Näytetään tekstit, joissa on tunniste fantti. Näytä kaikki tekstit

Iltahetki laitumella


Kesäloma. Lämpö. Laskeva aurinko. Pieni onnellinen hevoslauma. Kaksi äitiä ja kaksi poikaa. Hiljaisuus, rauha ja kaikin puolin tyyni mieli. Voiko olla parempaa? (ja tietysti ne viisi miljardia hyttystä sekä muuta pientä itikkaa..)

Miten minusta tuntuukin, että onnistun joka kesä tekemään näitä vastaavia laidunpostauksia. Ehkä teitä alkaa jo tylsistyttää kuvat syövistä hevosista? Mutta ilta-auringossa laitumella kuvaaminen on vaan jotain pakollista ohjelmaa joka kesä. Ylipäätään laitumella hevosten seurassa voisi hengata vaikka loputtomiin.

Tai no, täällä kun erehtyy menemään laitumelle istumaan, niin maisemat on kyllä blokattu muutamassa sekunnissa. Lotta havaitsee heti paikalle ilmaantuneen käsiparin, ja ilmestyy salamana asettautumaan hyvin lähelle siten, että käsipari varmasti ylettyy hänen tisseihinsä. Ja jos ei tisuissa ala mitään tuntua, valtaisa vatsaponkko vyöryy päälle niin kauan ja tiiviisti, että tisseistä varmasti tajutaan rapsuttaa! Tätä toki säestää muutama vihainen mulkaisu taaksepäin *no miksei siellä tapahdu mitään?!* sekä asennon uudelleen ja uudelleen korjaus.

Meinasin revetä totaalisesti näitä kuvia ottaessani, kun makasin maassa mahallani ja Lotta totta kai tuli siihenkin viereen heti ensimmäisenä rapsutuksia hakemaan. Rouvashevo olikin vaan totaalisen ymmällään, että miten tämä homma nyt toimii?? Moneen kertaan se haisteli minua ympäriinsä ja käveli siinä vieressä, mutta ei hän osannutkaan enää päättää, mihin kohtaan pitäisi asettautua, jotta rapsuttajalla olisi oikea asema jalkoväliin :D

Sen pidemmittä puheitta antaa kuvien kertoa lopun tarinan.

Nämä kyllä kuulevat heti, kun olen tulossa. Ja aina korvat hörössä vastassa. 

Lotta lähti käppäilemään valmiiksi porttia kohden.

"Täällä odotan aidan vierellä, joko olet kohta tulossa rapsuttamaan??"

Kaunis vanha akka <3

Hmm... Jotain tuo ihminen taas höpöttää. Täytyykin kuunnella tarkoin.

Lotan ilme, kun se on bongannut vapaan käsiparin, ja lähestyy hyvin päättäväisenä
rapsutusta hakemaan.

Oletteko huomanneet, kuinka komeat viiksikarvat hevosilla on?

Hei mummo, miksi näytät noin vihaiselta?

Siisteillä hevosilla on yksi kakkapaikka mesiangervojen keskellä. Koska eihän niitä voi syödä, sinne on hyvä sontia.

Harvinainen hetki! Enpä muista edes, koska olisin viimeksi nähnyt näiden kahden rapsuttelevan.

<3<3<3

Äiti ja lapsi. Ja muutama miljoona hyttystä.

Aaaargh, minä syön tämän inhan kuormaliinan!

Miksi olet äiti ihan mutkalla??

Koko lauma auringon paisteessa.

Kukkaispoika Veikko.

Olisiko ehkä pitänyt putsata hänen naamansa ennen kuvien ottamista? 

Tästä hurmurista voisi laittaa vaikka kuinka ja paljon kuvia! Niitä meinaan riittää.

Hei mekin ollaan mukana!

Vielä sentään jotain kasvaa. Vaikka vettä odotellaan kuumeisesti..

Auringon kultaama varsa.

Ja Lotta samaten. 

Veikko ei taas tajuu?! Äiti naatiskelee koko puun edestä.

Onnellinen pieni porukka. Joka tosin hajoaa huomenna, kun Fantti ja Veikko lähtevät kuukaudeksi reissuun
- uutta varsaa ensi kesänä odotellessa ;)

Veikko sulautuu porukkaan


Iloisia uutisia! Vuonohevosyhdistyksen 30v-historiikki on painossa, mikä tarkoittaa sitä, että minulta on yksi kiireinen suuri työ pois harteilta! Jee! Nyt stressataan sitten senkin edestä lähestyvästä 30-vuotisjuhlasta. Kääk! Mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Nyt tulin jakamaan muutamia kuvia ja videoita varsan elämän alkutaipaleelta.


Hän on hyvin seurallinen tapaus. Kuvassa päivän ikäinen.

Ekana päivänä varsa ja Fantti pääsivät kahdestaan laitumelle ulkoilemaan. Tai siis Fantti syömään. Heidän menonsa oli kyllä erittäin rauhallista katsottavaa. Fantti todellakin keskittyi syömiseen 90 prosenttisesti ja varsaan sen loput kymmenen prosenttia. Ei häntä paljon näyttänyt kakaran menot huolettavan. Tyypilinen teiniäiti kenties?

Varsa vähän jo etsiskeli kinttujaan.

Yksin suuressa maailmassa..

Ihan pikkunen!

Toisena päivänä heidät vietiin vuonojen kanssa viereiselle laitumelle väliaidan taakse. Varsa kipitteli etunenässä katsomaan uusia tuttavuuksia. Fantti tuli tietysti väliin näyttämään nyrpeää naamaa, mutta varsin vähäistä oli draama. Iltapäivästä ne kaikki seistä nököttivät puolinukuksissa aidan vierellä, ja varsa sai ihan vapaasti seilata vuonojen läheisyydessä - Fantti katseli omissa maailmoissaan toiseen suuntaan..

Videolla vuonojen reaktio ja kohtaaminen, kun ne näkivät varsan ensimmäistä kertaa:



Joten seuraavana päivänä yhdistettiin jo kaikki samaan porukkaan. Kuten arvata saattoi, hyvin nätisti kävi tämä tutustuminen. Nemo ja Lotta ovat kyllä ihan aarteita tällaisissa tilanteissa. Fantti päästi molemmat nuuskuttelemaan varsaa, mutta pienen tutustumisen jälkeen sanoi nätisti, että nyt riittää, ja sehän vuonoille riitti. Hyvin ne antoivat tilaa ja katselivat kauempaa. 

Nemo itse asiassa menetti mielenkiintonsa miltei saman tien. Lotta seurasi kaihoisasti varsan perässä, ja yhdeksi yöksi vielä kun varsa ja Fantti lähtivät pois laitumelta, meinasi Lotan sydän särkyä varsan poistuessa porukasta. Vaan sen jälkeen ne ovatkin olleet kaikki yhdessä yötä päivää, ja Lottakin on alkanut jo näyttää nyrpeää naamaa varsalle, hih. Että se siitä alkuhuumasta..

Videolla ensi hetket kaikki samassa porukassa:


"Älä äiti syö mun korvaani!" 

Jos villityttää niin sillon pitää villiintyä!

Veikko <3

Siis mikä TOI on??

"Äitiiiii, oot eessä!!"

Veikko on kyllä tiivistetysti sanottuna mielettömän ihana otus. Ehkä eniten varsaa kuvaa se, että se on äärimmäisen rauhallinen. Ihan noin tyyniä varsoja ei juurikaan ole vastaantullut. Tai no, Nemo nyt oli miltei samaa luokkaa. Muutoinkin Veikosta tulee ihan hirmuisesti Nemo pienenä mieleen. Molemmat ovat samanlaisia jytkyjä pörröisiä tolppajalkoja ja ennemmin tyynesti ja rauhassa asioihin suhtautuvia kuin rämäpäisiä tuhatta ja sataa nyt mennään ylös ja eteen -tyyppejä.

Lauma <3

Veikko rakastaa rapsutuksia ihan yli kaiken. Toisaalta onko se mikään ihmekään, että tuolla paksulla turkilla näillä keleillä vähän kutituttaa. Emilia on sen kanssa jo harjoitellut tuikitärkeitä varsan perustaitoja, kuten riimun pukemista, talutusta ja jalkojen nostoa. Veikko on ollut oikein reipas ja kiltti oppilas, ja rapsutuspalkka on ollut paras mahdollinen kaikista. 

Aaaa rapsutuksia, ihanaaa.....

Ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt Veikon juurikaan vuonoja lähestyvän. Ainakaan tarkoituksella, toki se nyt välillä seikkailee niiden lähettyvillä ja kaikki ovat ihan cool toistensa seurassa. Mutta odotan innolla sitä hetkeä, kun se tajuaa, että Nemo onkin oikeestaan sellainen kiva setämies, jota voi käydä vähän kiusaamassa. Lotasta tuskin saa riehukaveria, eikä äitiäkään ole paljon näyttänyt varsan spurttailut ja pomppimiset kiinnostavan.

Emilia nappasi alla olevan kuvan, kun olivatkohan hevoset toista vai kolmatta päivää yhdessä laitumella? Turvallista siinä on pienen nukkua, kun on kolme tarkkaa vartijaa. Naureskelinkin tämän nähdessäni, että nytkö Nemo lopultakin joutuu luopumaan äidin helmoissa uinuvan "vauvan" roolista (sillä Nemo on aina se, joka nukkuu, kun Lotta seisoo vieressä vartiossa) ja kasvamaan myös isoksi pojaksi, kun porukkaan on tullut uusi vauva.

Voiko olla suloisempaa näkyä <3

...kunnes sitten toinen tallikaveri lähetti tämän kuvan pari päivää sitten! Että se siitä Nemon isoksi kasvamisesta.... :'D 

Voi olla vielä suloisempi näky! Kaksi äitiä ja kaksi poikaa. 

Loppuun vielä hauska ohimennen tallilla napattu kuva, jossa yhteen otokseen mahtui neljän eri rodun ja eri värin PONIkokoista HEVOSrotua. Jos siis etsit pientä hevosta, mutta ponit eivät nappaa, niin tässä valinnanvaraa. Kuvassa järjestyksessä suomenpienhevonen, islanninhevonen, eestinhevonen ja norjanvuonohevonen. Ja mikä hauskinta, jos tähän olisi vielä haettu Pate joukon jatkoksi, olisi se ollut isompi kuin kukaan näistä, vaikka onkin ihan oikeasti newforestinPONI!


Kesäriemua!!

Hän on täällä!


Viime yönä Fanttivahtia seuranneet pääsivät todistamaan livenä varsan syntymistä. Puoli kahden aikaan oli pieni suloinen mustavalkoinen oripoika uudessa ihmeellisessä maailmassa ♥

Noin 7h ikäinen olkiparta.

Onnellinen äiti ja pieni mies.

Varsakuvia varmasti tulee jatkossa riittämään! Jännä nähdä, miten vuonot tähän reagoivat. Tai no Lottahan nyt on elänyt monen monituisten varsojen kanssa ja itsekin pyöräyttänyt kolme, joten sille asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Mutta Nemo ei ole ikinä aikuisiällä maitovarsoja nähnyt! 

Voipi tulla melkoinen painiparivaljakko näistä kahdesta pojannulikasta vielä :D 

Onnea Emilialle sekä varsan omistajalle!

Pikainen kevätpäivitys


Näissä tunnelmissa eletään.. Ihana kesä!

Olette varmaan enemmän ja vähemmän ihmetelleet, miksei blogiin ole ilmestynyt juttuja aikapäiviin?! Tämä harmittaa itseänikin, sillä olisi hirmuisesti asiaa, mitä olisin halunnut saada tarkoin kirjattua itselleni muistiin. Tämä blogi kun toimii parhaana mahdollisena päiväkirjana, mitä voin itselleni tehdä, kun vielä kuvat ja videot saa taltioitua samaan juttuun mukaan, ja täällä kaikki säilyy helposti löydettävissä.

Suurin syy hiljaisuuteen on Vuonohevosyhdistyksen lähestyvä 30-vuotisjuhla (kesäkuussa Kemiössä, tulkaa paikalle kaikki kynnelle kykenevät!) ja siihen liittyen yhdistyksen 30-vuotishistoriikki. Lupasin siis taittaa tämän historiikin. Ihan pelkkä taitto ei kuitenkaan riittänyt, vaan olen myös sen oikolukenut, skannannut vanhoja kuvia, kysellyt lisäkuvia sekä säheltänyt sun muuta pientä hienosäätöä, mitä tässä nyt matkan varrella on ilmennyt. En siis juurikaan pysty ja uskalla käyttää tietokoneen ääreen liikenevää aikaa muuhun kuin historiikin tekemiseen.

Tämän ohella toki tallilla on ollut tekemistä ihan loputtomiin, kun on pitänyt purkaa talviaidat, rakentaa kaikki kesälaitumet, siivota talven jäljiltä heinäpaikkaa ymymym. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.

Ei vielä valmis, en tiedä tuleeko ulkoasu pysymään tallaisena.. Mutta toistaiseksi ainakin tätä tyyliä.

Nemon kanssa on saikkuiltu enemmän ja vähemmän jo pari-kolme kuukautta?? En ole enää edes laskuissa mukana. Mystiset kavio-ongelmat iskivät yllättäen, ja niiden tiimoilta on käytetty fyssaria, klinikkaa ja kengittäjää apuna. Kukaan ei ole osannut sanoa mitään selvää syytä, mutta nyt taas näyttäisi hyvältä. *koputtaa puuta* No ainoa ihan oikea selvä syy oli syvä kolo kaviossa irtoseinämän takia, se kaivettiin auki leikkaamalla kaviosta iso pala pois ja sieltä löytyikin märkää. Lisäksi se oli ihan *piip* kipeä, joten märkähauteella vielä hoidettiin muutama päivä. Nyt kun tämä kolo on putsattu ja hoidettu ja hevonen on edestä kengitetty, on se liikkunut taas puhtaasti. Yksi syy saattoi olla ohut antura (mitä kyllä epäilen vahvasti) ja yksi syy saattoivat olla lievät luustomuutokset kavioissa (ei mitään hälyttävää tai isompaa onneksi kuitenkaan). Haluaisin kirjoitella koko tämän kavioepisodin päivämäärineen ja oireineen ja lausuntoineen ylös, mutta katsotaan nyt löydänkö ikinä siihen aikaa.


Loppakorvan kanssa pientä tarkkuustreeniä kentällä.

"Vesiesteessä" kahluuta.

Lotta ehti jo suorittaa ensimmäisen ajokeikan huhtikuussa. Vettä satoi koko ajan, mutta jono kyytiin oli taukoamaton.

Omassa pihassa jälleen ajeltiin.

Kuvia on kertynyt tasaiseen tahtiin tässä koko kevään ajan, ja olen niitä aina välillä muutaman ohimennen muokkaillutkin, joten keräsin tähän kuitenkin muutamia kuvia kevään ajalta. Nemo ja Lotta ovat siirtyneet jo kokonaan vihreälle laitumelle. Viimeiset heinänkorret taisivat upota joskus viime viikolla - enää ei niitäkään. Näitä ei siis missään vaiheessa "lasketa laitumelle" tai "totuteta vihreään", koska ne ovat olleet laitumella koko talven. Niiden talvitarha oli noin 7ha suuruinen, ja heti kun ensimmäinen läntti lumesta vapautui, olivat hevoset siellä syömässä. Ne ovat siis laiduntaneet koko ajan siitä saakka, kun vihreää on vähääkään maasta alkanut puskea.

Äijä <3

Toiset laiduntaa ja toiset tekee vieressä hommia.. Tasan ei käy onnen lahjat. Siellä taustalla muuten ratsastaa
aikuinen mies suomenpienhevosella, ja varsin sopusuhtaiselta näytti.

Nemo laitumella joskus huhtikuussa(ko?)

Lotta ihailee maisemia.

Blodiponi duunissa siinä välissä, kun oli taas hetken kunnossa. Kunnes taas hetken ontui.

Olisipa nyt hyvä saada vihdoinkin kunnolla liikutukset käyntiin monen viikon tauon jälkeen.

...voi muuten alkaa taas maha kasvaa kesälaitumella.

9.5. ja hyvin riittää vihreä laidunruoho.

Lörppähuulinen seepraponi :D

Ja toinen lörppäsuu kuudelta aamulla auringonnousussa.

Fantti. Mitä teet???

Nemo ja Emilia kuvauksiin valmistautumassa ihanassa auringonlaskussa 11.5.

Lotan elämän ensimmäinen kerta äestystä! 

Kai se on parempi aloittaa 26-vuotiaana kuin ei milloinkaan? :D


Siskontytöt kävivät ratsastamassa ihanilla Elsalla ja Mussella <3

En ole tainnut edes mainita, että "meillä" on nykyään neljä vuonista?? Tässä uusin tulokas tamma Nelli.
Hän on myös tähtipäinen ja pitkätukkainen (ainakin toistaiseksi ;)) kuten Rousku.

Salakuvausta laitumelle..

Fantti ei edelleenkään ole varsonut. Toisaalta ei sen vielä olisi pitänytkään. Se vaan näytti jo yli viikko sitten siltä, että saattaisi varsa olla tulossa. Ensikertalaisesta kun ei ikinä voi tietää, kuinka selvät merkit ja missä vaiheessa tamma näyttää. Fantti on nyt saanut viettää päivät taas laitumella. Fanttivahti ei siis ole päivisin päällä, jos joku on sitä ihmetellyt. Öiksi tamma otetaan taas pihattoon ja sitä ympäröivään pieneen tarhaan, joten öisin Fantin touhuja voi edelleen seurata livenä netistä.

Kävelin pellolla Fantin laitumen takana, ja tämä kun kuuli Fionan haukkuvan, niin sieltä se juoksi täysiä paikalle.
Vähän katsoin kauhuissani, kun se suorastaan vyöryi rinnettä alas mahansa kanssa :D

Oottakaa oottakaa, mä tuun teiän mukaan!!

Siis mitä hiivattia... Miksei se ottanut mua?

Kesä ja kyhnytys on täällä taas.

Nemo reenasi eilen ratsuhommia Lotan kanssa. Edellisen kerran Nemolla onkin ratsastettu joskus maaliskuussa?

Kun laittaa vaaleanpunaiset lasit päähänsä, ja käyttää kaiken mielikuvituksensa, niin EHKÄ voi kuvitella,
että tästä kyntöruunasta vielä saattaisi joskus kuoriutua myös ihan kiva pieni ratsu?

Tankkiponin tyyliin! Nemolla on oikeasti tosi hieno laukka. Ollut aina! Eihän sillä ole pyynnöstä laukattu kuin
muutamia kertoja, joten voi vaan kuvitella, kuinka kiva laukka sille tulee, kun sitä joskus
päästään oikeasti treenaamaan ja työstämään. Mutta tosi pyöreästi se laukkaa ja työntää selvästi ylämäkeen.

Aaaws ihana kesä.

Päästin ponit uudelle lohkolle laitumeen. Kymmenen minuutin jälkeen matka on edennyt kaksi metriä portilta :D
Linkit uusiin Fanttivahteihin löytyvät aina iltaisin Emilian youtube-kanavalta täältä: https://www.youtube.com/channel/UCsBaLIaFNp3P0MrgqZU8rMw

edit. Tuore tissikuva tältä aamulta! Ja Emilia näyttääkin jättäneen Fantin pihattoon ja kameran kuvaamaan, joten Fanttivahti näkyy myös juuri parhaillaan täältä: https://www.youtube.com/watch?v=u7kCy6qLrkU

Alkaa olla jännät paikat..

Aina sanotaan, kuinka paljon todennäköisemmin tammat varsovat yöllä. Lotan laumassa neljän ensimmäisen syntyneen varsan jälkeen varsomisprosentti päiväsaikaan oli täysi sata. Seuraavat kaksi tulivatkin sitten yöllä. Mutta ei sitä ikinä tiedä, vaikka Fanttikin päättäisi pyöräyttää päivävarsan. Kannattaa seurata!
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )