Näytetään tekstit, joissa on tunniste lotta. Näytä kaikki tekstit

Kaksi viikkoa Nemon kalenterista



Joskus oli aika, kun pystyin (ja halusinkin) kirjoittaa blogiin ylös oikeastaan kaiken, mitä Nemon kanssa on tehty. Lähes jokainen harjoitus varsan kanssa oli jotain uuden oppimista, ja näitä harjoituskertoja oli niin harvoin, että ne olikin helppo dokumentoida muistiin kuvin ja videoin.

Nykypäivänä tämä ei mitenkään olisi mahdollista, eikä siinä juuri olisi järkeäkään. Toki edelleen opitaan paljon uutta, mutta pääasiassa Nemon kanssa tekeminen on kuitenkin jo osatun vahvistamista, hevosen liikutusta ja siinä sivussa toki vähitellen myös uuden oppimista. Selkein "koulutusjakso", eli eniten uuden oppimista tapahtuu tällä hetkellä ratsain aina Lotan käydessä Nemoa koulimassa.

En edelleenkään suunnittele Nemon treenejä millään tasolla valmiiksi. Sillä ei ole mitään viikko-ohjelmaa tai tiettyjä asioita, mitä pitäisi tiettyyn aikaan tehdä. Pitkälti mennään fiilispohjalta, ajankäytön mukaan sekä etenkin sen mukaan, saanko apukäsiä vai ei. Pystyn tekemään ehdottomasti enemmän, jos minulla on joku apuna, mutta onneksi myös yksin toki kaikenlainen touhuaminen on mahdollista.

Sen verran yritän pitää mielessäni ohjenuoraa, että joka viikko olisi edes yksi pidempi ja rankempi maastoreissu. Joskus tämä saattaa jäädä väliin ja joskus saattaa tulla parikin pitkää maastoa, mutta tähän pyritään. Oikeastaan näitäkin saisi vähitellen alkaa lisäämään tai rankentamaan. Pääasiassa on haettu pitkiä käyntimaastoja - ylämäkikiipeilyä ja johonkin väliin myös pitkiä ja rentoja ravipätkiä. Kestävyyskuntoa ja hevosen mahan pienennystä siis.

Yritän myös saada ohjelmaan aiempaa enemmän maastakäsin tehtäviä harjoituksia. Nemo tarvitsisi ehdottomasti enemmän jumppaa jäykälle kropalleen, ja minä kun en tätä ratsain sen kanssa viitsi tehdä, niin yritän saada itsestäni irti, että tehtäisiin kentällä irtona tai narun päässä hieman taivuttelua.

Lotan käynnit menevät kaiken muun edelle, koska hän pääsee sen verran harvoin paikalle. Eli aina jos on mahdollisuus saada kuski selkään ja treenata ratsun hommia, otetaan tämä kortti käyttöön.

Koska rakastan tilastoja, ja koska itseänikin kiinnostaa, mitä Nemon kanssa on tehty, päätin ottaa pari viimeistä viikkoa tarkempaan syyniin! Minulla on nyt kesäloma menossa, joten tallilla käyntiin on luontaisesti ollut enemmän ja paremmin aikaa kuin työviikkoina. Olen siis pystynyt liikuttamaan Nemoa lähestulkoon (en toki kaikkina päivinä) sen mukaisesti, kuinka haluaisinkin tehdä. Katsotaan, mitä tämä käytännössä on tarkoittanut...



Viikko 1:

maanantai

Ratsastus lähimaastoissa 1h. Käyntiä metsäpolkuja pitkin ja ravipätkiä teitä pitkin. Hyvin kevyesti kuitenkin. Satula ja kuolaimet käytössä.

tiistai

Ajo. Lanasimme kentän kuormalavalla, noin 1h. Käyntiä siis koko ajan, mutta kyllä hevoselle hien sai pintaan lavaa vetäessä. Taisi olla sidepullit päässä.

keskiviikko

Ratsastus maastossa noin 1,5h. En tiedä lenkin tarkkaa mittaa, mutta uskoisin sen olevan noin 8-9km. Käyntiä ja ravia.

Parasta kesäloman viettoa <3


torstai

Ajo maastossa maraton-vaunuilla. 10km / 1,5h. Nemolla oli hurjasti virtaa, mitä ilmeisesti myrskytuulinen ja sateinen keli ei yhtään ainakaan helpottanut. Ravattiin siis paljon ja varsin haipakka lenkki muutenkin.

Pieni märkä hevonen kaikkensa antaneena lenkin jälkeen.


perjantai

Vapaa. Siirsin hevoset toiseen laitumeen ja annoin kivennäiset samalla käynnillä.

lauantai

Lotta ratsasti Nemolla kentällä sekä pienen lenkin maastossa. Yhteensä varmaan toistakymmentä laukannostoa? Hienosti meni. Varmaan reilun tunnin verran tuli kestoa?

Äiti mukana loppuratsastuksen maastokierroksella.


sunnuntai

Ratsastus maastossa. Lenkki olisi muuten ollut pidempi, mutta paarmat kiusasivat niin pahasti metsässä, että oli pakko kääntyä aiempaa suunnitellusti takaisin. 8km / 1,5h.



Viikko 2:

maanantai

Vapaa. Vein ruuat laitumelle ja täytin vesiastiat.

tiistai

Vapaa. Oli kyllä tarkoitus liikuttaa, mutta en päässyt tallille ollenkaan käymään.

keskiviikko

Lotta ratsasti Nemolla kentällä. Sidepullit päässä. Paljon laukannostoja sekä puomeja ja pienen esteen ylitystä. Ensimmäiset hypyt laukasta!

Puomijumppaa.


Videolla vielä viimeinen laukkapätkä pellolla muutoin kentällä suoritetun treenin päätteeksi:

 


torstai

Ajo. Kentän lanaus kuormalavalla vajaa tunti.

Valmista tuli.


perjatai

Maastakäsin kentällä straightness trainingia kapsonilla narun päässä. Tässä ei kauaa nokka tuhissut, ehkä korkeintaan puoli tuntia yhteensä?

lauantai

Ajolenkki maastossa reilu 10km / 2h.

Aivan täydellinen keli, kun aurinko paistaa,
mutta tuulee ja on sen verran viileää, ettei ole ötököitä!


sunnuntai

Ratsastus metsässä ilman satulaa sidepullit päässä. Oikeasti vein koirat iltalenkille, mutta tulipa samalla hyvää tasapainotreeniä sekä hevoselle että itselleni, kun mutkiteltiin metsässä pieniä polkuja ees sun taas. 45min.

Nemon kanssa koiria lenkittämässä.

Voisi vaikka makkarat paistaa kesken matkan ;)


Yhteen laskettuna siis neljääntoista päivään sisältyi yhtenätoista päivänä jonkinnälöistä tekemistä ja kolme täyttä vapaata. Näistä treenikerroista kuusi kertaa oli ratsastusta, neljä kertaa ajoa ja yksi maastakäsin tehtävä treeni. Ajosta kaksi oli työajoa ja kaksi maastoilua. Kuolaimet olivat käytössä seitsemällä kerralla ja kuolaimettomat neljällä kerralla. Näistä viisi tapahtui kentällä ja seitsemän kentän ulkopuolella (yksi ratsastus laskettu molempiin). Kilometrejä ei tarkoin pysty tietenkään sanomaan, mutta nämä 11 kertaa saattaisivat sisältää reilut 50 kilometriä ohjattua liikkumista?

Minun silmääni tämä on ihan ok saldo viisivuotiaalle kahteen viikkoon. Monipuolisuutta ja vaihtelevuutta riittää. Toki ottaen huomioon Nemon keväisen sairasloman aikana pahasti paisuneen mahan, olisi treenejä syytä rankentaa tästä huomattavasti. Äkkiseltään ei tietysti paljon uskalla, mutta kymmenen kilometrin maastolenkit ajaen tai ratsain alkavat olla jo kevyttä kauraa. Tässä vaan alkaa pahasti oma ajankäyttö tulla vastaan, jos vielä pidempää lenkkiä pitäisi yrittää heittää..

Ratsastustuokiot kentällä on myös tarkoituksella pidetty hyvin lyhyinä. Alkuun lopputalvesta Lotta taisi ratsastaa kentällä ehkä vartin verran ja sen lisäksi vielä hetken pellolla. Nyt kun homma alkaa sujua ja Nemo liikkuukin omatoimisesti reippaasti eteen, on aika koko ajan pidentynyt. Eikä pellolla nyt tietysti pysty ratsastamaankaan, kun heinä kasvaa. Mutta koko ajan siis myös ratsuharkat alkavat olla herralle vaativampia, ja voidaan miltei alkaa puhua jo "treenaamisesta".

Onhan tämä haastava yhtälö yrittää laihduttaa laitumella elävää nuorta hevosta, kun liikaakaan ei uskalla tehdä. Mutta näillä mennään mihin resurssit riittävät ja sen mukaan on vaan elettävä.. Missään nimessä en laske pääpainoa sille, että hevonen liikkuu ja joutuu töihin, vaan sille, että sillä on mukavaa ja mielekästä työskennellä ihmisen rinnalla.

Kuinka te treenaatte ja liikutatte viisivuotiaita?

Tallivideo - esteen ylitystä, maastoilua ja sorkkaeläinhepulit


Kuvan vuohi liittyy vahvasti tapaukseen.

...kuten myös kuvan hevoseläin.

Sen pidemmittä puheitta itse videoon:



Ja loppuun vielä muutama kuva tästä hepuliporukasta!

...ei näitä voi edes kommentoida mitenkään... :D









Hauskaa näytti olevan! Hauskaa päivänjatkoa myös sinulle!

Iltahetki laitumella


Kesäloma. Lämpö. Laskeva aurinko. Pieni onnellinen hevoslauma. Kaksi äitiä ja kaksi poikaa. Hiljaisuus, rauha ja kaikin puolin tyyni mieli. Voiko olla parempaa? (ja tietysti ne viisi miljardia hyttystä sekä muuta pientä itikkaa..)

Miten minusta tuntuukin, että onnistun joka kesä tekemään näitä vastaavia laidunpostauksia. Ehkä teitä alkaa jo tylsistyttää kuvat syövistä hevosista? Mutta ilta-auringossa laitumella kuvaaminen on vaan jotain pakollista ohjelmaa joka kesä. Ylipäätään laitumella hevosten seurassa voisi hengata vaikka loputtomiin.

Tai no, täällä kun erehtyy menemään laitumelle istumaan, niin maisemat on kyllä blokattu muutamassa sekunnissa. Lotta havaitsee heti paikalle ilmaantuneen käsiparin, ja ilmestyy salamana asettautumaan hyvin lähelle siten, että käsipari varmasti ylettyy hänen tisseihinsä. Ja jos ei tisuissa ala mitään tuntua, valtaisa vatsaponkko vyöryy päälle niin kauan ja tiiviisti, että tisseistä varmasti tajutaan rapsuttaa! Tätä toki säestää muutama vihainen mulkaisu taaksepäin *no miksei siellä tapahdu mitään?!* sekä asennon uudelleen ja uudelleen korjaus.

Meinasin revetä totaalisesti näitä kuvia ottaessani, kun makasin maassa mahallani ja Lotta totta kai tuli siihenkin viereen heti ensimmäisenä rapsutuksia hakemaan. Rouvashevo olikin vaan totaalisen ymmällään, että miten tämä homma nyt toimii?? Moneen kertaan se haisteli minua ympäriinsä ja käveli siinä vieressä, mutta ei hän osannutkaan enää päättää, mihin kohtaan pitäisi asettautua, jotta rapsuttajalla olisi oikea asema jalkoväliin :D

Sen pidemmittä puheitta antaa kuvien kertoa lopun tarinan.

Nämä kyllä kuulevat heti, kun olen tulossa. Ja aina korvat hörössä vastassa. 

Lotta lähti käppäilemään valmiiksi porttia kohden.

"Täällä odotan aidan vierellä, joko olet kohta tulossa rapsuttamaan??"

Kaunis vanha akka <3

Hmm... Jotain tuo ihminen taas höpöttää. Täytyykin kuunnella tarkoin.

Lotan ilme, kun se on bongannut vapaan käsiparin, ja lähestyy hyvin päättäväisenä
rapsutusta hakemaan.

Oletteko huomanneet, kuinka komeat viiksikarvat hevosilla on?

Hei mummo, miksi näytät noin vihaiselta?

Siisteillä hevosilla on yksi kakkapaikka mesiangervojen keskellä. Koska eihän niitä voi syödä, sinne on hyvä sontia.

Harvinainen hetki! Enpä muista edes, koska olisin viimeksi nähnyt näiden kahden rapsuttelevan.

<3<3<3

Äiti ja lapsi. Ja muutama miljoona hyttystä.

Aaaargh, minä syön tämän inhan kuormaliinan!

Miksi olet äiti ihan mutkalla??

Koko lauma auringon paisteessa.

Kukkaispoika Veikko.

Olisiko ehkä pitänyt putsata hänen naamansa ennen kuvien ottamista? 

Tästä hurmurista voisi laittaa vaikka kuinka ja paljon kuvia! Niitä meinaan riittää.

Hei mekin ollaan mukana!

Vielä sentään jotain kasvaa. Vaikka vettä odotellaan kuumeisesti..

Auringon kultaama varsa.

Ja Lotta samaten. 

Veikko ei taas tajuu?! Äiti naatiskelee koko puun edestä.

Onnellinen pieni porukka. Joka tosin hajoaa huomenna, kun Fantti ja Veikko lähtevät kuukaudeksi reissuun
- uutta varsaa ensi kesänä odotellessa ;)

Että se Kemiöstä...


Vuosi sitten käyttöajomestauuksista äidille kultaa ja pojalle hopeaa :)

Tulevana viikonloppuna järjestetään Suomen Vuonohevosyhdistyksen 30-vuotisjuhla Kemiössä kolmipäiväisenä tapahtumana sisältäen Hippoksen näyttelyn, rotunäyttelyn, mestaruuskisat neljässä eri lajissa, keppihevoskisat, puheita ja katrilliesityksiä sekä tietysti hulppean iltajuhlan. Tai näin sen piti mennä.

Lotta ja Nemo eivät lähdekään mukaan, sillä käyttöajomestaruuskisat on peruttu! Voitteko uskoa, että olin ainoa osallistuja. Siis mitä ihmettä, missä ovat kaikki muut ajohevoset Suomesta?? Tai itse asiassa kun aloin mielessäni laskea, ketä kisoihin ylipäätään olisi voinut osallistua, niin melko monella on juuri nyt tilanne, ettei pysty. Mutta olisipa jokunen sellainen silti saattanut olla, joka olisi voinut tulla kisaamaan? Harmittaa. Ja naurattaa. Lotta saa pitää tittelinsä Suomen parhaana käyttöajovuonona vielä vuoden päivät. Vaikka mieluummin olisin lähtenyt ajaen tuota saavutusta puolustamaan..

Voipi siis olla, että tässä oli Lotan kisaura paketissa? Kemiössä se olisi osallistunut sekä rotunäyttelyyn että käyttöajomestaruuksiin, mutta en nyt pelkän Lotan näyttelyn takia lähde hevosten kanssa matkaan laisinkaan. Viikkotolkulla saikkua viettänyttä Nemoa ei (sattuneesta syystä) näyttelyyn edes ilmoitettu. Hevoset varmasti kiittävät, kun eivät joudu monen päivän reissulle pitkän kuljetusmatkan päähän.


Kukas vuonopoika siellä niin terhakkaana pistelee menemään <3

Yksi maailman parhaista näyistä. 

"Äitiii, mooooi! Katomuakatomuakatomua, oonko hieno poika??" Aina joskus en kestä tuota hölmöä kakaraani.. :D

Nemon yksi parhaista tuntomerkeistä on ehdottomasti tämä tötterönenä.

Onhan tämä oikeasti todella harmillista, että juuri se laji, josta tulee ehkä parhaiten vuonohevosen monipuolisuus esille, jää pois vielä näin suuresta juhlavuoden tapahtumasta. Kehotankin siis suurella lämmöllä kaikkia teitä: ajakaa hevosillanne! Jos ei omasta takaa löydy taitoa ja kokemusta opettaa ajolle, hakekaa apua. Hevosten ajokäyttö ja etenkin työajokäyttö on sellainen asia, joka yhdistää kaikkia harrastajia. Piirit ovat pienet ja varmasti jokainen hevosta työajossa käyttävä toivoo, että harrastajia tulisi lisää ja toiminta yleistyisi. Apua siis varmasti löytyy jopa helpommin kuin helposti. 

Itsekin olisin saanut suuresti apua koko reissun järjestymisessä ihanilta vuonisihmisiltä! Ihan huikean suuri kiitos vielä teille, jotka olitte valmiita auttamaan, jotta Nemo ja Lotta saadaan reissun päälle. Kyllä vaan vuonisporukat ovat sellaisia, että aina vedetään yhtä köyttä ja aina voi luottaa, että tukea ja tsemppia sekä käytännön apukäsiä riittää. 

Olen ehkä "muutaman" kerran aiemminkin todennut, että on tämä vaan hieno rotu ja hienot porukat rodun ympärillä.

Vakavamielisiä nämä Nemon ratsuharkat.. 

Nemo olisi osallistunut myös käyttöratsastusmestaruuteen, jos Lotta olisi päässyt mukaan sen sinne ratsastamaan.
Ehkä sitten ensi vuonna siihenkin?

Terkkuja tallin yhdeltä uusimmalta asukilta <3

Onnea ja menestystä kaikille vuonisten mestaruuskisoihin! Tulkaahan joukolla Kemiöön mukaan kaikki kynnelle kykenevät myös ilman hevosia! Mitä suuremmin yleisöä sen parempi! Ja muistetaan ottaa kaikki mukaan iloinen asenne ja hyvä fiilis koko tapahtuman ajaksi ;)
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )