blakke ,

Haaste

9/30/2012 06:41:00 ip. marjo 2 Comments

Kiitos Viipi haasteesta!

"Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin kymmeneen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 10 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 10 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän."

Olen jo aiemmin vastannut samanlaiseen haasteeseen, joten jätän tällä kertaa uudet blogit haastamatta.. Yritetään nyt kuitenkin kirjoitella Viipille vastauksia, kun tuo kerta innoissaan odottelee..

Kysymykset ja vastaukset:

1. Parasta elämässäsi?

Tähän ei voi määritellä vain yhtä vastausta. Olen itse pohtinut monta kertaa aiemmin samaa, tai oikeastaan vielä sitä, mitkä kaikki asiat ovat elämässäni tärkeitä ja mihin järjestykseen ne asetan. Mutta tärkeintä ei vaan voi sanoa. Joten vastaan ennemminkin näin: parasta on se, kuinka "helppoa" ja turvattua elämää olen saanut elää koko ikäni. En joudu kantamaan oikeastaan mistään sen suurempaa huolta, koska tiedän, että tukiverkot ovat ympärillä. Suurin kiitos tästä kuuluu tietysti omille vanhemmilleni, joiden avustuksella tästä omasta elämästä on saanut kiinni. Ja voin toteuttaa sitä pitkälti juuri siten, miten haluankin elää.

2. Kovin "kolhu" mitä oot kokenu?

Näitä ei ole ollut.. Vähän aiempaan vastaukseen viitaten, olen selvinnyt elämästä hyvin helpolla, eikä mitään isompiakaan kolhuja ole matkan varrella tullut. En ole edes menettänyt ketään läheistä ihmistä vielä, tai lemmikkiäkään. Kauhulla odotankin, koska ensimmäinen suurempi kolhu tulee vastaan, oli se sitten henkinen tai fyysinen.. Eniten etukäteen pelkään ja odotan kahta kuolemaa, vaikka näin ei saisi ajatella, mutta kun molemmista tietää, että ne jokusen vuoden päästä koittavat :(

3. Pahin tapasi?

Murehtiminen ja tunteiden pitäminen sisälläni. En osaa puhua ja avautua omista asioistani. Olen sitä kyllä "pakon edessä" hivenen opetellut, mutta hyvin vaikeaa on edelleen. Kasaan ja padon kaiken sisälleni ja joko yritän omassa päässäni kelata asioita, tai ennemmin työnnän ne täysin mielestäni ja ohitan kaikki vaikeat tai muuten merkitykselliset tunteet..

4. Miten tutustuit hevosiin?

Kuusi vuotta vanhempi isosiskoni kävi tallilla pikkulikkana, joten ensimmäisen tallireissuni tein joskus ihan pikkutyttönä siskon mukana. Kun tuo kerrankin suostui minut mukaan ottamaan, se oli hyvin harvinaista. Tietty koko lapsuus kului kotona heppaleikkejä leikkien ja hevoshulluja lukien, mutta oikeiden hevosten kanssa touhuamisen aloitin vasta ala-asteen lopulla, kun lähdin kaverin mukana tallille tämän tuntia seuraamaan.

5. Jos saisit valita yhden asian millä muuttaisit tätä maailmaa niin mitä tekisit?

Yhden asian?? Kuinka se määritellään :D Poistaisin jotenkin luonnonvarojen liiallisen tuhoamisen ja maapallon biodiversiteetin köyhtymisen, mutta enpä tiedä, miten tämän käytännössä tekisi. Ja itse asiassa se pitää sisällään hyvin paljon asioita, sillä noita luontoa tuhoavia tekijöitä on aivan hirmuisen loputtoman paljon.. Käytännössä siis pitäisi muuttaa koko planeetalla ihmisten nykypäivän toimintaa. Kai tähän samaan noilla lähes turhilla ilmastosopimuksilla, päästötavoitteilla sun muilla yritetään päästä...

6. Mikä oot ammatiltasi?

En vielä mikään. Parhaiten kuvaisi varmaan kokoonpanon työntekijä tehtaalla. Koulutukseltani olen luonnontieteiden kandidaatti, toivottavasti pian myös filosofian maisteri, mutta ammatiksi voi tulla lähes mitä vaan tältä pohjalta..

7. Paras muisto lapsuudesta?

Tätäkin olen monesti miettinyt pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Ylipäätään muistan lapsuudesta kauhean vähän?? Ja niistäkin muistoista suurin osa tuntuu tulevan valokuvien ja videoiden kautta, niitä kun on useamman kerran tullut katsottua. Tämä ei varmasti ole paras muisto, mutta edes yksi puhdas muisto, joka tulee mieleen ilman kuvamateriaalia. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, kun yhdellä luokan pojalla oli synttärit. Tuo kutsui tietty paljon poikia ja lisäksi kaksi tyttöä; minut ja yhden toisen luokaltamme. Synttäreillä pelattiin jotain pelikonsolia, jota pääsin sitten kanssa kokeilemaan. Olen aina rakastanut suuresti kaikkia tietokone- ym. pelejä, etenkin tasohyppelyitä ja autopelejä. En ollut ennen tätä peliä pelannut, mutta olin siinä todella pro! Kaikki pojat seurasivat ihmeissään vieressä, että miten toi voi saada noin hyviä tuloksia... hih.

8. Paras muisto hevosten kanssa?

Miten voit kysyä näin vaikeita?? Aloin heti kelata mielessäni kaikkia tärkeitä hevosia vuosien varrelta.. Muistoja on kyllä paljon, joo-o, mutta mikä niistä olisi paras.. Ja miksi ensimmäisenä tulee mieleen kaikkia kauheita tai muuten vaan outoja muistoja!? Yksi parhaista on ehkä se hetki, kun ensimmäisen kerran kiipesin Lotan ensimmäisen varsan Blakkenin selkään. Blakke ja Bimi olivat silloin juuri kolmivuotiaiksi alkutalvesta kääntyviä oreja. Omistaja piti Blakkea tarhassa riimusta kiinni, mie kiipesin kiven päälle ja siitä laskeuduin vatsalleni selän päälle roikkumaan. En muista, oliko sama vai seuraava kerta, kun nostin jalan yli ja istuinkin jo normaalisti selässä. Uskomattoman ihana tunne, kun "oma" pikkuori olikin yhtäkkiä jo niin iso, fiksu ja kiltti, että sinne vaan hypättiin ja lähdettiin kävelemään tarhaa ympäri. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen näki hevosen uudesta vinkkelistä, kun aiemmin aina vaan maastakäsin tai kärryiltä oltiin tietysti toimittu. Tuntui tosi hassulta ja ihanalta. Blaken selässä oli vielä niin kivan tuntuista istua. Ja tietysti se tunne, kun syntymästä saakka on tehnyt lähes päivittäin hevosen kanssa töitä, ja lopulta oltiin siinä pisteessä.. Olihan se aika palkitsevaa.
Tämä kuva taitaa olla toiselta tai kolmannelta kerralta Blaken selässä..

9. Kerro päivästäsi?

Auts, osuipa huono päivä vastata kyselyyn. Olin eilen viihteellä, joten eipä tässä päivässä ole pahemmin kerrottavaa. Heräilin puoli kymmenen aikaan, lopulta kun jaksoin nousta, käytiin koirien kanssa pienellä lenkillä hyvin harmaan synkässä sadesäässä. Vajosin takaisin sängylle nukkumaan / surffaamaan netissä Madonnaa kuunnellen. Keräilin siinä tavarat kasaan, kävin suihkussa ja kolmen maissa tuli kaveri hakemaan, kun pääsin hänen kyydillään opiskelupaikkakunnalta vanhoille kotikonnuille. Parin tunnin autoilun jälkeen täällä ollaan, tietokoneelle vajosin taas, eipä ole oikein muuhunkaan inspistä, kun Siri luojan kiitos lähti Lotan liikuttamaan. En olisi mitenkään jaksanutkaan. Koirien kanssa on vielä tarkoitus lenkille lähteä, ja pieniä sisätreenejäkin jo suunnittelin, ennen kun aloin tähän haasteeseen vastata..

10. Missä olet 10 vuoden päästä?

Voi kun tietäisin! Tai itse asiassa en halua tietää. Maailma on tällä hetkellä niin avoinna. Ainoastaan koirat ja ensi kesänä (toivottavasti) syntyvä oma hevonen hivenen sitovat tätä elämää. Tosin olen asennoitunut jo valmiiksi niin, että jos en pysty tulevaisuudessa hevosta pitämään, niin voin sen kyllä myydä.. Eli hevosen takia en tässä vaiheessa aio elämääni "uhrata", jos jotain hienoa ja upeaa sattuisi tulemaan vastaan. Pidetään silmät ja korvat auki ja haistellaan maailman tuulia. Toivottavasti ainakin jostain löytyisi työpaikka ja ihana oma koti :)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kengittäjä ,

Rouskulta terkkuja! + jalkapulinaa

9/29/2012 02:38:00 ip. marjo 1 Comments

Kuva: Jenni Juurinen

Kuin sattuman kaupalla osuin eräässä koirafoorumissa jutuille ihmisen kanssa, joka on käynyt ratsastamassa Rohanin kesälaidunpaikassa. Ja kaiken kukkuraksi oli napannut pikkupojasta kuvan, ja vielä muisti nähneenä Rouskun aiemmin ko. foorumilla. On se kiva, kun Rohanilla on tuo oma spesiaali tuntomerkkinsä otsassa, niin hyvin jää ihmisten mieliin! Kiitos Jenni kuvasta. Rousku selvästi jo kuikuilee ja kyselee, koska myö haetaan se kotiin... Tai ehkä se kerjää vaan herkkuja ja rapsutuksia, täytyyhän potilaan saada huomiota.

Lotalla puolestaan kävi kengittäjä pari päivää sitten, ja matkassa mukana oli myös hevosenhoitaja-opiskelija Ypäjältä. Saatiin samalla hieman ammattilaisten näkemystä Lotan jaloista.. Sirin kertomusta referoiden, itse kun en ollut paikalla, Lotan jalkojen hoito on nyt erityisen tärkeää. Kuten olen aiemmin kirjoitellutkin, neste jalkoihin kertyy yöllä seistessä, joten jatkuva liikutus on ensiarvoisen tärkeää - etenkin, kun tamma on kantavana. Myös jalkojen kylmäys lenkin jälkeen on ehdottomasti suoritettava! Meillä ei tallilla ole pakastinta, joten vähän on vielä hakusessa, miten parhaiten saisi kylmättyä.. Kai se on pakko kotoa tuoda pakasteet ja toivoa, että ne ovat vielä jäisiä, kun jalkoihin pitäisi laittaa. Ja nämä voi kuulemma laittaa suoraan iholle, ei tarvi patjaa väliin. Pintelillä kiinni ja puolisen tuntia olisi hyvä pitää.

Toinen tärkeä hoito on fleecepatjat ja lämpöpintelit jalkoihin yöksi. Siinä sitä onkin kieputtelemista, jos joka ilta paketoi neljä jalkaa.. Helpompi vaihtoehto olisikin Back on track -suojat. Olen ylipäätään aina haaveillut niin koirille kuin itselleni BOT-tuotteita. Ne vaan ovat pirullisen kalliita. Lotalla oli Annalta lainassa back on trackit kuljetuksessa, kun käytiin mestaruuskisoissa. Oli varmasti hyvä apu silloin, kun etujalkojen kanssa oli ongelmia..

Linimenttiä voi toki myös käyttää, mutta ei jatkuvasti, eikä se aja samaa asiaa kuin kunnollinen kylmäys. Lotan iän ja tiineyden huomioiden jalkojen hoitaminen on nyt erityisen tärkeää, sillä kyllähän me halutaan muorilla olevan edessään vielä monta hyvää käyttövuotta! Joku viisas ihminen on joskus lausunut, että kaikkien hevosten jalkoja tulisi hoitaa, kuten ne olisivat jo rikki.. Joten muistakaapa tämä, etenkin vanhojen hevosten omistajat!

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Monipuolinen vuonohevonen

9/22/2012 07:15:00 ip. marjo 13 Comments

Lotan kanssa touhutessa vain mielikuvitus on rajana!
Olen aina ihmetellyt ja "kauhistellut" ratsastajia, jotka päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen harrastavat samalla kaavalla - eli hieman karrikoituna vääntävät koulua kanget suussa turpa luotiviivalla maneesissa neljän seinän sisällä. Samalla toki nostan hattua näille tavoitteellisille ihmisille, jotka oikeasti treenaavat tosissaan, kehittyvät ja saavat tuloksia aikaan. Tavallaan ymmärrän sen kyllä. Minusta itsestäni ei vaan tähän olisi..

Itse olen aina rakastanut nimenomaan monipuolista harrastamista hevosten kanssa. Mitä enemmän on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, sen mukavempaa on sekä itselläni että toivottavasti myös hevosella. Muutaman vuoden ajan lähes pakon sanelemana aina vaan maastoiltiin Lotan kanssa. Se oli oikeasti tylsää! Tällöin meninkin usein ilman satulaa, tai ajoin kärryillä, ja joskus rämmittiin vaan ympäri töyssyistä peltoa. Jotain vaihtelua kun oli pakko kehitellä.. 

Mie olen myös hevosharrastuksen alusta saakka ajanut paljon. Ensimmäisellä käymälläni tallilla kärryteltiin jatkuvasti shetlanninponilla, kun olin jo liian iso sillä ratsastamaan. Enkä tietty ratsastaa osannutkaan, kun vasta aloitin koko touhun. Tämän jälkeen aloin pian hoitaa valjakkoajossa kisaavaa ponia, joten tällöin ajopuoli oli myös vahvasti mukana ja valjakkoajo vei meikäläisen mukanaan! Edelleen haaveilen joskus itsekin kisaavani valjakossa... Heppana pitää vaan ehdottomasti olla vuonis, jos ei Lotta enää eläkepäivillään, niin sen varsa sitten toivottavasti, Rouskuahan tässä aletaan pian ajohommiin reenata ;) On vaan harmillisen kallista tuo valjakkoajon harrastaminen.. 

Myös ratsastuksen osalta touhuan mielelläni kaikkea hauskaa ja omituista perinteisen koulutuuppauksen tai maastoilun ohella. Vuosia sitten ratsastettiin kaverin kanssa useasti Lotalla kakspäällä - maastoillen tietty aina. Alkuun oli hieman hakemista tasapainossa ja laukannoston pohkeiden annossa, mutta nopeasti sieltä kaikki löytyi. Ja olipa meillä kivaa! Enää en kyllä Lotan selkään kahta aikuista ihmistä laskisi, vaikka eipä mekään yhdessä varmaan edes yli sataa kiloa painettu..

Kuvien muodossa pientä katsausta, mitä kaikkea kivaa hevosen kanssa voi harrastaa! Lotta toimii kaikissa valokuvamallina:

1. Valjakkoajo

Kuva on hivenen huono, kun Lotta mennä löntystelee pitkänä pötkylänä. Toki valjakon koulussa hevosen kuuluu kulkea yhtä lailla pyöreässä muodossa kuin kouluratsastuksessakin. Eipä noissa muutenkaan hirveästi eroa ole, toisessa on vaan kuski selässä ja toisessa perässä. Eikä vaunujen edessä ihan äkkiä pohkeenväistöjä väännetä, hih. Valjakkoahan me toki ajetaan niin kentällä kuin maastossa, huomattavasti useammin maastoillen..


2. Kouluratsastus

Tämä kun on oikeastaan kaiken muun ratsastuksen perusta, niin eihän sitä sovi unohtaa.. Lotan kanssa etenkin nykyisin säännöllinen koulutreeni on tärkeää, jotta saa hevosen liikkumaan oikein päin ja taipumaan, parempi nuo keskivartalon lihaksetkin on pitää kondiksessa tulevaa synnytystä ajatellen.




3. Mukailtu kouluratsastus

Mihin sitä kenttää/maneesia tai satulaa tarvitaan.. Helpommalla pääsee kun vaan hyppää selkään ja painuu pellolle vääntämään. Välillä voi tehdä töitä ihan tosissaan, ja välillä vaan rentoutua ja venyttää hevosta kunnon laukkaspurtilla pellon päästä päähän.



4. Esteratsastus

Lotta rakastaa hyppäämistä! Vauhti kiihtyy nollasta sataan, kun tamma pääsee esteille. Valitettavan vähän Lotan kanssa on hypätty, etenkin viime vuosien aikana, kun ylimääräistä painoa on ollut niin paljon. Vaikka olenpa miekin käynyt joskus hyvin kauan sitten Lotan kanssa yhden ristikkoluokan kisoissa hyppäämässä - voin vaan kuvitella kuinka hupaisa näky sekin on ollut, apua...




5. Maastoratsastus

Tätä on tehty ja paljon. Aina kyllästymiseen saakka. Ja varsinkin yksinään. Toisaalta aina joskus maastoilukin on todella ihanaa. Siinä jos missä saa nollata ajatukset täysin ja mieli lepää, kun antaa vaan hevosen löntystää eteenpäin ja keskittyy itse nauttimaan ympäristöstä, etenkin kesällä ihanasta auringosta ja linnunlaulusta. Minulla on myös tapana hoitaa asioita hevosen selästä käsin, tekstareita on hyvin aikaa naputella maastoillessa, samoin soitella tärkeitä puheluita, jotka vaan aina unohtuu..



6. Uittaminen

Lotasta ei nyt tämän parempaa uittokuvaa ole, kun ei sen kanssa ole uimaan saakka päästy! Meillä ei valitettavasti tallin ympäristössä ole sellaista rantaa, missä voisi hevosta uittaa. Tuollakin käytiin salaa (köh köh), ja pohja on niin huono, ettei siitä hevosta oikein veteen olisi saanut vietyäkään. Pari kesää sitten kävin Kalinon kanssa uimassa, ja me kyllä uitiin ihan kunnolla, niin että hepallakaan ei jalat ylttäneet pohjaan.




7. Lasten opetusmestari

Jos ei itse jaksa kiivetä selkään, tai hevosella on ohjelmassa kevyempi päivä, mikäs sen mukavempaa, kuin iskeä pieni ihminen kyytiin. Laralla on aina huippukivaa Lotan selässä, ja kun Lottaan uskaltaa luottaa 99,9 prosenttisesti, on noita ihana katsella yhdessä.


8. Työhevonen

Okei, myönnetää, oikeita hommia Lotan kanssa ei ole koskaan tehty. Vaikka se kyllä olisi aivan mahtava työhevonen! Jos joku haluaa alkaa metsä- tai peltotöihin hevosen kanssa, täältä saa lainata työkaveria ;) Myö käytiin vaan maastossa fiilistelemässä näillä heinävaunuilla, kyydissä taisi tälläkin keikalla olla kuusi ihmistä.


9. Rekiajelu

Reen edestä ei valitettavasti löytynyt tämän parempaa kuvaa. Ja rekikin on valitettavasti hajonnut, joten parempia ei tulla saamaankaan.. Talvella oli niin ihanaa käpertyä reen kyytiin heinäpaalien päälle viltteihin verhoiltuna. Lotalla vielä aisakellot kilkattivat lumen pöllytessä. Muistan joskus, kun Blakke oli vielä maitovarsa, ja otettiin se reen perään juoksemaan myöhään illalla kuutamolenkille, voisiko mitään ihanampaa enää keksiäkään. Oi noita aikoja.


10. Hiihtoratsastus

Tästä mie tykkään! Joka talvi on ihan pakko päästä suksille hevosen perään. Taidan olla jokseenkin poikkeva "nykynuori", kun tykkään myös hiihtämisestä. Sata kertaa kivempaa se on vaan hevosen perässä minareilla. Lotta on ehkä turhan laiska ja tasainen tähän hommaan, parasta oli kiitää täyttä laukkaa supervauhdikkaan issikan (ja ratsastajan..) perässä metsäteitä pitkin. Siellä jo välillä hivenen pelottikin, kun vedet vaan valuivat silmistä kiitolaukassa, ja kaikki energia meni pystyssä pysymiseen! Mutta kivaa oli! Hyvää lihastreeniä on tämäkin.





11. Hiihtoratsastus ilman ratsastajaa

Eräänä talvisena päivänä muutama vuosi sitten oli todella kylmää, kun oltiin Sirin kanssa tallilla. Lotta piti kuitenkin liikuttaa, eikä oikein keksitty, mitä oltaisiin tehty. Ajaminen ei tullut kuuloonkaan, kun kärryille olisi jäätynyt. Toteutettiin sitten vihdoinkin ajatus, mitä olin jo kauan mielessäni kehitellyt. Lotalle ajovaljaat päälle, Marjolle minarit jalkaan ja menoks! Lottahan toimi taas niin nätisti, siellä me köpöteltiin pitkin metsäteitä. Ainoa ongelma tuossa oli pitkänä roikkuvat vetoliinat, ne kun vielä virittelisi jotenkin ylös, etteivät pääse hevosen takajalkoihin sotkeentumaan. Etenkin kääntyminen oli hivenen ongelmallista. Ja eipä tuossa ohjastuntumaakaan kehua voi, kun kaikki käsivoimat saa käyttää perässä roikkumiseen.




12. Äiti-lapsi-ratsastus

Jatketaan sarjassamme kakspäällä, vähän vaan eri tarkoituksella ja kokoonpanolla. Lara on päässyt ratsastamaan elämänsä ensimmäiset laukat jo kolmivuotiaana, äidin edessä kun on turvallista istuskella. Ja näinhän voi toki maastoilla tai vääntää pellolla/kentällä, ilman satulaa tai vielä pienemmän muksun kanssa satulan kera, kaikki käy.



13. Takaa-ajo

Eipä niitä kärryjäkään aina tarvita, voihan sitä itse kuntoilla ja ajaa hevosta takaa. Hieman taipumisharjoituksia hevoselle ja ohjasajoharjoituksia kuskille samalla. Sekä tietty kaikki ajohommiin opetettavat hevosen takaa-ajetaan ennen kärryjen laittamista, joten hyödyllinen taito jo siinäkin mielessä. Tässä kuvassa on kyllä enempi taka-ajatuksena Rouskun opettaminen, ei niinkään Lotan treenaus.



14. Varsan opetusmestari

Lotta on meille kultaakin kalliimpi, kun on kyseessä nuorison kouluttaminen! Lotan avustuksella kaikki on helppoa, kun se on niin fiksu ja rauhallinen lähes joka tilanteessa. Rousku on joussut lukuisat maastolenkit mamman rinnalle köytettynä. Tässä se oppii sietämään takaa tulevat kärryt (siis varsahan on jo ikään kuin sisäänajettu..) sekä kuskin äänimerkit. Samalla on käyty tutustumassa juniin, siltoihin, tunneleihin, autoihin, ihan mitä ikinä maastossa vastaan voikaan tulla..



15. Ratsastus ilman varusteita

Ihan kaulanaruun saakka ei olla lähdetty kokeilemaan, kun käytössä on vaan valtaisan kokoinen pelto, mutta riimulla ratsastus sujuu todella näppärästi Lotan kanssa. Riimu päässä voi yhtä lailla treenata ja vääntää hevosen kanssa kuin suitsillakin, tai yhtä lailla spurttailla täysillä pellon päästä päähän. Onpa Lotan omistaja joskus kärrytellytkin monet maastolenkit riimulla. Mie en välttämättä siihen lähtisi, enkä ainakaan selästä käsin. Vaikka kunnon jarruille ei olisikaan tarvetta, on se ihan kiva tietää, että ne on olemassa. Etenkin sen takia, kun kaikki mahdolliset maastolenkkimme sisältävät suuren todennäköisyyden junan tai rekkojen kohtaamiseen..




16. Maastakäsin

Lotan kanssa harvemmin tulee harrastettua maastakäsin touhuilua. Ehkä lähinnä siksi, että kenttä puuttuu, joten hevosta ei pahemmin pysty vapaana pitämään, ainakaan siten, että sen mielenkiinto pysyisi ihmisessä. Eikä Lotalla ole naruriimuakaan. Eikä tuossa hevonen juuri saa liikuntaa. Rouskun kanssa tämä tilanne tuleekin muuttumaan ja rajusti, sillä eipä sen kanssa voi vielä aikoihin muuta tehdäkään kuin maastakäsittelyharjoituksia. Tästä siis varmasti on tulossa paljon lisää juttuja jatkossa.



17. Liinassa juoksutus / irtojuoksutus / irtohypytys

Erittäin laiskana ihmisenä olen monesti irtojuoksuttanut poneja. Tähänkin tietysti tarvitsee aidatun tilan, joten se on hivenen rajoittanut tuota touhua.. Vanhalla tallilla viriteltiin laitumelle este ja siitä irtohypytettiin poneja kutakin vuorollaan, ja se jos mikä oli hauskaa puuhaa. Lottakin on päässyt useamman kerran irtona hyppelemään, kun selästä käsin on homma jätetty, tietty vaan ihan pieniä esteitä enää. Rouskun kanssa tämäkin hauskuus on vasta edessä, ja sieltä voikin odottaa sitten uusia este-ennätyksiä, kunhan herra kasvaa ja homma tulee tutuksi. Irtona on myös kätevä opettaa hevoselle erikoisesteet, eli saas nähdä, kuinka kamalia pelottavia virityksiä Sirin kanssa tullaankaan Rohanin pään menoksi kehittelemään, kjäh kjäh..



18. Talutusratsu

Tähänkin hommaan Lotta on muutaman kerran elämänsä aikana joutunut. Eikä pelkästään talutusratsuksi, vaan monesti myös ajoponiksi kärryjen tai reen kanssa lapsia kuskailemaan. 



19. Valokuvamalli

Kaksi kuvausfriikkiä kun lyövät viisaat(??) päänsä yhteen, niin siinä hevosta viedään. Rekvisiitat kehiin, poni pellolle, ja kameran suljin laulamaan..



Ihan varmasti jotain unohtui, mutta pikaisella kuvien selaamisella ei nyt muuta tullut mieleen. Kertokaapa ihmeessä, jos teillä on vinkata jotain kivaa puuhaa, mitä me ei olla vielä Lotan kanssa keksitty kokeilla!

13 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Tallitunnelmia

9/21/2012 09:51:00 ip. marjo 2 Comments

Kuva Rouskun-ruunauskeikalta, eli Yli-Tokon tämän kesän varsoja.
Omaa vauvaa odotellessa..
Olen taas ollut pidemmän aikaa porukoiden "hoivissa", joten olen päässyt käymään ahkerasti tallilla. Kameraa ei ole pahemmin tullut ulkoilutettua, hevosia ja koiria kyllä senkin edestä! Parina päivänä olen nyt onnistunut terästäytymään myös kuvausrintamalla, kun on ollut niin kivoja ilmoja. Kyllä syksylläkin voi olla ihan mukavaa, aina silloin kun ei sada räntää vaakatasossa... 

Lotan jalkojen kanssa ollaan edelleen kiikun kaakun tilanteessa. Olen nyt sen verran päässyt selville, että etuset keräävät yön aikana jatkuvasti nestettä. Aamulla karsinassa Lotalla on nyt järjestään turvotusta etusissa. Sen sijaan lenkin jälkeen ei ole enää ollut laisinkaan lämpöä tai nestettä etujaloissa! Pitäisikö tästä siis huolestua, vai uskoa vain, että vanha hevonen kerää paikoillaan seistessä nestettä? Pitkät alku- ja loppukäynnit ovat siis erityisen tärkeitä, eikä noita turhia lepopäiviä parane tammalle kerätä..

Sen sijaan myös takajalat ovat alkaneet oireilla, voi itku. Tässä päivänä eräänä oikein järkytyin, kun toinen takanen oli lenkin jälkeen todella kuuma ja vuohisen päältä täynnä nestettä, muljahteli ikävästi sormien alla. Takasissa turvotus kertyy tosiaan vain vuohisen päälle, muutoin jänteissä ei ole tippaakaan paksuutta. Mitä tämäkin nyt merkitsee? Tuon yhden kerran jälkeen ei ole ilmeisesti pahasti turvottanut, mutta hivenen molemmat ovat paksut.. Seurataan ja hoidetaan, toivottavasti ei mene ainakaan pahemmaksi.

Hevosilla on taasen kesän jälkeen vapaa heinä tarhassa. Saas nähdä siis, miten Lotan massun kanssa käy! Kovasti tässä toivon ja rukoilen, että se saataisiin vielä hivenen timmimpään kuntoon ennen varsomista. Muutoinhan tuo heppa räjähtää käsiin.. Vaikka Rouskun synnyttäessään Lotta oli vielä huomattavasti lihavampi kuin nyt, eikä sitä liikutettu, joten en sinällään ole huolissani. Nyt ainakin pidetään tamman lihaskunnosta huolta ja säännöllinen liikutus jatkuu aina siihen saakka kuin suinkin mahdollista. Kun nyt vaan jalat pysyisivät kunnossa, että pystyy tammaa liikuttamaan! Se olisi kaikkein pahinta, että joutuisi jättämään vanhan kantavan tamman vain seisomaan ja syömään, hui kauhistus..

Born to be a rider!
Johan taas eksyin aiheesta, mutta on tämä vaan terapeuttista purkaa omia ajatuksiaan "paperille". Palataanpa siis näihin päiviin, kun kamerakin pääsi ulkoilemaan. Koirat ovat nyt useammankin kerran taasen talleilleet. Yhdellä kertaa ratsastin pellolla kouluvääntöä ja koirat juoksivat mukana. Siitä nyt ei ole kuvia, mutta seuraavalla keikalla suunnattiin vaunuilemaan ja tästä onkin enemmän kuin tarpeeksi kuvamatskua. Koirat olivat ensi kertaa nelipyöräisten kyydissä, ja hyvinhän ne siellä pärjäsivät! Zelda tosin taisi olla hivenen eri mieltä.. Reilu pari tuntia kärryteltiin, kun suuntasin pitkästä aikaa vanhoihin maastoihin, missä on käyty yli kolme vuotta sitten viimeksi. Olipa kivaa fiilistelyä!

Fiona..... prrrrrrkle! Tässä taas tää pelkoaggressio esiintyy.
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Fiona on ollut tosi nätisti viime päivinä tallilla!
Alkumatkasta kärrylenkillä - mää haluun syliin!
Pientä taiteilemista oli alkuun, kun käsissä on kaksi koiraa, kamera, ja hevostakin pitäis ohjastaa..
Zeldan mielipide, kröhöm.
Ihana aurinko, ihana maisema ja ihana heppa.
Junaradan ylitys. Meni vielä rekka ohitse tuossa heti sillan jälkeen, huh. 
Paikoitellen tää rata on hivenen liian lähellä..
Ja junaradan alitus.

Tuulitukat vauhdin huumassa!
Lotta ja trikkitytöt.
Jalkojen hoitoa lenkin jälkeen. Loppis nautiskelee omenasta,
täytyyhän sitä aina saada palkkaa kinttujen ämpäriin nostelemisesta. 

Juuri kun lähdettiin tallilta kotio alkoi sataa jättimäisiä rakeita!
Hädin tuskin ehdin saada koirat kyytiin ja hypätä itse auton suojaan.
Oli aikas mageen näköistä.

Tänään päätin vihdoin hieroa Lotan. Pidemmän aikaa sitä olen jo suunnitellutkin, mutta ei ole malttanut pitää kevyttä päivää plus seuraavaa vapaana. Nyt Loppis onkin liikkunut jo niin pitkään, että huomenna olisi kuitenkin vapaa, joten käytin tämän hyödykseni.

Totesin taas kerran tallilla puuhaillessani, että on tuo heppa vaan täydellinen. Lotta on mun henkilökohtainen terapeuttini! Sen  kanssa on vaan aina niin ihanaa. Kävin ensin tarhassa kuvailemassa hevosia, tarkoituksena hyödyntää ilta-aurinko, josta sitten osuikin yksi tai kaksi sädettä tarhan puolelle.. No ei se mitään, kuvat vaan on kaikki sellaisia, jossa neljä ponia rynnäköi kohti kameran linssiä! Juoksin poneja karkuun tarhan toiselle reunalle, käännyin ympäri, ja siinä ne oli kaikki yhdessä rivissä nenän edessä. Perhana. Ens kerralla siis raippa mukaan, jos meinaa yksin saada jotain muuta kuviin kuin turpakarvat!

Kuus ponia ja paimenkoira.
Hilppa-muori 21v söpöilee.
Tässä tän päivän kuvalaatu... Vastaavia on ja paljon!

Iso heinäpaalikaan ei auttanut pääsemään linssiluteita karkuun.
Mie haen nykyään aina Lotan tarhasta ratsain, jos ponit ovat tuolla kauempana laitumella. Tarha on pitkän mallinen, joten ponit pääsevät kauas tallin luota. Ja tuo tarhan etuosa on aivan järkyttävää kuravelliä. Tyhmänä laitoin lenkkarit jalkaan, ja sain uida nilkkojani myöden kurassa ja vedessä, yök! Olen siis usein ratkaissut ongelman siten, että kävelen tietä pitkin ponien luo, hyppään Lotan selkään ja ratsastan sen laitumen perältä pihattoon. Säilyy kuvin kengin. Kaikki muut ponit tulevat tietty aina mukana, kun pomo sieltä lähtee. Lotta seisoo kiltisti tarhassa paikoillaan, kun könyän selkään ja kävelee suoraan pihattoon tarhan oven taa.

Ihana syksy ja kurakelit. Pahimmat sateet lienee vasta edessä, apua...
Tänään kun pääpaino oli Lotan hieronnassa ja venyttelyssä, käytiin tekemässä vain kevyt kävelylenkki lihasten lämmittelyn takia. Harjasin ponin pikaisesti, napsautin ohjat kiinni riimuun ja hyppäsin käytävällä selkään. Siitä suunnattiin pellolle käppäilemään, Fiona oli taasen mukana juoksentelemassa. Hieman uskalsin ravailla voltteja, kun yritin tammaa taivutella, mutta pääasiassa vaan kävellä löntystettiin pellon toiseen päähän ja takas. Saatiinpa samalla yli viidenkymmenen kurjen parvi liikkeelle pellon päästä. Voi älytön sitä huudon määrää, mikä tuosta kurkiparvesta lähtee! Upean näköistä kyllä, kun jättimäinen parvi isoja lintuja lähtee porukalla lentoon. Eikä ne lähelle päästä edes hevosta, kurjista on vaan vaikea saada kuvia, kun ne on niin älyttömän arkoja.. Monesti tätä yrittäneenä olen sen kyllä saanut oppia.

Alkulämpöjen jälkeen palattiin tallin käytävälle ja vajaan tunnin kulutin Lottaa hieromalla ja venyttelemällä. Ihanaa kyllä, kun hevoselta saa niin suoraa ja selvää palautetta. Hauska seurata Lotan reaktioita eri paikkoja käsiteltäessä. Välillä se jauhaa pureksii rennosti, välillä on ihan piukeana koko heppa, välillä nousee pää ylös, korvat joko pystyssä, luimussa tai rennosti lörpällään, kipeissä paikoissa viuhaisee päällään, kun tuntuu hyvältä huuli venyy ja koko poni heiluu. Jatkuvasti se tekee ja näyttää jotenkin, missä mennään. Rintalihaksissa on edelleen selvästi jäykkyyttä ja puoliero on huikea. Oikea takajalka ei veny mihinkään ja vasen lapa jumittaa. Lotalla oikein lihakset tärisi, kun venytin sen takajalkaa. On muuten hiukka hyvää treeniä itsellekin tuo hevosen kinttujen nosteleminen. Mihin niitä salipainoja tarvii, kun pumppaa hevosen kinttua ylös-alas-ylös-alas kymmenen sarjoissa jokaista jokaiseen suuntaan, kyllä hiki virtaa!

Reipas ratsu lenkille lähdössä. Lotan perus kuvausilme!

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

eläinlääkäri ,

Rohanin ruunajaiset

9/19/2012 09:54:00 ip. Siri 3 Comments

Vielä hetki sitten omistettiin Heidin kanssa uljas keltainen ori - nyt me omistetaan uljas keltainen ruuna, sillä tänään Forssassa Rouskun kesälaidun paikassa vietettiin pojan ruunajaisia.
Rousku oli valmistautunut toimenpiteeseen viilaamalla kengittäjän avustuksella edellis iltana töppösensä ja tietenkin saapumalla mestoille muun poikajengin kanssa kuinkas muuten kuin autoilemalla. Oripojat oli haettu isoon hevosautoon kuluneella viikolla ja Rohan oli ensi töikseen esitellyt "villiponin" paheitaan ja juoksennellut kiinniottajiaan karkuun. Rousku oli selvästi ollut sitä mieltä, että hän ei ollut lähellekään valmistautunut kesälomansa loppumiseen.


Tässä vielä oripoikana.
Tänään hän kuitenkin tönötti pahnoilla päällystetyssä megaisossa karsinassaan ja tallusteli pahaa aavistamatta vastaanottamaan meitä tulijoita. Minä nappasin Rouskun riimusta kiinni, eläinlääkäri tuikkasi ponin kaulalle pari piikkiä ja sitten odotettiin. Ei mennyt kuin muutama pahanen sekunti ja johan alkoi ponin jalat pyöriä sen alla. Eläinlääkäri tyhjensi ponin peräsuolen ja oli aluksi sitä mieltä, että voisi tehdä toimenpiteen ponin ollessa pystyssä, mutta koska meidän Roppe on aika pieni päätettiinkin säästää eläinlääkärin selkää ja antaa ponin kaatua kyljelleen.
Mutta mitä tekee Roppe, huojuu ja heiluu ja sinnikkäästi vain levittää jalkojaan enemmän pysyäkseen pystyssä. Eikö se jo kaadu? Tokaisee eläinlääkäri hakiessaan puudutusainetta ja muita välineitä.
Sitkeä "villiponini" ei halua alistua saalistajilleen. >Tässä seison enkä periksi anna< Lopulta eläinlääkärin oli annettava Rohanille vielä toinen annos. Sain ohjeistukseksi pitää huolen vain siitä ettei poni telo päätään kaatuessaan ja hetken päästä poni olikin jo kanveesissa.


Seuraavaksi sen takajalkaan pujotettiin köysi jonka pitäjäksi minut pestattiin. Maarit makasi Rouskun kaulan päällä ja ruunaaminen alkoi. En pahemmin kytännyt toimenpiteen etenemistä sillä välistä minulla oli täysi työ saada pidettyä ponin takajalka aisoissa. Melkoisen luottavainen eläinlääkäri etten sanois.. pidä sä tota köyttä silleen ettei se pääse potkiin mua. Juu voin kertoo, että yritystä molemmin päin -poni potki ja mä pidin vastaan. Kirosin itsekseni, että pitikin aamulla ensi töikseen käydä salilla vetään lihaksensa maitohapoille ja nyt piti sitten pelastaa yhden eläinlääkärin pää vähäisillä voimillani.
Marjokin kun "joutui" hevosen haku hommiin eikä päässyt auttamaan ruunauksessa. Hänen tehtävänsä oli ratsastella ja talutella Maaritin tammoja laitumelta talliin odottelemaan eläinlääkärin ultrauksia.

Eläinlääkärin pää säästyi ehjänä, poni säästyi hengissä ja minäkin uskalsin vihdoin hengittää. Pallien leikkaaminen oli ohi ja kyllä niitä päiviteltiinkin: Miten noin pienellä ponilla voi olla noin isot pallit :)

Bye bye balls...

Eläinlääkäri määräsi Rouskulle vielä antibioottikuurin ja lähti tutkimaan saadaanko ensi vuonna uusia vauvoja maailmaan ja mä jäin pitelemään jo ylös noussutta Rouskua pystyssä. Se nojasi päällään mun mahaa vasten ja huokaili syvään. Voi poni parkaa. Kaikkeen sitä tartteekin joutua vain siksi, että oma talli on täynnä "vääränmerkkisiä" houkuttelevia tyttöjä ja ehkä sillä Rouskun pyrstötähdelläkin oli osuutta asiaan. Moisen merkin takia kun siitä ei olisi koskaan voinut jalostusoria tullakaan.

Louskutin nojailee mamman masuun. 

Uskalsin irrottaa riimusta ja poni alkoi hitaasti horjahdellen tallustella karsinansa toiseen päätyyn tarkistamaan, että entiset tarhakaverit olivat tallessa omissa karsinoissaan. Hetken päästä se jo jauhoi heinää leuat vääränään. Päätin käyttää tilaisuuteni hyväkseni ja leikkasin Rouskun kaatuneen ja räjähtäneen tukan nips naps kuntoon. Sinne pätkästiin myös viime lokakuusta asti kasvatettu ORItupsu :(

Vasemmalla oritupsu - oikealla tupsu is GONE 4ever.


Nyt vain peukut ja varpaat pystyyn, että haavat paranevat nopeasti ja umpeutuu sillä ennen sitä, sitä ei voi lähteä tuomaan kotiin vieraaseen bakteerikantaan ja täytyneehän sitä muutenkin odotella ennenkuin voi tammojen sekaan laittaakaan.

Parane pian Roppeliini!


Taas on siis yksi vaihe Rouskun elämässä takana. Seuraavaks poni kotiin ja uudet kujeet alkakoon ;)

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Louhoksella leikkimässä

9/16/2012 03:22:00 ip. marjo 9 Comments

Löysin loppukesästä kivan uuden paikan, mihin heti halusinkin päästä Lotan kanssa käymään. Noh, tämä ei järin nopeasti toteutunut, vaan nyt vasta päästiin kyseinen mesta hevosen kera tsekkaamaan. Pettymys oli suuri, kun saavuin paikalle! Tarkoitus oli päästä Lotan kanssa kahlailemaan ihan hyvänkokoiseen, vajaa polven asti syvään kirkasvetiseen lammikkoon. Vaan tämäpä olikin kuivunut!! Pöh. Jäljellä oli vain useita metrejä syvä toinen pieni "lätäkkö", ja siihen ei jostain kumman syystä edes yritetty.. Eli ensi kesää odotellessa.

Vaikka olipa meillä silti kivaa! En tiedä kuvittelenko, mutta Lotallakin tuntui olevan hauskaa. Sanoinkin siinä, että saataisiin pikkusen mageita kuvia, kun antaisin tän laukata täysillä koko louhoksen halki. Se meinaan pikkusen lähtis. Oma kantti ei kuitenkaan riittänyt kokeilla, sen verran terhakkaa oli meno muutenkin, että mieluummin pidin hevosen edes jotenkin näpeissä.. Eikä tuo pohjakaan ollut kovin täydellinen täysillä vedettyihin laukkaspurtteihin.

Käytiin myö vähän kiipeilemässäkin. Patavuoren päälle pääsisi huipulle saakka, mutta pieni hiekkainen polku menee loppumatkan niin kalliojyrkänteen reunalla, etten uskaltanut sitä enää lähteä kapuamaan. Tai ylöspäin olisi varmasti mennytkin hyvin, mutta alastulo on ihan toinen juttu..

Vino pino kuvia meitin hauskanpidostamme, kiitos isukille jälleen kuvauksesta. Saipa tuokin hyvän lenkkeilyn, kun matka louhokselle kesti tunnin per suunta.
















9 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.