Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit

Instan vuonisjoulukalenteri vol. 1


Viime päivinä ainakin minun kuvafeedini Instagramissa on täyttynyt lähes täysin vuonohevosten kuvista. Ja vielä hyvin samantyyppisistä kuvista peräjälkeen! Pitihän tämä arvata, sillä Suomen Vuonohevoset -käyttäjä Instagramissa julkaisi vuonisaiheisen joulukalenterin, johon moni seuraamani käyttäjä onkin ottanut osaa.


Päätin jo aiemmin, että en lähde mukaan tähän Instan joulukalenteriin, sillä en vaan usko, että saisin päivittäin kalenteria päivitettyä. Tämä on kuitenkin erittäin hauska ajatus, ja muiden vastauksia on mielenkiintoista lukea! Nyt kun minulla kerrankin on hyvin aikaa (viisi päivää vapaata - jee!!), päätin kantaa korteni kekoon, ja kirjoitella omia vastauksia tähänastisiin joulukuun alun luukkuihin.

Tässä blogissa on monet kerrat sivuttu monia näitä joulukalenterin aiheita mm. aiempien joulukalentereiden tai kysymyspostausten kautta. Kuitenkin koen tämän blogin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä tuoda esille vuonohevosta rotuna sekä suomalaisia vuonohevosia, joten eipä mikään rotuun liittyvä päivitys taida olla turha, eikä asioita voi liian moneen kertaan sanoa. Varmasti monelta ovat jo aiemmat vastaavat postaukset jääneet unholaan..

Käykääpä muuten Instagramissa seuraamassa käyttäjää Suomen Vuonohevoset, ja ottakaa vaikka itsekin osaa tähän joulukalenteriin!

1.12. Ensimmäinen vuoniskokemus vanhimman ottamasi vuoniskuvan kera

Yritin selvittää tähän vuosilukua, jolloin tapasin (muistaakseni) ensimmäisen aidon oikean vuonohevosen. En valitettavasti saanut mistään varmuutta vuoteen, mutta 1997-1999 välille se osuu. Kyseessä oli Ruotsista tuotu tamma Dolly II SWE. Netistä selvisi sen verran, että tamma on tuotu Suomeen 1997 ja ilmeisesti suoraan sille omistajalle, jonka luona kesälaitumella kävin sitä ihailemassa. Muistan kyllä sen kesän, kun tamma laitumelle saapui, oli se sen verran sykähdyttävä ilmestys.

Dolly majaili siis kaverini kesämökin lähellä. Melkeinpä joka kesä kävin lapsena kaverini ja tämän perheen mukana mökillä, ja aina olimme kinuamassa lupaa, saammeko kävellä heppoja katsomaan. Siellä ne nököttivät laitumella, ja aidan takaa rapsutellen syntyi ensikosketus vuonohevoseen. Vuonna 2000 Dolly varsoi ihanan tammavarsan Frida Mittnattdröm, joka päätyikin sitten tuttuni omistukseen.

Tadaa! Ihka ensimmäinen koskaan ottamani vuoniskuva vuonna 1999! Nyt niitä onkin noin sata...tuhattamiljoonaa.

Dolly II SWE ja Frida Mittnattdröm vuonna 2000

Mainittakoon vielä, että Lottaan tutustuin pian tämän jälkeen, talvella 2000-2001. Ja sehän oli toki pelkkää rakkautta ensisilmäyksellä ♥

2.12. Tämänhetkiset lempivuonikset

Lotta ja Nemo tietenkin!

On minulla totta kai muutama muukin "heikkous", omalla tavallaan ainutlaatuisen aseman minun mielessäni saavuttaneita vuonohevosia.. Toki jokainen vuonis on ihana ja ainutlaatuinen, mutta jostain syystä toiset vaan sykähdyttävät toisia enemmän.

Jo vuosia vuosia suurin ihailuni kohde on ollut valkohallakko I-palkinnon kantakirjatamma Naust Flinka! "Nasussa" vaan on se kaikki. Sen väri, rakenne, luonne, liikkeet ja otsatukka! Vielä joskus tässä elämässä minäkin tulen valkohallakon tamman omistamaan (no nyt se on luvattu julkisesti), ja toivon kovasti, että se olisi yhtä ihana ilmestys kuin Nasu.

