erikoispostaus ,

Leiri hevosvalokuvaajille!

5/29/2014 12:59:00 ip. marjo 14 Comments

La - su 19. - 20.7. leiri 11 – 15 vuotiaille hevosvalokuvaajille Läyliäisissä


Heittäydy mukaan hevoskuvauksen loputtomien mahdollisuuksien maailmaan 
 
o opi ikuistamaan hevonen eri tilanteissa kuten liikkeessä, luonnossa tai näyttelyissä
o tunnista pienet niksit, joilla saat omista kuvistasi onnistuneita - tutustu myös kameran tekniikan perusteisiin hevosia yli kymmenen vuoden ajan kuvanneen Marjo Uimin opastuksella - leirillä keskitytään erityisesti norjanvuonohevosen kuvaamiseen, mm. tuomaan rotua edustavasti esille
o oma kamera mukaan jos mahdollista! Se voi olla esim. järkkäri, pokkari tai kännykkä. Pääset myös kokeilemaan järjestelmäkameran ja erilaisten objektiivien käyttöä kuvauksessa.
o hinta 155eur sis. alv
o ryhmäkoko kuusi harrastajaa.
Yhteistyössä Vudeka Hevostietokirjat ja Marjo Uimi
 
http://www.vudeka.fi/kurssi-ja-leiritoiminta/

Tällaiseen hommaan tul lähdettyä mukaan, ja nyt täytyy sanoa, että jännittää aivan hurjasti! Mutta tämä jännitys on ehdottomasti hyvänlaatuista, sillä samalla odotan innolla leirin vetämistä. Tämä on minulle aivan uutta, en ole itse ollut koskaan edes muilla leireillä kuin rippileirillä, enkä juurikaan tunne ketään tämänikäisiä nuoria, joten mielenkiinnolla ja uusia kokemuksia hakien otan projektin vastaan!

Minulle on yksi jos toinen ihminen ehdottanut tässä vuosien varrella, että ryhtyisin opettajaksi - biologeille kun ei liikaa töitä ole tarjolla, mutta opettajan pätevyydet lukemalla töitä saattaisi löytyäkin. Aina olen tämän ajatuksen tyrmännyt suorilta käsin. Oikeastaan jollain tasolla jopa nautin opettamisesta, mutta se edellyttää sen, että kuulijat myös haluavat oppia - tämä ei taida koululuokassa aina päteä?? :D Jollain tavalla minulle sopii "lauman johtaminen" ja toimin hyvin päällepäsmärin roolissa, kunhan kaikki ovat hommassa mukana. Esimerkiksi koirien ja heidän ohjaajiensa kouluttaminen voi olla aivan uskomattoman antoisaa touhua, kun ihmiset tekevät sitä vapaaehtoisesti, edistyvät hommassa ja imevät itseensä tietoa kuin pesusienet.

Haluan myös opettaa vain sellaisia asioita, jotka oikeasti osaan ja joissa koen olevani vahvoilla. Hevoskuvaus ja etenkin vuonohevosten kuvaus voidaan mielestäni laskea sellaiseksi..? :) Voisin melko varmasti sanoa, että mie olen tällä hetkellä Suomessa henkilö, joka on ottanut sekä määrällisesti kaikkein eniten kuvia vuonohevosista että useimmasta eri vuonohevosyksilöstä. Joskus aion vielä kirjata ylös kaikki vuonot, joista minulla on kuvia, mutta siinä voikin olla sen luokan projekti, että mahdottomaksi vetää?! Näitä hevosia kun riittää myös Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista, kääk.. Olen enemmän kuin innokas jakamaan omia kokemuksiani ja oppejani vuonisten kuvaamisesta eteenpäin. Ja toivottavasti löytyy myös halukkaita ihmisiä näitä kuulemaan?? :)

Olen mielessäni hahmotellut jo melko pitkälle, mitä kaikkea leirillä tullaan tekemään ja millaisia kuvia ottamaan. Toivottavasti kelit suosivat, sillä tarkoitus on tosiaan kuvata paljon! Omalla kuvauskalustolla ei ole leirille osallistumisen kannalta merkitystä. Mie tuon mukanani varmaan pari järkkäriä sekä muutaman hyvin erityyppisen objektiivin, niillä pääsevät kaikki halukkaat kuvailemaan. En halua myöskään kuvaamisen lomassa vetää mitään luentotyyppisiä yksinpuheluja, vaan toivon leiriläisiltä aktivista osallistumista keskusteluun sekä omia näkemyksiä ja ajatuksia kuvista ja kuvaamisesta. Toivon ja uskon samalla itsekin oppivani lisää nuorten ja innovatiivisten kuvaajien kautta. Mitään yhtä oikeaa tietä kun valokuvauksessa ei ole olemassa, vaan mahdollisuudet ovat rajattomat.. Tästä päästäänkin kysymykseen, mitä itse odottaisit, jos lähtisit tälle leirille?

Nyt on vielä oiva mahdollisuus vaikuttaa leirin sisältöön, heittää toiveita ja ajatuksia mitä leiriltä haluaisit saada? Pyrin näitä ottamaan huomioon ohjelmaa suunnitellessani, aika kuitenkin on rajallinen, enkä varmasti pysty yhteen viikonloppuun sisällyttämään kaikkea sitä, mitä haluaisin osallistujille jakaa.. Vaikka et olisikaan tulossa leirille mukaan, toivoisin silti kuulevani teiltä lukijoilta ideoita sisällön suhteen! Ja toki toivon, että teistä mahdollisimman moni innoistuisi lähtemään mukaan! :) Valitettavasti meidän omia vuonopalleroisia emme siellä kuvaamaan pääse, mutta mm. Rouskun isä Rasmus poseeraa mallina, sekä yksi tämänkesäinen vuonisvarsa. Jo pelkästään vuonisvauvan paijaamisen takia kannattaa lähteä mukaan ;)

Haluatteko leirin jälkeen tänne postausta leirin kulusta?

Leirillä mietitään muun muassa mitä vaatii onnistunut näyttelykuva hevosesta - sekä etukäteisvalmistelut, kuvauspaikan valinta että hevosen asettelu kuvaan. Tämä rakennekuva Rasmuksesta on napattu kesken koulukisojen, sen takia hevosella on häntä letillä ;)


14 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

KESÄ

5/27/2014 01:58:00 ap. Siri 12 Comments

"Voikukkia silmän kantamattomiin".

Kesä!!
Ihana ihana kesä on täällä! Mä rakastan kesää. Kaikki on silloin iloisempia. Ihmiset nauraa. Hevosetkin nauraa. Sen oikein näkee niistä.
Rohankin joka yleensä kiltisti odottaa tarhassa kun pomohevoset (Lotta ja Bimi) täyttää pihaton suuaukon, on suorastaan henkeään uhmaten tunkenut portille kun näkee et mä tuun.
"Nyt mä pääsen vihreälle" sen pienen pyrstötähtisen pään uumenissa olevat aivot raksuttaa. Portti aukeaa ja näkyy enään vain takkuinen häntä joka vilahtaa pihamaalle.

Se o moro ny!!

Lara huolehtii, että tukka on hyvin myös laitumella.

Sekä siitä, että poni palautetaan takaisin pihaan jos se meinaa lähteä samoilemaan liikaa tielle.

Popi tarkkailun alla.

Joskus harvoin se intoutuu ihan kunnolla juoksemaankin.
Ihan omatoimisesti. Ilman sen kummepaa syytä.
Se vain nauttii kesästä ja vapaudesta niin paljon ja mä nautin sen katselemisesta.

Popi katsoo mihin korteen kannattaa hampaansa iskeäkään.
Liikaa valinnanvaraa.

Maailmankaikkeuden paras paikka hankkia sisäistä mielenrauhaa.

Ja tuiki tärkeä muistutus.
Vettä aina saataville poneille ja puudeleille!
Näillä helteillä sitä kuluu.

Kyllä vaan, minä päästän kolme vuotiaan ponini pellolle ilman rihman kiertämää ilman sähkölangan hiukkastakaan lähipiirissä. Mihinkä se siitä omalta pellolta lähtisi? Äitimuori laiduntaa vieressä. Kaksi lammaskoiraa on nakuttamassa sen kinttujen juuressa jos se vain kehtaakaan kiihdyttää tahtiaan, mutta ei se kiihdytä. Sen naaman edessä on voikukkia! Silmänkantamattomiin ihania maistuvia voikukkia, omenapuunkukintoja, vihreääkin vihreämpää tuoretta ruohoa. Pää pysyy maassa (tai puussa). Keltainen maha kiittää. Ahne mieli siellä pyrstötähden takana kiittää.
Vain tarkkaavaiset silmät pitkien ripsien takaa pitävät huolen ettei mikään pääse huomaamatta häiritsemään sen sielunrauhaa. Joskus se malttaa tulla kurkkaamaan olisiko kesäshortsieni takataskuihin jäänyt muhimaan pari porkkananpalaa tai sitten se muuten vaan käy tarkistamassa kuka tuo pellolla heinänkorsi suussa makaava pyörivä ihmispalko on. Niin, minä joskus pyörin pellossa. Huvikseni. En minä hullu ole. Se oli vain sellainen testi kun näin Rohanin kyttäävän minua. Normaalisti etenen ihan kävelemällä, mutta tällä kertaa päätin kieriä pellossa. Ei ollut meikäläisen riemulla taas rajaa kun se lähti hiipimään minua kohti. Ken on tuo viidakossa lymyilevä pötkö? Luokse päästyäni suorastaan näin kuinka se huokaisi helpotuksesta tajuttuaan, että sehän olinkin vain minä. Kieriminen oli kuitenkin sen verran kiinnostavaa, että pitipä sen oikein tulla tuuppaamaan turvallaan pari kertaa oikein vauhtiakin. Kai se ajatteli, että kieri nyt nopeampaa niin päästetkin johonkin :)


Kesäisiä hellepäiviä on mahtunut menneeseen viikkoon paljon. Rohan (ja Lottakin) on joutunut milloin Frozen elokuvasta tutun Sitron vuonohevosen esikuvaksi, kun kuningatar Elsa (Lara) vieraili tallilla jäädyttäen koko Hopeavuoren (tämä uppoaa vain Frozen leffan nähneisiin lukijoihin).

Elsa ja Sitron aka Lara ja Lotta.

Zzzzzz.....

Sitten Elsa jäädytti Popin patsaaksi.

Mun mielestä kaikilla pikku prinsessoilla pitäis olla oma Sitron.

Milloin taas se on ollut saippuakuplien hyökkäyksen kohteena tai poseerannut muuten vain Laran päiväkodin kevätjuhlan jälkeisissä tunnelmissa 'kukko ja kana saunassa' biisiä kuunnellen (Lara hoilottaa kyseistä biisiä alituiseen). Ei me siis normaalisti tallilla hengata juhlatamineissa. Tuona päivänä vaan.

Popi poksautteli muutaman jännittävän kuplan nenällään rikki ja seurasi hetken kuplavanaa kuin hypnoosissa.

Tallikoiratkin pääsi pikkutarhan perällä olevan valkovuokkomättään taakse kuplattavaksi.

Kevätjuhlia vietettiin myös tallilla voipullien kesken ykköset päällä.

Mutta on se kaiken söpöilyn ja syömisen ohella ollut ahkerakin. Pitänyt perämiehen virkaa vaunuretkillä ja opiskellut miten tulla entistäkin maasto- ja liikennevarmemmaksi. Olen ollut siitä todella ylpeä. Entisten paikallaan tanssimisliikkeitten sijaan se nykyään korkeintaan vain säpsähtää jos sen ohi syöksähtää pendoliino tai moottoripyörä. Myöskään parinmetrin päässä kivilohkareita jyskyttäneet kaivinkoneet, valkoisia pyöröpaaleja kuljettaneet rekka-autot ja jopa mönkijät (!!) eivät pahemmin ole poikaa hetkauttaneet (eikä muuten Lottaakaan (??)). Mutta auta armias kun vastaantullut sauvakävelijä tikkasi keppejään maahan samalla uhkaavasti meitä lähestyen, niin Popilta meinas vallan mennä pasmat sekaisin. Päätti poni varmuuden vuoksi väistää niin kauas kuin riimunnarut vain antoivat myöten. Hyvä ettei "ohjaamoon" turvaan hypänny.

Maalaismaisemissa kummitytön kuskaamana.

Pitkä keltainen kuljetus.

Lotta reippailee.

Popi löntystää.

Tässä vielä lisäksi video jossa ylitetään jyrisevä mylvivä moottoritie (aikaisemmin tämäkin sain Popin ihokarvat pystyyn. Ei enää). Noin 0.42 sekunnin kohdalla kuullette kuinka Popi tervehtii pientä mustaa shetlanninponia tien varressa. Sillä on niin paljon kavereita ympäri pitäjiä ;)



Olisi niin paljon asiaa, kuvia ja videoita, mutta nyt on KESÄ! Ihana ihana kesä!
Lomaillaan vaan, kieritään pellossa ihmispalkoina ja pelotellaan masujaan kasvattavia kaviokkaitamme puhaltelemalla niitten sieraimet täyteen saippuakuplia ;)


She really loves Bambi.
Like we all do.

Lobitsija 22 vuotta.
Sydämessäni.
Aina.

12 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

juoksutus ,

Päivän teemana laukka!

5/18/2014 05:36:00 ip. marjo 14 Comments

1.

Otsikosta voisi helposti kuvitella, että tässä on käyty jonkinsortin valmennuksessa tai muuten vaan kentällä koulutuuppailemassa ja laukkaa treenaamassa - nostoja, vaihtoja, vastalaukkaa whatever.. Mutta ehei, kyllä työ olette jo vissiin tähän päivään mennessä oppineet, että myö harrastamme aina vähän omia polkujamme taaplaten? Sirin kanssa kun lyömme viisaat päämme yhteen niin tuloksena ei voi olla muuta kuin hulvatonta menoa ja loputon määrä kuvia! ;)

Ensin kuitenkin päivän riemastuttavimpaan laukkasuoritukseen, joko ehdittekin arvata mitä se voisi olla? No Sirin ja Popin neitsytlaukat tietenkin! Mie nappasin tämän suorituksen puhelimella videolle Lotan selästä. Kieltämättä oli hieman hankalaa istua taaksepäin kääntyneenä satulassa, joten kuvanlaatukin on sitten sen mukaista. Arvoitukseksi jää pukittiko poni oikeasti vai kuvitteliko Siri vaan, kun ei se oikein videolta meinaa näkyä.. Mitä luulette!?


Rousku oli melkoinen lahnamato koko alkumatkan ja jopa Lottaa joutui hidastelemaan, että poika pysyi perässä. Raviakaan hän ei meinannut suostua nostamaan. Vaan laukkaspurtin jälkeen ja kotio käännyttyämme johan löytyi Rouskusta vauhtia. Jos oltaisiin uudelleen laukkaa kokeiltu, sieltä olisi luultavasti seurannut pierupukkikyytiä täysillä takaisin tallin pihaan, hih. On nuo kakaraponit aika hauskoja tapauksia, kun niin kauheasti uutta ja ihmeellistä mahtuu maailmaan.

Äiti ja poika <3

Lotan kanssa pidettiinkin sitten minikuvaukset myöskin uutta juttua kokeillen. Eli poni pellolle ja kamera laulamaan. Tuloksen näette alla. Mikä on paras kuva??

2. Ai miten niin 22-vuotiaasta hevosesta ei löydy vauhtia? :D

3.


4.


5.

6.

7. Poni vähän läks ja kuski vähän jäi.

8. Tässä lienee jonkinsortin tasapainoilu meneillään :D

9. Kohti tuntematonta..

10. Miten tää heppa voi olla niin kaunis..

11. "Joo joo mä laukkaan ihan kohta mut anna nyt kun syön eka!"

12. Ei oo riemulla rajaa...

13. …kun on päästään vajaa?

14.

15.

16. Onpahan ainakin pyöreä poni.

17. Fiona kiitää täysillä paimentamaan laukkaavaa hevosta.

18. Lauma paimenkoiria ihmettelee että eiks se nyt enää juoksekaan.

19. Ei vaan nyt otetaan aurinkoa. Niin ihana paikka että nukahtaa olisi voinut, nighty night!

20. No jos loppuun vielä yksi laukkakuva pelkästä ponista.. Näin talutetaan vuonohevosia.

21. Tähän pitkä liuta sydämiä! Lotta on.

14 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kouluratsastus ,

Hiljaista on...

5/15/2014 12:59:00 ip. marjo 2 Comments


…niin miun tallilla käymiseni kuin blogin päivittämisen suhteen, näemmä. Mitäpä sitä kirjoittelemaan, kun ei ole hevosia aikoihin nähnytkään? Hieman harmillista tämä hevosettomuus taas on, mutta nyt eletään vaihteeksi sellaista aikaa elämässä, etten pääse tallille oikein mitenkään muuten kuin Sirin kyydillä. Siihenkin ajan löytäminen on haasteellista. Nemon luo pääseminen on vielä vaikeampaa, kun Siri ei sinne ehdi lähteä ajelemaan, ja minulla ei tosiaan ole nyt mitään autoa mistään käytössä :( Onneksi hätä aina jostain ne keinot keksii.

Ja onneksi pian on luvassa helpotusta! Lotta ja koko muu ponilauma muuttaa kesän aikana omistajansa uuteen kotiin ja upouuteen talliin. Tallin palaset ovat jo pihassa odottamassa kasausta. Huippua! Vielä makeampaa tästä tekee tietenkin sen, että miun nykyinen noin 15km tallimatkani lyhenee alle neljään kilometriin. Pyörällä siis alta kymmenen minuuttia, jei. Muuton jälkeen tuleekin varmasti huomattavasti useammin käytyä tallilla. Meillä on myös uusia huippuja maastoja luvassa uudella tallilla - jos vaan löydetään reittejä metsän läpi suuntaan jos toiseen. Itse asun ihan metsän ja upeiden ulkolureittien varressa, ja näihin samoihin maastoihin pääsee sitten sekä kotoa koirien kanssa että tallilta hevosten kanssa, aika hauskaa. Ponit muuttavat oman vanhan tallinsa naapuriin, joten vanhoihin tuttuihinkin maastoihin niiden kanssa sitten suunnataan - näin 11 vuoden tauon jälkeen. Vieläköhän Lotta muistaa paikat?!



Nemon näyttelyihin osallistuminen on hieman vaakalaudalla.. Ilmeisesti sen 1v orikaveri ei nyt ole lähdössä kehään, joten Nemon kyyti meni harkinnan alle. Ihmetellään ja selvitellään ketä hevosia lähtee mukaan ja millä kokoonpanolla ne kyyditään, sen jälkeen sitten pystyykö pikkuorin tunkemaan tähän kuvioon mukaan. Ei miun maailmani siihen kaadu, jos se kotiin jää, tuleehan noita näyttelyitä. Vaikka olisi se kiva ollut näyttää nyt 1-vuotiaana rumiluksenakin :D Myö olemme Sirin kanssa joka tapauksessa paikalla ja kehässä nuorten tammojen kanssa, sekä tietty kehän laidalla kuvaamassa.

Yksiä pikkupossuja kaikki.

Nemo oli edellisellä visiitilläni taas aikamoinen viikari. Melkein tuntuu, että mitä pidempi aika on edellisestä käynnistä, sitä huonommin se käyttäytyy. Jos käyn lyhyen ajan sisään pari kertaa on varsa oikea enkeli. Käytävällä neljä jalkaa maassa seisominen tuntui olevan taas aivan vieras käsite, ja meinasin jo heittää ponin takaisin tarhaan ja jättää sinne. Mutta eipä antaneet omat hermot periksi, lähinnä sen takia, että poni oli kuorruttanut itsensä paksulla mutakerroksella, ja pakkohan se oli saada puhtaaksi..  Harjaus tapahtui siis lopulta osittain naruriimun päässä varsan syödessä ruohoa ja loppuviimeistely tallin käytävällä iltaruokia nautiskellessa. Kyllä muuten pysyi varsa paikoillaan ja joka ikinen kinttu käytävään liimattuina. Käytiin käppäilemässä pieni rundi maastossa sekä tallinpihassa. Nemo rauhoittui kyllä saman tien kun pääsi liikkeelle ja joutui hommiin. Peruuttelin sen taas aisojen väliinkin ja toinen oli niin hienosti ja rauhassa. Esittelin Nemolle myös ekaa kertaa jätesäkin. En ainakaan muista, että olisin sille koskaan aiemmin mitään rapisevia pessuja, säkkejä tai muuta vastaavaa siedättänyt.

Päätin heti kättelyssä kokeilla varsan rajoja, nappasin jätesäkin käteeni ja aloin heiluttaa sitä isolla liikkeellä varsan pään vieressä. Ja pyh, Nemo oli löytänyt jotain haisteltavaa ja keskittyi vaan omaan juttuunsa. Hädin tuskin korva käännähti kohti miun touhujani. Hyvin pikaiseen kävin siis varsan läpi säkillä sitä samalla rapisutellen ja heilutellen. Lopulta heitin jätesäkin Nemon selkään, jolloin se ekan kerran käänsi päänsä sitä haistaakseen. Käveltiin vielä pariin kertaan maassa jätesäkin yli. Ei tuo otus kyllä pelkää sitten mitään. Ihme tyyppi kerrassaan. Ainoa asia mitä se todella inhoaa on vesi ja vesilätäköt. En voi sanoa että se niitäkään pelkäisi, mutta ihan hevillä hän ei kinttujaan kastele, jos on pienikin mahdollisuus selvitä kuivin jaloin - ja tämä sama on ollut jo ihan pikkuvauvasta saakka. Pian pitäisikin kokeilla, mitä varsa tuumaa pesulle joutumisesta, ainakin jos päästään lähtemään näyttelyihin.. Kääk :)

Ei paljon jätesäkki varsaa kiinnostanut..

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.