ajo ,

Turbomummo vauhdissa

3/31/2012 12:18:00 ap. marjo 6 Comments

Rouskusta on kasvanut jo iso mies! Ikää tulee pian 10 kuukautta täyteen. Tässä näkyy muuten hyvin vuonohevosen oritupsu. Jälleen yksi historiallinen perinne rodulla..

Vihdoinkin Hilppa pääsi tänäpä kauan suunnitellulle kärrylenkille! Moneen otteeseen sitä on jo pitänytkin ajeluttaa, mutta esteenä on olleet sekä jäiset tiet että ajanpuute. Tiet on onneksi jo sulaneet, ja päivien pidennettyä ehtii hevostenkin kanssa kummasti aiempaa enemmän.

Mikäs raviponi se siellä niin reippaasti juoksentelee!?

Kauhulla ja mielenkiinnolla odotettiin, mitä Hildurin lenkkeilystä tulee. Sitä ei ole nyt oikeastaan muutamaan vuoteen liikutettu kunnolla. Kuten todettu, Hiltsu on kirjaimellisesti kuin aasi. Kentällä ratsastusta on ihan turha edes yrittää, ja maastossakin tammalla on kaksi vaihdetta - seistä paikallaan tai juosta täysiä (ei, onpas sillä kolmaskin, pakki toimii ja hyvin!)

Hilppa on lisäksi joskus nuorena sairastanut kaviokuumeen, ja nyt vanhemmiten on jalkojen kanssa ollut välillä ongelmia. Hiltsu on ihana kamala hevonen, joka yli kymmenen vuotta sitten ilmaiseksi talliin saatiin - sillä ehdolla, ettei se koskaan lähde uuteen kotiin. Haaveilen kyllä kovasti, että tämä aasi saataisiin vielä liikkumaan ja säännölliseen käyttöön, sen verran kiva sillä on ratsastaa! Kunhan jalat kestää ja mummo suostuu liikkumaan..

Mutta Hilppahan yllätti meidät Sirin kanssa - kertaakaan ei tarvinnut käydä taluttamassa tammaa lenkin aikana! Uskomatonta, itse asiassa homma toimi täysin päin vastoin, ja mie jo pelkäsin, että tullaan kiitolaukkaa kotio. Hiltsulla oli vauhti päällä ja sitä sai pidätellä koko matkan. Jopa kotoa pois päin lähtiessä. Tetty muutamat stopit ja hirnumiset piti mukaan mahduttaa, mutta joka kerta liikkeelle lähdettiin kärryistä käsin ohjastamalla.

Njäh, taitaakin olla vaan joku possupassia köpöttelevä aasi...

Ei tehty pitkää lenkkiä, mutta kyllä huomasi, että mummon kunto on täysin romahtanut. Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana ja tehdä tosi rauhallisia reissuja Hildun kanssa. Paras olisi melkein käydä sitä taluttamassa, tai ottaa Lotan kärryjen perään kävelylenkeille. Näillä kehitetään sekä tammalle kuntoa että motivaatiota lenkkeilyyn ennen kuin kannattaa selkään hyppäämistä edes ajatella. Hiljaa hyvä tulee. Vaikka Hiltsulla oli kyllä selvästi kivaa, kun kotiopäin annettiin tamman ottaa pienet laukkaspurtit radanvarressa. Mie vaan pelkäsin, että heppa lähtee käsistä, sen verran vähän piti menohaluja hillitä kuitenkin ;D Hiltsu on kyllä aina tykännyt kärryttelystä ja kulkee selvästi paremmin kärryjen edessä kuin ratsain. Mutta eiköhän tästä vanhasta rouvasta vielä maastoratsu tehdä. Alkaakin olla jo ikävä issikan (sori, aasin) kyytiin..

Rousku-poju puolestaan kävi Sirin ja Lotan kanssa pellolla ajelulla. Olipa hyvää treeniä varsalle tämäkin, kun epätasaisella ja märällä pellolla kärryt pomppivat ja rämisivät ja kuulostivat taas vallan erilaisilta kuin ennen - hui! Koppitreenissä vaihdettiin keltuaisten kipot toisin päin, mikä oli taas varsalle kummallinen juttu. Vähän sen piti ihmetellä, että mites mie nyt tänne puolelle tuunkin syömään. Mutta hienosti taas kerran kiipesi lastaussillalle ruokailemaan. Vaikka äiten tissi vetikin huomattavasti enemmän puoleensa kuin ruokakippo... Kyllä me pian päästään jo koppiin saakka syömään, uskokaa pois. Hiljaa hyvä tulee tässäkin, kuten kaikessa hevosten koulutuksessa :)

Hetkonen, jos mä nostan jalat tähän mäen päälle niin mä saan ruokaa?

Helppo homma!

lotta ,

Satumaisen kauniit ponit (ja kurakelit)

3/30/2012 02:39:00 ip. Siri 0 Comments

lotta ,

Kevättä rinnassa äidillä ja pojalla

3/30/2012 02:18:00 ip. Siri 0 Comments

bimi ,

Lotan vesileikit

3/27/2012 10:37:00 ip. Siri 3 Comments

Kevätflunssa on jälleen saapunut talouteemme, mutta sinnikkäästi taistellen tallille kävi jälleen tiemme. Minnan kanssa hypättiin Lotan ja Bimin selkään ja lähdettiin etsimään uusia maastopolkuja.

Iso ja pieni ratsumme - jaa tonneko muka pitäs lähtee?

Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan Lotta tuntui erittäin nihkeältä. En tiedä kumpi toi hien enemmän pintaan -ihana lämmin kevätaurinko joka ilostutti matkaamme koko lenkin ajan (eilisen vesisateen jälkeen -mikä autuaallinen ilma) vai se, että ähkin ja puhkin ponin selässä saadakseni häntä nostelemaan kinttujaan rivakammin. Laiskaa ravia ja löntystelevää laukkaa -tätä ei ihan hetkeen Lotan selässä ole koettukaan.
Matkaa jonkin verran edettyämme huomasin lähestyvässä tienristeyksessä ojan tulvineen juuri sille kohtaa tietä minne meidän piti kääntyä. Vesi pulppusi pienenä purona tien yli ja oli saanut aikaiseksi melkoisen jopa suhteellisen syvänkin vesiesteen. Ajattelin, että ponit eivät kyllä tuosta suostu menemään suosiolla kun virtaus oli kuitenkin suhteellisen kovakin, mutta mitä tekee Lotta -suorastaan rynnii lätäkköön, upottaa turpansa vesilammikkoon sieraimia myöten ja alkaa ahnaasti juoda lutakosta. Ennen on kyllä kiertänyt kaukaa pienet kuralätäkötkin, mutta jano ei lue lakia :)
(niin voishan sen hevosen kai juottaakin ennen lenkille lähtöä)

Harmi kun en saanut otettua kuvaa jossa se "leikkii" vedellä, kun vähän on hidas tää laukaisin tässä kännykässä, mutta tässä kuvassa Lotan kaviota ei näy lainkaan joten saatte vähän osviittaa kuinka syvästä ylityksestä turisen.

Tyydytettyään janonsa se kuopii kaviollaan lätäkössä ja pärskyttää vettä ympäriinsä, kävelee "vetten päällä" ja selvästi tykkää kun virtaus kulkee sen jalkojen lomitse. Ei sillä ole kiire mihinkään tästä kivasta leikkipaikasta! Ihan tulee mieleen lausahdus "lapsi (poni) on terve kun se leikkii, mutta sairas kun ei osaa lopettaa" :)
Bimiä veden lorina hieman hermostuttaa, mutta lopulta joutuu hänkin ylittämään kohdan (hienolla loikalla), vaikka koittaakin päästä tossujaan kastelematta "puron" yli.
Matka jatkuu ihanaa uutta metsätietä taivaltaen joka kiemurtelee mukavasti, sisältää paljon mäkiä -pieniä ja isompia, loivempia ja jyrkempiä ja jonka sulaneista kohdista paistaa läpi ruohomatto!! Voiko ihanempaa pohjaa ja ratsatustietä ollakaan!! Lottakin alkaa herätä "talvihorroksestaan" ja jalat toimia rivakammin, mutta nyt täytyy kyllä ihmetellen todeta sekin, että se löytyneestä vauhdista huolimatta ei lainkaan painanut kädelle tai pörheltänyt pää taivaissa kuten yleensä kun on kiire päästä paikasta A paikkaan B vaan eteni rennon ja reippaan maltillisesti!

