ajelutus ,

Lapsi heinärahojaan tienaamassa Tuottajatorilla

6/30/2015 11:11:00 ap. marjo 7 Comments

Kamalaa mitä lapsityövoiman käyttöä ja orjuutusta - Nemo kaksi vuotta suoritti ensimmäisen ansiotyöpäivänsä ja tienasi jo aluille ensi talven heinärahakassan! Työpäivälle mittaa kertyi kolmisen tuntia ja herra suoritutui urakastaan täydellisesti! "Äiti" on täällä taas niin ylpeänä pienestä miehestään ♥

Valmiina kyytiläisiä vastaanottamaan.

Kyllähän minä tiesin, että Nemoon voi luottaa ja se hoitaa homman kotiin. Vaan sitä en olisi osannut arvata millä tyylillä! Ajelutettiin ihmisiä käryillä ympäriinsä hevosten tarhassa ja tallin pihassa Tuottajatori-tapahtumassa. Nemo oli likimain niin laiska ja pystyynkuollut kun hevonen voi olla. Ihanaa! Ikinä en vielä ole nähnyt sitä yhtä löysänä. Tämän lisäksi se ei pysähdellyt oikeastaan yhtään koko aikana. Aiemmin kun on ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus, että jossain vaiheessa kärryttelyn aikana sitä saa patistaa eteenpäin. Tosin Tanja kulki edellä koko ajan, joten ehkä Nemo tyytyi vaan talsimaan perässä. Kiltisti se lähti liikkeelle kerta toisensa perään ja kulki tasaisen varmasti kierrosta ympäri. Tarhassa vanhaa kärrypolkua pitkin meno oli välillä sen verran muhkuraista, että ennemmin ongelmia taisi olla kyydissä istuijoilla kuin hevosella, sori! ;)

Odottelua.

Meillä oli tosiaan tallilla kaikille avoin kesätapahtuma, jossa oli paikallisia tuottajia myymässä omia tuotteitaan. Lisäksi tarjolla oli villiyrttejä hyödyntäen valmistettua ruokaa ja kahvittelua, lettien tekoa, pajupillien valmistusta, elävää musiikkia sekä taitavien tukkijätkien näytös pihalammessa. Hevosajeluita ja talutusratsastusta unohtamatta.

Näin me mennään.

Nemon kyydissä riitti mukavasti porukkaa. Miltei jatkuvasti oli ihmisiä ympärillä pyörimässä ja usein jo seuraavat kyytiläiset olivat valmiina, kun edellisten kanssa päästiin perille. Pariin otteeseen jouduttiin hetki odottelemaan, mutta eipä näilläkään tauoilla muutamaa minuuttia kauempaa. Nemo on selvästi oivaltanut työhevosen tärkeimmän ajatuksen: paikoillaan seisominen on palkinto! Joka kerta kun saavuttiin lenkiltä pit stop -paikalle, alkoivat varsan viimeiset askeleet ennen pysähdystä hidastua aina vaan aiemmin. Lopulta kun pyysin pysähtymään, alkoi saman tien takajalan lepuutus, huuli roikkui ja silmätkin meinasivat loppuajasta painua kiinni. Pariin kertaan herra heräsi sen verran, että hirnui kovaan ääneen kauempana näkyvälle Aatokselle ja kasvoi samalla pari senttiä. Vaan kun tilanne oli ohi, seurasi taas sama lössähdys ryhdissä.

Vieraileva tähti - myöskin 2-vuotias Aatos. Kuva: Tiia Paasikangas

Olen aina haaveillut hevosesta, jonka kanssa voisin hienoilla vanhoilla kieseillä tai vossikoilla käydä ajeluttamassa ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Tai vaikkapa viedä vihkiparin kirkon edustalta juhlapaikalle hevoskyydillä itse tyylikkääseen silinteriin ja ajurin vermeisiin pukeutuneena. Voi se olisi hienoa, etenkin upea vuonohevosori vaunujen edessä! Kohti tätä unelmaa ollaan edelleen hyvää vauhtia matkalla.. Ja ei, ansioilla ei oikeasti ole merkitystä, kyllä tämä on ihan omasta ilosta tehtävää hommaa :)

Annetaan kuvien puhua puolestaan päivän tunnelmista, kiitos kaikille kuvaajille!

Kuva: Tiia Paasikangas

Myyjiä paikalla.

Tukkijätkien esityksellä riitti yleisöä.

Huh huh!

Elsa ja Aatoskin seurasivat ohjelmaa rannalta.

Hups! Aina ei mee ihan putkeen… :D

Kuva: Tiia Paasikangas

Musiikki kruunasi tunnelman! Kuva: Tiia Paasikangas

Kuva: Tiia Paasikangas

Kuva: Tiia Paasikangas

Kuva: Tiia Paasikangas

Taitavat pojjaat. Isäntä itse mukana musisoimassa!

Kuva: Heli Mustonen

Kuva: Heli Mustonen

Kuva: Anniina Salonen

Kiia kävi ratsastamassa Tonilla ja Aatoksen kärryjen kyydissä. Meille hän ei kuulemma halunnut Nemon kyydistä maksaa, haha! Kuva: Anniina Salonen

Lettipajalla riitti porukkaa. Kuva: Anniina Salonen

Ja Nemolla rapsuttelijoita. Kuva: Anniina Salonen

Kuva: Anniina Salonen

Kuva: Roosa Tuomarla

Kuva: Roosa Tuomarla

Nemon väri herätti kummastusta ja pääsinkin kertomaan, kuinka vuonohevosella on jäljellä vielä vanha ja alkukantainen villihevosväritys. Kaikki vuonohevoset ovat väriltään hallakoita! (muistakaa se kaikki aina!!) Kuva: Roosa Tuomarla

Toki näitä hallakoita on viittä eri sävyä. Ihan kun toinen vähän nauttis :) Kuva: Roosa Tuomarla

"Hei lisää tänne niitä rapsutuksia! Vai onko sulla leipää siellä??"

Valmiina kuin partiopoika.

Pääasiassa Nemon kyydissä kävi lapsia keskenään tai vanhempiensa kera. Jopa ihan pieniä max parivuotiaita(?) oli muutama kyydissä.

Vaan kärryillä onneksi voi viedä varttuneempaakin väkeä - elämyksiähän nämä ovat aikuisille siinä missä lapsillekin :)

Donna tiivistää päivän tunnelmat - ainakin tapahtuman jälkeen! Ihanaa oli taas kerran!

kengittäjä ,

Omaa tietä etsimässä (asiaa kavioista)

6/28/2015 05:18:00 ip. marjo 14 Comments

Kuva laitsalta ennen Popin jalkaongelman löytymistä.

Kuten mainitsin, meillä vieraili tallilla kengättömien hevosten vuoluun erikoistunut Terhi Anttila Wammalan tilalta. Terhillä on toistakymmentä vuotta kokemusta kengättömistä hevosista ja oppia niiden vuoluun hän on hakenut ulkomaita myöden. Tämä kokemus oli itselleni uusi ja maailmaa avartava. Kuulun niiden ihmisten joukkoon, jotka hakevat aina selityksiä asioille ja kysyvät "miksi". Olen huomannut, että oli aihe oikeastaan mikä tahansa, hevosmaailmassa tämä on loputtomien kysymysten suo vailla vastauksia. Tai sanotaanko ennemminkin niin, että vastauksia kyllä riittää, mutta ne ovat täysin toisistaan eriäviä riippuen siitä, keneltä kysyt!

Hevosenomistajana joutuu jatkuvasti turvautumaan toisten ihmisten palveluksiin. On eläinlääkäriä, kengittäjää, ratsuttajaa, kouluttajaa, homeopaattia, hierojaa, valmentajaa, heinäntuottajaa, tallinpitäjää ja ties mitä. Osa näistä on pakollisia, osan pystyy hoitamaan itse. Toiset sysäävät mielellään vastuun muualle, eivätkä sen kummemmin edes ajattele, miten ja miksi hevosta hoidetaan tai mitä sille tehdään. Luotetaan vaan sokeasti. Sitten on se ääripää, joka tekee kaiken itse niin pitkälle kuin mahdollista.

Itse kuulun johonkin tähän välimaastoon. Hevosenomistajuutta on vielä niin vähän takana, että edelleen haen sitä kultaista keskitietä, jota haluan noudattaa. Tietämykseni on monelta osin aivan lapsenkengissä, mutta taatusti karttuu tässä vuosien varrella. On siis pitkälti pakkokin luottaa ja kuunnella kokeneempien neuvoja. Toisaalta tämä noviisius on aivan loistava seikka, sillä en ole "kangistunut vanhoihin kaavoihin" miltään osin. Aivan varmasti joukostamme löytyy myös niitä hevosihmisiä, jotka ovat saaneet oppinsa esim. omalta isältään, joka on oppinut omalta isältään - ja mahdollisesti täysin päin mäntyä. Nykytietämyksen valossa niin moni asia on muuttunut (ihan tutkimustiedonkin mukaan), että vuosikausia asiat samalla tavoin tehneiden ihmisten - jopa niiden ammattilaisten - voi olla vaikea omaksua nykyajan menetelmiä. Toki moni asia on varmasti pysynyt muuttumattomana, ainakin taatusti se, millainen eläin tarpeineen hevonen on. Vaan jo pelkästään hevosen käyttö nykyaikana verrattuna kymmenien vuosien takaiseen on kovin erilaista ja tuo itsellään muutoksia esim. levon ja liikunnan tarpeisiin.


Viime syksynä Nemon kaviopaiseen aikaan jouduin ensimmäisen todellisen tietotulvan keskelle. Tällöin huomasin kuinka ristiin kaksi ammattilaista puhuivat. Nämä olivat siis kengittäjä ja eläinlääkäri. Jos uskoin toista, tein vastoin toisen tahtoa. Nämä olivat sentään kaksi eri ammattikunnan edustajaa, vaan tiedän myös erään hevosen, jonka kavio-ongelmista konsultoitiin kolmea eri eläinlääkäriä. Kaikki antoivat eri lausunnon samoista kuvista. Muutoinkin olen kuullut niin lukuisan määrän kauhutarinoita hevosklinikoilta, että eläinlääkäriin luottaminen on aina melkoisen uskalluksen takana. Ainakin minulle.

Nyt sitten törmäsin samaan viidakkoon kavioiden vuolun suhteen. Luotan kyllä kengittäjäämme ja hänen sanaansa ja ammattitaitoonsa, ja olen ollut riittävän tyytyväinen kavioiden hoitoon. Nemon kaviot vaan ovat vinot, se astuu enemmän ulkosyrjälle, joten sisäsyrjä kasvaa pidemmäksi. Rouskulla tämä sama ongelma on vielä suuremmassa mittakaavassa. Kengittäjän mukaan tämä johtuu jalka-asennoista, ja koska kaviot kuluvat molemmilla liiallisen paljon, asentoa ei pysty korjaamaan vuolemalla, ainoastaan kengittämällä. Rouskun kavioiden riittävä kasvu vaatisi pari-kolme kengitysväliä. Tähän ajatukseen olen siis antanut itseni tuudittautua. Kuitenkin minulta löytyy enemmän kiinnostusta kengättömyydestä, kengättömien vuolusta ja lukemani perusteella olen kyseenalaistanut joitain kengittäjämme ajatuksia. Tämä on sitä tiedonhalua ja miksi-kysymysten asettelua, mitä teen jatkuvasti uusien asioiden edessä. En siis ole täysin tyytynyt ratkaisuun, ettei kavioita saisi suoraan pelkällä vuolulla.

Tossut on pop! Onneksi ne tuli hankittua. Ovat olleet hintansa arvoiset jo monet kerrat.

Terhin hoitaessa Nemon kavioita kyselin taas jatkuvasti "tyhmiä". (Terhin mukaan ainoa tyhmä kysymys on se, joka jätetään kysymättä, sellaisia ei tällä kertaa tainnut olla ;)) Heti sain huomata, kuinka eri linjoilla ammattitaitoinen kengitysseppämme ja ulkomailla oppinsa ammentanut kengättömien vuolija olivat. Molemmilla on vuosikymmenien kokemus alalta ja uskon molempien omassa mielessään taatusti tietävänsä mitä tekevät. Vaan entäpä minä pieni pulliainen siinä keskellä - mihin uskoa?

Nemon kaviot vuolun jälkeen. Kuva on valitettavasti huono, koska lattia on tosi vino. Kaviotkin ovat vinot, mutta epätasainen alusta ei nyt laisinkaan näytä todellista asentoa.. Yhdellä vuolulla vinoja kavioita ei tietenkään korjata, mutta miun silmiini kyllä hyvältä näytti. Vuolin muuten ekaa kertaa itse oman hevoseni kavioita, jee!

Tämä sama tiedon ristiaallokko jatkuu netissä surffaillessa. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Ehkä se vaan on niin, että oikeaa ratkaisua ei ole olemassakaan? Jos hevonen elää oikein kengitettynä koko ikänsä ja liikkuu ongelmitta hyvällä askeleella, terveillä jaloilla ja terveellä kropalla, niin onko se yhtä hyvä kuin jos hevonen tekee tämän saman kengättä? Toki kenkä aiheuttaa haittaa estämällä kaviomekanismin luontaisen toiminnan. Suurin riski lienee kuitenkin siinä, jos kumpi tahansa tehdään huonosti. Hevosen kaviot on niin kovin helppoa pilata väärällä kengityksellä tai vuolulla.

Huvittavinta tässä ehkä on kuitenkin se, kuinka selvästi kengittäjä ja kengättömien vuolija ovat eri linjoilla. Molemmat seisovat niin täsmällisesti omien sanojensa ja ajatustensa takana, heillä on tietynlaiset asenteet toisiaan kohtaan, eikä kumpikaan taatusti tule omaa näkemystään muuttamaan. Onko tämäkään nyt ihan oikein? Maailma olisi parempi paikka, jos meillä kaikilla olisi valmiina pieni avoin näkemys muillekin ajatuksille kuin sille omalle. Kuitenkin molemmilla on tismalleen sama lopputavoite - hyvinvoiva hevonen, jolla on terveet kaviot ja samalla koko kroppa! Ilman kavioita ei ole hevosta, joten kavioiden hoito on miltei tärkein seikka koko hevosessa. Varmasti tekin olette kuulleet sanonnan: "Hevosella on viisi sydäntä: yksi rinnassa ja yksi jokaisessa kaviossa." Tämä jo kertoo paljon kavioiden merkityksestä hevoselle. Käsittääkseni kengättömillekin hevosille on monia erilaisia vuolusuuntauksia? Onko joku näistä oikeampi kuin toinen, kuka sitäkään pystyy sanomaan?

Mitä siis Terhin vierailusta sain uutta verrattuna aiempaan. Kengittäjämme on hokenut meille jatkuvasti, että molemmilla pojilla on liian kuluneet kaviot. Terhin mukaan ne eivät olleet laisinkaan liian kuluneet. Kengittäjän mukaan molemmilla on jaloissa virheasento, jonka takia kaviot kuluvat vinoon ja niitä ei ole mahdollista vuolulla korjata. Ainoa ratkaisu on laittaa kengät, jotta kaviot kasvavat tarpeeksi, jotta niitä voidaan oikaista. Terhin mukaan kaviot saadaan suoriksi oikealla vuolulla. Kengittäjän mukaan myös sivusta katsottuna jalka-asento on väärä ja kannat liian matalat. Terhin mukaan asento on hyvä, kavion ja jalan linjat ovat hyvät toisiinsa nähden. Terhin mukaan myös jalkojen "vääntäminen" suoriksi kengillä saa ne kyllä näyttämään hyviltä ja oikea-asentoisilta, mutta tämä sitten aiheuttaa herkästi jumeja esim. lapaan, kun jalat on väkisin laitettu kyseiselle hevoselle luonnottomaan asentoon. Tätä teoriaa tukee hyvin Lotan jalka-asennot, kengitys ja jatkuvasti pahasti jumissa olevat kipeät lavat. Mikä loppupeleissä vaikuttaa mihin, sitä lienee mahdoton sanoa. Minäkin olen Lotan kohdalla aina asennoitunut siihen, että Lotta tarvitsee kengät jalka-asentojensa vuoksi. Vaan tarvitsisiko sittenkään oikealla vuolulla? Neljän kuukauden laidunlomalla se pärjäsi hyvin ilman kenkiä, mutta käyttöhevosena ei ole tullut kuuloonkaan pitää kengättä. Terhi muuten totesi heti, että Nemolla on hyvät suorat jalat.

19-vuotias Toni vuolussa.

Meillä on tallin kaikilla kuudella hevosella kengättömät kaviot. Nyt Terhin vierailulla paikalla oli vielä pari muutakin kengätöntä hevosta. Hyvä esimerkki huonosta kengityksestä on vanha lämppäriruuna Toni, joka on siirtynyt kengättömyyteen muutama vuosi sitten. Kun omistaja päätti luopua kengistä, kieltäytyi kengittäjä tulemasta enää vuolemaan hevosta. Hän totesi, että tämä hevonen ei tule koskaan kengättä pärjäämään ja kieltäytyi siis sitä hoitamasta. Toni voi oikein hyvin kengättömänä ja mennä porskuttaa reippaana kuin nuoremmat konsanaan. Vaikka vuosikausia jatkunut vääränlainen kengitys onkin jättänyt jälkensä kavioihin ja on edelleen nähtävissä.

Entäpä valkoviivatauti sitten? Terhin epäilys Rouskun ontuman syyksi on siis pitkälle edennyt valkoviivatauti. Hän totesi, että jos kaviota ei hoideta, sieni-infektio porautuu jatkuvasti syvemmälle kavioon ja lopulta lohkaisee siitä palan. Terhi löysi saman vaivan viiden muun hevosen kavioista. Samalla hän kertoi, kuinka kengittäjät ja eläinlääkärit Suomessa eivät "hyväksy" taudin olemassaoloa. Siitä joko ei tiedetä, siihen ei uskota tai siitä ei puhuta. Kengittäjien piireissä sen todetaan olevan vain lämpimien maiden tauti, joka on Suomessa harvinainen ja vaivaa korkeintaan tuontihevosia. Terhin mukaan vaiva on Suomessakin hyvin yleinen ja helppo hoitaa.

Hyvin alussa oleva valkoviivatauti?

Netistä löysin molemmille teorioille tukea. Täältä voitte käydä lukemassa Vainikan aitan tietoiskun valkoviivataudista. Vainikan aitan sivuillakin todetaan: "Kaikki eläinlääkärit, jotka ovat tulleet asiakkaiksemme, ovat olleet täysin tietämättömiä tästä taudista. Vuonna 2008 kengitysalan oppilaitoksessa ei tunnistettu valkoviivatautia muuta kuin tuontihevosten ongelmaksi." Täältä puolestaan on luettavissa kengityssepän näkemys siitä, kuinka tauti on lähinnä kengättömien vuolijoiden omaa keksintöä ja vaivaa pääasiassa tuontihevosia. Eli siis juuri kuten Terhi asian minulle kengittäjien piireissä kertoi kuitattavan.

Pidemmälle edennyt tauti. Rouskulla oli siis vielä tätäkin paljon pahempi onkalo kaviossa.

Mitä tässä nyt pitäisi oikeasti uskoa saati sitten tehdä? Tämä oli muuten kysymys, johon en välttämättä kaipaa kommentteja. Toki oman mielipiteen saa ja on suotavaakin aina esittää, mutta se on ihan toinen juttu, kuinka paljon niille enää osaan antaa painoarvoa.. Kuten todetty, näkemyksiä ja mielipiteitä on jo nyt liikaa! Se on ainakin varma, että Nemo pysyy kengättömänä niin pitkään kuin mahdollista, muusta en sitten osaakaan sanoa.

Melkein tekisi mieleni sanoa teille kaikille, että kyselkää ja kyseenalaistakaa, älkää uskoko kaikkea, mitä kunnioitettava ammattilainen ja vuosikausia alaansa harjoittanut ihminen teille kertoo! Mutta en taida viitsiä kuitenkaan, on tämä sellainen hullunmylly omassa päänupissa, että vie taas hetken selvitellä ajatuksia. Kyseenalaistamaan tulen taatusti jatkossakin, uskon vaan liian helposti kaiken, kun se minulle riittävän vakuuttavasti esitetään!

Yksi mikä on aivan varma, on se, että porkkanoista en luovu! Edes jotain selvää on siis tässäkin hevosenpidossa, hih :) (Ehei, en voi sanoa edes näin. Olen aina valmis muuttamaan tapojani ja näkemyksiäni, kun saan sille omasta mielestäni riittävät perustelut! Mutta en voi uskoa, että ihan äkkiä kukaan pystyisi kumoamaan positiivisen vahvisteen käytön etuja koulutuksessa!)

ps. Täytyy vielä erikseen mainita, kuinka ihanaa Terhin suhtautuminen ja käsittely hevosia kohtaa oli! Tykkäsin!