ajo ,

Reellä mennään vaikka vesisateessa!

11/17/2016 03:47:00 ip. marjo 4 Comments

Hei onhan täällä vielä lunta maassa! Ainakin kaksi milliä! Onko teilläkin? Sen kerran kun lunta on, ei haittaa vaikka mittari näyttää plussaa ja vaikka taivaalta tulisi pieniä kiukkuisia eukkoja; reellä on ajettava.


Nemo on kyllä ollut niin innoissaan. Se ihan selvästi tykkää tuosta touhusta, ja kieltämättä reen vetäminen sopii sille kuin nenä naamaan. Ja onpa minunkin mielestäni paljon kivempaa istua reen kyydissä lumihangessa kuin noissa meidän työkärryissämme. Nemolla on selvästi sama fiilis - vaikkei kyytiin pääsekään.



Vaikka Nemon treenit ovatkin pääasiassa aina olleet kevyitä hyvämielen harjoituksia, missä nuorella hevosella on kivaa, täytyy myöntää, että tänään mentiin jo mukavuusalueen ulkopuolelle ja lujaa. Eipä tuo paakkuuntunut onnettoman ohut kerros nuoskalunta enää juurikaan edesauta reen kulkua. Käytiin kuitenkin heittämässä maastolenkki, jonka aikana hevonen sai tosissaan tehdä töitä. Osa matkasta oli kyllä pakko kävelläkin, kun lunta oli niin vähän, emmekä istuneet molemmat kyydissä kuin hetken matkaa. Oikeastaan liikkeelle lähtö on pahin, kun reki suorastaan jämähtää pehmeään maahan kiinni. Hienosti Nemo kuitenkin tsemppasi ja selvisi lenkistä! Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähän kevyempää taas vaihteeksi..

Herra heitti jopa pari pukkia reen edessä pellolla, ja otti laukalle, kun pyydettiin ravaamaan. Nämä olivat niin selviä protesteja siitä, että homma oli Nemolle liian raskasta. Onneksi tuo hevonen on kaikessa tekemisessään ja reaktioissaan niin läpinäkyvä, ettei sen fiiliksistä voi erehtyä..

Maisemat on ihan kivoja, vaikka lunta onkin vähän..

Reittivalinnat on pop! Sieltä mistä pääseen hevonen, sieltähän kyllä tulee myös reki!

Nemon fiilis oli tätä luokkaa.. "Tylsää, mälsää, en jaksa, mennään kotiin!"

Herran reenattu reisilihas :D

Ensin spurtataan..

Ja kas näin lentää peppu, peppu lentää näin.

Voi sitä reen edessä näemmä laukatakin.

Tai sitten vaan ravailla ihan nätisti.

Tässä taas tämä Nemon tyylikäs selkä notkolla, pää taivaissa, takajalat jossain ihan omassa maailmassaan asento.

Terhi kävi toistamiseen vuolemassa Nemon kaviot nyt kenkien pois jättämisen - eli vajaa parin kuukauden - jälkeen. Ihan huikeaa, kuinka paljon näinkin lyhyessä ajassa voi tapahtua muutosta! Nemon kaviot eivät ole varmaan koskaan näyttäneet yhtä hyviltä, mitä ne nyt ovat. Olen kaksi vuotta kuunnellut sepän kommentteja siitä, ettei tämä hevonen voi olla kengättä. Se on pakko kengittää, jotta sen kaviot saadaan oikeaan asentoon. Lopulta annoin periksi ja laitoin hevosen kenkään. Tai alun perin halusin vaan hokit alle, mutta siitä jatkettiin kengällistä elämää. Yli puolen vuoden jälkeen kaviot eivät edelleenkään olleet sitä, mitä pitäisi, ja sitten tulikin liuta muita ongelmia päälle.

Vähitellen vähitellen.. Nyt jo ne alkavat näyttää pieniltä ja pyöreiltä, ja ennen kaikkea suorilta kavioilta.

Olen niin onnellinen siitä, että vihdoin ymmärsin ottaa kengät pois. Harmittaa taas toki vietävästi, etten ole tajunnut ottaa Terhiä avuksi jo kauan kauan sitten. Mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja käytännön oppi kun tuppaa olemaan se paras oppi, kaikkea on kokeiltava, jotta voi taas viisastua :)

Etukavion tilanne tällä hetkellä. Kesäisen paiseen reikä näkyy edelleen. Säteet ovat kasvaneet aivan älyttömästi siitä, mitä ne olivat, kun kengät otettiin pois.

Kavion ja koko jalan asento ei ole vielä koskaan ollut yhtä "oikein" mitä se nyt on, ja edelleen toki etukavioissa on korjattavaa. Meneehän siinä aikaa, että vino kavio pääsee kasvamaan suoraksi. Takakaviot ovat suorastaan täydelliset, mutta nehän ovatkin olleet aina kengättä ja aina melko lailla priimaa. Vielä kun saataisiin joskus tämä ihme tapahtumaan myös etukavioiden osalta.. Ainakin suunta näyttää erittäin hyvältä. Pitäisi joskus oikein kaivaa esiin kaikkia vanhoja kaviokuvia ja vertailla muutoksia niiden osalta. Materiaalia ainakin olisi pilvin pimein parin vuoden ajalta.

Piti tehdä monen kuukauden jälkeen makuutreenit kentällä. Nemo selvästi tiesi, mitä siltä odotetaan, muttei halunnut mennä märkään sohjoiseen maahan makaamaan. Ja tämä onkin yksi tärkein asia makuulle menon opettamisessa: ikinä stä ei pakoteta, vaan hevosella on aina täysi vapaus valita, haluaako se mennä makuulle vai ei! Niinpä me teimme pienen käyntiharjoituksen.

Herkkupalkalla totta kai.

Ja kun postauksen aloitti pieni lumiukko made by Kiia, loppuun vielä vähän isompi ja vinksahtaneempi ukkeli. Nemokin ihmetteli tätä uutta kaveria aitan pihassa :D

Ai niin, Kiia halusi ehdottomasti, että laitan tämän videon blogiin. Joten tässä vielä Kiialle! ♥