Mitä me millään kartoilla ja kompasseilla enää ku meillä on Minna ja sen puhelin!!

Kaiken kruunaa Minnan puhelimessa oleva GPS-paikannin jonka avulla pystymme seuraamaan missä päin "ryteikköä" sitä painellaankaan. Mahtava vehje, nyt ymmärrän miksi Marjon joululahjalistalla on kyseisellä työkalulla varustettu puhelin :) Mäki haluuun!!!!
Päätetään Minnan kanssa kääntyä kuitenkin takaisin samaa tietä ettei lenkistä tule ihan liian pitkää, koska Bimi kuitenkin on vasta kohottelemassa kuntoaan ja täytyy kyllä sanoa, että on se poika laihtunut! Juuri tänään katselin tammikuisia kuvia jossa Marjo juoksuttaa sitä liinassa pellolla -eikä sillä kyllä enää sellaista ponkkovattaa ole, vaikka "vähän" masua vielä onkin :) Hitaasti hyvää tulee...
Paluumatkalla Lotta alkaa itse sen kummemmin sitä pyytämättä hakeutua muotoon. Ihan käsittämätöntä -meidän "pikku"-Lotta!!! Olen onnesta soikeana ja ilon hetkiä saa Lottakin kun "vesieste" edessämme alkaa taas häämöttää. Jälleen kerran keltiäinen "hyppää" keskelle lutakkoa kuopimaan ja tekemään sukelluksia. Se jopa kävelee syvempään päähän muina naisina :) Ihana hassu poni.

Rohkea Bimbulakin uskaltautuu tallustelemaan vedessä huomatessaan Lotan leikkivän purossa :)

Tällä kertaa myös Bimi seisoo keskellä lätäkköä eikä ole enää moksiskaan. Joskus kesällä täytyy kyllä tehdä retki "uimarannalle" ponien kera josko ne vaikka kastelisivat muitakin kuin varpaitaan.


Marjohan tuossa aikaisemmin päivittelikin (siis päivitteli blogia -ei "sadatellut" :D), että saatiin Annalta koppia lainaan. Ollaan nyt joka ilta käyty tutustumassa pihalla könöttämään hevoskoppiin Rouskun kanssa Lotan ollessa henkisenä tukena. Lauantaina käytiin vain pyörimässä kopin ympärillä ja haistelemassa sen renkaita ja nappuloita ja nippuloita.

Vainuponi Rousku nuuskii.. "oonhän mä tällätteellä kulkenu neli-kuukautisena ekan kerran jo -sit noi likat vie luulee et tää on ihan uus juttu" ;)

Sunnuntai iltana annettiin molemmille poneille iltaruuat lastaussillan edestä niin, että ruokakipot olivat maassa. Maanantaina kipot siirrettiin lastaussillan päälle ja tänään kupit olivat jo sen verran korkealla, että Rohan "joutui" astumaan etutöppösillään jo itse sillalle saadakseen herkullisen iltapalansa.


Katsotaan, koska uskalletaan siirtää kuppeja jo itse koppiin. Toistaiseksi kaikki on sujunut hienosti joten toivottavasti maltetaan edetä ponin ehdoilla myös tulevat päivät ja jonain päivänä/iltana se syö ruokansa ihan siellä kopin sisällä seisten. Lotta ainakin on jo kolmessa päivässä ehdollistunut täysin, että iltaruuat syödään nykyään siellä kopin takana :)
Äkkiä ne ketaleet oppii <3

kuntoutus ,

5-kuukautiskuvat

3/27/2012 07:09:00 ip. marjo 0 Comments

Lokakuussa 2011 tamma palasi kotiin lähes kahden vuoden reissultaan, ja nyt maaliskuussa aikaa tästä on vierähtänyt jo viisi kuukautta. Tulos näyttää tältä:


On tämä vaan vaikeaa katsella Lotan ihania rakennekuvia. Joka kerta uusien kuvien jälkeen iskee hirmuinen halu lähteä sen kanssa näyttelyihin! Kesällä olisi vielä kaksi mahdollisuutta viedä tamma näytille, joko norjalaiselle tai suomalaiselle tuomarille (joista tietysti mieluummin norjalainen valittaisiin). Mutta sitten taas, kun katselen Lottaa livenä, mieleen hiipii epäusko.. Ei tuota ehkä kuitenkaan kehtaa? Onneksi on vielä aikaa mietiskellä :)

Alla olevassa kuvassa on lähtötilanne lokakuussa, kahden kuukauden muutos joulukuussa ja nyt viisi kuukautta maaliskuussa. Hyvältä vaikuttaa, edelleen.. Ja on se vaan kaunis hevonen!

ajo ,

Kuulumisia Vuonisyhdistyksen kokouksesta

3/26/2012 02:53:00 ip. marjo 1 Comments

Ihmisellä on oma tila, johon hevonen ei saa luvatta astella.

Eilen vierähti koko päivä Kiljavalla ihanien ihmisten ja upeiden hevosten seurassa! Yhdistyksen hallituksen- ja kevätkokouksen lisäksi ohjelmassa oli Mutasen Kristan vetämiä vuonisvalmennuksia (johon olisin ihan hirmuisesti halunnut Lotan kanssa mukaan, mutta käytännössä niin vaikea toteuttaa..) sekä Uotilan Tarun maastakäsittely ja luonnollisen hevostaidon perusteet 4-vuotiaan vuonohevostamman demonstroimana.

Maastakäsinkoulutus perustui luonnolliseen hevostenkäsittelyyn, eli ihminen kommunikoi hevosten kanssa niiden omalla kielellä omalla vartalollaan ja eleillään. Taru painotti erityisesti sitä, että nämä menetelmät toimivat aivan kaikille, ja jokainen ihminen ja hevonen pystyy niitä käyttämään ja ymmärtämään.

Jenni ja Huginn valmennuksessa.

Luonnollisen hevostaidon tavoitteena on "auttaa ihmistä ansaitsemaan hevosen kiinnostus, kontakti, kunnioitus, luottamus ja johtajuus, koulutuksella saada hevonen keskittymään, yhteistyöhaluiseksi, rennoksi ja turvallisemmaksi harrastuskumppaniksi, sekä oppia kommunikoimaan ystävällisesti ja turvallisesti hevosen kanssa vähäistä painetta käyttäen".

Voidakseen kommunikoida hevosen kanssa tulee ensin ymmärtää, mikä hevonen on. Se ei ole ihminen, eikä sitä tule inhimillistää. Hevonen on ennen kaikkea saaliseläin ja laumaeläin. Hevosella on ja tulee aina olemaan voimakas pakoreaktio. Koulutuksella voimme kuitenkin madaltaa hevosen pakokynnystä ja saada se luottamaan ihmiseen. Kuten hevoslaumassa on tarkka hierarkia, myös ihminen voi toimia hevoselle "johtajana", eli vastuutammana, joka kertoo, miten tulee toimia. Hevoslaumassa kaikki on mustavalkoista, ja niin pitäisi olla myös hevosten käsittelyssä.

Hevonen väistää takaosaa ihmisen liikkuessa.

Saimme tästä hyvän käytännön esimerkin, kun maneesin katolta putoili lunta. Nuori tamma osoitti aina hyvin pieniä merkkejä pakoreaktiosta, kun lunta tuli alas, mutta joka kerta se kääntyi saman tien katsomaan Tarua. Ja kun "vastuutamma" ei reagoinut lumien putoamiseen, ei Kerttukaan katsonut tarpeelliseksi säpsyä. Ja itse asiassa tämän saman saimme todistaa myös omalla tallilla heti luennon perään. Käytiin Lotan ja Rouskun kanssa kärryttelemässä. Junia tuli jopa neljä kappaletta, ja niistä kolme oli vielä kaksikerroksisia InterCityjä. Rousku oli Sirillä narun päässä ja Lotta kärryjen edessä. Tarkoituksella käännettiin varsan nenä niin, että se näkee Lotan, kun juna tulee. Siri totesikin, että aivan pienen hetken, kun juna tuli kohdalle, varsasta näki kuinka se mietti, pitäisikö nyt ottaa jalat alle. Mutta kun Lotta seisoi hievahtamatta paikoillaan, totesi Rouskukin, että eihän tässä mitään, ja tyynen rauhallisena tuijotti nenän edestä viuhahtavaa "kerrostaloa". Kiitos Lotta! :)

Hevonen seuraa taluttajaa löysällä narulla hevosenmitan päässä. Naru ei saa kiristyä eikä löystyä, vaan hevonen kulkee taluttajan tahdissa.

Tärkeää luonnollisessa hevostaidossa on ihmisen oma energiataso. Meidän tulee olla hyvin rauhallisia, mutta todella nopeita toimimaan. Ihmisen tulee olla herkkä, hengittää syvään ja seistä hartiat alhaalla. Näillä viestitetään hevoselle, että tilanne on turvallinen. Käsittelyssä tulee kuitenkin olla napakka ja johdonmukainen. Naruriimu ja köysi ovat tärkeitä apuvälineitä koulutuksessa, sillä riimulla saadaan hevoselle haluttu paine ja ohjeistus aikaan nopeasti ja helposti. Kun hevonen toimii oikein, paine lakkaa ja se saa palkinnon omasta toiminnastaan.


Kertun kanssa Taru kävi läpi perustyökaluja maastakäsin opettamisessa, eli peruutuksen, ihmisen reviirin kunnioittamisen, luoksetulon, talutuksen, ihmisen seuraamisen ja kehonkieleen reagoimisen, lähetystekniikan ja hevosen jalkojen siirtämisen (kontrollointi). Lisäksi käytiin läpi pään harjoituksia, eli rentoutusta, siirtoa ylös, alas ja sivuille, sekä ohjaspaineen opetusta ja merkitystä varsalle.

Kerttu on siedätetty pressuihin.

Hevosen pakoreaktiota voi pienetää työstämällä edellä mainittuja asioita vaikeammissa ympäristöissä. Hevosta kannattaa totuttaa mitä ihmeellisimpiin asioihin niihin se vähitellen siedättämällä. Kuten Tuire Kaimio luennollaan totesi, tulee siedätys tapahtua aina oikealla rajalla. Liikaa ei saa vaatia, mutta täysin turhaa on myös viikko toisensa jälkeen huudattaa poraa kahden kilometrin päässä hevosesta ja uskoa, että näin se tottuu.. Hevosta siis lukemalla ja vähitellen harjoituksia vaikeuttamalla päästään pitkälle. Siedätystä voi tehdä myös hevosen selästä ja Taru itse totesikin ennen selkäännousua liimanneensa satulaan kaiken maailman pressuja ja muita härveleitä, jotta hevonen tottui erilaisiin ääniin ja ilmiöihin selässään.

Paljon saatiin irti tästä luennosta, ja ehkä joskus toivottavasti jatkossakin törmäillään Tarun oppeihin, ehkä jopa kotioloissa.. Nähtäväksi jää ;)

Hevosen lähettäminen koppiin väärältä puolelta. Kuten kaikki asiat hevosen kanssa, myös lastaaminen on syytä opetella molemmin puolin.

bambi ,

Säätöö, setvimistä ja lopulta onnistumista!

3/23/2012 11:56:00 ip. marjo 5 Comments

Joku linssilude on väkisin tunkemassa nokkaansa joka kuvaan..

Kylläpä osaa olla vaikeaa välillä tämä asioiden järjestely hevosmaailmassa. Sen olen huomannut useampaan kertaankin, mutta kun löytyy tarpeeksi ihania ihmisiä tukijoukoista, lopulta kaikki loksahtaa paikalleen. Niin tänäänkin, kun saavutettiin ensimmäinen etappi pitkällisessä suunnitelmassa!

Kuten Siri kirjoitteli, on meitin pikkupojasta kasvanut orimies. Ja "yhdessä yössä". Pidemmän aikaa on jo ollut tiedossa, että varsa lähtee muailmalle aikuistumaan keväällä, mutta valitettavasti pari tammaa keksi aloittaa kiiman pari viikkoa liian aikaisessa. Näin ollen jo pelkkien tarhausvuorojen kanssa säätäminen on yhtä järjestelyä. No mutta se on vielä pientä. Suurin homma tässä säätämisessä oli löytää koppi, kuski ja vetoauto, jotta ensinnäkin päästään treenaamaan kuljetusta hyvissä ajoin ennen varsan lähtöä ja toiseksi hoitamaan itse hevosten kuljetus (se nyt on vielä edessä..)

Suuren suuri kiitos Annalle, joka meille luovutti kopin vuokralle pariksi viikkoa. Nyt päästään toden teolla opettelemaan kuljetusta. Vihoviimeinen asia on hevonen, jonka kuljetus ei suju helposti, ja näitä ei haluta kiitos enää yhtään! Onneksi Lotta on todella helppo kuskattava, joten sen kanssa on hyvä varsakin opettaa :) Suoritetaan myös itse varsan vieminen ottamalla Lotta mukaan, jotta ensimmäinen kunnon reissu olisi mahdollisimman rauhallinen kokemus.

Totta tosiaan, pian joudutaan siis luopumaan pikkuorista :( Äärettömän surulliselta tuntuu ja ikävä tulee, mutta kaikella järjellä ajatellen näin on parasta. Se pääsee aivan ihanaan paikkaan kasvamaan, mitään enempää ei voisi toivoa! Ensi syksyyn Rouskun on tarkoitus majailla uudessa laumassa, jonka jälkeen seuraa ikävä operaatio, jotta herra voi palata tammojen joukkoon. Kivahan se olisi orina pitää pidempäänkin, mutta jos asetelma on sama, ei orin pito valitettavasti ole mahdollista. Ruunaus on edessä joka tapauksessa, koska herralla on niin persoonallisen kaunis mutta luvaton merkki otsassa ;) Katsotaan ja ihmetellään, mitä elämä tuo tullessaan. Ja miten ja koska saadaan hevoset kuljetettua. Mutta nyt ollaan jo suuren askeleen mitan edempänä suunnitelmassa, jei!

Aiheesta toiseen, kylläpä tänään olikin ihana keli! Tehtiin Sirin kanssa aamutalli ja rehkimisen päätteeksi suunnattiin vielä auringosta nautiskelemaan Lotan ja Bimin kanssa. Kyllä vaan kuuma tuli, vaikka muka vähän päälle laittoikin. Kevät tulee ja vauhdilla, ihanaa!!

Vielä jokin aika sitten tässäkin sai kahlata polvia myöden hangessa..

Iiiihana aurinkoinen metsä!

Oho, heinäseipäitä, mitä ne on?!

Hiljaa mutta varmasti alkaa lumet sulaa metsästäkin.. Yksi lumeton laikku jo löytyi!

Radanvarsi puolestaan on jo sula. Näillä keleillä saa taas olla kiitollinen, kun on käytössä näin hyvin huollettu lenkkitie. Radanvarteen voi aina luottaa!

Pikkuponin poseeraus maastolenkin jälkeen :)

"Hei mitä sää touhuat siellä mun vattan alla??"

Äiti ja poika - voisko enää olla enempää samikset?

hiltsu ,

Hildur hienona

3/22/2012 03:02:00 ip. Siri 1 Comments

Koska Hildurilla on kiima, tallissamme vain yksi tarha ja laumassamme myös ori on Hildur ja Rousku joutuneet vuorottelemaan tarhaus vuoroissa. Hildur pääsikin karsinassa seisoskelun sijaan kauneushoitolaan pöheikkötukkinensa ja kattokaas kuinka hieno meitin mummusta tuli <3
Harmi ku jouduin ottaan kuvat pimeessä tallissa sen kummemmin hörökorvia odottelematta :) Mun haaveena onkin päästä kesällä kuvaileen poneja kunnon rekvisiittojen kera. Kesää ja aurinkoa odotellessa... ai niin ja apukäsiä :)

kuvia ,

Sirin poni

3/19/2012 05:07:00 ap. Siri 6 Comments

kalino ,

Kalinon kyytissä

3/17/2012 02:58:00 ip. marjo 4 Comments

Oletteko koskaan joutuneet häpeilemään tallikamppeet päällä liikkuessanne?! Minulle tämä on likipitäen uusi juttu, koska tuolla pienellä kotikunnalla se on lähes normaalia.. Käytän aina koirat tallivaatteissa lenkillä (yleensä ennen ja jälkeen tallikeikan), saatan käydä kaupassa, automaatilla, missä vaan suoraan tallireissulta, enkä koskaan mieti, kehtaisiko sitä.... Paitsi sitten täällä opiskelupaikkakunnalla.

En vaan taas ajatellut tarpeeksi pitkälle. Koirien käyttö ratsastushousuissa nyt vielä menettelee, kun asutaan niin kaukana keskustasta. Mutta jo siinä vaiheessa, kun aamulla kävelin kohti keskustaa ja bussipysäkkiä, alkoi mieleen hiipiä toiset ajatukset. Saati sitten siinä vaiheessa, kun pääsin itse keskuskadulle bussia odottelemaan. Voi nolous. Ihmisiä kulkee ohi virtanaan mitä tyylikkäimmissä kuteissa, ja mie seisoskelen ratsastushousut ja kauhtunut toppatakki niskassa :D Tänäpä oli sentäs edes värit samaa sävyä, toisin kuin useimmiten kotosalla - itsekin olen jo monet naurut saanut tallivaatteideni väri-kuviointi-katastrofeista. Juu, en todellakaan ole minkään sortin varusteurheilija, hih :)

Eikä tähän suinkaan loppuneet päivän vastoinkäymiset. Muotiasiantutijan lisäksi olin oikea valokuvauksen ammattilainen - unohtamalla ladata akun. Eipä siis tullut kuvia Kalinosta ja ratsastuksesta. Kovin usein ei muuten ole näin päässyt käymään, mutta täytyyhän se aina säännöllisin väliajoin kokea, virheistä kun tuppaa oppimaan. Onneksi oli niin surkean harmaa ja sateinen keli (plus miulla hirvitys kauhistus kamppeet niskassa), joten ei edes harmita kuvien saamattomuus. Tietty tuota parin kilon kameraa on ikävä roudata mukana noin turhan takia, mutta otetaan sekin kuntoilun kannalta.

Kalino ja Milja viime syksynä

Kalinosta ja omistajastaan Miljasta olis kyllä saanut upeita kuvia! Poitsu kulki oikein hienosti ja näytti taas niin hyvältä, että silmä lepäsi sen menoa katsellessa :) Kaltsu on ollut Miljalla muutaman vuoden ja kehittynyt aivan hurjasti tänä aikana. Viime vuonna herra starttasi myös vuonisten koulumestaruusluokassa sijoittuen upeasti viidenneksi. Eipä todellakaan olisi uskonut parin vuoden takaiseen verrattuna.

Mie olen tutustunut Miljaan ja Kalinoon tietty vuonisyhteyksien kautta. Rotu yhdistää ja piirit on pienet :)  Milja on pitänyt meille tunteja muutamaan otteeseen ja välillä olen käynyt itsekseni Kalinoa liikuttelemassa. Täytyy kyllä sanoa, että ollaan mekin johonkin Kaltsun kanssa edistytty tässä ajan saatossa. Eihän se likimainkaan samoin tavoin liiku kuin osaavan ratsastajan kanssa, mutta tänäpä taisi ensimmäistä kertaa jo hetkittäin välillä kulkea peräänannossa jopa miun kanssani. Ohhoh. Ehkä tämä johtuin ihan siitä, ettei ollut kameraa mukana todistamassa! :D Täytynee unohtaa ladata akku myös seuraavalla kerralla..

Vuonikset on kyllä kaikki aina niin kivoja ja ihania hevosia. Niin myös Kalino. Vaikkei sen kanssa tietenkään yhteistyö samaan malliin suju kuin "omien" tuttujen ponien kanssa, niin kyllä vuonisten kanssa vuonisihminen tulee toimeen. Hassua. Rakkaus rotuun on vaan niin vahva, ja nuo otukset pohjimmiltaan samasta puusta veistettyjä, vaikka kuinka persoonia olisivatkin! (mie en ymmärrä puoliveristen sielunelämää, en sitten yhtään..!)

"Kouluratsastuskuvia" ei meistä Kalinon kanssa kannata julkaista, mutta maastoilu ilman satulaa vasta hauskaa onkin!

Ja myös esteiden hyppely! Etenkin kun Lotan kanssa ei tätä aikoihin ole voinut harrastaa, ja tuskin enää kannattaakaan..

kuvia ,

Onnea uudelle omistajalle!

3/16/2012 11:35:00 ap. marjo 3 Comments

ajo ,

Lotta kärryttelee x3

3/13/2012 10:15:00 ip. Siri 0 Comments

Mie ja Hilppa käppäilemässä radan alle. Vanhassa mummossa oli vauhtia, kun toinen mummo ei meinannut perässä pysyä!

Oltiinkin viikonloppuna Sirin kanssa super-ahkeria tallityttöjä. Perjantaina tosiaan Bimi lenkkeili käsiheppana Lotan seurana kärrylenkillä. Käveltiin lähes koko matka ja kaksi tuntia saatiin reissuun kulumaan. Aivan loistavaa liikuntaa sekä Lotalla että Bimille. Ajeltiin myös moottoritien alta - Bimin ensimmäinen kerta, ja tuohan otti sen paljon lunkimmin kuin Lotta.. Lauantaina tallihommien lisäksi ratsastettiin tunnin lenkki Lotalla ja Bimillä. Sunnuntaina taas tallin siivouksen lisäksi ajelutettiin Loppakorvaa kolmeen kertaan!

Ensin Hiltsu pääsi lenkkeilemään. Kovasti olisi haaveissa saada tämä "aasi" taas liikkumaan, joten aloitellaan Hildulle mieluisilla talutus- ja kärryttelylenkeillä. Nyt ei kyllä ollut Hildussa tietoakaan jumituksesta, päin vastoin, se olisi halunnut kirmata tuhatta ja sataa. Komeaa tölttiä Hildu kipittikin kärryjen vierellä. Ajeltiin tunnin lenkki radanvartta edes takaisin - toista puolta toiseen suuntaan ja toista toiseen. Pääasiassa käveltiin tämäkin matka.

Tallilla käytiin vaihtamassa poni toiseen, eli Hildu pääsi tarhailemaan ja Rousku astui remmiin. Ja taas kärryteltiin sama radanvarsilenkki. Yksi possujuna tuli vastaan, ja Rouskuhan kohtasi sen kuin iso mies konsanaan :) Ensimmäistä kertaa tehtiin noin pitkä matka kokonaan radanvartta, eipä tuonkaan kanssa tarvitse junia sen kummemmin miettiä..

Hiltsu harja hulmuten kärryjen vierellä. Menohaluja piisas!

Ja taas kun päästiin tallille, vaihtui poni toiseen, ja Rouskun tilalle napattiin Bimi. Eilisen astetta rankemman ratsastuksen jälkeen tehtiin hyvin kevyt kävelylenkki kärryjen perässä. Jälleen suunnattiin radanvarteen, mutta hieman lyhyemmän kaavan kautta. Lotta sai niin täydellisen lenkin, kuin tuolle nyt voi tarjota! Kolme ja puoli tuntia tämä operaatio yhteensä vei (sisältäen tietty väliajan seisoskelut tallin pihassa), ja lähes koko matka käveltiin. Kyllä tässä kestävyys paranee :)

Maailman ihanin parivaljakko ♥

Turvat tötteröllä!

Bimi kärryjen perässä löntystelemässä.

Mittasin taas summittaisesti tuon matkan, ja kyllähän siitä lähes 15km lenkki Lotalle kertyi. Muille poneille sitten tästä noin kolmannes.. :)