Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaviopaise. Näytä kaikki tekstit

Pikainen kevätpäivitys


Näissä tunnelmissa eletään.. Ihana kesä!

Olette varmaan enemmän ja vähemmän ihmetelleet, miksei blogiin ole ilmestynyt juttuja aikapäiviin?! Tämä harmittaa itseänikin, sillä olisi hirmuisesti asiaa, mitä olisin halunnut saada tarkoin kirjattua itselleni muistiin. Tämä blogi kun toimii parhaana mahdollisena päiväkirjana, mitä voin itselleni tehdä, kun vielä kuvat ja videot saa taltioitua samaan juttuun mukaan, ja täällä kaikki säilyy helposti löydettävissä.

Suurin syy hiljaisuuteen on Vuonohevosyhdistyksen lähestyvä 30-vuotisjuhla (kesäkuussa Kemiössä, tulkaa paikalle kaikki kynnelle kykenevät!) ja siihen liittyen yhdistyksen 30-vuotishistoriikki. Lupasin siis taittaa tämän historiikin. Ihan pelkkä taitto ei kuitenkaan riittänyt, vaan olen myös sen oikolukenut, skannannut vanhoja kuvia, kysellyt lisäkuvia sekä säheltänyt sun muuta pientä hienosäätöä, mitä tässä nyt matkan varrella on ilmennyt. En siis juurikaan pysty ja uskalla käyttää tietokoneen ääreen liikenevää aikaa muuhun kuin historiikin tekemiseen.

Tämän ohella toki tallilla on ollut tekemistä ihan loputtomiin, kun on pitänyt purkaa talviaidat, rakentaa kaikki kesälaitumet, siivota talven jäljiltä heinäpaikkaa ymymym. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.

Ei vielä valmis, en tiedä tuleeko ulkoasu pysymään tallaisena.. Mutta toistaiseksi ainakin tätä tyyliä.

Nemon kanssa on saikkuiltu enemmän ja vähemmän jo pari-kolme kuukautta?? En ole enää edes laskuissa mukana. Mystiset kavio-ongelmat iskivät yllättäen, ja niiden tiimoilta on käytetty fyssaria, klinikkaa ja kengittäjää apuna. Kukaan ei ole osannut sanoa mitään selvää syytä, mutta nyt taas näyttäisi hyvältä. *koputtaa puuta* No ainoa ihan oikea selvä syy oli syvä kolo kaviossa irtoseinämän takia, se kaivettiin auki leikkaamalla kaviosta iso pala pois ja sieltä löytyikin märkää. Lisäksi se oli ihan *piip* kipeä, joten märkähauteella vielä hoidettiin muutama päivä. Nyt kun tämä kolo on putsattu ja hoidettu ja hevonen on edestä kengitetty, on se liikkunut taas puhtaasti. Yksi syy saattoi olla ohut antura (mitä kyllä epäilen vahvasti) ja yksi syy saattoivat olla lievät luustomuutokset kavioissa (ei mitään hälyttävää tai isompaa onneksi kuitenkaan). Haluaisin kirjoitella koko tämän kavioepisodin päivämäärineen ja oireineen ja lausuntoineen ylös, mutta katsotaan nyt löydänkö ikinä siihen aikaa.


Loppakorvan kanssa pientä tarkkuustreeniä kentällä.

"Vesiesteessä" kahluuta.

Lotta ehti jo suorittaa ensimmäisen ajokeikan huhtikuussa. Vettä satoi koko ajan, mutta jono kyytiin oli taukoamaton.

Omassa pihassa jälleen ajeltiin.

Kuvia on kertynyt tasaiseen tahtiin tässä koko kevään ajan, ja olen niitä aina välillä muutaman ohimennen muokkaillutkin, joten keräsin tähän kuitenkin muutamia kuvia kevään ajalta. Nemo ja Lotta ovat siirtyneet jo kokonaan vihreälle laitumelle. Viimeiset heinänkorret taisivat upota joskus viime viikolla - enää ei niitäkään. Näitä ei siis missään vaiheessa "lasketa laitumelle" tai "totuteta vihreään", koska ne ovat olleet laitumella koko talven. Niiden talvitarha oli noin 7ha suuruinen, ja heti kun ensimmäinen läntti lumesta vapautui, olivat hevoset siellä syömässä. Ne ovat siis laiduntaneet koko ajan siitä saakka, kun vihreää on vähääkään maasta alkanut puskea.

Äijä <3

Toiset laiduntaa ja toiset tekee vieressä hommia.. Tasan ei käy onnen lahjat. Siellä taustalla muuten ratsastaa
aikuinen mies suomenpienhevosella, ja varsin sopusuhtaiselta näytti.

Nemo laitumella joskus huhtikuussa(ko?)

Lotta ihailee maisemia.

Blodiponi duunissa siinä välissä, kun oli taas hetken kunnossa. Kunnes taas hetken ontui.

Olisipa nyt hyvä saada vihdoinkin kunnolla liikutukset käyntiin monen viikon tauon jälkeen.

...voi muuten alkaa taas maha kasvaa kesälaitumella.

9.5. ja hyvin riittää vihreä laidunruoho.

Lörppähuulinen seepraponi :D

Ja toinen lörppäsuu kuudelta aamulla auringonnousussa.

Fantti. Mitä teet???

Nemo ja Emilia kuvauksiin valmistautumassa ihanassa auringonlaskussa 11.5.

Lotan elämän ensimmäinen kerta äestystä! 

Kai se on parempi aloittaa 26-vuotiaana kuin ei milloinkaan? :D


Siskontytöt kävivät ratsastamassa ihanilla Elsalla ja Mussella <3

En ole tainnut edes mainita, että "meillä" on nykyään neljä vuonista?? Tässä uusin tulokas tamma Nelli.
Hän on myös tähtipäinen ja pitkätukkainen (ainakin toistaiseksi ;)) kuten Rousku.

Salakuvausta laitumelle..

Fantti ei edelleenkään ole varsonut. Toisaalta ei sen vielä olisi pitänytkään. Se vaan näytti jo yli viikko sitten siltä, että saattaisi varsa olla tulossa. Ensikertalaisesta kun ei ikinä voi tietää, kuinka selvät merkit ja missä vaiheessa tamma näyttää. Fantti on nyt saanut viettää päivät taas laitumella. Fanttivahti ei siis ole päivisin päällä, jos joku on sitä ihmetellyt. Öiksi tamma otetaan taas pihattoon ja sitä ympäröivään pieneen tarhaan, joten öisin Fantin touhuja voi edelleen seurata livenä netistä.

Kävelin pellolla Fantin laitumen takana, ja tämä kun kuuli Fionan haukkuvan, niin sieltä se juoksi täysiä paikalle.
Vähän katsoin kauhuissani, kun se suorastaan vyöryi rinnettä alas mahansa kanssa :D

Oottakaa oottakaa, mä tuun teiän mukaan!!

Siis mitä hiivattia... Miksei se ottanut mua?

Kesä ja kyhnytys on täällä taas.

Nemo reenasi eilen ratsuhommia Lotan kanssa. Edellisen kerran Nemolla onkin ratsastettu joskus maaliskuussa?

Kun laittaa vaaleanpunaiset lasit päähänsä, ja käyttää kaiken mielikuvituksensa, niin EHKÄ voi kuvitella,
että tästä kyntöruunasta vielä saattaisi joskus kuoriutua myös ihan kiva pieni ratsu?

Tankkiponin tyyliin! Nemolla on oikeasti tosi hieno laukka. Ollut aina! Eihän sillä ole pyynnöstä laukattu kuin
muutamia kertoja, joten voi vaan kuvitella, kuinka kiva laukka sille tulee, kun sitä joskus
päästään oikeasti treenaamaan ja työstämään. Mutta tosi pyöreästi se laukkaa ja työntää selvästi ylämäkeen.

Aaaws ihana kesä.

Päästin ponit uudelle lohkolle laitumeen. Kymmenen minuutin jälkeen matka on edennyt kaksi metriä portilta :D
Linkit uusiin Fanttivahteihin löytyvät aina iltaisin Emilian youtube-kanavalta täältä: https://www.youtube.com/channel/UCsBaLIaFNp3P0MrgqZU8rMw

edit. Tuore tissikuva tältä aamulta! Ja Emilia näyttääkin jättäneen Fantin pihattoon ja kameran kuvaamaan, joten Fanttivahti näkyy myös juuri parhaillaan täältä: https://www.youtube.com/watch?v=u7kCy6qLrkU

Alkaa olla jännät paikat..

Aina sanotaan, kuinka paljon todennäköisemmin tammat varsovat yöllä. Lotan laumassa neljän ensimmäisen syntyneen varsan jälkeen varsomisprosentti päiväsaikaan oli täysi sata. Seuraavat kaksi tulivatkin sitten yöllä. Mutta ei sitä ikinä tiedä, vaikka Fanttikin päättäisi pyöräyttää päivävarsan. Kannattaa seurata!

Reellä mennään vaikka vesisateessa!


Hei onhan täällä vielä lunta maassa! Ainakin kaksi milliä! Onko teilläkin? Sen kerran kun lunta on, ei haittaa vaikka mittari näyttää plussaa ja vaikka taivaalta tulisi pieniä kiukkuisia eukkoja; reellä on ajettava.


Nemo on kyllä ollut niin innoissaan. Se ihan selvästi tykkää tuosta touhusta, ja kieltämättä reen vetäminen sopii sille kuin nenä naamaan. Ja onpa minunkin mielestäni paljon kivempaa istua reen kyydissä lumihangessa kuin noissa meidän työkärryissämme. Nemolla on selvästi sama fiilis - vaikkei kyytiin pääsekään.







Minua niin huvittaa katsoa näitä Nemon ravikuvia! Etenkin noita suoraan sivusta kuvattuja. Miten voi hevonen ollakin noin pieni, töppöjalkainen paksu pötkylä, joka kipittää pientä ravia eteenpäin (muka niin terhakkaana) nenä joko maassa tai taivaassa? Se näyttää vaan niin hauskalta! Tosin kun ikää on kolme vuotta, perässä raskas kuorma ja koko kropan käyttö vielä vähän hakusessa pahasti keskenkasvuisella kakaralla, niin voiko siltä muuta odottaakaan? Ei minun mielestäni. Ei sen tämän paremmin tarvitse osata vielä liikkua. Hauskinta tässä ehkä onkin, että näitä kuvia voi verrata muutaman vuoden kuluttua reen edessä otettuihin ravikuviin! Jos niissä ei ole tapahtunut muutosta (edes vatsan koossa!!), sitten voi alkaa jo ollakin vähän huolissaan..






Vaikka Nemon treenit ovatkin pääasiassa aina olleet kevyitä hyvämielen harjoituksia, missä nuorella hevosella on kivaa, täytyy myöntää, että tänään mentiin jo mukavuusalueen ulkopuolelle ja lujaa. Eipä tuo paakkuuntunut onnettoman ohut kerros nuoskalunta enää juurikaan edesauta reen kulkua. Käytiin kuitenkin heittämässä maastolenkki, jonka aikana hevonen sai tosissaan tehdä töitä. Osa matkasta oli kyllä pakko kävelläkin, kun lunta oli niin vähän, emmekä istuneet molemmat kyydissä kuin hetken matkaa. Oikeastaan liikkeelle lähtö on pahin, kun reki suorastaan jämähtää pehmeään maahan kiinni. Hienosti Nemo kuitenkin tsemppasi ja selvisi lenkistä! Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähän kevyempää taas vaihteeksi..

Herra heitti jopa pari pukkia reen edessä pellolla, ja otti laukalle, kun pyydettiin ravaamaan. Nämä olivat niin selviä protesteja siitä, että homma oli Nemolle liian raskasta. Onneksi tuo hevonen on kaikessa tekemisessään ja reaktioissaan niin läpinäkyvä, ettei sen fiiliksistä voi erehtyä..


Maisemat on ihan kivoja, vaikka lunta onkin vähän..

Reittivalinnat on pop! Sieltä mistä pääseen hevonen, sieltähän kyllä tulee myös reki!




Nemon fiilis oli tätä luokkaa.. "Tylsää, mälsää, en jaksa, mennään kotiin!"

Herran reenattu reisilihas :D


Ensin spurtataan..

Ja kas näin lentää peppu, peppu lentää näin.

Voi sitä reen edessä näemmä laukatakin.

Tai sitten vaan ravailla ihan nätisti.



Neljä kertaa ehdittiin nyt käydä reellä ajamassa. Enää sitä ei kyllä perään laiteta, vaikka tämä onneton lumikerros sattuisikin pysymään maassa. Odotellaan suosiolla uuden lumen satamista, ja mieluummin vähän paksumpaa pakkaslunta, ennen kuin lähdetään liikenteeseen. Voin jo mielessäni kuvitella, kuinka ihania rekikuvia kirkkoreen kanssa pystyykään saamaan, jos ja kun tänäkin talvena saamme vielä oikeasti paksut nietokset ja ihania helmikuisia pakkaspäiviä! 

Tiesittekö muuten, että nahkaverhoilu on ihan käsittämättömän hintaista! Itse reen kunnostus ei ole mitään verrattuna siihen tuleviin nahkaosiin. Vaikka keinonahkaa ovatkin. Tilan isäntä halusi tämän reen kunnostaa, se ei siis ole minun omaisuuttani eikä minun pussistani pois. Mutta ei voi kuin hattua nostaa Heimolle, ja nöyrästi kiittää, että tulemme vielä saamaan tuon vanhan reen ajoon. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat vaalia vanhoja perinteitä :)






Tässä taas tämä Nemon tyylikäs selkä notkolla, pää taivaissa, takajalat jossain ihan omassa maailmassaan asento.

Terhi kävi toistamiseen vuolemassa Nemon kaviot nyt kenkien pois jättämisen - eli vajaa parin kuukauden - jälkeen. Ihan huikeaa, kuinka paljon näinkin lyhyessä ajassa voi tapahtua muutosta! Nemon kaviot eivät ole varmaan koskaan näyttäneet yhtä hyviltä, mitä ne nyt ovat. Olen kaksi vuotta kuunnellut sepän kommentteja siitä, ettei tämä hevonen voi olla kengättä. Se on pakko kengittää, jotta sen kaviot saadaan oikeaan asentoon. Lopulta annoin periksi ja laitoin hevosen kenkään. Tai alun perin halusin vaan hokit alle, mutta siitä jatkettiin kengällistä elämää. Yli puolen vuoden jälkeen kaviot eivät edelleenkään olleet sitä, mitä pitäisi, ja sitten tulikin liuta muita ongelmia päälle.

Vähitellen vähitellen.. Nyt jo ne alkavat näyttää pieniltä ja pyöreiltä, ja ennen kaikkea suorilta kavioilta.

Olen niin onnellinen siitä, että vihdoin ymmärsin ottaa kengät pois. Harmittaa taas toki vietävästi, etten ole tajunnut ottaa Terhiä avuksi jo kauan kauan sitten. Mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja käytännön oppi kun tuppaa olemaan se paras oppi, kaikkea on kokeiltava, jotta voi taas viisastua :)

Etukavion tilanne tällä hetkellä. Kesäisen paiseen reikä näkyy edelleen. Säteet ovat kasvaneet aivan älyttömästi siitä, mitä ne olivat, kun kengät otettiin pois.

Kavion ja koko jalan asento ei ole vielä koskaan ollut yhtä "oikein" mitä se nyt on, ja edelleen toki etukavioissa on korjattavaa. Meneehän siinä aikaa, että vino kavio pääsee kasvamaan suoraksi. Takakaviot ovat suorastaan täydelliset, mutta nehän ovatkin olleet aina kengättä ja aina melko lailla priimaa. Vielä kun saataisiin joskus tämä ihme tapahtumaan myös etukavioiden osalta.. Ainakin suunta näyttää erittäin hyvältä. Pitäisi joskus oikein kaivaa esiin kaikkia vanhoja kaviokuvia ja vertailla muutoksia niiden osalta. Materiaalia ainakin olisi pilvin pimein parin vuoden ajalta.

Piti tehdä monen kuukauden jälkeen makuutreenit kentällä. Nemo selvästi tiesi, mitä siltä odotetaan, muttei halunnut mennä märkään sohjoiseen maahan makaamaan. Ja tämä onkin yksi tärkein asia makuulle menon opettamisessa: ikinä stä ei pakoteta, vaan hevosella on aina täysi vapaus valita, haluaako se mennä makuulle vai ei! Niinpä me teimme pienen käyntiharjoituksen.

Herkkupalkalla totta kai.

Ja kun postauksen aloitti pieni lumiukko made by Kiia, loppuun vielä vähän isompi ja vinksahtaneempi ukkeli. Nemokin ihmetteli tätä uutta kaveria aitan pihassa :D

Ai niin, Kiia halusi ehdottomasti, että laitan tämän videon blogiin. Joten tässä vielä Kiialle! ♥
 
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )