteen tasalla..
 |
| Nemo on ihan että mitä hiivattia toi akka nyt taas säätää tuolla perässä!? |
Jos metsässä kulkeminen on haastavaa hevoselle, niin on kyllä ajurillekin. Tuossa hommassa vaatii ääretöntä taitoa ohjastaa hevonen sinne, mihin haluaa. Ohjastuntuman olisi todellakin säilyttävä tasaisena koko ajan, jotta pystyy tarvittaessa tekemään tiukkojakin mutkia ja tähtäämään oikeiden puunrunkojen välistä. Jos ja kun hevonen kääntyy jyrkemmin, toinen ohja putoaa helposti ihan täysin löysäksi. Nemolla oli hieman omia mielipiteitä suunnasta ja vauhdista ryteikön keskellä, joten meille homma meni liian haastavaksi. Vielä kun pitäisi ehtiä katsoa, mihin itse astuu, miltä kaukana edessä näyttää (toisin sanoen mihin voi ja kannattaa ajaa), mitä puuta tai kiveä päin hevonen on menossa ja kuvitellaanpa tähän perään vielä esim. tukkireki kyytiin. Huh, ei mitään helppoa hommaa.
Mutta silti tämä on mielettömän hyvä ja tehokas harjoitus! Suosittelen todella kaikille. Ja myös me jatkamme ehdottomasti metsässä ajoa, mutta ensi kerralla ehkä etukäteen suunnitelluilla reiteillä valmiiksi katsotussa maastossa.. Toki metsäpohjaakin on paljon erilaista, aina voi aloittaa hieman väljemmistä reiteistä (kuten meilläkin onneksi nyt suurimmaksi osaksi oli) ennen vaikeampaan maastoon siirtymistä.
 |
| Hmm risukasa edessä, tiukka vasen mars! |
Nemo ei saanut mitään joululahjaa tänä vuonna. Tai no tavallaan sai. Kävimme isäni kanssa ennen joulua vielä yhdessä viime hetken jouluostoksilla. Samalla poikkesimme Biltemassa kesken matkan hakemassa minun autooni uuden tuulilasinpyyhkijän (no koska se sade, loska, huono ajokeli ja näkyvyys..). Samalla tuli tsekattua Bilteman valikoima niin hevos- kuin venetarvikkeita. Ja sieltähän tarttui mukaan sitten sekä uudet vetoköydet työvaljaisiin että uusi vanhaa loimea isompi fleece-loimi Nemolle! Ihme kyllä Bilteman valikoimissa oli vielä juuri nätin ruskeita loimia, hinnatkaan tuolla eivät päätä huimaa.
Olisin nuo toki itse maksanut, mutta isäni ottikin ne samaan satsiin omien ostostensa kanssa. Nemo kiittää siis "pappaa" suuresti saamoistaan lahjoista! Pitihän tuo loimikin heti testata päälle. Ei se ainakaan liian iso ole, vaikka 145cm kooltaan onkin. Mikä jättiläisheppa mulla kohta oikein on? Kuvassa Nemo ja mitään hevosista tietämätön isäni, kyllä nuo yhden kuvan oton ajan näyttivät jotenkuten yhdessä selviävän :D
 |
| Nemo sanoo "papalle" kiitos loimesta ja leivänkannikoista! |
