ajo ,

Ja hommat jatkuu

8/28/2016 09:32:00 ip. marjo 0 Comments

Voi että kun haluaisin nyt vihdoin päästä käsiksi vanhaan tuttuun "tekemisen meininkiin"! Nyt hiivattiin kiireet ja muut menot ja tekosyyt ja sairastamiset! Nemo oli tänään taas niin hyvä. Saman tien sieltä kyllä tuli esiin vanha tuttu työraakki. Sillä juuri siltä se taas näytti.. "Kahdeksan tuntia olen tätä peltoa tarponut! Ja ikääkin on pyöreät kakskytä vee! Jalat painaa jo! Koska on ruoka-aika?"

Aloiteltiin kuitenkin varman päälle ajamalla jälleen ensin kentällä. Ei ole sitten yhtään Nemon juttu tämä. Ei se vaan halua liikkua. Hirmuisen tahmeaa matelua, pysähtelyä, hankalia ahtaita käännöksiä ja älyttömän töyssyistä menoa. Maastossa meno on kuin toiselta planeetalta, ja nyt kun suunnattiin melkein saman tein pellolle, keveni askel kummasti.

Itse asiassa pellolla ajossa on tasan kaksi tavoitetta: pitää pää ylhäällä maasta ja (tässä vaiheessa) askellaji max käynnissä. Eli sopivasti aktiivinen, muttei liian aktivinen. Tässä onnistuttiin ja hyvä mieli taisi jäädä kaikille :) Tätä lisää!

Olipa muuten hyvä keli ulkoiluttaa kameraakin vaihteeksi, joten kuvia tästä päivästä olkaa hyvät!

Olipa kiva tulla tallille, kun heppa oli jo matkalla laitumelta kuntoonlaitettavaksi.

Nemo tykkää Fionasta huomattavasti enemmän kuin Fiona Nemosta.

Martta <3 Ihana hölmö säheltäjä, kaikkien kaveri ja niin sydämellinen kuin koira olla voi.

Pienten kanssa Marttakin on kuin pieni. Isompien kanssa meno onkin sitten hurrrrrjaa.

Sheltit eivät aina ihan arvosta Martan kohellusta. Vaan eipä se niiden seurassa kohlotakaan.

...vaan minkäpä ajokoira luonnolleen voi. Tämä pupu oli päässyt karkuteille, ja Martta oli sitten se, joka otti pupun kiinni.

Voiko olla parempaa lihaa, kuin syntymästä kuolemaan omassa pihassa, hyvissä oloissa ja hyvässä hoidossa puhtaalla ruualla ruokittu oma eläin? No toki vapaana elävä ja läheltä metsästetty riista on vielä parempi vaihtoehto. Mutta näin ehdottomasti liha pitäisi syödä, jos sitä on syödäkseen. 

Nemon ajomoodi kentällä.

Kiltti ja kuuliainen se oli, mutta niiiiiin tahmea..

Hei ruokaa!

No okei okei, liikutaan sitten eikä syödä.

Kovin alkaa jo näyttää syksyiseltä maisemat.

Mäkireeniä! Parasta!

Nemo on vähän hölmö, kun haluaa itse pysähdellä ylämäkeen. Tärkeä taito tuokin on osata, ei siinä mitään ;) 

Nemo toimii hienosti Virpinkin kanssa.

On sillä onneksi suht pitkä käynti, vaikka hitaasti liikkuukin.

Tiellä kulki lenkkeilijöitä.

Ja taas tuli pissahätä kesken lenkin. Kun ajelutimme lapsia Tuottajatorilla, kävi Nemo pissalla kesken ajon. Joku muksu sitten myöhemmin selitti äidilleen innoissaan, kuinka hauskinta oli se, kun hepalle tuli pissahätä :D

Yritin ottaa kuvan Nemon työraakin ilmeestä, mutta sen mielestä oli niin jännää, kun kyykin maassa, että ilmekin muuttui saman tien.

Varsin tyytyväiseltä tuo kyllä näyttää :)

Silta. Hui.

Rousku on löytänyt itselleen hyvän selän rapsutuspaikan. Popi on taas kuntoillut ahkerasti aina, kun Nemo poistuu laitumelta. Ilmankos jos kutittaa, kun hiki tulee.

Nemo on niin seurankipeä. Siinä missä se aiemmin juoksi ekana Popin niskaan laitumelle päästyään, nyt se jää portille nyhväämään ihmisten kanssa, vaikka Rousku jo juoksentelee kauempana omiaan.

Nemo naatiskelee.

Onhan nää nyt aika ihania! :)

Rousku löysi toisenkin aivan loistavan rapsutuspaikan vatsaan ja takajaloille!

Hitsi kun nenääkin kutittaa!

Tällä kertaa Nemokin haukotteli niin tyynen raukeasti, ei ollenkaan sellaista kireää ja hermostunutta sijaistoiminto-haukotusta, mitä se vielä toissapäivänä esitteli.

Tai sitten sitä vaan nauratti Virpin touhu.

Piti oikein tarkemmin kääntyä katsomaan, mitä ihmettä täällä tapahtuu!?

Melkoinen voimanainen! 

Hepatkin menivät vallan hämilleen.. Voiko näin pölhön näköisiä hevosia ollakaan?! :D Vaan silti niin rakkaita! ♥ 

Molemmat jäivät haikeina portin taa seisomaan, kun poistuimme paikalta.

Ja näemmä niin kauan piti siellä nököttää, kun vaan näköyhteyttä riitti! 

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Takaisin töihin - siis hevonen kans

8/28/2016 12:07:00 ap. marjo 0 Comments


Johan oli korkea aikakin! Oli pakko tarkistaa kalenterista, ja Nemon edellisestä treenistä on tosiaan yli kuukausi aikaa! Hui. Suunnittelin sille kyllä jonkinnäköistä kesälomaa tälle kesälle, mutta koska koko alkukesä meni enemmän ja vähemmän laiskoissa merkeissä, oli treenejä kuitenkin tarkoitus jatkaa suht säännöllisesti läpi kesän. Toisin kävi. Ensin tuli minun reissuni ja sitten tuli kolmijalkainen hevonen ja pitkä kesäloma oli siinä.

Olen kyllä jo aiemmin huomannut, ettei tekemättömänä seisominen sovi Nemolle. Vaikka se onkin vasta kolmivuotias. Se on kuitenkin niin aktiivinen, seurallinen, utelias ja ihmisläheinen otus, että se haluaa aina olla mukana. Ja nyt kun sen kanssa on toki tehtykin jo melko säännöllisesti ja välillä selvästi rankempaakin treeniä, alkaa tämä muuttua vähän pakolliseksi jatkossakin. Hevosen pää vaatii päästä töihin. Jo pitkän aikaa on selvästi ollut havaittavissa, että Nemo muuttuu sitä mukaa paremmaksi, kun alle saa useat treenit lyhyen ajan sisään ja vaatimustasoa on tällöin hyvä kasvattaa. Muutamankin päivän tai viikon tauon jälkeen saa taas hieman pudottaa vaatimustasoa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Aloitettiin pienellä pätkällä ohjasajoa.

Tämä yli kuukauden tauko oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa, ja jo laitumelta hakiessa Nemo yritti ravailla vierellä, hih! Harjauksessa aitassa seisoi kireä, kauttaaltaan pinkeä ja hivenen hermostunut hevonen, joka nakkeli niskojaan sijaistoiminto-haukotuksen muodossa. Ei siis tietoakaan mistään rentoutumisesta, kuten sillä yleensä on tapana harjauksessa nautiskella.

Paluu hommiin aloitettiin hyvin helposti ja kevyesti. Vähän kuin "vauva-ajoa" olisi tehnyt, en edes muista, koska viimeksi olisi palattu näinkin yksinkertaisen ajotehtävän pariin. Vaan kertaus on opintojen äiti! Aina pitäisi joskus tarkoituksella ottaa muutama askel taaksepäin ja kerrata vanhoja tuttuja asioita. Hyvä treeni ja ennen kaikkea hyvä hevonen saatiin näinkin kaivettua esiin.

Nemon huolestunut ilme, tien viereen kun oli ilmestynyt uusi peräkärry kuorman ja pressun kanssa.

Vaan olipa hauska huomata (taas vaihteeksi), että Nemostakin löytyy vauhtia! Olimme menossa kentälle, kun yhtäkkiä herra otti pienen sinkouksen eteenpäin. En edes ehtinyt tajuta, että se lähti, kun se jo pysähtyi. On tuo kuolaimen voima niin suuri suussa, että ne muutamat kerrat, kun Nemo on singonnut eteenpäin, on se jo pysähtynyt ennen kuin ehdin edes tajuta sen lähteneen. Sen verran voimakas oli kuitenkin ryntäys, että vetokarttukin irtosi puoliksi kyydistä. 

Ohjasajaen aisojen eteen ja peruutus aisoihin.

Kentälläkin minulla oli alkuun hermostunut ja kiireinen hevonen, joka suoritti muutamia ylimääräisiä liikkeitä kävelyn ohella. Sekä yritti mennä piehtaroimaan! Onneksi oli raippa mukana, joten pystyi pyytämään vaan täysillä eteen kun näki, että maahan tekisi mieli kellahtaa. Se nyt vielä puuttuisi, että ajokamppeiden edessä kaatuisi hevonen kyljelleen. Tai itse asiassa olen kyllä ollut koppakärryjen kyydissä, kun hevonen kesken maastolenkin heitti piehtaroimaan kärryjen edessä - ei kivaa!

Ai miten niin luonnostaan etupainoisia?

Vaan eipä tainnut mennä viittä minuuttia, kun sama vanha pystyynkuollut Nemo kuoriutui esiin. On tuo kyllä kumma! Siis se työhevosen moodi, joka vaan puskee esiin aina työajossa. Aivan salamana katosi kaikki kireys, kiirehtiminen, hermostuneisuus jamitänäitänyton, sen sijaan aisojen keskellä talsi löysä, laiska, rento ja täysin kiireetön hevonen vailla huolen häivää. Ainoa huoli taisi olla se, koska täältä pääsee pois ;) 

Löysää menoa.

Pujottelutehtävä. Eikä osuttu kertaakaan!

Nemon ikäisen Fantin omistaja Emilia (Tähtisafiiri) oli minun mukanani tallilla ja virittelikin meille pienoisia tehtäviä kentälle. Itse asiassa hauskat tehtävät Emilia keksikin, sillä kaikki olivat erilaisia. Yhdessä pujoteltiin kolmen merkin eri puolilta, yhdessä ajettiin portista läpi ja yhdessä tähdättiin kahden puomin keskelle. Kaikkia näitä pystyy helposti helpottamaan tai vaikeuttamaan säätämällä leveyksiä sekä ajolinjoja, joilla tehtäviin täytyy tulla. Tämän yhdistelmän kanssa ei pysty kovin jyrkästi kääntymään, joten vain suuria linjoja pystyi ajamaan. Ja pidettiin kyllä tarkoituksellakin tehtävät helppoina.

Treenin jälkiä.

Näitä uusia värikkäitä puomeja Nemo ensin ihmetteli ja pysähtyi niiden eteen.

Portista sujuvasti läpi.

Tässä näkyy hyvin, miksi pelkästään kärryillä opetettua hevosta ei voi kutsua ajovarmaksi.

Aisa painaa todella voimakkaasti vasten hevosen takajalkaa, ja Nemo joutuu siis nostamaan jalkaa syvälle ristiin mahan alle, jotta mahtuu kääntymään aisan paineen alla.

Kun olin aikani Nemolla ajanut ja todennut, että tämä on taas täysin oma itsensä laiska pötkylä, totesin Emilialle, että tuutkos ohjastamaan?! Tämä oli siis nyt Nemon toinen kerta joku muu sen ohjaksissa kuin minä. Melko kivasti tuolta yhteinen sävel löytyi, vaikka Nemoa selvästi enempi kiinnostikin, mitä varten mamma yhtäkkiä nököttääkin tuolla keskellä kenttää kyykkimässä :D

Nemo keskittyy enempi poseeraukseen!

Heeetkonen. Mihis se tolppa kaatui?

"Mä mitään tehny. Sitä paitsi se oli tiellä, vai ettekö muka huomanneet?!"

Nemo miettii kuka ihme tuo täti on ja mitä se musta haluaa...

Kiitos Emilialle kuvista ja ajosta! 

Ja vielä kentältä takaisin aitalle.

Hyvin mahtuu kääntymään.

Täältä me tullaan!


0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.