Naust Flinka kantakirjauksessa.  Ei ehkä kaikkein edustavin kuva, ja harmillisen ylivalotettukin.

Kävin tammaa tänä(kin) kesänä laitumella rapsuttelemassa. Hän oli niin mun kainaloiseni <3

Tää tukka!!


Tänä kesänä menetin sydämeni täysin pienelle ihanalle punahallakolle tammalle Liten Sky Foss eli tuttujen kesken Pikku-Pilvi! Olihan se aivan mielettömän suloinen ilmestys jo maitovarsana - ikinä en ole yhdelläkään varsalla nähnyt yhtä mahtavaa tukkaa kuin Pikku-Pilvellä oli! Tänä kesänä, kun kuvasin nuoria tammoja laitumella, oli Pikku-Pilvi ihan ylitse muiden. Se ei jättänyt minua hetkeksikään rauhaan, ravasi perässä pitkin laidunta, oli koko ajan sylissä ja halusi vaan huomiota ja hellyyttä. Lopulta, kun lähdinkin laitumelta, käveli Pikku-Pilvi aidan taa ja jäi siihen tuijottamaan pitkäksi aikaa, kun nousin autoon ja ajelin pois. Muut tammat vaan laidunsivat sen kummemmin välittämättä.

En ole ikinä oikeastaan välittänyt punahallakosta värinä, mutta onhan tämä nyt ihan mielettömän kaunis tamma!

...ethän lähde vielä pois?? Ainoa keino saada hyvä pääkuva oli aidan takaa, muuten en koskaan päässyt riittävän kauas <3

Meinasin viedä mukanani! Ei kai sitä nyt kukaan huomaa, jos yksi viidestäkymmenestä katoaa laitumelta..?

Voisin luetella tähän vaikka kuinka ja paljon hevosia! On upeita kisahevosia, käyttöhevosia, jalostushevosia, monitoimihevosia, on ulkomaisia upeita oreja ja tammoja - lista olisi todellakin ihan loputon.. Ehkä on siis reilua, että en edes yritä ottaa enempää yksilöitä esille, sillä en pysty sanomaan, kuka olisi sen enempää lemppari kuin toinenkaan. Lukemattomia kotimaisia vuonohevosia ihailen suuresti!

3.12. Kaikki vuonohevoset lueteltuina, joilla olet ratsastanut

Lotan selässä on tullut vietettyä aikaa varmaan tuhansia tunteja.

Näitä ei itse asiassa ole kovinkaan montaa, joten tehtävän pitäisi olla varsin helppo..

Lobitsija
Puromaan Lovende Blakken
Kotirinteen Mosse
Valhallan Nemo
Solbackens Kalino
Nigards Rasmus
Disa
Lökke Line
Svejk (tilasto)
Hac Fjord Prinsesse

Kalinon ja koirien kanssa maastoilemassa. 

Toivottavasti en unohtanut ketään! Yli-Tokolla ratsastin kerran myös yhden tamman laitumelta tallin pihaan yksinäni ilman satulaa ultrausta varten. Ihan vaan, koska kukaan ei jaksanut lähteä sitä kävellen hakemaan, minut pudotettiin autolla laitumelle. Meinasi olla hieman haasteellista saada tamma liikenteeseen, kun muu lauma jäi laitumelle, mutta pienoisen keskustelun jälkeen pääsimme laitumen ohi ja eteenpäin. En muista tosin yhtään, kuka tämä tamma mahtoi olla!

4.12. Lempivarusteväri vuonikselle

Tummanruskea ja beige.

5.12. Mitä suomalaisten instatilien vuoniksia haluaisit kokeilla

En osaa vastata tähän.. En varmaan oikeastaan ketään? Olen niin vieraantunut ratsastuksesta, että olisin totaalisen hukassa ihan minkä tahansa hevosen selässä.

6.12. Lempivuonikset kautta aikain

Lotta ja Nemo tietenkin edelleen. Eipä tämä muuten juurikaan eroa aiemmasta vastauksesta, mutta jos nyt ajatellaan jo edesmenneitä hevosia, niin kyllähän Fjordjenta av Nordfjord oli aivan upea tamma ja merkitykseltään valtaisa suomalaiselle vuonohevoskasvatukselle sekä ylipäätään vuonohevosille Suomessa.

"Jenta" on siis ensimmäinen luvallisesti Suomeen tuotu puhdas vuonohevostamma, ensimmäisen suomalaisen jalostusori Glitnen emä sekä jalostusori Solsikkens Sigurdin emänemä. Jenta kantakirjattiin samassa tilaisuudessa Lotan kanssa Ypäjällä 2003, eli ensimmäisessä Suomessa vuonohevostammoille järjestetyssä kantakirjaustilaisuudessa.

Fjordjenta av Nordfjord Ypäjällä kantakirjauksessa vuonna 2003.

24-vuotias tamma ja upeassa kunnossa! Ansaitusti I-palkinnon kantakirjatamma.

Toinen aivan omaa laatuaan ja ainutlaatuinen tekijä koko Suomen vuonohevoskasvatukselle oli tietenkin Norjasta tuotu ori Ljosprins. "Josse" jätti Suomeen yli kuusikymmentä jälkeläistä - Norjaan en tiedä kuinka monta - se palkittiin I-palkinnolla niin Suomessa kuin Norjassa ja sen meriitit jalostusorina ovat aivan omaa luokkaansa molemmissa maissa. 

Josse taitaa olla ensimmäinen vuonohevosori, jonka olen livenä nähnyt ja jota olen kuvannut. Kyllähän tuo teki taas aivan lähtemättömän vaikutuksen! On oreissa vaan aina omaa karismaansa, jota tammoista ei löydy, puhumattakaan noin näyttävästä orista kuin Ljosprins. 

Ljosprins Ypäjällä oripäivillä 2003.

Jossea pääsin uudestaan ihailemaan ja rapsuttelemaan pari vuotta myöhemmin orin kotitallille. Olin totaalisen hämmästynyt, kuinka lempeä ja lauhkea voi ori olla. Kävimme vielä maastossa ratsastamassa, minä sain vuonistamman ratsukseni ja Josse-ori kulki niin tyynenä lenkin mukana tamman kanssa. Ei tuollaiseen oriin voinut kuin rakastua täysillä. 



Josse kilpaili menestyksekkäästi monet valjakkoajokisat, mikä oli tietenkin näin lajiin ihastuneelle pelkkää unelmaa. Myös kouluratsuna ori esitteli upeita liikkeitään. Muistan aina eräät valjakkokisat Hessi-tallilla, kun olimme kesken kisojen menossa ottamaan orista muutaman rakennekuvan. Sillä oli kuvaa ajatellen vääränlaiset suitset päässään, joten omistaja vaihtoi ne. Keskellä kisapaikkaa, keskellä vieraita hevosia - suitset orilta päästä pois ja toiset suitset tilalle. Minä katsoin haavi auki vieressä, voiko noin tehdä?! Josse oli lunkki kuin mikä ja täydellisen hyväkäytöksinen ori kisahälinän keskellä.

Ljosprins on varmastikin jollain tapaa tuttu kaikille vuonohevosiin vähääkään perehtyneelle. Tälle orille saamme olla paljosta kiitollisia, eikä sille voi kuin hattua nostaa ja syvällä kunnioituksella muistella.



7.12. Nykyisistä kaikista jalostusoreista lemppari

Olen sanonut jo aiemmin, että en laita oreja järjestykseen, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa :)

Nemon iskä <3

Sen sijaan voisin tässä kohden kysäistä, että oletteko huomanneet tekemääni kuvakansiota kaikista Suomessa vaikuttaneista oreista? On tästä jo aikaa, kun Facebookissa kasasin yhteen kansioon kuvat kaikista Suomessa astuneista vuonohevosoreista. Niitä on ihan mielenkiintoista katsella, kun kaikki näkee kerralla. Harmillisesti tosin kaikista en onnistunut löytämään kovin edustavia kuvia..

Kansioon pääsee tästä: 
https://www.facebook.com/marjo.uimi/media_set?set=a.10152532278919512.1073741832.725804511&type=3
Sen pitäisi näkyä julkisesti kaikille?

Kaikki muut Suomessa vaikuttaneet vuonohevosorit olen nähnyt ja kuvannut livenä paitsi Säthersblakkenin. Vaikka "minulla" oli kyseisen orin varsakin. Sähäri myytiin Jenkkeihin heti pian Lotan astuttamisen jälkeen, ja meidän Blakkenimme jäikin Säthersblakkenin viimeiseksi Suomessa syntyneeksi varsaksi.

----

Näin on joulukuun alku kuitattu! Näihin samoihin luukkuihin löytyy muiden rodun harrastajien vastauksia monilta suomalaisilta vuonis-instatileiltä. Menkääpä seuraamaan! 

Luukku 24


Jos saisit lähettää blogisi lukijoille jouluisen tervehdyksen, millainen se olisi? 
Ja kun sen olet keksinyt niin lähetät sen heille :)


Marjo ja Siri vastaa:

Terkuin: Lotta, Rohan, Nemo, Marjo & Siri 

Tuo ylempi terveyhdys oli siis mun Marjon ja ponskien yhteinen joulutervehdys a´la Marjo.
Koska räpsin koko joulukuun enemmän tai vähemmän joulukuvia täytyihän nekin tänne tunkea joten olkoon seuraavat kuvat joulutervehdyksenä mun perheeltäni. En ole tainnut kertoakaan, että ukkoni on joulupukki ja Rohankin on oikeasti joulupukin parhain poro: Petteri ;)

RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ JOULUA NIIN IHMISILLE KUIN ELÄIMILLE!
JA ENNENKAIKKEA ILOISTA JOULUA JOKAISELLE!
MUTTA SAMALLA MYÖS RAUHALLISTA JOULUA!
NÄÄÄ, EN MÄ HALUU KISKOO TOTA PULSKAA PUKKIA ;)
EI SUN TARTTE -ANTAA ÄITES HOITAA SE HOMMA ;)
Kuvasta kiitos "joulupukille".
HEYYYRRRHHNNNNN,
TÄNÄÄN SAADAAN VARMAAN SE LOTTOVOITTO
MITÄ MAMI TOIVO VAI MITÄ PUKKI? ;)
Terkuin: Bella, Britney, Lara, Lilli, Chanel, Petteri ja joulupukki 

Luukku 23


Mitä hevosaiheista toivot pukilta joululahjaksi huomenna?



Marjo vastaa:

Toivoisin liudan pieniä ahkeria tallitonttuja, jotka hoitaisivat hevosia. Tontut päästäisivät ne aamulla aikaisin ulos, siivoaisivat karsinat putipuhtaiksi, heittäisivät hevosille pieniä määriä heinää tasaisesti pitkin päivää, toisivat tallille aina uutta hyvää heinää vanhan käydissä vähiin, ottaisivat ponit illan pimeinä tunteita sisälle, ja ehkä vähän rapsuttelisivat ja harjailisivatkin poneja välillä. Kiitos ja aamen. 

En ole pahemmin heppakamaa pukilta toivonut, sillä tiedän, että ne toiveet kaikuvat lähinnä kuuroille korville.. Itselleni toivoin uusia talvikenkiä tallikäyttöön sekä kolmisormirukkasia, sillä molemmat tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Huomenna nähdään, olenko ollut riittävän kiltti :) 

Joku lukija kysäisi, mitä tekisimme, jos voittaisimme Lotossa päävoiton. Omat ajatukseni kulkevat tismalleen samaa rataa kuin Sirillä, joten lukekaa Sirin vastaus ja päätelkää siitä. Sen verran täytyy kyllä korjata, että en tekisi täysvalkoista tallia enkä ripustaisi sen kattoon kristallilamppuja.. ;)

Tosin jos voitto tällä hetkellä tulisi, niin laittaisin sen kyllä säästöön pahan päivän varalle. Nemo lähtisi suunnitelmien mukaan orilaumaan kasvamaan ja oman talon ja tallin toteuttaisin luultavasti vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.. Ensimmäisenä ostaisin auton ja oman pienen kodin jostain täältä lähinurkilta. Jokunen reissukin tulisi varmasti tehtyä eri suunnille ympäri maapalloa..

Siri vastaa:

Ratsastustunteja
Uuden naruriimun ja köyden
Ratsastussaappaat
Back on track-kamaa Rohanille
Katja Hannulan hevostauluja
(mielellään sellaisia missä on mukana keijuja)
Hevosvaellusretken jonnekin ulkomaille
Rohanille uudet kuolaimet
Jätti kokoisen heinäverkon
Turvaliivin
Uuden ratsastuskypärän
Kaikkia ihania mätsääviä blingblin heppatarvikkeita
(esim. satulahuopia, riimuja, pinteleitä...)
Lavallinen purupaaleja
Vuoniskamaa
Pikeurin ratsastushousut
Pehmeät talviajohanskat
Hevoskuljetusvaunun -tai auton
Lahjakortin ratsuttajalle
Uudet luxus koppakärryt
Laralle ja mulle shetlanninponin
Harjan selvityssuihketta
Lämmitettävän juoma-astian Rohanille

....näin muutaman asian mainitakseni.

Jaa mitä mä tekisin jos voittaisin lotossa.

Alkaisin osa-aikaiseksi työntekijäksi sillä en haluaisi lopettaa työntekoa kuitenkaan kokonaan oman mielenterveyden vuoksi. Ostaisin jostain todella ihanasta paikasta (järven rannalta) ison tontin jonne rakennuttaisin kaksikerroksisen puisen vanhaa tyyliä edustavan pienehkön omakotitalon ja samaa tyyliä olevan pienen tallin jonka yhteydessä olisi pihatto. Hevosille olis isot kunnolliset valkoisesta puusta tehdyt laitumet. Talli olisi sisältä täysin valkoinen ja avara. Siellä olis korkea huonekorkeus ja katoissa kristallilamput. Satulahuone olisi lämmin ja järjestelmällinen ja kauniisti sisustettu. Mä niin tuhlaisin eläimiin ja niiden hyvinvointiin ja mun perheeseen ja niiden hyvinvointiin.

Josta tulikin mieleen et jos en toivokaan noita edellisiä vaan toivonkin et joku luovuttais mulle loton päävoiton. Pliiiis pukki, pliiiiiiiiiiis!!!! :)
Seuraavan päivän kysymys: Jos saisit lähettää blogisi lukijoille jouluisen tervehdyksen, millainen se olisi? Ja kun sen olet keksinyt niin lähetät sen heille :)

Luukku 22




Mikä on tallissasi parasta? Mikä huonointa? Kerro tallistasi sanoin ja kuvin.


Marjo vastaa:


No voi että, kun olisi tajunnut tämän kysymyksen tulevan, niin olisin ottanut varta vasten tallista esittelykuvia.. Tajusin tässä samalla, että eipä ole koskaan tullut kuvattua pelkästään tallia. Yritän nyt kuitenkin kaivaa jotain vanhoja kuvia, joista saisi käsitystä paikoista. Itse asiassa talli on kyllä ollut pitkän aikaa niin ruokottomassa kunnossa, ettei sitä pahemmin olisi kannattanut nyt kuvatakaan :D Tänään yritetään tehdä pientä joulusiivoa..


Piirsin teille aivan järisyttävän hienon esittelykuvan tallista! :D Mittasuhteet ovat päin prinkkalaa, seinät vinksottavat vähän sinne sun tänne, ja hevosten ulkonäköä en viitsi edes kommentoida.. Mutta ehkä tämä auttaa hieman selkeyttämään, mistä kuvat on napsittu?


Tässä on tallin perusnäkymä käytävältä karsinoiden välistä. Ja suunnilleen tältä siellä yleensä näyttää..


Tallirakennuksesta ulkoapäin en löytänyt yhtään hyvää kuvaa. Talli on todella iso ja osittain miun silmääni myös tosi nätti, vanha puurakennus puolittain. Talli on tehty vanhaan navettaan, ja vain pieni osa rakennuksesta on siis kunnostettu talliksi. Suurin osa on nyt tyhjillään vailla käyttöä (tai täynnä vanhalle maatilalle kertynyttä romua..). Talli tähän navetan sisälle on rakennettu vasta vuonna 2007, ja vielä se onkin melko uuden oloinen ja suht siistissä kunnossa.


Lotta kiinni käytävällä taaemmassa hevospaikassa. Tähän mahtuu hyvin kaksi hevosta peräkkäin, kuten oletta varmaan jossain kuvissa huomanneetkin olleen.


Karsinoita varsinaisen tallin puolella on siis neljä. Lisäksi tallin "ulkopuolella", eli ns. pihaton puolella on yksi karsina, jossa Rousku majailee. Tästä erillisestä karsinasta on ikkuna tallin puoleiseen karsinaan, mutta selkeästi kylmempi se on talvella kuin oikeasti tallissa olevat karsinat. Tosin ei tallikaan lämmin ole, eli hevoset itse sitä ainoastaan lämmittävät. Kovilla pakkasilla menee tallikin pakkasen puolelle, mutta on se myös talvella selkeästi ulkoilmaa lämpimämpi, varsinkin aamuisin. 


Kaikki karsinat ovat ylös saakka joka sivulta tiiviit, mutta vain alaosa on laudoitettu ja ylhäällä on kalterit. Ovissa on erilaista pienempää verkkoa. Yhden karsinan päällä on luukku ylös heinävintille, joten sieltä pudotellaan suoraan heinät talliin ja jaetaan sitten muihinkin karsinoihin.


Heinävintiltä johtaa alas toinenkin luukku, se on puolestaan pihaton päällä. Tämä kuva on pihatosta otettu, ja Siri siellä juuri heiniä pudottelee. Tästä samaisesta luukusta kyttäsimme Lottaa ja Nemoa varsomisyönä, ja nukuimme siis itse heinävintillä tuossa luukun reunalla.



Pihatosta alunperin vain pieni osa oli ponien käytössä. Väliseinä erotti puolet toisistaan ja suurempaan tilaan hevosilla ei ollut pääsyä. Siinä säilytettiin heinää ym. tavaraa, en edes muista enää. Vaan varsomisen lähestyessä Lotalle kun piti saada isompi karsina, otettiin loputkin pihatosta hevoskäyttöön ja tehtiin väliovi tuolle isommalle tilalle. Siitä tuli siis Lotan varsomiskarsina. Nyt hevoset ovat hajottaneet pihaton puoliskoja erottavan seinän, joten koko pihatto on päivisin hevosilla käytössään ja öisin Lotan ja Nemon majapaikkana. Suunnilleen 30 neliötä tuossa taitaa olla tilaa.

Ylemmässä kuvassa on pihaton pienempi puoli ja alemmassa isompi puoli, kun väliseinä oli vielä pystyssä..



Pihaton ja tallin väliin jää siis Rouskun karsina sekä pieni käytävä. Tässä siitä pari kuvaa.. Oikealla oleva seinä on pihaton seinää, korkeutta sillä on sen verran, että Lotta saa tuosta turpansa yli. Rouskun karsinan ovi on myös avoin, joten hevoset näkevät toisensa tuosta koko ajan. Lotta ja Rousku tulevatkin pian vaihtamaan yöpaikkoja keskenään, joten Lotta yöpyy kuitenkin Nemon näköetäisyydellä noin metrin päässä koko ajan.

Iloinen talliorja ;)

Tallin käytävän perällä on varustehuone. Jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua.. Varusteiden tila on ehkä tallimme surkein puoli. Tuo huone on kylmä, kostea, pieni, pimeä ja kolkko. Hrr… Eipä siellä koskaan tule sen enempää oltua kuin satulan haun ja takaisin palautuksen verran. Myös loimet ym. "ylimääräiset härpäkkeet" säilytetään täällä ja hevosten ruuat. Viime talvena satulahuoneeseen hommattiin patteri, jotta loimet saisi jotenkin kuivatettua käytön jälkeen. Patteria tosin pidetään päällä vain tarpeen mukaan silloin, kun joku on tallilla paikalla.


Tässä näkyy käytävää hieman paremmin. Karsinan seinään on nakutettu pitkä rivi nauloja, joissa roikkuvat riimut ja suitset. 


Tässä on kuva karsinoiden välisestä käytävästä tallin perältä otettuna. Siri viuhahtelee käytävällä ;) Kuva taitaa olla viime vuoden joulusiivouksen peruja..


Ja tässä samasta suunnasta Lotta käytävän tukkeena. Seinällä roikkuu liitutaulu, johon ehkä joskus on kirjoiteltu jotain, mutta eipä se kovin kummoisessa käytössä ole ollut koskaan. Takana näkyvällä ikkunalaudalla säilytetää hevosten harjalaatikkoa, ja siihen aina ensimmäisenä tulee laskettua käsistään kaikki tavara, mitä nyt tallissa sattuukin tarvitsemaan.


Lähempi kuva tavarapaljoudesta ikkunalla. Lyhdyssä on sisällä jouluvalosarja, ja se jätetään aina öisin päälle hevosten pieneksi yövaloksi talliin.


Tallin pihasta on tosi huonosti kuvia. Kuten mainitsin, kyseesä on iso vanha navetta, ja tässä näkyy siitä hyvin pieni osa. Kuvan liukuovista kuljetaan talliin sisään. Samantyyppiset ovet ovat hevosten pihatossa ulko-ovina.


Kärryille kyhättiin oma varastotila navetan toisen liukuoven taakse. Täälläkin on hurjasti tilaa takana, mutta kaikki paikat niin täynnä vanhaa hylättyä tavaraa, että hyvä kun kärryt saatiin sinne mahtumaan.


Tallimme pihapiirissä ei asu ketään, vaan koko talli on ponien omistajilla vuokralla. Me olemme siis Sirin kanssa alivuokralaisina tässä. Tallin pihassa on kyllä ollut muinoin asuinrakennus, mutta se on jo vanha ja laho, ja olisi taatusti purkamisen tarpeessa, jos joku haluaisi paikalle muuttaa. Tässä siis tallin pihaa ja vanha päärakennus.


Navetan puisesta päädystä näkyy osa tässä kuvassa. Hevosten tarha on tuossa vasemmalla ja pihaton sisäänkäynti siinä lähellä myöskin. Harmi kun tästä puisesta osasta ei ole kuvaa toiselta puolelta, se on nätti.. Pitääkin muistaa joskus ottaa - paremmilla keleillä ehkä :)


Tallin pihaan johtaa lyhyt muutaman kymmenen metrin pihatie, joka kääntyy tuolta pikkutieltä, missä Sirin kanssa ylemmässä kuvassa kuljetaan. Tässä olemme Lotan kanssa jo tallin omaan pihaan johtavalla tienpätkällä. 


Tallin pihassa pääsee ajamaan ympäri (kun kelit sen sallivat). Tallirakennus on heti tuossa vasemmalla ja vanha päärakennus oikealla. Tässä ollaan siis jo käytännössä tallin pihassa.


Lottakin on joskus majoittunut karsinassa :)

Tallin paras puoli on ehdottomasti oma rauha! "Oma tupa oma lupa". Vaikka ihan oma tupa nyt ei kyseessä olekaan, niin melko omilla säännöillä saadaan mennä.. Vuokranantajat eivät hirmuisesti ole tekemisiä rajoittaneet, vaikka toki kaikkiin suurempiin muutoksiin on luvat kysytty. Myös tallilla hevosten kanssa puuhailu on niin vapaata, kun ei kukaan ole nipottamassa tai valittamassa mistään, ja yleensä vielä yksin tai Sirin kanssa kahdestaan tallilla ollaan. Suurin ongelma uudelle tallipaikalle siirtyessä - etenkin jos kyseessä olisi jokin suurempi ratsastuskoulu tmv, voisikin olla sopeutuminen kaikkiin niihin sääntöihin, joita kaikille talleille on aina kehitelty. Talli on myös miun mielestäni juuri passelin kokoinen, kodikas ja viihtyisä. Pihatto on mielettömän suuri plussa, nyt kun se hevosille on kokonaisuudessaan otettu käyttöön! 

Seuraavan päivän kysymys: Mitä hevosaiheista toivot pukilta joululahjaksi huomenna?
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )